Hiroharu törmää lukioaikaiseen exäänsä Kazuakiin, joka on juuri muuttanut takaisin kotikaupunkiin asuttuaan pitkään Tokiossa. Hiroharu päätyy sänkyyn Kazuakin kanssa tämän aloitteesta, eikä saa tätä mielestään, vaikka he ovat kummatkin jo parisuhteessa muiden kanssa.
Alkuperäisnimi: Wonder Border
Tekijä: Aki Ueda
Julkaisu: Qpa (Takeshobo), englanniksi Renta! nimellä Wandering Border ja ranskaksi Boy’s Love IDP nimellä Wonder Border
Luettuna: 1/1
Uusi tekijä jolta haluan lukea lisää ja varma uusintaluku:
Ensimmäinen lukukokeilu Aki Uedalta oli ihan sokkovalinta huomiota herättävän vihreän kannen ja tosi kivan piirrostyylin perusteella, ja tarina tekikin sen verran ison vaikutuksen, että uskon palaavani tämän pariin – en ehkä ihan heti, mutta varmasti ennen pitkää. Tarinan pettämisaihe on hankala, mutta Ueda käsittelee sitä erittäin kiinnostavalla kypsyydellä.
En ajatellut heti tarinan luettuani sitä mitenkään ihan erityisen superhyvänä, mutta tämä olikin sellainen tarina, joka vain paranee, mitä enemmän ajattelen sitä. Ja nyt kun pääsin rakentamaan aiemmin kirjoittamani raakatekstin postaukseksi, tulikin mieleen kaikkea lisäasiaa, joka piti saada vielä sanottua, koska joka käsittelyllä tarinasta näyttää irtoavan lisää onnistuneen hienovaraista kerrontaa. Tämmöiset yllätykset ovat aina mieluisia, ja olen erittäin valmis lukemaan tältä uudelta BL-mangakatuttavuudelta lisää.
Kypsä tasapainottelu näkyy etenkin siinä, miten yllättävän sympaattinen päähenkilö Hiroharusta leivotaan ikävästä pettämiskuviosta huolimatta. Häntä käy sääliksi aika kovasti, kun hän riutuu kahden miehen loukussa, tietäen tekevänsä tosi väärin poikaystäväänsä Natsuroota kohtaan ja kokien siitä hirvittävän pahaa oloa. Tarinassa kuvataan hyvin se, miten hän järjellä ja moraalilla tietää, että hänen pitäisi tehdä päätös miesten välillä ja nimenomaisesti valita turvallinen ja luotettava Natsuroo, mutta hän ei vain saa pitkään aikaan aikaiseksi, koska hänen ristiriitaiset tunteensa repivät häntä molempiin suuntiin.
(Tämä olikin ensimmäinen osuma kohtaan ”uusi tekijä jolta haluan lukea lisää”, toivottavasti näitä tulee lisääkin! Ja samalla muodostuivat vuoden toinen ja kolmas bingorivikin. Ensimmäinen napsahti jo aikaa sitten heti toiseksi BL-bingoteokseksi päätyneen The Crumbling Balancen myötä. Yllättävän moni kohta bingosta antaa vielä odottaa itseään, mutta onhan tässä vielä vuotta jäljellä!)
Lapsuudenystävät:
Lapsuudenystävyys ei ole mikään suosikein suosikkitropeeni BL-genressä, mutta tykkään siitä eniten käytettynä kuten Wandering Borderissa, eli lapsuudenystävät, jotka syystä tai toisesta menettivät aikoinaan yhteyden, mutta törmäävät toisiinsa aikuisina uudestaan ja joutuvat miettimään miten he ihmisinä ovat muuttuneet sillä välin ja mikä heidän suhteensa nyt on, kun he olivat kerran läheisiä mutta eivät enää. Vastaavanlainen tapa käyttää lapsuudenystäviä muistuu mieleen esimerkiksi myöskin erinomaisen vahvasta Harun 4gatsu no Tokyo wa… -tarinasta, jonka epäsuorasta jatko-osasta kirjoitin aiemmin bingopostauksen.
Wandering Borderissa lukioaikainen seurustelusuhde katkesi aikoinaan tosi tylysti siihen, kun viimeisenä koulupäivänä Kazuaki vain ilmoitti, että muuttaisi seuraavana päivänä Tokioon, eli parempi lopettaa seurustelu ja heippa. Hiroharu oli ollut tilanteesta niin pöllämystynyt, ettei ollut saanut sanottua vastaan, vaikka Kazuaki oli hänelle todella tärkeä.
Myrkyllinen romanssi:
(Tämä kohta sisältää spoilereita tarinan päätöksestä.)
Pettämistarinat eivät ole yhtään juttuni, mutta tässä oli saatu siitä pettämiskulmasta varsin paljon hyvää pohdintaa irti, joten annan anteeksi ankean fokusaiheen.
Tarinassa oli tietysti aika ikävä meininki, kun kumpikaan vanhasta parista ei ollutkaan vapaana uudelleenlämmittelyn aikana. Hiroharu seurustelee herrasmiesmäisen huolehtivaisen, vanhemman Natsuroon kanssa, ja Kazuakillakin on tokiolainen tyttöystävä. Silti Kazuaki käyttää aika inhottavalla tavalla hyväkseen kaikki tilaisuudet saada ryöstettyä intiimejä hetkiä Hiroharulta, vaikka tämä kieltäytyy yksiselitteisesti ja käskee jättämään rauhaan. Kazuakista on tämän vuoksi aika hankala pitää suuren osan tarinaa.
Mielenkiintoinen näkökulma Kazuakiin on, että hän on hieman autismikoodattu hahmo siinä, miten hän hyvin suoraviivaisesti miettii seurustelukumppaneiden osalta, että parempi olla häiritsemättä heidän elämäänsä, kun itsellä on edessä muutto toiseen kaupunkiin. Tarina tekee selväksi, että Kazuaki toimii näin, koska ei halua olla vaivaksi muille, vaan haluaa vapauttaa seurustelukumppaninsa. Toisaalta hänen tylyn oloinen lähestymistapansa sai aikoinaan Hiroharun ajattelemaan, ettei heidän suhteensa merkinnytkään Kazuakille mitään. Mielenkiintoisesti Kazuaki oli takaisin kotikaupunkiinsa muuttaessaan yrittänyt samalla tavalla jättää myös tokiolaisen tyttöystävänsä, mutta he eivät olleet lopulta eronneet, koska toisin kuin Hiroharu, tyttöystävä oli ehdottanut, että entä jos ei erottaisikaan, vaan oltaisiin kaukosuhteessa.
Nykyajassa Kazuaki ajaa seksisuhdetta Hiroharun kanssa aivan säälimättömästi. Hiroharu sanoo jatkuvasti, ettei halua jatkaa suhdetta, mutta Kazuaki on hänen perässään tosi määrätietoisesti. Hiroharu päätyy yhä syvemmälle itseinhon kuiluun, kun ei lopulta koskaan pysty vastustamaan Kazuakin lähentelyä.
Pokkarin kansikuva ilmaisee sarjan ydinkonfliktin kauniisti – Kazuaki tunkee Hiroharun lähelle, Natsuroon käsi taas kurottaa häntä kohti kuvan ulkopuolelta. Hiroharu yrittää toisella kädellä pitää Kazuakin etäällä ja toisella kädellään pitää kiinni Natsuroosta, koska Natsuroo on ilmiselvä järkevä ja hyvä valinta, kun taas Kazuakista on vaikea saada selvää, ja sitä paitsi hänen tapansa painostaa Hiroharua seksiin on todella nihkeä.
Kazuakista tekee kuitenkin sympaattisemman hahmon se, että tarina tekee selväksi, että hän alkaa vasta hyvän ajan päästä oikeasti hahmottaa, että satuttaa käytöksellään Hiroharua. Ja kun hän ymmärtää tämän, hän alkaa myös miettiä, mitä voisi itse tehdä asialle. Selvästi muiden tunteiden ja sosiaalisten odotusten hahmottamisen on hänelle usein hankalaa. Hän ei luo tarinassa konflikteja ilkeyttään, vaan tuntuu monesti olevan aidosti aika ulalla siitä, miksi muut hahmot ovat tyytymättömiä häneen, koska tarvitsisi suorempaa palautetta ymmärtääkseen.
Yksi pokkarin mieleenpainuvimmista kohtauksista on hetki, kun Natsuroo on kaljoittelun jälkeen nukahtanut ja Hiroharu polttaa tupakkaa parvekkeella, ja naapurissa asuva Kazuaki tulee tapansa mukaan flirttailemaan. Hän huomauttaa, että Hiroharu näyttää alakuloiselta, ja Hiroharu väittää olevansa vain töistä väsynyt. Kazuaki kutsuu kasuaalisti Hiroharun kylään, mutta tämä kieltäytyy ärtyneenä. Sitten Natsuroo kutsuu Hiroharua sisältä ja Hiroharu vastaa tälle lempeän rakastavasti hymyillen. Kazuaki yllättyy nähdessään näin pehmeän ilmeen Hiroharun kasvoilla.
Kohtaus tuntuu avainhetkeltä tarinassa parillakin tavalla. Yhtäältä Kazuaki tajuaa, etteivät Hiroharun tunteet Natsuroota kohtaan ole yhtä kepeät kuin hänen omat tunteensa tyttöystäväänsä kohtaan näyttävät olevan – koska Kazuaki on jo tehnyt oman valintansa, joka kohdistuu Hiroharuun, vaikka hän vähän inhasti tuntuukin pitävän tyttöystäväänsä varalla. Toisaalta kohtaus tekee selväksi, ettei Hiroharun ja Natsuroon ongelma ole, että Hiroharu ei rakastaisi Natsuroota, vaan että hänen vanha kaipauksensa Kazuakia kohtaan vain on hänen suureksi harmikseen suurempi.
Koska Kazuaki on päässyt kanteen asti, kun taas Natsuroosta nähdään kansikuvassa vain käsi, on melko selvää alusta asti, että Hiroharu valitsee lopussa Kazuakin. Itse olisin kannattanut ehdottomasti ihanan pehmeää Natsuroota, mutta pidin lopulta tosi paljon siitä, miten sekä Hiroharu että Kazuaki toisistaan tietämättä päättävät nykyiset parisuhteensa – eivät niinkään välttämättä ollakseen yhdessä keskenään, koska kumpikaan ei erotessaan seurustelukumppanistaan tiedä, onko heillä kahdella mitään yhteistä tulevaisuutta. Sen sijaan Hiroharu ei halua valehdella Natsuroolle tekemisistään tai siitä, että hänen tunteensa viettävät muualle, ja Kazuaki taas tajuaa, ettei hänen kiinnostuksensa Hiroharuun tunnu tästä vilpittömältä, kun hän pitää samalla tyttöystävää kaukosuhteessa, vaikka Hiroharusta onkin tullut hänen ykkösvalintansa.
Ueda saa kaikkiin hahmoihin tosi paljon eloa – jopa Kazuakin tyttöystävään, jota nähdään sarjassa vain hyvin lyhyesti.
Setämies ja mieleenpainuva hahmo:
(Myös tämä kohta sisältää spoilereita tarinan päätöksestä.)
Epäröin vähän, että kuuluuko Natsuroolle setämies-osumaa. Hänen tarkkaa ikäänsä ei taideta tarinassa mainita, sanotaan vain, että on vanhempi kuin Hiroharu, ja vähän näkyy ikäuurretta väsähtäneenlempeiden silmien alla (oikein hyvät väsyneet silmät!). Teknisesti ottaen hän on ehkä vasta setämiesiän rajalla, varmasti yli kolmekymppinen mutta tuskin vielä ollenkaan neljäkymppinen. Mutta olen aina ollut sitä mieltä, että setämiehisyys on enemmän energia kuin numero. Myös puolisoni peukutti setämies-osuman puolesta, joten päädyin sen hänelle antamaan.
Ja Natsuroolla onkin parhaimman mallinen setämiesenergia menossa. Hän on olemukseltaan aivan ihastuttavan seesteisen lempeä ja täynnä introspektiivistä ajattelua. Suuri osa pokkarin hurmaavuudesta kiteytyy hänen kypsyyteensä, ja tarina tuntui lopulta siltä, että se käsitteli kaikkien hahmojen tunteet loppuun asti, ja erityisesti Hiroharun ja Natsuroon välillä.
Etenkin mieleen jäi kohtaus, jossa Hiroharu lopulta kertoo Natsuroolle haluavansa erota ja tunnustaa pettäneensä tätä. Natsuroon surullisenlempeä hymy on aika raastava, kun miesraukka soimaa itseään siitä, että hänen olisi pitänyt olla määrätietoisempi eikä vain pelkurimaisesti antaa suhteen ajautua virran mukana. Hänen sydämensä on selvästi särkynyt, mutta hän jaksaa silti löytää voimaa miettiä, missä on itse epäonnistunut.
On tosi harvinaista, että BL-tarinassa muu hahmo kuin toinen pääparista nousee muistettavimmaksi hahmoksi, mutta tässä niin kävi. Onneksi pokkarin irtokansien alta löytyy pieni sarjakuva, jossa implikoidaan, että Natsurookin löytänee vielä uuden rakkauden.
(Piti tietysti heti mennä katsomaan, että löytyykö Natsuroon tarinalle jatkoa, ja löytyyhän sitä! Kunhan seuraavan kerran laitan mangatilausta Ranskaan, niin täytyy napata After the Rain koriin.)
Tuhannen kännissä:
Natsuroo oli poikkeuksellisen söpö tuhannenkänniläinen nukkuhassu. Ja vaikka hän lähinnä nukahtaa söpösti, tämäkin holitteluhetki suorittaa perinteisen BL-tehtävänsä eli johtaa seksiin, kun Hiroharu päättää yrittää kääntää pettämiskelkkaansa, kun Natsuroo on järjestänyt kotikaljoitteluhetken häntä piristääkseen ja on niin kovin suloinen tyyppi.
Yabai!
Oikein hyviä kuumotuksia. Pokkarissa oli hienosti sidottu myös eroottisiin kohtauksiin se pettämiskuviosta ja Kazuakin epämääräisyydestä syntyvä inha fiilis, joka varjostaa koko tarinaa.
Lisäksi Hiroharun pisamat ja resting bitch face ovat tosi hyvä yhdistelmä, toimii myös kuumissa kohtauksissa erinomaisesti!
Bi-hahmo:
Kazuakilla ei näytä olevan suurta väliä, seurusteleeko tyttöjen vai poikien kanssa.
Muita huomioita:
Vähän kummastelin, kun tarinan alkuperäinen (ja ranskalaisen kustantajan, jonka julkaisun itse luin, käyttämä) nimi Wonder Border ei tuntunut mitenkään liittyvän sisältöön. Mutta tässä taitaa olla kyseessä sellainen tapaus, että japanilainen tekijä on ottanut teokselleen siistin kuuloisen englanninkielisen nimen, mutta ei ole ollut ihan perillä oikeasta kirjoitusasusta. Ja ranskalainen Boy’s Love IDP on vain toistanut nimen sellaisenaan. Kenties toimituksella ei sielläkään ole ollut kieli niin vahvasti hallussa, tai sitten siellä on muuten vain haluttu pysyä uskollisena alkuperäisnimelle. Näin on käynyt ennenkin, ja siksi Boy’s Love IDP on julkaissut ranskaksi muun muassa tarinat Old Fashion Cupcake (SuBLime julkaissut englanniksi korjatulla nimellä Old-Fashioned Cupcake) ja Drag-less Sex (Renta julkaissut englanniksi korjatulla ja vähän siistityllä nimellä Drugless Intercourse).
Tässäkin tapauksessa englanninkielinen kustantaja Renta on korjannut nimen muotoon Wandering Border, joka käy heti paremmin järkeen, koska tarina nimenomaan kertoo siitä, miten Hiroharu harhailee asiallisen käytöksen reunalla eikä meinaa osata valita, kumman miehen puolelle aitaa hyppäisi.
Kuvat © Aki Ueda, Takeshobo