Desucon 2013

Viime viikonlopun Desucon on ohi ja siellä oli kivaa, kuten tavallista. Järjestelyt ja tilat toimivat hyvin, kongressisiipikin oli tällä kertaa ilmastoitu ja käyttökelpoinen, teknisiin ongelmiin en törmännyt ja kaikki sujui muutenkin varsin kivasti. Ohjelmalehtinen nousi tältä osin isoimmaksi nurinan aiheeksi, sillä ensinnäkin ohjelmakartta ei löytynyt keskiaukeamalta eikä ollut siten kätevästi esillä ja toisekseen ohjelmakuvaukset löytyivät jostain ihan muualta kuin ohjelmakartta, jonka välittömään yhteyteen ne ehdottomasti kuuluisivat. Lehdykkä ei siis ollut lainkaan intuitiivinen käytettävä ja aiheutti siksi turhan paljon päänvaivaa sen sijaan, että se olisi helpottanut conissa suunnistamista. Tällä kertaa se oli toisaalta visuaalisesti mukavamman näköinen kuin muutaman edellisen desutapahtuman ohjelmalehdet.

Kuten aina, ohjelma oli minulle conin ykkösjuttu, joten sille omistan palautteenikin jälleen kerran. Kaikkiaan ohjelmakartta oli mielestäni hyvin onnistunut, ja toimivan burgeri tasapaino yksittäisiin sarjoihin/tekijöihin ja laajempiin aiheisiin oli löydetty.

Animemaailman visuaaliset outopallot – valtavirran ulkopuolella (Ada ”mansikka” Aaltonen & Loviisa ”Laorlan” Raussi)

Jaksoin seurata outopalloluennosta vain osan puutteellisen ravitsemustilanteeni vuoksi, ja kommenteista päätellen luennon vahvin osuus löytyi vasta loppupuolella lähdettyäni metsästämään ruokaa. Luennon alkupuoli sortui valitettavan suureen listauksen tuntuun, mikä on kovin yleinen sudenkuoppa esimerkkipohjaisille luonnoille. Jännävisuaalisten sarjojen esittelyyn olisi listausmaisuuden ja sitä herkästi seuraavan puuduttavuuden vähentämiseksi ollut hyvä lisätä puhtaan esittelyn lisäksi vähän enemmän omaa analyysia sekä yhteydenvetoja sarjojen välille. Lupausta kuitenkin tuntuu löytyvän, ja ensi kerralla kannattaa vain kiinnittää enemmän huomiota siihen, että eri teoksista todella tuodaan esiin erilaisia asioita.

Sapfisia lentoneitoja, pitsaleikkureita ja pyllyviittoja (Johanna ”huilailee” Kari)

Johannan Simoun-luento kuului tässä conissa omiin suosikkeihini sekä sisällökkyytensä että lyhyitä hahmo- ja teema-esittelyanalyysejä vuorottelevan rakenteensa puolesta. Perinteisempi lähestymistapa, eli Simounin koko hahmokatraan esittely yhdessä rymässä ja teemojen käsittely tämän jälkeen toisessa selkeässä osiossa olisi toiminut, mutta tuloksena kokonaisuus olisi jäänyt huomattavasti raskaammaksi. Nyt luento tuntui ilmavalta ja miellyttävältä, kun puheen kohteet vaihtelivat. Erikoinen rakenneratkaisu ei myöskään sekoittanut, sillä hahmot ja teemat olivat ohjelman ainoat fokukset. Jos luennolla olisi käsitelty useampia eri osa-alueita, ei aiheiden lomittaminen olisi välttämättä toiminut yhtä hyvin. Toisaalta ohjelma oli myös hyvin rajattu keskittymään nimenomaisesti hahmoihin ja teemoihin. Pisteitä myös siitä, että näin spoilerivapaaseen luentoon oli saatu hyvinkin paljon sisältöä. Esitystavassa seuraamista olisi kuitenkin helpottanut jopa näin sarjan nähneen näkökulmasta, jos yleisölle olisi näytetty heti hahmoesittelyn alussa kuva hahmosta, josta puhutaan, eikä kuvan näyttämistä olisi jätetty vasta hahmon käsittelyn jälkeen.

Ruutuja paperilla, liikkuvia kuvia (Matias ”madu” Tukiainen)

Madun varmanrentoa esiintymistä on aina miellyttävä seurata, vaikka tämä ei hänen timanttisin settinsä ollutkaan. Aiheena animen ja mangan vertailu on hyvin mielenkiintoinen, mutta samalla haastava. Rakenne tuntui jäävän hieman hajanaiseksi, minkä takia jälkeenpäin on vaikea muistaa, millaisia kokonaisuuksia luennolla käsiteltiin. Sen sijaan käteen jäi kuitenkin yksittäisiä oivaltavia huomioita ihan kivasti. Hieman analyyttisempää otetta olisin aiheeseen kaivannut, mutta perushyvä ja katsomisen arvoinen setti joka tapauksessa.

Hahmodesign pintaa syvemmältä (Minä)

Oma ohjelmani meni mielestäni melko onnistuneesti. Jännitin ohjelmaa suunnilleen yhtä paljon kuin aivan ensimmäistä coniluentoani kolme vuotta sitten, mikä johtui varmaan siitä, että pelkäsin ohjelman venähtävän liian pitkäksi. Näin ei kuitenkaan onneksi lopulta käynyt, vaan olin saanut karsittua ohjelman juuri oikean pituiseksi. Tuli huomattua, että yleisaiheisen luennon tekeminen on monilta osin haasteellisempaan kuin yhteen sarjaan tai tekijään keskittyvän, sillä materiaalia on tarjolla valtavasti, ja sieltä on poimittava ne kaikkein olennaisimmat ja omaan ohjelmaan parhaiten sopivat esimerkit. Kiitos yleisölle ja kaikille palautetta antaneille!

Käsi kädessä ja napit vastakkain: Ai Yazawa & Moyoco Anno (Henna-Riina ”Perho” Kakkola)

Tykkäsin hyvin paljon tämän luennon lähestymistavasta, jossa Annon ja Yazawan käsittely ei jäänyt pelkälle näiden sarjojen esittelyn tasolle, vaan paljon ajatusta oli uhrattu sen pohtimiseen, millaiset fokukset nousevat kummallakin mangakalla pinnalle ja mitä yhdistäviä ja erottavia piirteitä heidän tyyleistään löytyy.  Tekijöiden vertailu oli lomitettu hyvin muihin aiheisiin, ja puki hyvin sanoiksi senkin, miksi kyseisten mangakoiden rinnastaminen on omastakin mielestäni tuntunut aina luontevalta. Erityisen mielenkiintoisiksi aihealueiksi nousivat sarjojen nais- ja mieshahmojen vahvuuden pohtiva käsittely.

Yksilöt animeteollisuudessa (Valtteri ”Tounis” Strömsholm)

Pidin hyvin paljon varsinkin luennon ohjaaja-osuudesta, johon oli valittu videoklipit äärimmäisen osuvasti ja havainnollistavasti tuomaan esille kuvaa ohjaajan konkreettisesta panoksesta produktiossa. Käsikirjoittajapuolellakin ja jakso-ohjaajien ja kirjoittajien osuudessa olisi ollut mukava nähdä havainnollistavia esimerkkejä.

BL-keskustelua tositarkoituksella (Maija Lehtola)

BL-jutustelu jäi ainoaksi keskustelupiiriksi, johon osallistuin tässä conissa, mutta toivon Yamaconin puolelta levinneen konseptin tulleen jäädäkseen, sillä itse olen kokenut sen toimivaksi formaatiksi. BL-keskustelupiirin ongelmaksi nousi sen sattumusten kautta aivan liian suureksi paisunut osanottajamäärä. Ennakkoilmoittautumista vaativiin keskustelupiireihin osallistuville siis pyyntönä tässä, että paikalla on hyvä olla ajoissa, varsinkin kun aihe on niinkin suosittu kuin BL. Tässä tapauksessa sisään otettiin ajoissa paikalle tulleet ei-ilmoittautuneet, sillä ennakkoilmoittautuneista ainoastaan osa oli saapunut paikalle ajoissa. Sitten kun loput ennakkoilmottautuneet rymistivät 10-15 minuuttia myöhässä paikalle, keskustelupiiri paisuikin valtavaksi. Vastaavassa tilanteessa voisi olla hyvä tulevaisuudessa vain todeta, että näin reippaasti myöhästyneet henkilöt ovat menettäneet paikkansa ennakkoilmoittautumisesta huolimatta. Maija veti piirin kuitenkin paisuneesta osallistujamäärästä huolimatta hyvin ja piti keskustelun kasassa ja asiassa.

Seiji Mizushima ja ura animeohjaajana

Oli mukava päästä kuulemaan ohjaajakunniavierasta, vaikkeivät Mizushiman sarjat olekaan erityisen tuttuja tai rakkaita. Miehen puheet todella avasivat hyvin ohjaajan roolia animen tuotannossa ja toimi hyvänä vastinparina varsinkin Yksilöt animessa -luennolle. Tulkkauspuoli ei valitettavasti toiminut niin sujuvasti kuin olisi ollut syytä, ja siksi ohjelman seuraaminen oli hieman raskasta. Kysymykset olisi ehdottomasti yleisen sujuvuuden nimissä hyvä esittää ensin suomeksi ja sitten japaniksi, jotta järjestys säilyisi loogisena, eikä kunniavieraan tarvitsisi nolostua yrittäessään vastata heti japaninkielisen kysymyksen jälkeen.

Myöhäisillan hahmontunnistusvisa Abnormal (Tuomas ”Haider” Hiden & Kati ”kaasan” Huitula)

Perinteikkääksi muodostunut hahmontunnistusvisa oli viihdyttävä kuten aina. Pisteiden esittäminen toimi tällä kertaa erityisen hyvin, kun pisteenlaskussa ei turvauduttu sekavaan tukkimiehen kirjanpitoon, vaan uudet pisteet laskettiin aina numeromääräisesti suoraan edellisten jatkoksi. Pistetilanne näkyi siis koko ajan ajantasaisena, eikä mennyt sotkuun, kuten monesti on käynyt. Nyt olisi hyvä ruveta jalostamaan visan etenemistä sellaiseksi, että sitä hidastavaa ja puuduttavaksi käyvää vastaustenkirjoittelulagia jäisi mahdollisimman vähän.

Verta, hikeä ja kyyneleitä – urheilulajit animessa ja mangassa (Essi ”Hijiri” Salo)

Tällä luennolla käväisin vain piipahtamassa, enkä siis saanut hyvää kokonaiskuvaa, mutta aiheen käsittely ei samplaukseni osalta vakuuttanut. Ohjelmassa keskityttiin liikaa yksityiskohtiin, jotka eivät tuoneet juuri sisältöä. Tennisprinssin kilpailija-joukkueiden esittely ei mielestäni ole mitenkään  olennaista tai perusteltavissa luennon aiheen kannalta, vaan enemmän olisin arvostanut keskittymistä urheiluanimen teemoihin ja siihen, mikä urheiluanimessa viehättää. Turhat rival-tiimien esittelyt veivät aikaa tällaiselta olennaisemmalta sisällöltä. Lisäksi sivuhahmojen nimien heittely ilman että näistä kerrotaan mitään muuta, on omiaan lähinnä sekoittamaan yleisöä, sillä sarjaa tuntemattomille nimet ovat ilman kontekstia täysin arvottomia ja sarjan tuntevat tietävät jo hahmojen nimet. Videoklipit oli kuitenkin valittu melko osuvasti ja toivat esille joukkueiden tyyliä ja olemusta halutulla tavalla.

Bishejä ja pusuttelevia poikia – fanipalvelua tytöille (Reetta Savaloja)

Reetan esiintymistyyli on hauska ja sympaattinen ja hänen erittäin näppärät slaidinsa oli rakennettu huolellisesti ja pilke silmäkulmassa. Kevyenä ja hauskana välipalana luento toimi erinomaisesti, mutta aiheen käsittely jäi melko pinnalliselle tasolle ja hieman yksipuoliseksi. Tyttöjen fanipalvelua on kuitenkin monenlaista, myös muuhun kuin paljaaseen pintaan keskittyviä. Vastakkainasettelut miesten fanipalveluun olivat myös turhan kärjistettyjä, sillä naisille suunnattu viihde on aivan yhtä taipuvaista vastakkaisen sukupuolen esineellistämiseen kuin miehille suunnattu viihdekin, vaikka se onkin tyyliltään hieman erilaista.

Shinsekai Yori: Uuden maailman nuoret (Tuomas ”Haider” Hiden & Heidi ”Hoothoot” Päivinen)

Hoothoot ja Haider toivat ohjelmassaan mukavan selkeästi esille omat vähän toisistaan poikkeavat näkökulmansa sarjaan, ja onnistuivat siten ottamaan kaiken irti kahden esiintyjän ohjelmasta. Kummallakin oli mielenkiintoista sanottavaa ja asiaa tuli paljon, mutta kiireiseltä tai täyteen ahdetulta kokonaisuus ei tuntunut. Valituksen aihetta löytyi lähinnä siitä, että ohjelman alkupuolella eri subbausryhmien käännösvertailut olivat mielestäni kuitenkin vähän turha osio. Kuriositeettinä se toki toimi, mutta yksittäisen ruutukaappauksen sijaan eri subbausryhmien käännösversiot olisi ollut ehkä selkeämpi esittää vaikkapa taulukossa, johon olisi koottu kunkin subbaustiimin versio tärkeistä termeistä. Tällainen lähestymistapa olisi ollut paljon havainnollisempi, ja yleisö olisi voinut nähdä kaikki eri termit rinnakkain.

Stroboja, synkkaa ja sakuganmetsästystä – trendit ja kehitys amv:issä (Nuppu ”ToriSohva” Eskelinen)

Oli ilo seurata pitkästä aikaa amv-aiheista ohjelmaa, ja vielä vielä hienompaa, että setti oikeasti toimi ja nousi conin parhaimmiston tasalle. Amv-ohjelmien ongelmana on ollut aina videoiden pituus – kahdesta viiteen minuuttiin kestäviä videoita mahtuu tunnin tai puolentoista slottiin lopulta vain kourallinen, jos niistä olisi tarkoitus myös sanoa jotain. Tällä kertaa ongelma oli ratkaistu erinomaisesti näyttämällä paljon pieniä klippejä videoista. Mitään ei nähty kokonaan, mutta näytetyt esimerkit havainnollistivat esityksen pointteja hyvin ja ne oli selkeästi valittu huolella. Animemusiikkivideoiden historiallinen kehitys oli mukavan vahva ja rakennetta ohjaava näkökulma, ja sen ansiosta luento pysyi myös poikkeuksellisen hyvin kasassa. Kullakin aikajaksolla vallinneita amv-tyylejä myös analysoitiin ja kuvattiin osuvasti ja selkeästi ja asiantuntemus näkyi.