Disney-joulukalenteri – 7. päivä

7.12.2009 kello 10:18

Tervetuloa Missing Linkin joulukalenteriin! Kirjoitan joka päivä yhdestä Disneyn klassikon laulukohtauksesta ja kerron, miksi se lukeutuu suosikkeihini. Kalenteriin päässeet musiikkinumerot ovat osapuilleen paremmuusjärjestyksessä, eli mitä lähemmäs joulua päästään, sitä enemmän arvostan päivän laulukohtausta. Jokainen listan kohtauksista on kuitenkin omalla tavallaan upea.

Koska Disneyn suomidubbaukset ovat aivan ensiluokkaisia ja monesti tutumpiakin meille suomalaisille kuin alkuperäiset, käsittelen rinnan suomalaisia ja amerikkalaisia versioita. Liitän postauksiini tuubivideon siitä versiosta, jota itse pidän parempana, ja pyrin kirjoittamaan aina tarpeen vaatiessa sanasen eri ääniraitojen vertailua. En varoita spoilereista erikseen, koska oletan Disneyn klassikot sen verran yleissivistykseksi.

Belle (Kaunotar ja Hirviö)

Sankarittaren nimikkolaulussa ihailen, miten siinä on tuotu esille tämän ylemmyydentunto kyläänsä kohtaan. Sankarittaret katsovat harvoin muita nenänvarttaan pitkin, mutta Belle tekee sitä hyvin suoraan ja rehellisesti. Hän ei ole turhan kaino tai nöyrä, vaan tietää olevansa älykkäämpi ja toivovansa merkityksellisempiä asioita kuin kylän pikkuista elämää onnellisina kierrättävät ihmiset. Tietenkin tämä on vain hänen näkökulmansa, mutta tapa, jolla kyläläiset on tuotu esille, antaa ymmärtää hänen olevan täysin oikeassa nostaessaan itsensä näiden yläpuolelle.

Joka tapauksessa Bellen asenne on ilahduttavan tuore. Hän pyörittelee silmiään kylän menolle, ja hänen vastatervehdyksensä kurpitsoja kärräävälle kyläläiselle (0:55) on liioiteltu ilmaisemaan lievää väheksymistä. Tästä huolimatta hän ei näe kyläänsä varsinaisesti negatiivisessa valossa, vaan hänen reaktionsa ovat ylemmyydentuntoisuudestaan huolimatta lämpimiä, ja hän tulee varsin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Hän on selvästi ulkopuolinen, mutta kuitenkin täysin varma itsestään.

Gastonin osuus kappaleen loppupuolella on puolestaan hurmaava kovapäisessä koomisuudessaan. Jo siirtymä kyläläisten yleisestä kummastelusta Gastonin näkökulmaan on toteutettu nätisti zoomaamalla kyläläisten laulun huippukohdassa kylän yllä romanttisesti lentävään miljööseen sointuvan idylliseen hanhiparveen, josta Gaston ampuu alas yhden. Gaston saa loistavan esittelyn tämän musiikkinumeron siivellä. Hän on julkea, itsekeskeinen, pinnallinen ja kylän rajoittuneen ajattelutavan standardeilla mitä täydellisin ja komein mies.

Lisäksi Bimbetet, tuo loistava blondi fanityttötriio (3:54). Samaistun heihin aivan yhtä paljon kuin elitistiseen Belleen. Pienenä en ikinä ymmärtänyt, miksi Gastonin täytyi kehittää niin vahva pakkomielle yhteen Belleen, kun hän olisi voinut saada kolme Bimbetteä. Tulin lopulta siihen tulokseen, ettei matikka taida olla miehen vahvimpia puolia.

Visuaalisesti silmään iskee useaan kertaa liikettä korostavia, näyttäviä kamera-ajoja ja hienoa kikkailua (aivan alku, 1:54, 4:18), joita käytetään luomaan tilan tuntua myös myöhemmin Beauty and the Beast -kappaleen aikana. Näistä tulee ehkä hitusen pröystäilyn tuntua (”Hei kattokaa miten hienoja ajoja me osataan tehdä!”), mutta kieltämättä ne luovat Kaunottareen ja Hirviöön varsin omanlaisensa yleisfiiliksen saamalla Bellen unelmat ja koko tarinan vaikuttamaan entistä suuremmilta ja hienommilta.

Reprise-osuus vielä alleviivaa Bellen asennetta, ja loppupuoli voikukkaniityllä tuo häneen myös lisää pehmeyttä. Olen aina itse asiassa pitänyt jatkekohtauksesta enemmän kuin varsinaisesta emokohtauksesta, jossa liiaksi tyyliteltyjen kyläläisten touhuaminen vähän häiritsee. Reprise luo keskitetympänä kauniin siirtymän asenteikkaasta haikeaksi ja päättää koko Belle-kappaleen onnistuneesti.

—–

Tässä kohtaa suomi-versio ohittaa alkuperäisen hevosenmitalla. Mervi Hiltunen on iskostunut päähäni täydellisenä Bellenä. Hänen pehmeä nasaalinsa on persoonallisempi ja istuu Bellen unelmointiin paremmin kuin Paige O’Haran kovakantaisempi ääni.

Pidän myös suomennetuista lyriikoista enemmän, sillä ne ilmaisevat Bellen erikoislaatuisuuden hieman epäsuoremmin kuin alkuperäiset. Kun englanniksi lauletaan ”A beauty but a funny girl / She really is a funny girl / That Belle!” niin suomeksi sama kuuluu ”Ja oikein kiltti tyttönen / Siks on hän kunnon tyttönen / Tuo Belle!” Suomessa Belle on toki kiltti tyttö, mutta siitä huolimatta hyvin kummallinen, mikä tulee esille kyläläisten asenteesta, vaikka sitä ei laulussa toitotetakaan kaiken aikaa. Amerikaksi Belle on kaunis ja sen lisäksi ihan suoraan kovin kummallinen.

Samoin Gaston laulaa englanniksi: ”Here in town there’s only she / Who is beautiful as me” ja suomeksi: ”Tämä kaunis neitonen / Musta löytää vertaisen.” Tismalleen sama asia sisällöltään, mutta hitusen epäsuoremmin ilmaistuna.

Avainsanat:

Aiheet: Länsiviihde, Musiikki  Tagit: RSS 2.0

« »


3 kommenttia

  1. Cilla

    Ei pidä unohtaa oopperalaulaja Esa Ruuttusen uskomatonta roolisuoritusta Gastonina ja etenkin hänen ihanan jylhää lauluaan, josta saadaan esimakua tosiaan jo tämän kappaleen aikana. Gastonin riimi ”Ja jokainen pelkuri on karvaton” hänen oman kappaleensa aikana on vieläkin äitini kaikkien aikojen suosikkirepliikki elokuvamaailmasta. :)

  2. Arana

    Gaston on jo muutenkin upea hahmo, mutta Ruuttunen kyllä puhaltaa mieheen sellasta eloa, että huhhuh. En ole koskaan nähnyt Kaunotarta ja Hirviötä kokonaan englanniksi, joten en osaa verrata alkuperäiseen näyttelijään, mutta Ruuttunen onnistuu saamaan Gastonin kuulostamaan yhdessä kohtauksessa rakastettavalta itsekeskeiseltä pölvästiltä ja toisessa karistamaan hahmosta kaiken huumorin ja tuomaan sen paikalle suorastaan pelottavaa jylisevää voimaa.

    Tuo karvaton-säe on muuten ehdottomasti omiakin suosikkeja. =)

  3. Missing Link » Arkisto » Prinsessapäiväkirjat: Belle, osa 1

    […] hyvin laaja avaaminen tämän esittelyvaiheessa. Prologin jälkeen elokuvan starttaava Belle-musikaalikohtaus kertoo nimihahmosta ja tämän suhteesta ympäristöönsä aivan valtavasti. […]

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.