I Am a Hero
Hyi helvetti.
Mangaka: Kengo Hanazawa
Julkaisulehti ja -aika: Big Comic Spirits (Shogakukan), 2009-
Pokkareita luettuna: 4/15+
Milloin löysin: 2012 tai 2013
Mistä kertoo: Mangaka Hideo Suzuki yrittää selvitä hengissä zombiapokalypsistä.
Zombi-invaasio ei ole koskaan ollut mielestäni erityisen mielenkiintoinen konsepti, ja eksyn aihetta käsittelevän viihteen pariin melko harvoin. Kengo Hanazawan I Am a Hero -mangaa tuli kuitenkin kokeiltua pari vuotta sitten, kun olin kuullut siitä paljon hyvää.
Sarja on näkökulmaltaan varsin mielenkiintoinen, sillä tapahtumia seurataan hieman omituisen päähenkilön kokemusten kautta. Hideon päähänpinttymänomaiset käyttäytymiskuviot tekevät hänestä jännän näkökulmahahmon. Hän on raikas päähenkilö siinä mielessä, ettei hän tunnu kuitenkaan edustavan mitään tavanomaista hassua mangastereotyyppiä. Hahmon outoja piirteitä ei koomisesti liioitella, vaan ne esitetään melko realistisesti hieman asperger-tyyppisinä oireina. Kerronta myös käyttää ainakin sarjan alussa valtavan paljon aikaa päähenkilönsä tutkisteluun ja tämän käytöksen seuraamiseen, ja Hideosta rakennetaankin varsin sympaattinen tyyppi. Hanazawan kerronta painottaa muutenkin yksityiskohtia ja hetkien merkitystä enemmän kuin varsinaista toimintaa.
Jännän erilaisen päähenkilökuvauksen lisäksi sarja mehustelee myös zombi-mytologiallaan antaumuksella. Hahmojen verrattain arkipäiväinen suhtautuminen ympärillä leviävään zombi-infektioon on hauskassa kontrastissa oikeasti selkäpiitä karmivien zombien riehumisen kanssa. Sarjan pullistelevasuoniset epäkuolleet ovat kirpeästi toteutetun uncanny valley -vaikutuksen ansiosta poikkeuksellisen superällöjä.
Toisaalta realistinen piirrostyyli tuo tilanteeseen todentuntua, joka tyylitellymmistä zombimaailmanlopuista puuttuu. Erityisen kiehtovilta tuntuvat kohtaukset, joissa Hideo pääsee todistamaan zombiksi muuttumisen prosessia, jossa tartunnan saaneen ihmisen tietoisuuden ja ajattelun taso murenee vähän kerrallaan sekavammaksi ja käyttäytyminen muuttuu samalla verenhimoisemmaksi. Kiinnostavaa zombikuvauksessa on myös se, että olennot jäävät usein toistelemaan sellaisia konsepteja, jotka olivat ihmiselle tärkeitä ennen zombiksi muuttumista.
Kiitos siis nyt vain kaikista aiheuttamistasi painajaisista, Hanazawa. Nyt en ole pitkään aikaan lukenut sarjaa, enkä siksi myöskään joutunut unissani taistelemaan ympärille kerääntyviä, tunnistettavasti juuri I Am a Heron inspiroimia eläviä kuolleita vastaan. Vähän turhankin onnistunut zombisarja luikertelee alitajuntaan niin tehokkaasti, että katsotaan, milloin uskaltaudun jatkamaan lukemista.