Kesän 2011 ensivaikutelmat kerkesin jo aloittaa jalat altani pyyhkineellä Mawaru Penguindrumilla, mutta katsellaanpa, mitä muuta animen kesäsesongilla on tarjota.
Kamisama Dolls
Ei hajuakaan, mitä tässä tapahtuu, mutta juuri siksi kiinnostaakin.
Tämä viritelmä puolestaan toimi aivan päinvastoin kuin Sacred Seven. Kamisama Dolls avaa ensimmäisen jaksonsa raisulla alkukohtauksella, joka nappasi jakamattoman mielenkiintoni välittömästi. Mitään alun tulipiinasta ja veriroiskeista ei selitellä katsojalle, mutta vastauksia selkeästi luvataan. Sama pätee myös jakson muuhun juoniosuuteen. Prologinsa jälkeenkään Kamisama Dolls ei luota pelkkään perinteiseen pohjustukseen, toisin kuin Sacred Seven, vaan heittää katsojan suoraan tapahtumien keskipisteeseen, eikä tarinakaaria vasta hiljaksiin aloitella, kuten animesarjoilla on ensimmäisessä jaksossaan tapana tehdä. Silti jakso ei ole vaikeaselkoinen, vaan se on sen verran hyvin kirjoitettu ja rakennettu, etten tuntenut putoavani kärryiltä.
Ensimmäisen jakson toteutus on suurimmaksi osaksi kovasti mieleeni, mutta en ole vielä aivan hurraamassa sille, millaiseksi sarja vaikuttaa olevan muodostumassa sisällöltään. Level E:n mieleen tuova ysäriromcomsähellys jakson alkupuolella ei varsinaisesti häirinnyt, mutta toivon, ettei siitä ole tulossa isompaa osaa sarjaa. Sinänsä homma voisi muuten toimiakin, mutta valitettavasti päähenkilön love interest -tytteli on ihan samanlainen mitäänsanomattomuus kuin vaikkapa sen Level E:n vastaavaa roolia täyttävä likka.
Enemmän huolettaa kuitenkin tässä vaiheessa se, mihin sarja on menossa ohjattavien jumalrobojensa kanssa. Konsepti epäilyttää, mutta voisi myös oikeissa käsissä toimia. Pääpojan salaperäinen kotikylä ja siitä levitellyt informaationriput kuitenkin nappasivat huomioni sen verran vahvasti positiiviseen suuntaan, etten vielä tässä vaiheessa vaivaudu suuremmin huolestumaan epäilyttävämmistä alueista.
Pilotissa on paljon tavaraa, mutta sen esittäminen ja aukkojen jättäminen vaikuttaa harkitulta ja tekijöiden käsissä kiitettävästi pysyvältä liikkeeltä. Tuloksena on vetävä aloitus, josta on hyvä jatkaa eteenpäin, vaikkakin muutaman varauksen kanssa. Taustalla hönkivä pieni ysärifiiliskin luo tunnelmaan vähän erikoisen säväyksen.
Innostustaso: 3,5/5
Sacred Seven
Mystinen tyttö ja supervoimilla varustettu nuorukainen kohtaavat toisensa. Taas.
Tämän sarjan pilottijakso on aivan häpeilemättömän puhdasta ja tyypillistä pohjustusta. Pojalla on kontrolloimattomia supervoimia ja synkkä menneisyys. Kaikki muut koulun oppilaat pelkäävät poikaa, paitsi tietenkin se yksi söpö naapurintyttötyylinen gimma. Mystinen organisaatiotyttö tulee ja valjastaa pojan voimat niin, että tämä pystyy hallitsemaan niitä paremmin. Tuloksena poika voittaa jonkun rivipahismonsterin. End credits.
Sacred Sevenistä on vaikea sanoa mitään, koska sen pilotti jäi minulle äärimmäisen mitäänsanomattomaksi kokemukseksi. Ei nyt huono, mutta ei hyväkään. Ei erityisen heikko, mutta ei missään määrin myöskään oikein vahva. Jakso sai vain ajoittain minut mukaan tunnelmaan, mutta suurimmaksi osaksi tuijotin ruutua apaattisena.
Ainoa mielenkiintoa vähän herättänyt asia taitaa olla juuri se, että koulutoverit karttavat pääpoitsua, tämä kun meni pari vuotta sitten posauttelemaan kätösestä karkaavilla superpowarzeillaan kasan oppilaita sairaalakuntoon. Tällaisesta skenaariosta voisi vetää vaikka minkälaista kivaa draamaa, mutta vähän veikkailen sen söpön kivan tytyn asenteesta päätellen, etten välttämättä tule saamaan maksimaalista tyydytystä irti tästäkään juonen palasesta.
Vähän sääli, ettei sarja tahdo ottaa tulta alleen, koska meidoarmeijat ja taistelijabutlerit voisivat olla kovinkin hienoa tavaraa. Haluaisin yrittää jatkaa tämän katsomista jo näiden muutamien potentiaalisten seikkojen takia, mutta pidän aika varmana, että Sacred Seven putoaa ensimmäisenä kesän sarjoista. Ensimmäinen jakso nojaa lähes kokonaan innostavuuteen, sillä se ei edes yritä tehdä mitään muuta. Siispä kun ei innosta niin pilotista jää käteen lähinnä haukotuksia.
Innostustaso: 1/5
No. 6
Fiksu porvaripoika kesyttää kaltoin kohdellun villihiiren.
Tämän tulevaisuuteen sijoittuvan scifitarinan ensimmäinen jakso esittelee yläluokkaisen perheen Shion-pojan ja vankikarkuripoika Nezumin eli Hiiren alkavan ystävyyden äärimmäisen mallikkaasti ja varsin mukavilla tuotantoarvoilla höystettynä. Jakso tuntui olevan ohi aivan hetkessä, ja jäin kaipaamaan jatkoa melkein yhtä kovasti kuin Mawaru Penguindrumin kanssa (onneksi molemmat sarjat saavat jatkoa tänään). Tämä on suureksi osaksi toteutuksen sulavuuden ansiota. Jakso huolehtii koko ajan tunnelman säilymisestä, mutta varoo vetämästä kieliä liian kireälle nostamalla poikien välisen draaman kautta esille lämpimiä sävyjä.
Konkreettisesti jaksossa tapahtuu vähän; käytännössä päähenkilöt vain tapaavat. Heidän tapaamisensa ja reaktionsa toisiinsa on kuitenkin pohjustettu erittäin hyvin. Heidän vuorovaikutuksensa tuodaan katsojan eteen sellaisella huolella ja hienovaraisuudella, että voin hyvin kuvitella tekijöiden todella välittävän tuotoksestaan. Pojat tuntuvat heti uskottavilta hahmoilta. Kun Shionin puolivillainen turhautumus helppoon elämäänsä on tuotu esille sitä suoraan esimerkiksi voice-overin kautta tavaamatta, on helppo niellä hänen hetivalmis ja lämpimän kiinnostunut suhtautumisensa hänen huoneeseensa törmäävään verta vuotavaan Nezumiin. Koska Shion on aikaisemmin jaksossa tuotu esiin älykkäänä ja kylmäpäisenä nuorukaisena, senkään uskominen ei ole hankalaa, miten tyynenä hän pysyy ja miten olemattomasti hän pelästyy Nezumin käyttäytyessä uhkaavasti.
Myös Nezumi esitetään johdonmukaisesti koko poikien lyhyen tuttavuuden ajan. Hän selvästi haluaisi luottaa Shioniin, ja monta kertaa unohtuukin vitsailemaan tämän kanssa kuin he olisivat vanhoja tuttuja. Jakson suurin jännite syntyykin siitä, miten Nezumi kerta toisensa jälkeen testaa Shionia ja yrittää löytää tämän huolehtivan ja kypsän käytöksen pinnan alta vilppiä ja ennakkoluuloja.
Draama kantaa sarjaa vahvasti sen suurena valttikorttina ja toivottavasti keskeisenä fokuksena, mutta myös maailma kiinnostaa kiitettävästi. Jakso herättelee onnistuneesti katsojia vinkkailemalla avainkohtia maailman historiasta ja nykytilasta, mutta myös muistuttamalla, ettei kaikkea tarjottua informaatiota kannata niellä pureskelematta ja kyseenalaistamatta. No. 6:n aloitusjakso enteilee siis kaikin puolin erinomaista sarjaa. Toivon vain, ettei se lähde rakentamaan liian monisyistä tarinaa ja kompastu noitaminA-animen helmasyntiin eli liian suuren tavaramäärän ahtamiseen liian pieneen tilaan.
Innostustaso: 5/5