Kategoria: Manga

Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 2

Cesare

luukku-2-cesare-v2

Historiakekeilyn timanttiaatelia.

Mangaka: Fuyumi Souryo
Julkaisulehti- ja aika: Morning (Kodansha), 2005-
Pokkareita luettuna: 6/10+
Milloin löysin: 2009
Mistä kertoo: Elämänkerrallinen tarina 1400-luvun lopulla eläneestä Cesare Borgiasta ja hänen nousustaan valtaan Italiassa.

Yleensä tasaisen vahvan Fuyumi Souryon kovin panos Cesare ei vain perustu tosielämän henkilöön, vaan pyrkii esittämään tämän vaiheet niin historiallisesti tarkasti kuin mahdollista. Sarja on tehty tiiviissä yhteistyössä aikakauden asiantuntijan kanssa, ja lopputulos on yhtä huikean historiallisesti uskottava kuin Kaoru Morin tunnetumpi Aron morsiamet. Cesare teki minuun kunnianhimoisemmalla otteellaan aikoinaan ehkä hieman suuremman vaikutuksen kuin sinänsä lukukokemuksena nautittavampi mutta samalla tarinaltaan matalalentoisempi ja elämänviipaleisempi Aron Morsiamet.

Näiden sarjojen eteen tehdyn tarkan taustatyön ansiosta lukeminen vie joka tapauksessa pienelle aikamatkalle aivan eri tavalla kuin valtaosa historiallissävytteisistä mangoista. Tiukan historiallisesta näkökulmasta huolimatta Cesaren tarinasta on saatu myös dramaattisesti toimiva. Näkökulmahahmona toimiva Angelo, joka tutustuu Cesareen tämän opiskeluaikoina, aloittaa melko tyhjänä tauluna, mutta nimihahmo itse hohkaa karismaa ja älykkyyttä.

Sarja on pedanttisen asenteensa ansiosta komean ja uniikin näköinen henkeäsalpaavan kauniita Aron morsiamia karummassa, mutta yhtä yksityiskohtaisessa realistisuudessaan. Souryon verraten tyylittelemättömät hahmodesignit pienine mutta yksityiskohtaisesti piirrettyine silmineen sopivat Cesaren maailmaan saumattomasti. Piirrostyylin hienoinen jäykkyys tosin saa visuaalisen etenemisen tuntumaan välillä hitusen töksähtelevältä.

Sarja etenee hidastempoisesti ja historiatiedon murusia makustellen, uhaten välillä lipsua raskauden ja jopa pitkäpiimäisyyden puolelle. Se onnistuu kuitenkin esittämään tapahtumat ja etenkin hahmojen vuorovaikutustilanteet niin varmalla otteella, ettei kyllästyminen ole ollut lukiessa ongelma. En ole pitkään aikaan koskenut sarjaan, mutta siihen uudelleen tarttuminen on vain ajan kysymys, ja onpahan sitten riittävästi kiinniotettavaa.

Cesare Borgiasta kertoo muuten myös You Higurin fantasiahörpändörppäisempi kolmiodraamasohjoilu Cantarella, johon liittyvästä tärkeästä mangakokemuksesta olen myös muinoin kirjoittanut muutaman sanan.

Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 1

Inuyasha

paiva 1 inujaska

Kohtalokas ensitapaaminen.

Mangaka: Rumiko Takahashi
Julkaisulehti ja -aika: Weekly Shonen Sunday (Shogakukan), 1996-2008
Pokkareita luettuna: noin 18/56
Milloin löysin: 2002
Mistä kertoo: Yläastelainen Kagome tulee imaistuksi menneisyyteen, jossa päätyy keräämään hajonneen taikakuulan palasia äksyn puoliyoukai Inuyashan kanssa estääkseen niiden joutumisen vääriin käsiin.

Inuyasha oli ensimmäinen lukemani manga. Sitä tuli lainailtua kirjastoista yläasteen alussa silloin, kun kaikki manga vielä flipattiin ja Rumiko Takahashi oli kuumin ja ajankohtaisin mangaka. Luin Inuyashan rinnalla myös Ranma ½:a ja pian muitakin Takahashin töitä, mutta hänen tyylinsä on aina tiivistynyt mielessäni koirayoukain ja koulutytön seikkailuihin.

Takahashin sarjat alkavat aina ennen pitkää toistaa itseään, enkä olekaan tainnut saada mitään pitemmistä sarjoista luettua kokonaisuudessaan, ja Inuyashakin jäi 18 pokkarin paikkeille. Toisaalta Takahashin lähtöasetelmat ja hahmokemiat ovat usein erittäin hyviä.

Inuyashan ja Kagomen välinen aluksi hieman antagonistinen ja hiljaksiin lämpenevä dynamiikka toimi mielestäni hyvin edelleen, kun lukaisin alkupokkarit vuonna 2005 alkaneen suomijulkaisun myötä. Inuyashan ja Kagomen edellisen inkarnaatio Kikyon monimutkainen suhde oli myös sarjan draamallisesti kiehtovimpia elementtejä. Nimihahmon tsundere-henkinen hahmokuvaus ja hänen puoliyoukai-verenperintöön liittyvät epävarmuutensa tekivät tästä mielenkiintoisen ja viihdyttävän hahmon. Rakastin etenkin osuuksia, jolloin hän muuttuu väliaikaisesti ihmiseksi ja menettää youkaivoimansa. Tällaiset tilanteet tuovat esille aivan uuden puolen ihmisvertaan häpeävästä hahmosta ja nostavat esiin sekä tämän heikkouksia että vahvuuksia.

Nykyisin piirrostyyli tuntuu vanhentuneelta ja varsinkin teräväkulmaiset naamat tönköiltä. Sarja kuitenkin näyttää moitteettoman selkeältä ja visuaalinen tarinankerronta on toteutettu ilmavasti ja vetävästi. Lisäksi Takahashin karmivanpuoleinen youkai-kuvasto vakuuttaa edelleen tehokkaasti.

Silmäillessäni nyt pitkästä aikaa sarjan ensimmäisiä lukuja tekisi melkein mieli ottaa se uudestaan lukujonoon. Muistan edelleen Inuyashaa suurella lämmöllä ja hyvänä sarjana, vaikka saman toisto ja pitkittyminen alkaakin kuluttaa sitä jo ensimmäisen viidenneksen jälkeen.

Joulukalenteri 2014: Mangamuistoja

Niin paljon sarjoja, niin paljon muistoja.

En ollut aikonut rustata joulukalenteria tänä(kään) vuonna, mutta nyt ensimmäisenä adventtina tulinkin voimakkaasti katumapäälle. Päätin ihan vain kalenterin tekemisen ilosta kursia kasaan viime hetkellä aikaisempia kalentereita vähemmän kunnianhimoisen ja vähemmän työtä vaativan spontaanin kalenterihömpsäkkeen.

Kalenterissa kirjoitan joka päivä yhdestä manganimikkeestä, jonka muistan jollain tavalla itselleni tärkeänä lukukokemuksena. Tarkoituksena on pohtia, miksi ja mistä jotkut sarjat ovat jääneet mieleen hyvin, ja muistella niiden vahvuuksia ja heikkouksia. Näin pääsen raapustamaan sekä ehdottomista suosikeista että sellaisista sarjoista, joista en välttämättä muuten tulisi kirjoittaneeksi mutta jotka ovat minulle tärkeitä.

Sarjat poksahtelevat kalenteriin täysin satunnaisessa järjestyksessä, enkä siis ole järjestänyt niitä paremmuuden mukaan tai kronologisesti. Keltään mangakalta ei todennäköisesti ole odotettavissa yhtä useampaa sarjaa, ja yritän kirjoittaa mahdollisimman monipuolisesti erilaisista, eri pituisista ja eri aikoihin kohtaamistani nimikkeistä.

Missing Link toivottaa hyvää joulunodotusta ja (mangan) lukemisen iloa!

P.S. Kalenterin vuoksi Prinsessapäiväkirjat jäävät tauolle, mutta Belle pääsee valokeilaan heti tammikuussa.

Mangahyllyn uumenista: Last Quartier

last_quarter_01

Yliluonnollinen mysteeridraama luotaa vähenevän kuun viimeisen neljänneksen kaihoa.

 Luettuna: 3/3 pokkaria (Delcourt, ranskalainen kustantaja)

Ennen Paradise Kissiä ja Nanaa Ai Yazawa kynäili tyttöinlehti Riboniin kolmiosaisen hieman yliluonnollisia juonikuvioita hyödyntävän Last Quartierin eli Kagen no tsukin. Sarjassa neljä peruskoululaista tapaavat autiotaloon loukkuun jääneen nuoren naisen hengen, ja yrittävät auttaa tätä saamaan kadonneet muistonsa takaisin, jotta tämä voisi siirtyä rauhallisin mielin tuonpuoleiseen. Koska ainoa asia, mitä neito muistaa, on että tämän ulkomaalaisen muusikko-rakastetun nimi oli Adam, lapset antavat tälle nimeksi Eeva.

Kolmeen pokkariin mahtuu mukavasti kokonainen, Yazawan tuttuun tapaan runsaalla draamalla ryyditetty tarina, joka onnistuu pitämään kiinnostuksen yllä melko hyvin. Mysteerinä tarina myös toimii, sillä Adamin ja Eevan henkilöllisyyden ja menneisyyden paljastuessa kaikki näiden käytöksessä ja toiminnassa kummastuttaneet asiat käyvätkin järkeen.

Sarja olisi mielestäni ehdottomasti hyötynyt voimakkaammasta teemoituksesta. Se pyrkii kyllä kuvaamaan surua ja kaipuuta ja rinnastamaan nämä tunteet kuuhun ja kuun kiertoon, mutta nämä piirteet eivät lopulta nouse kovin suureksi osaksi kokonaisuutta. Siten ne eivät myöskään onnistu pitämään vähän epävarmasti yliluonnollisten elementtiensä kanssa hoipertavaa tarinaa kasassa. Sen sijaan ne tekevät siitä hieman turhan ankean ja raskaan.

Jatka artikkelin ”Mangahyllyn uumenista: Last Quartier” lukemista →

Taikatyttöjä ja tähtisadetikkuja – Sailor Moon osat 1-3

sailor-moon-1-pika

…eli kuinka löin pääni yhteen mangayleissivistyksen kulmakivistä.

Aloitin muutama viikko sitten Naoko Takeuchin klassikkoshoujoeepos Sailor Moonin vähittäisen läpikahlaamisen. Projekti on kytenyt mielen perukoilla jo jonkin aikaa, mutta kiinnostus tuoteperheeseen on ollut vähäinen, enkä ole siksi saanut aikaiseksi. Nyt kuitenkin vaihtosyksyni aikana Pariisin käytettyjen kirjojen kauppoja seilatessani olen saanut käsiini ison osan sarjasta näppärään hintaan, joten päätin tämän olevan hyvä hetki aloittaa. Tässä kirjoituksessa pohdin sarjan ensimmäisten kolmen pokkarin eli lukujen 1-16 vahvuuksia ja heikkouksia.

Aikaisemmat kokemukseni sarjan kanssa rajoittuvat muutamaan lukuun mangaa ja animen jenkkidubilla koristettuihin alkujaksoihin, kummatkin kymmenisen vuotta sitten. Odotukseni sarjaa kohtaan eivät ole kovin suuret näihin lyhyihin tutustumisiin pohjaten. Vankan fanikunnan keränneellä sarjalla on kuitenkin todennäköisesti muutamia minulle vielä tuntemattomia ässiä hihassaan. Tähän mennessä en kuitenkaan tunne saaneeni kovinkaan paljoa irti.

Suurin ongelma sarjan alkuvaiheissa on Takeuchin kiirehditty tarinankuljetus. Olen lukemieni kolmen pokkarin aikana oppinut suunnilleen tietämään hahmojen vahvat ja heikot puolet, mutta en edelleenkään välitä heistä juuri lainkaan. Takeuchilla on niin kiire tunkea sarja täyteen viikon pahiksia, uusia ystäviä, suuria taisteluita ja kunnianhimoista mytologiaa, että huolelliseen hahmokuvaukseen ei tunnu jäävän aikaa. Olen saanut pinnalliset esittelyt, mutten koe päässeeni tutustumaan hahmoihin yhtään syvällisemmin.

Jatka artikkelin ”Taikatyttöjä ja tähtisadetikkuja – Sailor Moon osat 1-3” lukemista →

Mangahyllyn uumenista: Limit

limit_0010_cut2

Lost japanilaisten koulutyttöjen näkökulmasta.

Luettuna 6/6 pokkaria (Vertical)

Pidän selviytymiskamppailutarinoista, joten Keiko Suenobun Limit tuntui kiinnostavalta lukupalalta pelkän lähtöasetelmansa perusteella. Kun lukiolaisten luokkaretken alkuunsa pysäyttävä onnettomuus suistaa bussin alas rinnettä syrjäseudun asuttamattomaan metsään tappaen suurimman osan matkustajista, on eloonjääneiden lyöttäydyttävä yhteen selvitäkseen kotiin hengissä.

Sarjan lähtöasetelmaa ei ole pohjustettu aivan vakuuttavimmalla tavalla. Se miksi selviytyjien löytämiseen menisi päivätolkulla aikaa, on jätetty melko epämääräisesti selitetyksi ja avun saapumisen hitautta olisi ollut hyvä perustella enemmänkin. Tämä pieni pohjustusvaje ei kuitenkaan häiritse lukukokemusta juurikaan. On kuitenkin selvää, että lähtöasetelma on olemassa vain hahmojen saattamiseksi äärimmäisiin olosuhteisiin, jotta näistä voitaisiin raapia irti kaikki mahdollinen draama. Lukija jää hahmojen kanssa epätietoiseksi siitä, mitä etsijöiden päässä tapahtuu, mikä pakottaa kaiken huomion eloonjääneiden yhä pahemmin tulehtuviin suhteisiin.

Sarjan ydinfokus kiinnittyy vahvasti viiden tytön sekalaisen selviytyjäköörin, jonka yhteistyötä häiritsevät näiden välejä hiertävät lukiossa muodostuneet sosiaaliset roolit sekä henkilökohtaiset vaikeudet. Mizuki Konno ja Haru Ichinose olivat ruokaketjun huipun tuntumassa heti suosittujen tyttöjen klikin onnettomuudessa menehtyneen pääjehun perässä. Luokan hylkiötyttö Arisa Morishige puolestaan joutui usein edellisten hihittelyn ja suoranaisen kiusauksen kohteeksi. Löydettyään aseekseen opettajan niittosirpin pullotettua vihaa puhkuva Morishige ottaakin johdon käsiinsä aggressiivisesti ja asettaa Konnon ja Ichinosen toisiaan vastaan. Myös jalkansa satuttanut pelokas Chikage Usui ja määrätietoinen mutta ystävätön Chieko Kamiya tuovat omat ongelmansa ryhmädynamiikkaan.
Jatka artikkelin ”Mangahyllyn uumenista: Limit” lukemista →

Mangahyllyn uumenista: Girl Friends

Olen koko bloggaajaurani ajan raportoinut ahkerammin katsomastani animesta kuin lukemastani mangasta, joten ajattelin voivani petrata hieman sarjakuvaosastollakin. Mangahyllyn uumenista -kirjoituksissa kertoilen tästä lähtien hiljattain lukemistani sarjoista.

Girl Friends (Milk Morinaga)

Parhaaseen ystävään ihastumisesta seuraa supersöpöjä yurikiemuroita.

Luettuna 5/5 pokkaria (2/2 Seven Seasin omnibus-pokkaria)

Ujon kirjatoukka Marin ja pirtsakan muotitietoisen Akkon suhdetta alkavasta ystävyydestä syvempiä tunteita kohti kasvattava söpöilylukioromanssi osoittautui kaikin puolin varsin miellyttäväksi lukukokemukseksi. Koko ajan superpörröisenä säilyvä fiilis sai minut muutamaankin otteeseen kieriskelemään sängyllä hihitellen tai tunteiden selvittelyn awkwardiudesta myötähäpeillen.

Sarjan kolmanteen potenssiin ammuttu tyttömäisyys toisaalta myös hämmensi tällaista oman lukioaikansa enemmän kirjallisuuskritiikin kuin meikkien ja vaateostosten parissa viettänyttä ihmistä, mutta ei varsinaisesti häirinnyt lukukokemusta. Vaikka hahmot tuntuvatkin täysin omistani eriävien kiinnostuksenkohteittensa takia välillä vähän tyhjäpäisiltä, pidän siitä, miten jokaisella sarjan keskeisen ystäväporukan jäsenellä on selvästi omat intohimonsa ja kiinnostuksenkohteensa elämässä, oli kyse sitten muodista, mangasta tai seurustelusta. Romanssipuolen lisäksi Marin ja Akkon suhteet varsinkin yhteiseen ystäväpiiriin ovat suuressa roolissa, kun koulupäivät kuluvat tyttöporukan kesken.

Jatka artikkelin ”Mangahyllyn uumenista: Girl Friends” lukemista →

Pandora Hearts ja kaunein kohtaus

Tänään puriloin läpi ruutu ruudulta viime vuoden aikana minuun kaikkein suurimman vaikutuksen tehneen fiktiokohtauksen. Kyse on Jun Mochizukin Pandora Hearts -mangan pokkarin 12 luvusta 49: Night in Gale, jonka keskiosa keskittyy pikkuriikkisen niljakkaan, mutta silti niin kovin ihanan hämyhyvis Xerxes Breakin ja tämän palveleman perheen tyttären, ulkonäköään vanhemman lady Sharon Rainsworthin suhteeseen. Kohtaus on koskettavimpia ja ihanimpia hetkiä oman animangaharrastukseni historiassa, ja esittelee myös näpsäkästi Mochizukin pienieleisen tyypillistä, mutta äärimmäisen tehokasta kerrontatekniikkaa. Kirjoitus paljastaa hieman Breakin hahmoon  liittyvästä kehityksestä pokkarista 11 eteenpäin, mutta ei muuten spoilaa sarjaa.

Ensin on selviteltävä hieman taustoja seurapiirijuhliin sijoittuvalle kohtaukselle. Break on aikoja sitten menettänyt toisen silmistään, ja viime aikoina hänen ainoan silmänsä näkökyky on yllättäen heikentynyt lähes sokeuden asteelle. Muiden aistiensa terävyyden avulla Break on tähän mennessä pystynyt pitämään etenevän sokeutumisensa salassa. Eräät läheiset ovat kuitenkin tietoisia asiasta ja he ovatkin yrittäneet patistella Breakia kertomaan terveydentilastaan Sharonille. Break empii, koska Sharon on hänelle valtavan rakas ystävä ja pikkusiskohahmo, eikä hän hennoisi aiheuttaa tälle huolta ja surua, sillä pelkää uutisen olevan liikaa neidolle.

Kohtauksessa Break ja Sharon chillailevat kaksin parvekkeella ja miettivät juhlien aikana meneillään olevaa peiteoperaatiotaan ja vähän henkilökohtaisempiakin juttuja. Sharon pyytää Breakia tanssimaan kanssaan, mutta tämä kieltäytyy vedoten surkeaan tanssitaitoonsa. ”Ah, aivan. Olet tuollainen yksinäinen susi, joten et osaa mukautua tanssipartnerisi rytmiin”, Sharon toteaa kuivasti. Sitten hän kehottaa Breakia katsomaan mallia eräästä sisällä tanssivasta parista. Break vie kätensä poskiluulleen silmäkulmansa alle, ja läheisten ihmisten painostus kertoa Sharonille sokeudesta palaa mieleen.

PandoraHearts-ch49-p23-1 Pandora Hearts ch. 49, s. 23, ruutu 1

Seuraava aukeama alkaa suurikokoisella, kolmanneksen sivusta valtaavalla ruudulla, jonka tyhjänä paistava oikea puolisko pysäyttää lukijan katseen kuin tiilimuuri sitä päin pläsähtävän polkupyöräilijän. Aikaisemmat sivut ovat olleet Mochizukin normaaliin tyyliin sopivasti täytettyjä, vailla erityisen silmäänpitäviä rytmityskeinoja, joten niiden aikana lukijan katse on soljunut normaalisti tilanteen mukana ilman pysäytyksiä tai häiriöitä. Tässä kohtaa lukija törmääkin voimakkaaseen ja odottamattomaan negatiiviseen tilaan, joka poksauttaa päässä huutomerkin: seis heti paikalla ja jakamaton huomio tänne, sillä nyt on tapahtumassa jotain emotionaalisesti merkittävää. Suuri tyhjä tila katkaisee katseenkuljetuksen ja pakottaa lukijan katsomaan ruudun vasemman puoliskon täyttävää Breakia oikein kunnolla ennen eteenpäin siirtymistä.

Breakin koko olemus paljastaa lukijalle, että tämä tietää totuuden hetken olevan käsillä, sekä kuinka vaikeaa ja pelottavaa tämän totuuden paljastaminen kaikista ihmisistä juuri Sharonille on Breakin mielestä. Otsahiukset peittävät silmät ja samalla tunnetilan mitä traditionaalisimmalla mangatavalla. Asento on jäykän oloinen, ja mies on aseteltu ruutuun niin, että hän näyttää kirjaimellisesti nurkkaan ahdistetulta. Kokonaisuudessaan ruutu tekee siis lähtemättömän selväksi, että näön menetyksestä kertominen Sharonille on vaikeimpia asioita, joita normaalisti joka tilanteessa niskan päällä virnuileva, mutta nyt äkkiä kovin epävarma Break on ikinä joutunut kohtaamaan.
Jatka artikkelin ”Pandora Hearts ja kaunein kohtaus” lukemista →