Vuosi vaihtui, mutta kuten viime postauksessa totesin, Desucon Frostbitessä pitämäni luento ”Ihanan kamalat ongelmalliset parisuhteet BL-mangassa” vei aika lailla kaiken tuottavan vapaa-aikani tammikuussa, joten harmillisesti en saanut kirittyä viimeisiä viime vuoden BL-bingo-postauksia blogiin.
Muista on tulossa varmaan kokoavaa postausta, mutta tämän postauksen teos on yksi viime vuosien suurimmista BL-suosikeistani, ja saa samalla myös kunnian olla yksi vuoden 2020 mangasuosikeistani. Joten siitä oli pakko saada aikaan vielä kunnollisempi läpikäynti – siitäkin huolimatta, että sain jo pulputettua tuntojani tarinasta Mangakartan jakson 119 lukujonossa, jossa oli mahtavaa päästä kerrankin puhumaan tarinasta ihan spoilereita myöten (joten jätetään tämä postaus spoilerittomaksi).
Limainen lääkäri Lean auttaa ärtyisää poliisi Ericiä tiukassa paikassa, ja he päätyvät lähenemään Ericin tutkiman huumevyyhtitapauksen myötä.
Alkuperäisnimi: Norainu no yoru
Tekijä: Yofune Shibue
Julkaisu: Magazine Be x Boy (Libre), englanniksi diginä Manga Planet (maaliskuun 2026 loppuun) ja Renta, ja ainakin Manga Planetin version japanilaiseksi oikeudenhaltijaksi on nimetty CLLEN Inc, jolla on kenties kansainväliset levitysoikeudet tai jotain.
Julkaisuaika: 2020
Luettuna: 1/1 pokkaria
Uudet osumat merkitty Leanin sinisenä varjoista hohkaavan silmän kunniaksi sinisillä pienillä tähdillä.
Omegaverse ja varma uusintaluku:
Viime metreillä tuli napattua tästä varmasta suosikista omegaverse-ruutuun viime vuoden ensimmäinen ja ainoa osuma. Omegaverse ei ole yhtään oma juttuni, joten ei ihme, ettei lukulistalleni muuten eksynyt mitään sieltä. Tämän tarinan tyyppiset asetelmat kuitenkin ihan kiehtovat, kun pääpariskunta onkin combomallia beta x alfa, eikä se tyypillinen ja omaan makuuni melko tylsä dynamiikka alfa x omega.
En ole ollenkaan innostunut alfa-omega-parien niskanpureskelujutuista ja niiden mukana tulevasta kohtalokkaasta biologisesta siteestä, joka sitoo omegan alfaansa ikuisesti, tai ainakin purema-arven haalenemiseen asti (loresta riippuen). Tästä selkärangasta tulevasta äklötysreaktiosta huolimatta olen kuitenkin lukenut yllättävän monta yllättävän hyvää omegaverse-tarinaa. Tämä tietysti vahvistaa ajatustani siitä, että tarinan rakentamiseen käytetyt konseptit ja tropeet eivät itsessään tee mistään tarinasta hyvää tai huonoa, vaan kaikenlaisia konsepteja ja tropeita voi toteuttaa erilaisilla tavoilla – niin hyvillä kuin huonoillakin.
A Stray Dog’s Night on niistä hyvistä omegaverse-tarinoista ehdoton suosikkini, ja luin sen nyt jo neljänteen otteeseen parin vuoden sisään. Tarina toimii yhden pokkarin kokonaisuutena erinomaisesti; se osaa yllättää käänteillään, mutta malttaa myös pohjustaa ne hyvin; ja myöhempien tapahtumien tietäminen antaa siksi myös tarinan alkuun kiitettävästi uutta löydettävää.
Myrkyllinen romanssi, mieleenpainuva hahmo ja herkullinen voimasuhde:
Sekä Eric että Lean ovat tosi kiinnostavia hahmoja, joista paljastuu tarinan edetessä tosi muikealla tavalla uusia puolia. Myös dynamiikka heidän välillään on hitsin täynnä jännitettä. Aivan mahtava pari ja täynnä juuri sellaista dramatiikkaa, josta tykkään!
Tarinaa seurataan Ericin näkökulmasta, joka suhtautuu epämääräisen limaisen tuntuiseen Leaniin koko ajan ansaitun epäluuloisesti. Suhde ei ole missään vaiheessa kovin söpö tai romanttinen, mutta taka-ajatuksia täynnä oleva molemminpuolinen viehätys tuntuu tosi täyteläiseltä lukukokemukselta, ja tarinan absoluuttisen täydelliset loppumeiningit tuovat siihen vielä aivan huikean lisäkierteen. Uudet lukukerrat ovat myös tuoneet lisäsyvyyttä siihen, miten hahmot reagoivat toisiinsa, mikä on tosi siistiä.
A Stray Dog’s Nightilla ei sinänsä ole juonellisesti juurikaan syytä olla juuri omegaverse-tarina, mutta hahmojen suhteeseen omegaverse-ulottuvuus tuo lisäpökköä, kun Lean tarinan semenä on beta ja Eric ukena alfa. Mielestäni hahmojen välinen valtajännite on saatu rakennettua tosi onnistuneesti, kun näillä on kummallakin vähän eri tavoilla ote ja päähänpinttymä toisesta, eikä kumpikaan jää toisen jalkoihin.
Lean yrittää assertoida dominanssia, mutta Eric ei ole erityisen vaikuttunut.
Tarinassa ei siis ole lainkaan mukana omega-hahmoa, johon omegaverse-tarinoissa alfa perinteisesti loisi fyysisen siteen niskaan puremalla. Hauskaksi yksityiskohdaksi nousee kuitenkin se, että tästä huolimatta Eric ja Lean harrastavat pureskeluhommia – ihan vain koska se kuuluu maailman seksuaalisen kanssakäymisen kulttuuriin niin vahvasti.
Lean fantasioi jatkuvasti täysin mahdottomasta alfa-omega-siteestä hänen ja Ericin välillä, ja tuijottelee lumoutuneena puremajälkeä käsivarressaan seksin jälkeen. Toisessa kohtauksessa Eric toteaa kesken touhujen hauskan kuivakasti, ettei se, että Lean pureskelee häntä niskaan, auta muodostamaan sidettä heidän välilleen.
Tuhma kansikuva
Tarinan useista kansikuvista tuli puhuttua Mangakartan jaksossa 93 enemmänkin, kun mangakannet olivat jaksossa pääosassa ja tälle tarinalle löytyy useita vaihtoehtoisia kansia. Mutta todetaan nyt täälläkin, että tuhmia ovat kaikki. Manga Planetin kansiversio, joka on suosikkini ja löytyy tämänkin postauksen alusta, on vähiten eksplisiittinen, mutta kylläkin tunnelmaltaan älyttömän latautunut (uuhhuuh, Leanin varjoista kimmeltävä kylmänsininen silmä). Muut vaihtoehdot löytyvät Rentasta löytyvästä versiosta ja alkuperäisestä Libren versiosta (johon pureskelujutut on nostettu hauskasti esille).
Yabai!
Ja tuhma kansikuva on ihan paikallaan, koska tuhmaa on monesti sisältökin. Shibuella on anatomia seksikohtauksissa monesti hieman hakusessa, ja aktiviteetteja harrastetaan esimerkiksi autossa tavoilla, jotka uhmaavat auton fyysisiä ulottuvuuksia vähän oudosti. Tällä ei kuitenkaan oikeastaan ole minulle juurikaan väliä, koska seksikohtaukset ovat aivan hitsin kuumia, kiitos Shibuen mahtavan eroottisen ja kiinnostavan tavan piirtää kurttukulmaisen pidätettyjä tunnelatauksia hahmojen kasvoille.
Muita huomioita:
En ole kelpuuttanut bingon kohtaan ”uusi tekijä, jolta haluan lukea lisää” sellaisia tarinoita, jotka olen lukenut aiemmin myös ennen bingovuotta 2025, joten tämäkään tarina ei sitä kunniaa saanut. Mutta todetaan nyt, että Shibuelta on muitakin tarinoita lisensoitu englanniksi, ja nämä kutkuttaisivat kovasti – eli pitää kyllä palata tekijän pariin sopivassa kohdassa!
Kuvat © Yofune Shibue, Libre/CLLN Inc