Joulukalenteri 2011: 3. päivä – Omituisia ulkonäköjä omituisille hahmoille, joita näytellään omituisesti omituisissa maailmoissa

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Kaikki Johnny Deppin näyttelemät hahmot

Kapteeni Jack Sparrow näyttää, kuinka rähjäinen opportunistipiraatti nostetaan maailman rakastetuimmaksi ja tunnistettavimmaksi merirosvoksi.

Vaikka varsinkin näissä piireissä visuaalinen hahmosuunnittelu tavataan liittää useimmiten nimenomaan piirrettyihin hahmoihin, on hahmostailaus tietenkin tärkeässä roolissa myös live actionin puolella. Näytellyissä tuotannoissa hahmosuunnittelusta puuttuu kuitenkin piirroskerronnan hahmosuunnittelun oikeastaan olennaisin osa, eli hahmomuotit. Hahmomuoteilla tarkoitan niitä päämuotoja, joille piirtäjän piirrosjälki perustuu – piirroshahmothan voivat olla ihan minkä näköisiä ja mallisia tahansa vain kuvittajan mielikuvitus rajanaan. Mittasuhteet voivat siis vaihdella CLAMPin nuudeli-ihmisistä Naoki Urasawan melko realistiseen ihmismalliin, silmien koko Akimi Yoshidan tihrusilmistä Natsuki Takayan lautassilmiin. Disneylläkin on erityisen vahvasti vuoden 1997 Herkuleesta lähtien haettu jokaiseen leffaan uudennäköistä ihmismallia. Live action –tuotannoissa sen sijaan joudutaan tyytymään oikeisiin ihmisiin, joten hahmodesignien kanssa ei voida hurvitella kuin realiteettien rajoissa. Nykyteknologian suosiollisella avustuksella saadaan toki aikaan hauskoja noituuksia, joiden tulokset toisaalta eivät aina erotu pelkästään edukseen.

Johnny Depp täytyy kuitenkin nostaa esille näyttelijänä, jonka rooleista suhteellisesti hyvin suuri osa on äärimmäisen selkeästi stailattu ja suunniteltu mahdollisimman erikoiseksi tai vähintäänkin supercooliksi. Deppin hahmoista huomaa monesti ensivilkaisulta, että joku on oikeasti piirrellyt pitkään ja innokkaasti designluonnoksia hahmolle. Deppin pitkä yhteistyö synkkiä satuja ohjaavan Tim Burtonin kanssa taitaa olla merkittävä syy jännästi stailattujen hahmojen suureen määrään, sillä voimakas ja fantasiavaikutteinen hahmosuunnittelu sopii Burtonin elokuvien tyyliin kuin kuolemanvihko tylsistyneen älykkölukiolaisen käteen. Deppin  eriskummallisiin maneereihin nojaava sätkivänrujo näyttelytyyli istuu kuvioon tietysti loistavasti.

Räväköintä deppiläistä hahmodesignia edustavat esimerkiksi Pirates of the Caribbeanin hörhöttelevä merirosvo Jack Sparrow, Burtonin Liisa Ihmemaassa –adaptaation mulkosilmäinen Hullu Hatuntekijä ja Jali ja suklaatehdas –leffan Michael Jackson –lookalike Willy Wonka.

Ulkonäöltään vähän vähemmän lennokkaita, mutta silti selkeän erottuvia ja coolia vinksahtaneisuutta hakevia hahmoja taas ovat esimerkiksi miehen varhaistuotantoon kuuluvan Cry-Babyn ja Ed Woodin nimihenkilöt sekä uudemman Public Enemiesin John Dillinger.

Fuskaan toki vähän siinä mielessä, että Depp on näytellyt tavanomaisemmankin näköisiä hahmoja paljon, aina Gilbert Grapen nimihahmosta Salaisen ikkunan paksusankaiseen kirjailijajamppaan. Deppin olemus on kuitenkin niin voimakas, että hän saa tällaiset periaatteessa aika normaalit hahmot näyttämään erikoisilta jo pelkästään erottuvan näyttelytyylinsä ja vahvojen kasvonpiirteidensä ansiosta.

Omat suosikkini herran hahmoista puhtaan ulkonäöllisin kriteerein ovat Saksikäsi-Edward ja Sweeney Todd –leffojen nimihahmot – kumpikin yllätyksettömästi lähtöisin Burtonin visioista.

Eristyksissä elänyt saksikäsinuorukainen yritetään hyvin aikomuksin sovittaa normiyhteiskuntaan piilottamalla hänen fantasiahaalarinsa kauluspaidan alle.

Edward on raisuun ulkokuoreen istutettu herkkä ja runollinen sielu. Hänestä tekee niin traagisen kauniin hahmon juuri se, että kummajaismaisen ulkonäkönsä takia hän on jatkuvasti normaalien ihmisten silmätikkuna. Hänen käsiensä paikalla jököttävät valtavat saksiviritelmät saavat ihmiset vuoroin pelkäämään häntä hirviönä, vuoroin ihastelemaan tai säälimään luonnonoikkuna. Edwardin valtavat saksikädet kuvataan normaalissa ihmisarjessa kömpelöinä kapistuksina, mutta Edwardin omassa maailmassa hänen taiteellisen näkemyksensä toteuttamisessa vikkelinä välineinä – oli kyse sitten pensaiden, koirien tai ihmishiusten trimmaamisesta tai jopa jääveistoksista. Surumielisen kalpea maskeeraus, ainaiset haavat kasvoissa ja musta soljilla ja niiteillä koristeltu kauhufantasia-asu eristävät visuaalisesti muutenkin oudoksutun hahmon normihomoutta edustavasta pastellinsävyisestä lähiöidyllistä. En muista törmänneeni missään tehokkaammin hahmosuunnittelun kautta ilmaistuun yksinäisyyden kuvaukseen.

Fleet Streetin mustavalkoinen paholaisparturi janoaa kostoa kurtistettujen kulmiensa alta uskollinen partaveitsi aseenaan.

Sweeney Todd taas esittelee erityisen hahmodesign-tropeesuosikkini: erivärinen hiussuortuva muiden hiusten keskellä. Sweeney on yksin tuon valkoisen suortuvan ansiosta puhtaaksi tislattua seksiä (vihaisenkäheä lauluääni saattaa toki myös vaikuttaa asiaan). Nimeäisin lisäksi Sweeneyn Deppin ehdottomasti tyylikkäimmäksi hahmoksi tasapainoisen mustavalkoisella kuosillaan. Depp on ottanut kummallekin näistä ulkonäöltään synkkäsävyisistä hahmoista erityisen perusilmeen, joka erottaa heidät toisistaan hyvin vahvasti. Edwardilla se on suruisan eksynyt, hieman tyhjä ja kaihoisa mutruhuulilla tehostettu ilme. Sweeneyn happamat kasvot ja terävä katse puolestaan kutovat tehokkaan katkeruuden verkon hahmon ympärille. Ne tekevät hänestä synkän ja vaarallisen hahmon, vaikka muuten korostetun mustavalkoisen kuosin voisi helposti kuvitella koomisemmalle hahmolle. Kokonaisuus on lopputuloksena hyytävän tyylipuhdas.

Kuka Deppin hahmoista hurmaa eniten ulkonäöllään?