Joulukalenteri 2010 – 22. päivä

22.12.2010 kello 09:15

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Kuten aloitustekstissä lupailin, neljä viimeistä joulukalenterin päivää vietetään hieman eri merkeissä kuin ensimmäiset 20. Loput joulunalusluukut on nimittäin omistettu Aranalle erityisen rakkaiksi jääneille useamman kuin kahden henkilön porukoille. Jos fiktiossa on haastavaa luoda yksittäinen upea hahmo ja vielä rankempaa saada kirjoitettua kahdesta hahmosta hieno pari, niin aina vain vaikeammaksi menee, kun pitäisi saada toimimaan tästäkin suurempi joukko ja nimenomaan ryhmänä.

Yleisötehtävä samankaltaisten ihmissuhdekuvioiden ilmoittamisesta on muuten yhä voimassa.

Akio, Himemiya ja Utena

Silkkoa sisältä.

Mistä he ovat: Revolutionary Girl Utena; prinssiksi haluava koulutyttö onnistuu sotkeutumaan oppilaskunnan hallituksen salaisiin kaksintaisteluihin, joiden voittaja saa salaperäisen morsiamen ja mystisen voiman tuoda maailmaan vallankumous.
Keitä he ovat:

Akio Ohtori: Koulun rehtorin sijainen, joka manipuloi ihmisiä saavuttaakseen omat tarkoitusperänsä.
Anthy Himemiya: Akion hiljainen ja vetäytyvä nuorempi sisar; kaksintaisteluiden kiertopokaalimorsian
Utena Tenjou: Himemiyan luokkatoveri, jonka ritarillisuutta ja taitoja koko koulu ihailee ja joka voittaa Himemiyan morsiokseen.

Utena on oikea intensiivisten ja sotkuisten ihmissuhteiden ihmemaa. Tämä kolmiodraama lähtee kaikkien osapuolten osalta syvältä näiden historiasta ja minuudesta ja perustuu suurelta osin manipulointiin, valheisiin ja hyväksikäyttöön. Oivaa materiaalia siis näin jouluaattoa lähestyttäessä.

Kyseessä on ehdottomasti suosikkikolmiodraamani ikinä ihan vain siitä syystä, että se on niin herkullisen vaikea ja myrkyllinen (tämä on selvästi oikein hyvä adjektiivi kuvaamaan suurinta osaa sarjassa heiluvista ihmissuhteissa. Näiden kolmen välisiä suhteita tarkastellessa päädytään melkeinpä paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa Himemiya ja Akio kilpailevat Utenasta, Utena ja Himemiya Akiosta ja Utena ja Akio Himemiyasta.

Kolmiodraama ei tästä kieroudu.

Kuvion monimutkaisuutta vain lisää se, ettei kellään heistä ole puhtaita jauhoja pussissa. Mistään tosirakkaudesta ei ole siis kyse, vaan itsekkäät motiivit saavat hahmot liikkeelle. Akion ja Himemiyan välit ovat aikojen saatossa liettyneet niin kuraisiksi, ettei alkuperäisestä, puhtaammasta ja aidommasta suhteesta ole jäljellä enää oikeastaan muuta kuin voimakkaat tunteet, jotka ovat syöpyneet negatiivisiksi. Silti he eivät pääse eroon toisistaan, sillä he ovat jääneet noidankehään, josta kummallakaan ei ole näkemystä tai rohkeutta irrottautua, ainakaan ennen Utenan saapumista soppaa sekoittamaan. Heidänkin välillään on kuitenkin havaittavissa jotain jäänteitä ajoista, jolloin he vielä välittivät toisistaan aidosti.

Utena taas on suhteen villi muuttuja, jalo ja urhea prinssi, joka pyrkii tekemään oikein ja toimimaan pyyteettömästi. Hänelläkin kyse on kuitenkin ennen kaikkea omien, itsekkäiden tarkoitusperien toteuttamisesta, vaikkei hän tätä tosiasiaa itse kunnolla tiedostakaan. Prinssimäisen toiminnan takana kummittelee halu löytää oma prinssi ja ryhtyä tämän prinsessaksi, ja saatuaan selville Himemiyan ja Akion sisarussuhteen lihallisemman ulottuvuuden hän on jonkin aikaa avoimen kateellinen Himemiyalle.

Kaikkein mielenkiintoisin aspekti kolmiodraamassa on minulle se, miten Akio ja Himemiya käyvät kulissien takana hyvin peiteltyä kissatappelua Utenasta, joka ei edes huomaa prosessia. Kun he ovat ottamassa kolmisin valokuvaa, Akio laskee kätensä Utenan olalle. Saman tien Himemiya huudahtaa lemmikkiapinaolennolleen, että pois linssin edestä ja kävelee kameran luo poimimaan elukan talteen. Takaisin muiden luo tullessaan hän punkee Akion ja Utenan väliin sen sijaan että palaisi entiselle paikalleen Utenan viereen reunalle. Vastaavasti Akio Utenan treffeille vietyään oikein vääntää veistä haavassa puhuessaan puhelimitse Himemiyalle. Koko aikana Utena ei luonnollisestikaan huomaa kunnolla, mitä sisarusten välillä on meneillään.

Ja tunnelma hyytyi pakkasen puolelle.

Akion ja Himemiyan suhteessa jälkimmäisestä tavataan maalata altavastaaja ja uhri, mutta itse en pitäisi tätä lainkaan itsestäänselvyytenä, sillä Himemiyasta paljastuu sarjan aikana yllättävän piilosadistia puolia (kuten tapa, jolla hän jatkuvasti kiusaa Nanamia). Hänen passiivis-aggressiivisuutensa annetaan joissakin kohdissa ymmärtää vahingoittavan Akiota vähintään yhtä paljon kuin Akion toimet vahingoittavat häntä itseään.

Olen aina ollut vaikuttunut asetelman uniikkiudesta ja raa’asta voimasta. Kolmiodraaman negatiivisuus luo erityisen piinaavan ympäristön Himemiyan ja Utenan varsin koskettavaksi kehittyvän ystävyyden syventymiselle. Suurimman osan sarjasta he vain leikkivät ystäviä, mutta kumpikin (ja varsinkin Himemiya) jättää itsestään paljastamatta niin olennaisia seikkoja ja käyttää toista hyväkseen sen verran sinisilmäisesti (Utena) tai häikäilemättömästi (Himemiya), että luu nousee kurkkuun, kun he alkavat tajuta, mitä tekevät toisilleen. Myös tyttöjen välinen seksuaalinen jännite ansaitsee luonnollisesti maininnan.

Avainsanat:

Aiheet: Anime, Hahmot, Joulukalenteri  Tagit: RSS 2.0

« »


7 kommenttia

  1. Krypfto

    En nyt Anthyn Nanamin-kiusaamisessa välttämättä näkisi pelkkää sadismia. Jollain tasolla Anthy tuntuu näkevän aika paljon itseään Nanamissa, ja kiusanteollaan hän toisinaan vaikuttaa tavallaan yrittävän estää Nanamia tulemasta kaltaisekseen, heittämällä tytön elämään jotain muutakin kuin jatkuvan isoveljen palvonnan. Keltainen ja violettihan ovat vastavärejä siinä missä punainen ja vihreä, oranssi ja sininen.

    Mutta joo, Akio-Anthy-Utena-kolmio on mitä parhainta herkkumyrkkyä. Heitetään nyt tähän samaan syssyyn vielä linkki erääseen Anthy-keskeiseen AMV:hen, jonka perusidea on yksinkertaisuudessaan kerrassaan nerokas: http://www.youtube.com/watch?v=f2s1QBLbNyQ

  2. moottoritiemurhaaja

    Nää piristää mua, kun oon ensi kesänä menossa pitämään Desuun ohjelmaa Utenasta n ___ n <3 Juuri tossa maratoonasin sen lävitse vaihteen vuoksi. Ainakin joku ilmeisesti ois halukas kuuntelemaan, ko selittelen.

    Eikä siinä kiusaamisessa kyse ole vain Nanamista. Nanami on vain helpoin uhri, mutta ei siinä Saionjiakaan erityisesti sarjan alussa säästellä. Kun se emottaa huoneessaan (ja Wakaban huoneessa) asiaa ei ajattele kamalan kauan, mutta olihan se curryepisodi jo hyvä osoitus. … Oikeastaan se jakso on ihan aliarvostettu koko fanikunnassa, vaikka se oikeasti esittelee hyvin ensimmäistä kertaa Himemiyan kykyjä kokonaisuudessaan.

  3. Arana

    Krypfto: Hmm, en ole koskaan tullut ajatelleeksi tuollaista tulkintaa Himemiyan ja Nanamin suhteesta, ansaitsee kullä pohdintaa, vaikka en olekaan valmis aivan sellaisenaan sitä nielaisemaan. Ideana voisi toimiakin, mutta tarvitsisin vähän yksityiskohtaisempia argumentteja vakuuttuakseni, sillä itse olen nähnyt tyttöjen suhteessa suurimmaksi osaksi nimenomaan ja ensisijaisesti vihamielisyyttä, kun Nanami heti ensi tutustumalta yrittää huiputtaa, simputtaa ja nöyryyttää Himemiyaa, joka sitten viettää loppusarjan kiusaamalla Nanamia elukoidensa avulla. Tyttöjen veljessuhteiden kannalta tulkintasi voisi kyllä toimiakin, joten pidän sen mielessä, kun seuraavan kerran katson.

    moottorisahamurhaaja: Utena-ohjelmaa Desussa? Hurrah! \o/ Jee, tällä kertaa pääsen sitten yleisön puolelle nauttimaan meinigistä. Mistä aiheesta meinaat puhua?

    Saionji on ehdottomasti myös tulilinjalla; Himemiyan peittelemättömän vahingoniloinen ilme Saionjin ensimmäistä kertaa hävittyä on jo aika karmiva. Tietysti hänellä oli syytäkin iloita vaimonhakkaajasulhosta eroon päästessään, mutta siitä huolimatta se hymy on on niin epähimemiyamaisen epäasiallinen, että hirvittää, ja nöyryytystarkoituskin on aika selvä.

    Curryjaksossa on surffaavia elefantteja, jo sen takia se on hieno, vaikka kieltämättä pikkuisen ongelmallinen.

  4. moottoritiemurhaaja

    Identiteetistä ja Utenasta eli päähenkilöiden identiteetin kehityksestä sarjan aikana. Sellasta äärimmäisen vakavasti otettavaa asiaa ihmiseltä, joka ei ole alan ammattilainen eikä edes opiskelija :__ D Mutta ainakin se on fiksun kuuloinen aihe, varmaan pätevimmän kuuloinen nimikin. Toivotaan nyt, ettei mitään ihmeellisyyksiä tapahdu ja pääsen ehjänä perille.

    Curryjaksossa on surffaavia elefantteja, joten se on loistava jakso. Mutta monella tavalla se aiheuttaa ongelmia Ohtorin tulkinnalle paikkana. Sehän on selkeästi ainoa kerta, kun kukaan jättää koulun alueen, mutta kaipa senkin voi lykätä fillerin nimiin.

  5. Krypfto

    @moottoritiemurhaaja: Syytähän siis lienee kysyä, jättääkö kukaan todella koulun alueen kyseisessä jaksossa. Akiohan nyt brassailee vaikka minkälaisella todellisuuden hallinnalla, ja tuskinhan elefantit sentään oikeasti osaavat surffata. Ei luulisi olevan kovinkaan vaikea toimenpide heittää Nanamille & kumppaneille muutama sekava ja kliseinen visio Intiasta sellaisena kuin sen keskimääräinen japanilaisteini näkee. Ja vaikka se todennäköisesti onkin pelkkä vahinkokömmähdys eikä tarkoituksella jekkuiltu, muistelisin jostain lukeneeni että ne jakson intialaiset norsut ovat itse asiassa afrikkalaista lajityyppiä, minkä siis voi niin halutessaan lukea hypoteesini tueksi.

  6. moottoritiemurhaaja

    @Kryfto: Ne ovat afrikkalaista lajityyppiä. :D Se nyt jo sinällään herättää jokaisen epäilykset aiheesta.
    Minusta tässä ei ole kyseessä niinkään se jättikö kukaan koulun aluetta fyysisesti (voimmehan aina kyseenalaistaa koko jutun fyysisyyden), vaan siitä, että edes harhojen muodossa Nanami hännystelijöineen jätti sen alueen. Vaikka alueella nyt käveli afrikkalaisia norsuja intialaisten sijasta, se kuitenkin oli toinen alue.

  7. Arana

    moottorisahamurhaaja: Noh, enhän minäkään mitään feminismistä (tai ainakaan feministisestä teoriasta) tiedä ja silti ihan iloisena siitä höpöttelin viime Desussa. Odotan kyllä innolla noin hedelmällistä aihetta!

    Curryjaksosta:

    Pitää kuitenkin huomioida, että Akio toimii aina omaksi hyödykseen, joten suhtautuisin skeptisesti mahdollisuuteen, että hänellä olisi suuremmin tekemistä Nanamin Intia-trippailun kanssa, joka on enemmän Himemiyan oma juttu.

    En itse ole kauhean kiinnostunut curryjakson toilailujen syvemmästä analysoimisesta tästä, sillä se tuntuu niin irralliselta kaikkeen muuhun nähden. Curryn perässä juoksentelun näkisin ensisijaisesti komedian välineenä; jaksosta on haluttu tehdä hauska, ja siinä on mielestäni onnistuttu. Koska Nanamin ja hännystelijöiden seikkailut Intiassa on kuvattu niin absurdilla tavalla, ei se mielestäni myöskään ainakaan kovin vakavalla tavalla riko pääsääntöä, jonka mukaan kukaan ei poistu kampusalueelta. Ja tietysti on huomioitava, että Utenan kerronta etenee samanaikaisesti useammalla eri konkreettisuuden asteella, mikä sekoittaa pakkaa entisestään, koska aina on vähän epäselvää, miten konkreettisella tasolla mikäkin asia tapahtui.

    Sitähän on myös mietitty jonkin verran, että kun Himemiya nyt ei ole ihan tavallinen tyttö, niin eikö Utenan olisi pitänyt huomata jotain outoa tämän kropassa body switchin aikana (tämän ongelman tosin voi selittää pois useammallakin eri tavalla).

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.