Yleisfiiliksiä
Tällä kertaa minulla taisi olla Frostbitessä hauskempaa kuin koskaan aiemmin. Tämä johtui suureksi osaksi varmasti omasta asenteesta, mutta tapahtuma oli myös tuttuun tapaan hyvin järjestetty. Tapahtumapaikkana aina yhtä miellyttävän Sibeliustalon talviset koristelut ihastuttivat, kävin pari kertaa tökkimässä Madoka Magica -palapeliin palasia ja söin Ravintola Lastussa hyvää ruokaa.
Ensimmäistä kertaa vaivauduin pyörähtämään iltabileissäkin, ja nostalgiset Naruto– ja Digimon-biisit olivat kivoja. Myyntipöytäsalitila toimi kävijänäkökulmasta ihan hyvin myös biletilana, vaikka janoiset baaritiskijonot olivatkin hillittömän pitkiä. Perjantainen seurustelutila DesuLounge miellytti kuitenkin enemmän hiljaisine jazz-sävelmineen.
Ajankohtaisen ja kunniavieraaseen liittyvän animeleffa Rakuen tsuhou: Expelled from Paradisen näytös oli oiva lisä perinteiseen coniohjelmaan. Nimekäs käsikirjoittaja Gen Urobuchi itse oli erittäin mielenkiintoinen kunniavieras. Ilmeisesti oikein hyvin onnistunut haastattelu jäi valitettavasti itseltä näkemättä, koska samalla piti höpöttää omaa ohjelmaa Kuusessa. Q&A-sessiossa kävi kuitenkin selväksi, että Urobuchi oli antoisa conivieras siinä mielessä, että hänellä oli aina fiksu ja jotain uutta kertova vastaus kaikkiin kysymyksiin – jopa sellaisiin, jotka toistivat edellisiä (joita oli valitettavan monta).
Tässä conissa lauantain myöhäisillan animevisan formaatti oli ilmeisesti lainattu Yukiconista, ja toimikin paremmin kuin mikään hahmontunnistusvisa aiemmissa Desuconeissa. Koko yleisön osallistumismahdollisuus teki visasta entistä viihdyttävämmän, ja samalla puuduttavat odottelutuokiot jäivät mukavasti pois. Kiitos visan järjestäneelle madulle myös hauskoista ja oivaltavista nippelitietokysymyksistä. Joukkueemme Team Mangalehti saattoi myös vähäsen voittaa kisan. :3
Monet ovat valitelleet, ettei tyttöintressipainotteinen ohjelmakartta innostanut yhtä paljon kuin mihin Desuconissa on totuttu. Itse koin sen sijaan ohjelmatarjonnan erittäin kivaksi, koska tykkään nimenomaan tyttöjutuista. Mukavaa, että välillä saadaan näinkin painottuneita ohjelmakarttoja. Tyttömäisemmät ohjelmat vetivät myös yleisöä, joten selvästi en ollut yksin mieltymysteni kanssa.
Muutenkin ohjelmasalit olivat yleisesti ottaen mukavan täynnä koko viikonlopun. Toisaalta harva luento oli kuitenkaan niin täynnä, että luennolle mukaan pyrkivä minnamyöhäinen olisi jäänyt ovien ulkopuolelle paloturvarajojen takia, joten tilanne oli varsin optimaalinen. Sisään mahtui, mutta puhujan vinkkelistä salit näyttivät täysiltä.
Kaikki kokonaan näkemäni luennot olivat oikein hyviä ja katsomisen arvoisia. Pientä naputtamisen aihetta löytyi lähinnä muotoseikoista, ja yleisesti ottaen ohjelmaa painottavana conikävijänä minulla oli oikein hemmoteltu olo. Paljon kiinnostavia luentoja jäi myös katsomatta päällekkäisyyksien ja syömisten takia, joten niitä sitten Youtubesta jahka taltiot pääsevät nettiin. Kiitos ohjelmanpitäjille, olitte hyviä!
Mietteitä puheohjelmasta
Mari Okada ja sateessa itkevät nuoret
Rakuen Tsuihoun ja Jussin fanservice-luennon kanssa samaan aikaan pyöri valitettavan vähälle huomiolle jäänyt, mutta varsin mielenkiintoinen Mari Okada -luento. Yksittäiset animen tekijät eivät ole itselle se tutuin aihe, enkä itse yleensä tunne tietyn tekijän tuotantoa niin laajasti, jotta tulisin kovin usein sitä arvioineeksi. Hoothootin kokoava pohdinta Okadan tyylistä, teemoista ja sarjojen kolmeen fiilistyyppiin jaottelusta oli siksi varsin mielenkiintoista ja antoi kivasti pointtereita uusien Okadan käsikirjoittamien sarjojen katsomiseen. Kun conin kunniavieraana oli käsikirjoittaja Urobuchi, oli mielestäni mukavaa, että animen käsikirjoittamista pohdittiin myös luentopuolella, joten aihe oli erityisen onnistunut.
Luennon sisältö ja aiheen käsittely oli oivallista, mutta esityksen slaideissa jäin kaipaamaan suurempaa havainnollistamista. Esimerkiksi ohjaajayhteistyöosuudessa listaus yhteistyöprojekteista ja/tai muutama kuva kyseisistä animeista olisi toiminut mielestäni paremmin kuin ohjaajan valtava naamataulu, joka ei oikeastaan anna mitään informaatiota tämän ja Okadan välisestä yhteistyöstä. Naama saa toki olla, mutta itse heittäisin sen pienemmäksi ja antaisin leijonanosan slaiditilasta enemmän informaatiota välittäville kuville. Lisäksi olisin kaivannut monia eri sarjoja käsittelevän luennon slaideille kuvien yhteyteen sarjojen nimiä, jotta sarja, josta on puhe, olisi helpompi yhdistää oikeaan kuvaan.
Sydän mustelmilla – BL ja väkivalta
Luennolla ryhmiteltiin ja eriteltiin hyvin ja havainnollistavasti erilaisia BL-nimikkeille tyypillisiä vallankäytön ja väkivallan muotoja ja mietittiin kiinnostavasti, mistä niiden suosio johtuu ja miten moraalisesti hyväksyttävää niistä tykkääminen on. Rakenne oli hallussa ja ylipäänsä tykkäsin Cillan asiallisesta esitystavasta, joka ei lähtenyt lainkaan syyllistämään tai tuomitsemaan, mutta kiinnitti kuitenkin huomiota genren tyyppiongelmiin.
Parannusehdotuksena olisin toivonut mukaan vähän enemmän sen huomioon ottamista, että nykyisin uuden aallon myötä BL-tuotanto näyttää aika erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. Näin ihan erityisesti vallankäytön osalta, kun vanhanaikaisen kärjistetyt seme-uke-jaottelut ovat jääneet enemmän syrjään tasa-arvoisempien homosuhteiden tieltä.
Myös tässä setissä olisin kaivannut lukuisten esimerkkisarjojen nimiä kuvien yhteyteen. Vaikka täysi sarjalista luvattiinkin laittaa myöhemmin jakoon, voi tietyn slaideilla nähdyn, itseä kiinnostavan esimerkkisarjan löytäminen olla haastavaa. Näin varsinkin, kun pitkät japaninkieliset nimet eivät sano yhtään mitään japania osaamattomalle eivätkä jää päähän, eikä kaikkien esimerkkien nimiä mainittu luennolla. Kuvitusnimikkeiden nimien lisääminen tekee yleisesti ottaen laaja-alaisesti eri sarjoja käsittelevistä luennoista paljon helpommin seurattavia.
Kuroshitsujista Karnevaliin – neoshounenin salat
Lauantai alkoi omalla neoshounen-luennolla. Koin luennon kasaamisen tällä kertaa erityisen haastavaksi, sillä aihealue oli laaja ja vaati paljon syvällistä tutustumista kohteeseen. Nyhräsinkin luennon valmistelujen kanssa aika pitkään, ja olin lopulta varsin tyytyväinen kokoon kursimaani settiin. Tarkoituksena oli yhdistää genren kehityksen ja erityispiirteiden esittelyä sekä tarkempaa syventymistä erityisen kiinnostaviksi havaitsemiini hahmo- ja hahmosuhdeaiheisiin. Näin kohtuullisen heikosti tunnettu genre tulisi kunnolla esiteltyä, mutta saisin mukaan myös itseäni kiinnostavaa analyysipitoisempaa sisältöä.
Esiintymisjännittäjän elämä oli jälleen tärisemistä, mutta pääpiirteissään olen ihan tyytyväinen suoritukseeni. Huomasin juuri ennen luennon alkamisajankohtaa, että pdf-tiedostoksi tallennetut slaidit leikkaantuivat hieman ala- ja yläreunasta. Koska olin sijoitellut kuvitussarjojen nimiä monesti slaidien yläreunoihin, lähdin sitten sähläämään powerpoint-versiota esityksestä auki. Vaihto sujui ongelmitta ja pääsin aloittamaan ajallaan, mutta sekoilin sitten alkuun vähän sanoissani ennen kuin rauhoituin alkuhöpöilyjen jäljiltä.
Sitten ohjelman jälkeen pari kaveria kertoi, että slaidit olivat pp-versiosta näytettyinä leikkautuneet sitten vähän sivuilta, jolloin pariin kertaan oli ilmeisesti leikkautunut pois osa reunoilla olevista nimiteksteistä tyhmästi. Yritin vähän pitää projektionäkymää silmällä, mutta missasin sitten kaikki tällaiset tapaukset. Pahoittelut, jos tämä vaikutti luennon seuraamiseen, mutta onneksi slaidit tulevat joka tapauksessa slideshareen kokonaisina.
Yleisölle vinkiksi, että jos näin näkyy käyvän joskus luennoilla ja se häiritsee seuraamista, niin kannattaa kiinnittää esiintyjän huomio asiaan, jotta hän osaa sitten paremmin sanallisesti kompensoida kuvien ja tekstien leikkautumista. Sama koskee toki kaikkia muitakin yleisönäkymään ilmestyviä häiriöitä ja outouksia.
Satoshi Kon ja otakut
Tämän luennon etuna oli coniohjelmalle epätyypillisen täsmällinen aiheenrajaus. Petteri selvitti Satoshi Konin töissä nimenomaan niiden ilmaisemaa kuvaa otakusta ja faniudesta. Tarkasteltava kysymys ei ole välttämättä Konin tuotannon olennaisimpia pointteja, mutta sen verran läpileikkaava elementti hänen urallaan, että luento antoi ainakin minulle aivan uuden näkökulman koko mieheen. Tällaisista erittäin täsmällisistä ja kapea-alaisista kysymyksistä näkisin mielelläni vähän enemmänkin ohjelmaa, koska silloin on helpompi käsitellä kysymys kokonaisuudessaan ja perin pohjin.
Koska koko ajan puhuttiin vain viidestä eri nimikkeestä, en kokenut kuvitusnimikkeiden nimien lisäämistäkään tarpeelliseksi.
Rakuen tsuiho pintaa syvemmältä
Oli tosi hienoa päästä kuulemaan japanilaisen ohjaajavieras Seiji Mizushiman pitämää luentoa oman leffansa tekemisestä. Valitettavasti kyse oli tosiaan lähinnä kuulemisesta, koska salin taaemmalta puoliskolta ei juuri slaideja näkynyt. Enimmäkseen vika oli slaideissa, sillä ne olivat täynnä aivan liian pieniä kuvia.
Puusepän puoliväliin sijoitettu ylimääräinen näyttö kummitteli mustana, vaikka tässä ohjelmassa sitä olisi varmasti tarvittu kaikkein eniten. Ymmärtääkseni näyttöä ei pidetty koko ajan päällä lagitusongelmien takia, mutta se olisi kyllä parantanut Mizushiman ohjelman seuraamista ratkaisevasti. Ylipäänsä puoliväliscreeni on ideana aivan mahtava, ja sen käyttäminen varmasti kohentaisi luentokokemusta, joten toivottavasti laite saadaan toimimaan kunnolla seuraavissa coneissa.
Muuten luento oli mielenkiintoinen, joten tällaista olisi tosi mukava saada lisääkin.
Kyoto Animation
Pääpiirteissään tykkäsin tästäkin setistä, joskin tietyt rakenteelliset ratkaisut kummeksuttivat. Olisi tuntunut loogisemmalta aloittaa puhumalla studiosta itsestään ja vasta sitten käydä alustuksen valossa läpi eri sarjat ja niiden väliset erot. KyoAnin sarjoihin niukasti tutustunut vierustoverikin olisi näin saanut enemmän irti, kun yksittäisten sarjojen käsittelylle olisi ollut kontekstia. Yleisemminkin studion tuotokset oletettiin tutuiksi yleisölle. Varmasti ne sitä ovatkin suurimmalle osalle, mutta pienellä vaivalla, esimerkiksi sarjojen perusideoiden lyhyellä esittelyllä, setistä olisi saanut aloittelijaystävällisemmän.
Itse monia KyoAnin sarjoja nähneenä kyllä tykkäsin sarjojenkin puimisesta, koska niitä tarkasteltiin selvästi siitä näkökulmasta, mitä uutta kukin sarja tuo studion portfolioon. Omasta näkökulmasta olikin mukavaa, että pääpointti oli nimenomaan sarjojen tyylien avaaminen vähän syvällisemmin, eikä pelkkä puhdas esittely.
Rokun ensimmäinen luentoesiintyminen meni itsekritiikistä huolimatta kivasti ja yhteistyö Valtterin kanssa näytti ainakin yleisölle päin sujuvan tarpeeksi hyvin. Ensi kerralla muistiinpanoissa kannattaa sitten välttää pitkiä ja kirjakielimäisiä lauserakenteita, jotka kuulostavat puheessa tönköiltä. Slaidit olivat oikein kauniit.
”There… that ending… was a little better” – Vastuu ja aikuistuminen Naruto-mangassa
Airin on esiintymiseltään yksi Desuconien nautittavimpia vakipuhujia. Tällainen Naruto-pleebi ei tosin saanut hommasta ihan selvää alkupuolella, kun asiat käytiin läpi valonnopeudella. Kun tahti ensimmäisen kolmanneksen jälkeen rauhoittui tutkimaan Sasuken ja Gaaran rinnastuvia mutta eri poluille lähteviä hahmonkehityskaaria ja mentorien vaikutusta hahmojen kasvamiseen, aloin pysyä kärryilllä paremmin. Näistä osuuksista tykkäsinkin kovasti. On hienoa, että Naruton kaltaisesta normaalisti kovin nenänvartta pitkin katsotusta sarjasta lähdetään etsimään myös vakavampaa temaattista ja hahmonkehityksellistä sisältöä.
Settiin oli ilmeisesti mitoitettu alun perin liikaa asiaa, koska alkupuolella jouduttiin hosumaan kiireessä. Esitystilanteessa oli sinänsä parempi ratkaisu käydä vähemmän tärkeät asiat alta pois nopeasti ja keskittyä sitten kunnolla olennaisempiin osuuksiin. Olisi ollut kurjaa, jos ensin olisi käytetty paljon aikaa vähemmän merkittäviin asioihin ja ne selvästi puhujalle tärkeimmät pointit olisi pitänyt huitaista läpi nopeammin. Sainkin lopulta luennosta irti paljon enemmän kuin olin odottanut, vaikka en sarjaa ole alun jälkeen mitenkään seurannut.
Ohjelman nimessä käytetty englanninkielinen sitaatti tosin ärsytti. Se teki nimestä hirveän raskaan ja tönkön, eikä tuonut mitään informaatioarvoa. Kuvat olisivat voineet myös olla slaidien keskuksen sijaan enemmän yläreunassa.
Millainen on sankari?
Tätä settiä en katsonut kuin osan keskeltä, joten en voi kovin hyvin kommentoida ennen kuin olen saanut katsottua luentotaltion. Sen 20-30 näkemäni minuutin perusteella olisin kuitenkin kaivannut enemmän sarjaesimerkkejä. Sankarimyytin vaiheita tunnuttiin käyvän läpi suhteettoman pitkään ilman niiden minkäänlaista liittämistä animeen ja mangaan. Jokaisen sankarin matkaetapin kohdalla olisi voinut esimerkiksi esitellä muutaman nimikkeen, jossa tuo etappi toteutuu, tai sankarimyytin olisi voinut ensin esitellä pääpiirteissään lyhyesti ja sitten tarkastella sen yksityiskohtaisempaa toteutumista fiktion esimerkkien kautta. Esiintyminen näytti toimivan, ja hassu taukojumppa oli ihan virkistävä lisä luennolle.
Homoidentiteetin kiemurat BL-mangassa
Oli mukava nähdä kaksi näin erilaisia vakavia aiheita käsittelevää BL-luentoa samassa conissa. Maijan näkökulma genreen oli ajallisesti kivan laaja-alainen, kun esimerkkejä oli tasaisesti niin vanhemmasta kuin uudemmastakin BL-tuotannosta 80-luvulta nykypäivään. Aiheen aikasidonnaisuuden huomioon ottaen oli myös erittäin kiva, että jokaisen esimerkin yhteydessä oli sen nimen lisäksi ilmaistu mangaka sekä tekovuosi. Sääli, etteivät infot aina näkyneet optimaalisesti kuvien kanssa, mutta eipä tuo oikeastaan haitannut muuten kuin naarmutti hitusen esityksen esteettisyyttä.
Olin odottanut luennolta tiiviimpääkin aikaan sitomista ja uudempien ja vanhempien näkemysten vertailua. Homoidentiteetin varsinainen muuttuminen ajan kanssa jäi lopulta paljon vähemmälle huomiolle kuin identiteetin muodostavien palasten tutkistelu, mutta jälkimmäinen painotus itsessään oli myös hyvin mielenkiintoinen.
ES uima-altaassa: kriittisen rakastava sukellus Free!:n syövereihin, osa 2
Siinä missä Naruto-luennon rakenne oli jäänyt täyteen pungetuksi, tuntui Airinin Free!-luento erinomaiselta kokonaisuudelta. Uimapoikasarjan jatkokautta käsiteltiin tiukasti tärkeiden hahmojen näkökulmasta, ja sarjan onnistumisia ja epäonnistumisia käytiin läpi hauskalla, fiksulla ja asiantuntevalla otteella (tosin mihin jäi Rein osuus?).