Kevään 2010 ensivaikutelmia: Heroman, Arakawa Under the Bridge & Hakuouki

10.4.2010 kello 19:43

Mitä tulee, kun lumet sulavat? Nojoo, kevät tietysti myös, mutta ennen kaikkea uudet animesarjat!

Heroman

Hmm, tähtiä ja raitoja… mistäs ne ovat niin kauhean tuttuja…?

Ennen kuin päähenkilön nimi Joey Jones tupsahti 4chanissa eteeni, olin ollut täysin siinä uskossa, että Sankarimiehen ohjastaja olisi tyttö. Johtunee ainakin osaksi siitä, että hän vaikuttaa hahmodesigninsä perusteella olevan Eden of the Eastin naispääosan identtinen sisar veli sisarus. He jopa kuulostavat melkein samalta, mikä kertonee jotain Joeyn miehekkyydestä, kun otetaan huomioon, että Saki kuulostaa… noh, tytöltä. Ymmärryskykyyni ei yksinkertaisesti mahdu, miksi jollekulle on tullut edes mieleen roolittaa Marvel-sankari äänellä, jota yksikään kuuroutumaton sielu ei ikipäivänä erehtyisi uskomaan miespuoliseksi. Joeyn love interestilläkin on maskuliinisempi ääni (turha varmaan mainita että kyseinen tyttö kuulostaa myös erittäin tytöltä). Olen hämmentynyt.

Toinen iso ongelmani Heromanin kanssa on… Heroman. Supersankarilla pitäisi olla siisti nimi, eivätkä Yhdysvaltain lipun tunnusmerkit sen naurettavassa ulkoasussa tai ylipäänsä hömelön toukkaraajainen design paranna asiaa. Miten minun on tarkoitus ottaa vakavasti superrobottisankarihahmo, joka on selvästi Amerikan ehdotus maailman pelastamiseksi Hetalian ensimmäisessä jaksossa (eikä tämä olisi ollenkaan niin lolfacepalm-pitoinen huomio, ellei Heromanin luoja olisi Jenkkilän Marvel-kunkku Stan Lee).

”Regarding the current issue, global warming, I think we can solve the problem by building a big hero together and have it shield the Earth!”

Sinänsä tykkäsin siitä, miten sarja toimii nostalgisena homagena Marvel-sankareille, mutta tietenkin nostalgia toimisi paremmin jos olisin pienenä lukenut muitakin supersankarisarjakuvia kuin Turtlesia. Tykästyin kuitenkin heti Joey Jones -nimeen, joka ei suinkaan kalpene suurimpien supersankarinimien rinnalla (Clark Kent, Peter Parker ja kumppanit). Alkusointunimet voivat olla vähän hömelöitä, mutta kyllä niistä vielä tyyliä löytyy. Niin sääli, ettei hahmo itse vastaa ollenkaan hienoa nimeä. Korostuneen tyttömäisyyden lisäksi poju kun on vielä se tyypillinen kiltti ja hyväsydäminen lapsi, jonka katseluarvo on jo valmiiksi nollassa, eivätkä tulevaisuudennäkymätkään päätä huimaa.

Mutta ei tämä nyt mikään kauhea aloitus tosiaan ole, höpsöä patrioottimeininkiä ja tylsästi stereotypioituja hahmoja toki, mutta se miten hahmojen väliset suhteet on ilmaistu, onnistui vakuuttamaan. Vuorovaikutus on luonnollista, eikä överiä väännetä kunnolla edes jock-tyypin lantuttaessa päähenkilönörttiä. Joeyn ihastuskin on vaihteeksi ujostelun tai päähenkilön murjomisen sijaan ihan avoimesti kiinnostunut. Visuaalisestikin nätti palanen, ja oikein miellyttävää hahmosuunnittelua, jos superrobo unohdetaan. Tässä kaikessa on lisäksi nostalgisuudessaan jotain aika puoleensavetävää ja sympaattista, mutta odotukseni ovat kuitenkin aika matalalla.

OP ja ED

(tuubi-videot peilattuja versioita mutta minkäs teet)

Intro on jotenkin sotkuinen ja hektinen, eikä biisikään ole mieleeni, mutta hahmoja esittelevät osuudet toimivat varsin kivasti. Sen sijaan amerikkalaista sarjakuvalehteä jäljittelevästä outrosta tykkään. Se on söpö ja samalla tavalla luonteva ja vaivaton kuin hahmojen väliset suhteet jaksossa, ja tuo kivasti esille koko sarjan luonteen japanilaisen ja amerikkalaisen perinteen hybridinä.

Arakawa Under the Bridge

Zetsuboushita!

Okei, nyt loppuivat nämä Shinbo-komediat minun kohdallani. Ensi kevään sarja (takuulla tulee taas uusi) saa luvan olla todella ylimaallisen potentiaalinen, jotta rupean tuhlaamaan aikaani siihen. Vampire Bund on ollut kaikesta hapuilustaan huolimatta jokseenkin katsottava, koska sillä on sentään kuitenkin ollut jotain kerrottavaa ja hahmoja, jotka sarja ottaa vakavasti.

Arakawa taas lupaa sitä samaa vanhaa Shinboa, jolle olen ehdollistunut nyrpistelemään ja uusin tekele vaikuttaa Sayonara Zetsubou-Senseiltä, jossa on liikeanimointia ja eksentriset oppilaat korvattu kappa-pukuisilla ja tähtipäisillä äijillä. Staattista absurdia komediaa revitään siitä kun rajatilahäiriöinen tällä kertaa pakkomielteinen hemmo heitetään kummajaisten joukkoon ja laitetaan huutamaan Hiroshi Kamiyan äänellä onnettomuuttaan. Tykkään kyllä Kamiyasta ja hän on kerrassaan herkullinen Durarara!!n Izayana, mutta tässä hän näyttelee pilkulleen samalla tavalla kuin SZS:ssä. Sinänsä Arakawa on sarja, joka varmasti voisi lähtöasetelmansa puolesta lähteä ihan mihin tahansa suuntaan, mutta en oikein jaksa uskoa, että se aikoo tehdä muuta kuin kierrättää samaa vitsivalikoimaa koko kauden ajan.

Sinänsä jopa melkein pidin jaksosta, ja tiedän että olisin pitänyt siitä ihan tosissani, jos se olisi ensimmäinen Shinbo-animeni. En kuitenkaan jaksa status quo -komedioita ja olen muutenkin puhtaan humorististen sarjojen kanssa huonoissa väleissä, koska etsin viihteeltäni jotain muuta. Jatkuvasti ylireagoivat hahmot saattavat ensimmäisen jakson ajan olla ihan siedettäviä, mutta tunti lisää samaa ja olen aivan kypsä moiseen kohellukseen. En tule pitämään tästä sarjasta, joten tekisi mieleni luopua leikistä ihan suosiolla. Toisaalta osiltaan ensimmäinen jakso oli kohtuullisen viihdyttävää katsottavaa ja välillä jopa ihan oikeasti hauska (kappaäijän puku ja jumittunut lahjevetoketju).

OP ja ED

Ei vielä, mutta niistä olen perinteisesti tykännyt eniten Shinbo-sarjoissa.

Hakuouki: Shinsengumi Kitan

Mitä? Emme me ole homoa nähneetkään… Tämä on vain aivan normaali täysikuun valaisemaa kaksintaistelua edeltävä nenienyhteenhieromisrituaali.

Perun kaikki pahat kirjoitukseni, puheeni ja ajatukseni siitä, että viihteeni on liian miesvaltaista; häivytetään tulevissa jaksoissa se totaalisen mitäänsanomaton pojaksi pukeutuneena isäänsä etsivä keskustyttö taustalle ja keskitytään läpeensä tyypillisiin mutta komeisiin Shinsengumi-bisheihin jooko? Jooko? Pliis~?

Suurin ongelmani tämän pilotin kanssa on siis Chizuru, joka on kaikin tavoin korostuneen geneerinen kilttityttö. Hänen haareminsa komistukset ovat niitä perinteisiä sivuhenkilöstereotyyppejä, jotka ovat sivuhenkilöinä kaikissa muissakin nättipoikasarjoissa (paitsi heistä keskeisin hahmo, vakavahenkinen Toshizo, joka on se sama vakavahenkinen päähenkilö kuin muissakin nättipoikasarjoissa). Toisaalta heidän erottelunsa ja yksilöllistämisensä toimii tässä jaksossa varsin hyvin, mikä tekee seuraamisen helpoksi siihen nähden, että kyse on aika isosta porukasta. Pojat ovat myös ihan perustyksittäviä ja pari tapausta jopa lievästi kiinnostavia ainakin kun otetaan huomioon, että he ovat historiallisia henkilöitä, joihin saattaa liittyä tai olla liittymättä (ihan sarjan historiallisesta uskollisuudesta riippuen) tiettyjä historiallisia faktoja, joista voisi olla mahdollista vääntää kivaa draamaa.

Yleisesti ottaen jakso on aika peruskauraa. Kaikki juonenkäänteet ovat arvattavissa 5-15 minuuttia etukäteen, eikä mitään edes kevyesti yllättävää ole näkyvissä enää avauskohtauksen punasilmäisten ja kikattavien zombie-shinsengumien jälkeen. Intro paljastaa senkin, että Toshizosta tulee jossain vaiheessa sarjan kuluessa samanlainen, tosin ei-kikattava versio.

Ei tämä ensimmäinen jakso nyt kuitenkaan ihan huono ole, vaan tyypillisyydestään huolimatta aika kelvollinen pilotti, jonka tyhjänpäiväisen nättejä bishejä oli kiva katsella. Ärsyttämään ei oikeastaan jäänyt Chizurun lisäksi mitään, eikä hänkään totta puhuen erotu epäedukseen niin paljon kuin voisi, koska on siinä määrin tylsä ja merkityksetön, että hänen seisomistaan kameran edessä tuskin huomaa. Hahmosuunnittelu ja muutenkin sarjan ulkoasu ansainnevat vielä mahdollisuuden, mutta en tiedä, riittävätkö ne pitämään mielenkiinnon yllä kauemmin kuin muutaman jakson ajan, jos mitään muuta seuraamisen arvoista ei pian ilmaannu kuvioihin.

OP ja ED

Oho, introhan on melkein yksi yhteen naiskatsojille suunnattu versio viime kevään Sengoku Basaran introsta. :D Hahmot on esitelty samalla tavalla, hyvikset tuolla koko hahmo etualalla ja pärstäshotti taustalla -tekniikalla ja pahikset pahaneteisellä, synkemmällä ryhmäkuvalla (tässä kohta 0:47 ja Basaran videossa 1:06; Shikabane Himen OP:n pahisshotti (1:11) on myös ihan samanlainen ja näitä lienee muitakin), hahmoesittelyiden väliin vedetään eeppistä yhteenottoa. Noh, ei se mitään, kyllä tämä mielestäni on sujuvampi kuin Basaran sotkuisemmaksi jäävä intro, ja laulustakin tykkään enemmän ja itse asiassa erittäin paljon. Tässä tapauksessa OP on vieläpä aika tarpeellinen, sillä sen aiemmin mainittu semispoilaava luonne pääbishin zombiutumisesta ihan tosissaan jopa toimii mielenkiinnon herättämisessä, ja vieläpä varsin paljon paremmin kuin itse jakso.

ED on myös ihan nätti, ja harvinaisen epätylsä ollakseen kasa still-kuvia. Se onnistuu herättämään kysymyksiä kuvissa yhdessä esitettyjen hahmojen suhteista ja antaa myös vähän toivoa siitä, että sarjan geneeriset bishit voisivat kehittyä jossain vaiheessa vähän mielenkiintoisemmiksi. Shinsengumi-bishien rinnalla kun näkyvät samat oletettavasti pahispuolen hemmot kuin introssa, mikä enteilee angstisia menneisyyksiä, eikä tämä fanityttö koskaan sano ei angstisille bishimenneisyyksille. Sekä OP että ED ovat vähän mielikuvituksettomia ja tyypillisiä, mutta ne toimivat koukuttajina paljon paremmin kuin jakso itsessään ja ovat ehdottomasti suosikkikohtani.

———-

Valitettavan yhteinen kuvio kaikille kolmelle sarjalle näyttäisi olevan se, ettei minkään keskushenkilöstä ole odotettavissa juuri mitään, joten jään odottamaan jatkoa kahteen jälkimmäiseen vähemmällä innolla kuin olisi toivottavaa sarjojen jatkamisen kannalta. Onneksi kevään kiinnostavista piloteista on katsomatta vielä iso osa, joten epäinspiroiva aloitus on toivottavasti vain tilapäistä.

Avainsanat: , , , , , , , ,

Aiheet: Anime, Ensivaikutelmat  Tagit: , , , , , , , , RSS 2.0

« »


2 kommenttia

  1. Krypfto

    Minulle itse asiassa suurin ongelma Arakawa Under the Bridgessä oli juurikin Hiroshi Kamiya – en vaivautunut Bakemonogataria katsomaan sitä ensimmäistä jaksoa enempää, mutta silti jostain omituisesta syystä sekin kokemus tunkeutui varsin häiritsevästi tämän sarjan katselukokemusta häiritsemään; Araragi Under the Bridge tosiaan, kuten joku vääräleuka jossain ehtikin jo naljailla. Shaftin ja Shinbon tyylistä olen joissain sarjoissa digannut kuin hullu puurosta – Pani Pno Dash, SZS – mutta jostain syystä tuntuu että Arakawasta nauttisin aika hitosti enemmän jos adaptaatiosta vastaisi kuka tahansa muu.

    Asioista toisiin, Heromanin designihan on kerrassaan nerokas kaikessa pseudopostmodernissa ironisuudessaan. Sarjan modus operandihan menisi ihan piloille, jos sen superrobotti näyttäisi ihan oikeasti tosi siistiltä ja sulavalta. (Eipä sillä, että sarja tästä huolimatta minua niin paljoa kiinnostaisi että sitä viitsisin seuraamaan ryhtyä.)

    Jos nyt jotain vielä Hakuoukistakin kommentoisin, niin ei siitä oikeastaan jäänyt muuta mieleen kuin lauma geneerisiä eikä edes kovin komeita bishejä.

  2. Arana

    Voi kyllä, Kamiyan epätoivoisen rääynnän ja pehmeämmän supernopean selityksen vaihtelut ottivat tähänkin pannuun eniten koko jaksossa. Tykkään hänen äänestään tosi paljon, mutta hän tuntuu ihan tietoisesti käyttävän Shinbo-hahmoilla tuota överiksi vetävää tyyliä kerta toisensa jälkeen. Homma toimii epätoivon opettajan roolissa, mutta muilla hahmoina aivan erilaisilla päähenkilöillä se alkaa rasittaa tosi nopeasti, varsinkin kun tietää, että mies osaa ihan tosissaan vääntää ihan reippaasti erilaistakin settiä (srsly, Izaya on ihq).

    Okei, hyvä pointti Heromanistä. Mutta kun se näyttää niin raastavan tyhmältä! Liput ja tähdet ja siniset ja punaiset vielä ymmärtäisin, mutta toukkaraajat ovat liikaa pienelle sydämelle. ;______________;
    Toisaalta tykkään sen jatkuvasti deadpannaavasta ja ylenkatsovasta naamasta…

    Mitä etkö tykkää Hakuoukin poikien fabulousseista hiuksista? :D

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.