Joulukalenteri 2011: 16. päivä – Sliipattu blondi ja muita pieniä yksityiskohtia

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Spike (Buffy the Vampire Slayer & Angel)

Peroksidiblondattu vampyyri esittelee, miten live action -hahmossa voidaan käyttää pieniä ulkonäkökikkoja hahmon syventämisen apuvälineinä.

Kirjoitin jo aikaisemmin siitä, miten yksinkertaisesta mustasta pohjasta saa siistejä huomioyksityiskohtia esiin korostamalla helposti voimakkaita ja ikonisia hahmodesigneja. Buffyn antagonistista vähitellen valkohattuleiriin luisuva vetyperoksidivampyyri Spike edustaa myös tätä trendiä. Se päheä musta nahkatakki. Se arpi kulmakarvan päällä. Se sliipattu blondi. Näyttelijä James Marstersin jumalaiset poskipäät. Spike on voimakkaammin designattu hahmo kuin suurin osa sarjan muista hahmoista, vaikka fantasiaelementtejä lentää joka puolella. Tämä ulkonäöllinen erottuvuus luonnollisesti tukee Spiken asenteellista erottuvuutta ja teki näin erityisen vahvasti hänen astuessaan kuvioihin toisen kauden alussa. Ennen Spikea vampyyrit olivat olleet murjottavaa ja ennen oman sarjansa saamista varsin tylsää love interestiä Angeliä ja ikirumaa ja hahmona heikoksi jäänyttä Mestaria lukuun ottamatta tylsiä rivikyömynaamoja. Kaikki Spiken ulkomuodossa ja asenteessa ilmaisi katsojille välittömästi, että hahmo oli tuomassa uusia tuulia Sunnydaleen. Ihmekös, kun katsojat ihastuivat sarkastiseen blondiin välittömästi.

Spikesta tekee huomionarvoisen tämän kalenterin kannalta erityisesti se, miten hänen ulkomuotoaan käytetään sarjan aikana. Etummaisena mieleen tulevat hänen hiuksensa. Hän pitää niitä koko ajan takaumia ja seitsemännen kauden alkua lukuun ottamatta luonnottomiksi valkaistuina, mutta tyyli vaihtelee. Viidennellä ja kuudennella kaudella hiusten sotkuisuus kertoo aina suoraan, kuinka paljon sankarien puolella hän on. Seitsemännen kauden alun mental breakdown -episodinsa aikana Spike on päästänyt kutrinsa kasvamaan ja värjääminenkin on jäänyt välistä (onneksi tätä harakanpesää ei tarvinnut katsella kuin muutamassa jaksossa). Sliipatut hiukset taas viestivät yleensä hahmon itsevarmuudesta ja määrätietoisuudesta.

Live action -hahmojen hiukset ovat yleensäkin koko ajan liikkeessä luonnollisista syistä, mutta Spiken kohdalla hiuksiin on nimenomaisesti kiinnitetty huomiota hänen kulloisenkin mielentilansa kannalta. Sliipattu pahislook, sotkuinen hyvislook ja ördyn yrd örd hörd -sekoilusotku.

Pidän erityisesti siitä, miten Spiken identiteettiä rakennetaan nimenomaan ulkonäköseikoilla. Näitä asioita ei kerrota millään muulla tavalla, mutta ne voi päätellä siitä, miten hahmon ulkonäkö muuttuu. Tietyillä Spiken ominaisimmilla ulkonäköpiirteillä eli kulmankarvan arvella ja nahkatakilla on omat tarinansa, jotka liittyvät hänen kukistamiinsa vampyyrintappajiin. Arven hän sai bokserikapinan aikaan Kiinassa sikäläiseltä tappajalta tätä vastaan taistellessaan, ja takin nappasi 70-luvun tappajan yltä tämän niskat nurin väännettyään eeppisen metrotappelun päätteeksi.

Hahmon ulkonäköhistoriaa rakennetaan vähin äänin taustalla takaumien kautta. Ennen vampyyriksi muuttumistaan Spike oli ujosti runoja silmälasit huurussa ihastukselleen mutiseva kikkarapäinen nössykkäpoika. 40-luvulle sijoittuvien takaumien myötä näkyy, miten hän alkaa löytää omaa suitun repseää imagoaan ja tyyliään, kun hän vilahtaa ruudussa SS-miehenä, eurooppalaisena taidehurmurina tai 70-luvun niittiraggarina. Kaikista Spiken 1900-luvun tyylinkehitysvaiheista paistaa läpi nuorekkaan verenimijän trenditietoisuus ja kokeilunhalu. Erilaisia settejä kokeilemalla löytyy lopulta oikea balanssi tiukan coolia ja kasuaalin rölliä.

Tyyliä rakentamassa. Huomaa, että Spiken nykyinen look yhdistelee piirteitä italohurmurista ja raggarista.

Buffyn maskeeraajatiimi myös selvästi rakasti James Marstersin kasvoja intohimoisesti (kuten myös allekirjoittanut), sillä hän sai aisaparinsa Drusillan ohella ehdottomasti parhaat ja tyylikkäimmät vampyyripakkelit naamaansa. Lisäksi Spike nähdään useammankin kerran sarjassa äärimmäisen seksikkäästi murjottuna.

Ei niin että tykkäisin miehistäni erityisesti verille runnottuina mutta fäpyti fäp.

Spike tuntui myös aina dynaamisemmalta vampyyrivastaparilta Buffylle kuin Angel koskaan. Suuren ja kaikin puolin äärimmäisen miehekkään Angelin kanssa Buffy kuvataan aina väistämättä korostuneen naisellisena puoliskona parista. Angel ja Buffy ovat varsinkin ulkonäöllisesti, mutta myös luonteidensa puolesta, kuin yö ja päivä – mikäs sen tehokkaampaa teiniromanssia. Spike puolestaan on pieni, timmi ja naseva, juuri kuten Buffy itse (etenkin kuudes kausi tykkää myös aika graafisesti esitellä Spiken timmiä torsoa). Vastakkainasettelun sijaan Spiken ja Buffyn kanssakäynti nojaa siihen, miten hyvin he kuvastavat toisiaan. Siksi heidän suhteensa on aina tasapainoisempi kuin Buffyn suhde sarjan ensimmäisen vampyyrimiespääosan kanssa.

Jaksossa Fool for Love tätä tasapainoa on jakso-ohjaajan mukaan korostettu pukemalla Buffy ja Spike saman asukokonaisuuden nais- ja miesversioon.