Joulukalenteri 2010 – 16. päivä

16.12.2010 kello 09:15

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta kiinnostavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.

Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!

Ramses ja Mooses

Parisuhdeluokitus: perhesiteet, vihamiehet
Mistä he ovat: Egyptin prinssi; Raamatun Exodus Dreamworks-animaationa.
Keitä he ovat: Egyptin faarao ja… no… Mooses.

Vaikka kyseessä on Raamatun tapahtumista kertova leffa, tarinan keskuksessa eivät suinkaan ole kristilliset opit tai oikeastaan mikään muukaan, millä olisi erikoisen paljon tekemistä uskonnon kanssa. Elokuvan sielu löytyy nimittäin tästä kolhuja kokevasta veljessuhteesta. Vaikuttavin osa rainan draamasta rakentuu Ramseksen ja Mooseksen väliselle konfliktille – he ovat toisilleen äärettömän tärkeitä ja toisen satuttaminen kalvaa kumpaakin, mutta heidän intressinsä menevät niin pahasti ristiin, ettei kompromissin saavuttaminen ole mahdollista.

Vastakkainasettelu veljesten välillä alkaa jo heidän nuoruudestaan. Ilkikurinen ja huoleton Mooses yllyttää vastuuntuntoisempaa ja vakavampaa isoveljeään kaikenlaisiin hölmöyksiin ja pilailee tämän kustannuksella lavastamalla tämän syylliseksi muille suorittamiinsa jekkuihin. Ramses tuntuu jäävän suhteessa altavastaajan asemaan, kun pirteä ja dominoiva pikkuveli vie hänet mukaan metkuihinsa, jolloin isän suuremmat odotukset faaraon tittelin tulevaisuudessa perivää vanhinta poikaa ohjaavat tämän kohtelemaan häntä ankarammin kuin rasavilliä kuopustaan.

Mooses yllyttää jälleen kerran isoveikkaa kepposiin.

Veljesten voimakas side kuitenkin tuodaan myös hyvin selvästi esille alusta asti siinä, että Mooses tietää aina, kun on mennyt liian pitkälle ja yrittää paikata Ramsekselle aiheuttamaansa hallaa. Kaikesta huolimatta veljekset ovat erittäin läheisiä, ja Mooseksen palattua pakomatkaltaan vapauttamaan heprealaisia orjuudesta Ramses on liikuttavan aidosti onnellinen nähdessään rakkaan veljensä. Mooses puolestaan näyttää kauhistuneelta huomatessaan, että hänen täytyykin nousta veljeään eikä isäänsä vastaan.

Toisaalta Ramseksen pettymys Mooseksen saavuttua vain kansansa eikä hänen vuokseen laajentaa kuilua heidän välillään ja eskaloituu avoimeksi sodanjulistukseksi. Mooses on aina pyrkinyt korjaamaan mokansa, mutta nyt pikkuveli on tullut hänen näkökulmastaan kaatamaan hänen valtakuntansa ja tekemään hänestä sen heikon lenkin mahtavassa hallitsijasuvussa, joksi hänen isänsä oli aikoinaan häntä syyttänyt.

Elokuvan jälkipuolisko on huimaavan riipivää katsottavaa, sillä oman veljen satuttaminen tekee aivan selvästi kipeää molemmin puolin, samoin kuin se, että veli satuttaa itseä. Kun Ramseksen poika on kuollut muiden egyptiläisten esikoispoikien mukana ja hän vihdoinkin suostuu vapauttamaan heprealaiset, ei katsojakaan voi iloita tilanteesta, kun Mooses luhistuu itkien kujalle ennen kuin saa kerättyä voimia lähteä johdattaa kansaansa pois Egyptistä.

Ramsesta ei millään voi inhota edes kaksinaamaisuudesta, kun siihen sattuu niin paljon. ;___;

Veljesten värikooditus muuten on harvinaisen onnistuneesti toteutettu. Heidän nuoruudessaan Ramseksen sininen maalaa hänet järkevämmäksi ja rauhallisemmaksi veljeksi ja Mooseksen punainen taas korostaa hänen rauhatonta kujeiluaan. Aikuisena taas sininen näyttääkin Ramseksen kylmänä miehenä, jonka jääräpäisyys satuttaa kaikkia hänen ympärillään, kun taas punainen esittää Mooseksen nyt lämpimänä ja lempeänä sieluna.

Näistä kahdesta puhuin viime vuonna myös.

Aiheet: Hahmot, Joulukalenteri, Länsiviihde   RSS 2.0

« »


4 kommenttia

  1. Myy

    8DDDDDDD Ehdinpä viimeksi toissapäivänä miettiä, koska nämä veljekset kuin ilvekset esiteltäisiin kalenterissa!

    Mooseksen ja Ramseksen lämpimän suhteen rapistuminen on todellakin raastavaa mutta ah, niin hienoa katseltavaa. Erityisen messevää draamaa siitä tekee se, etteivät he itse aiheuta välillään raivoavaa erimielisyyksien virtaa, vaan ovat ulkopuolisten tekijöiden painostuksesta omien rooliensa vankeja. On kamalaa katsella sivusta, miten veljesten syvä side haurastuu ja heikentyy, muttei kuitenkaan koskaan aivan napsahda poikki, vaan kituu yhden heiveröisen säikeen varassa vielä kaiken mentyä pipariksi. He tajuavat itsekin, etteivät voi noin vain syyllistää toisiaan vaan haluaisivat vain palauttaa hyvät välinsä. Erityisesti Ramsesta käy aivan tajuttomasti sääliksi. Hän ei ”paatuneesta sydämestään” huolimatta välitä Mooseksen alhaisesta syntyperästä tai anna hakata tältä päätä poikki vaan alistuu itsepäisesti vääntämään kättä tämän kanssa. Myös Moosesta jurppii Jumalan päätös lähettää juuri hänet haastamaan Ramses, päätös kun oli mistä näkökulmasta vain ihan sairaan epis!

  2. Wolf

    Olen ollut alusta asti sitä mieltä, että se, että Egyptin prinssi on oikeasti hyvä elokuva, perustuu lähes kokonaan Mooseksen ja Ramseksen suhteeseen. Tarinassa ei ole enää kyse ”valitun kansan vapauttamisesta Egyptin ikeestä” tms. kuten raamattuversiossa, vaan nimenomaan kahden toisilleen rakkaan ihmisen välisestä konfliktista. Tavoittaa paljon paremmin sellaistakin yleisöä, joka ei mihinkään (tai asianomaiseen) uskontokuntaan kuulu, kuten esim. minä, joka olen rakastanut ko. leffaa koko lapsuuteni. Go DreamWorks.

  3. Cilla

    Ah, Egyptin prinssi~

    ~C

  4. Arana

    Myy: Muotoilit tuon heidän suhteensa aivan upeasti. <3

    Ramses jää aika altavastaajaksi siinäkin, että toisin kuin Mooses, hän ei ole saanut näkökulmallista valaistusta. Toisaalta Mooseskaan ei välittänyt tuon taivaallista heprealaisista, ennen kuin älysi, että on yksi heistä itsekin, ja sitäkin vasten Ramseksen paatuneeksi ja itsekkääksi syytetty käyttäytyminen on aika ymmärrettävää (toisaalta Mooseksenkin näkökulman on nykypäivän ihmisoikeusajattelun valossa tietysti täysin looginen).

    Wolf: Minäkään en ole koskaan ollut missään määrin uskonnollinen ihminen, mutta Egyptin prinssi ihastuttaa ja liikuttaa silti kovasti. Uskonnollisuuden syrjään jättäminen oli Dreamworksiltä oikea kuningasveto, kun draama tuodaan etualalle Jumalan sanan paukuttamisen sijaan. Tarina on heti paljon lähempänä yleisöä, kun hahmoista – jopa ja erityisesti siitä antagonistista – täytyy välittää hurjasti.

    Studion seuraava Raamattu-adaptaatio Joosef – unten kuningas ei koskaan iskenyt samalla tavalla siksi, ettei siinä ole mitään yhtä voimakasta kiintopistesuhdetta, vaikka siitäkin löytyy veljessotkuja. Draama vain menee aika lässytykseksi ja raamatullisuus nousee selvemmin esille.

    Cilla: Se on vaan niin ihana ja kaunis~ <3

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.