Vuoden 2023 tavoin myös 2022 on hyvin tuore vuosi, ja sen takia sieltä on ylipäänsä luettuna vielä aika harvoja nimikkeitä. Mutta yksi on kohonnut selvästi yli muiden!
In So Deep, It’s Love Already
Lukiotyttö Momoka Kirino on särkyneen sydämen takia hylännyt 3D-ihastukset, ja nykyisin hän fanittaa vain 2D-poikia. Kaikki muuttuu, kun hänen luokalleen tulee hänen suosikkihahmoaan muistuttava äksy poika Shyuuto Kametani, jota Momoka rupeaa fanittamaan. Samalla Momoka alkaa auttaa Kametania selviämään tämän voimakkaasta sosiaalisesta ahdistuksesta.
Alkuperäinen nimi: Numa sugite mohaya koi
Tekijä: Reida Soragaki
Julkaisu: Dessert (Kodansha); englanniksi Tokyopop (printti) ja K Manga (digi)
Pokkareita luettuna: 5/7+
Vuonna 2022 alkanut suosikkini on myös ensimmäinen manga, jota aloin lukea japaniksi (paria aiemmin vaivalla tavattua Fake-doujinshia ei lasketa). Siksi sarjaan liittyy aika paljon ihan vaan hyvää fiilistä: Ei hemmetti, minähän aidosti tajuan, mitä hahmot puhuvat!
En valinnut sarjaa lukuun varsinaisesti sen takia, että se olisi ollut erityisen kiinnostava, tai että odotukseni tarinalle olisivat olleet kovin suuret. Oikeastaan yksi kriteerini oli, että ensimmäisen japaniksi luettavan ei tulisi olla liian mielenkiintoinen, jotta ei haittaa, jos en ihan kaikkea tajua. Toinen olennainen kriteeri oli, että sarjassa täytyy olla lukemista helpottavat furigana-tekstit. Kolmantena kriteerinä teoksen piti sijoittua arkimaailmaan, ettei tarvitsisi alkaa raapimaan päätä keksittyjen fantasiatermien kanssa.
Huolimatta siitä lähtökohdasta, ettei teoksen tarvinnut olla liian kiinnostava, olen ihastunut tähän sarjaan aivan yllättävän kovasti! Se on ehta moderni rakkaustarina, jossa pääparin välinen suhde etenee ja muotoutuu koko ajan, yksipuolisesta fanittamisesta molemminpuoliseksi ystävyydeksi ja edelleen ihastumiseksi. Koskaan ei tule paikallaan junnaamisen tuntua, vaan sarjalla on hirveän hyvä rytmi päällä.
Ja ai että, kun kumpikin keskushahmo on aivan supersöpö! Momoka kantaa sarjaa näkökulmahahmona tosi kivasti yrittäessään suunnistaa ristiriitaisten tunteidensa ja toiveidensa sekä heikon itsetuntonsa kanssa. Kametani taas on niin massiivisen gäppi-moe, että hihittelen vaan koko ajan lukiessani, kun äksylistä kuoriutuu mahdottoman hyvä söpö poika. Kumpikin hahmo on ensimmäisen viiden pokkarin aikana kokenut tosi kaunista hahmonkehitystä toistensa tukemana, ja odotan innolla seuraavia etappeja.
Ylipäänsä tykkään kovasti siitä, miten sarjan keskeinen lähtökohta on, että päätyttö ryhtyy konkreettisesti auttamaan pääpoikaa, ja he lähentyvät sen ansiosta, että yhdessä pohtivat, miten Kametani pystyisi juttelemaan ihmisille ilman että hermostuksen takia tiuskisi tai ärisisi, kun (etenkin tytöille) normaalisti puhuminen tuntuu melkein fyysisesti mahdottomalta. Kametanin sosiaalinen ahdistus näyttäytyy ensin söpönä ja vähän höpsönä juttuna, mutta sarjassa tehdään kivasti myös selväksi, miten se haittaa hänen elämäänsä ja tekee hänelle normaalista kanssakäymisestä ihmisten kanssa vaikeaa. Ihana Momoka onnistuu onneksi taklaamaan itsensä niin tehokkaasti Kametanin suojausten ja hermostuksen ohi, että Kametani alkaa tosi nopeasti lämmetä Momokalle.
Ja vaikka Momoka asettaa koko ajan itsensä Kametanin alapuolelle, ensisijaisesti faniksi, ei Kametani oikeastaan tunnu koskaan näkevän häntä alempana sijaitsevana. Kametani alkaakin sarjan edetessä tehdä aktiivisesti töitä sen eteen, että saisi Momokan tajuamaan oman arvonsa, koska Momokan kanssa ystävystyminen on Kametanille tosi tärkeä kokemus ja suuri askel ahdistusongelmien selättämisen tiellä.
Sarjan kansitaiteessa on myös tosi hauska ajatus, jonka taisin tajuta vasta neljännen kannen kohdalla. Kaikki Kametania esittävät kannet on nimittäin piirretty Momokan vinkkelistä, ja kussakin niistä Kametani reagoi Momokaan ja on tämän kanssa vuorovaikutuksessa jollain vähän uudella tavalla. Kansista näkyy tosi hauskasti, miten Momokan ja Kametanin suhde etenee joka pokkarissa läheisemmäksi. Yleensä sama hahmo joka kannessa on mielestäni vähän tylsä kansistrategia, mutta tässä on keksitty erinomaisen hyvä juju, joka heijastaa myös sarjan tapahtumia kivasti!
Tuli siis valittua hirmu hyvä sarja luettavaksi. Älyttömän söpö, hauska ja symppis romanssi! Ja juuri sopivasti sarja sai K Mangan kauhean pistehelvettidigipalvelun lisäksi myös printtilisenssin, joten mahtavaa, että sarja tulee pian tavoittamaan paremmin myös länsimaisia lukijoita. Sääli tosin, että lisenssinhaltija on Tokyopop, johon suhtaudun historiallisista syistä nihkeästi.
Kuvat © Reida Soragaki, Kodansha