Velvet Kiss
Mielenkiintoinen eroottinen draama.
Mangaka: Chihiro Harumi
Julkaisulehti ja -aika: Vitaman (Takeshobo), 2009-2012
Pokkareita luettuna: 4/4
Milloin löysin: 2013
Mistä kertoo: Toimistotyöläinen Shin päätyy sattumusten sarjan kautta velkakurimukseen, ja vaihtoehtoiseksi suoritustavaksi tarjotaan Kano-nimisen nuoren neidin ”ystäväksi” ryhtymistä.
Nappasin Velvet Kissin ensimmäisen osan mangahyllyn erotiikkaosuudesta enimmäkseen kuriositeettiarvona, sillä aina välillä on kiva korkata uusi genre. Juuri tämä sarja päätyi koekappaleeksi, koska poikaystävän haalimista lapsilta kielletyistä se sattui olemaan kivoimman näköinen. Ensimmäisen pokkarin kannessa paljastavassa yöpaitulissa istuksivan neitokaisen välinpitämätön katse kiehtoi surumielisen vivahteensa takia, eikä kaunis kansi johda yhtään harhaan. Chihiro Harumin taide on myös pokkarin sisällä kovin nättiä.
Vähän ohuesta toiveentoteutuslähtöasetelmastaan huolimatta sarja yllätti tarinapitoisuudellaan. Ensimmäisen osan jälkeen paloin halusta tietää, miten Shinin ja Kanon suhde tulisi kehittymään. Se on mielenkiintoisen määrittelemätön, kun Kanon kanssa ”ystävystyminen” tuntuu koostuvan välittömästä toimintavalmiudesta milloin ostosreissujen kantojuhdaksi, milloin intiimimpään kanssakäymiseen.
Pomottava mutta viileä Kanoko ärsyttää Shiniä, jonka työsuoriutumista ja muutakin elämää neidon jatkuvat oikut häiritsevät. Toisaalta Kanon yksinäisyys herättää hänessä sympatiaa ja tämän persoonallisuus kiehtoo häntä. Pikkuhiljaa järjestely alkaa saada oikeankin ystävyyden piirteitä, kun hahmot tutustuvat toisiinsa, mutta Shinin velkajärjestely pitää heidän välejään jännittyneinä. Tykkäsin varsinkin Kanon hahmonrakennuksesta ja -kehityksestä.
Varsinaista pornoahan sarjassa ei ole, sillä sukuelimiä ei näytetä. En pahemmin välitä pornomangassa yleisestä eritekeskeisyydestä, joten Velvet Kissin hillitty ja siistimpi näkemys tuntuu ihan miellyttävältä. Estetiikan- ja erotiikantajultaan sarja toimiikin omaan makuuni myös varsin kivasti. Yksi seksikohtaus per luku -rakenne tosin tuntuu välillä vähän puuduttavalta ja pakotetultakin, koska luvut ovat melko lyhyitä. Tämä on kuitenkin aika pieni paha, kun nämä kohtaukset ovat sisällöltään melko vaihtelevia.
Kaikkiaan sarja oli oikein mukava sukellus vähän heterompaan mangaerotiikkaan, ja se on innostanut kokeilemaan muitakin genren edustajia. Selvästi joskus kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti uusia juttuja – voi löytää kultakimpaleita ja hyviä muistoja.