R&A 2010: Keskiviikko 22.9.

22.9.2010 kello 23:33

Aranan R&A-ohjelma 2010:

pe 17.9. Brotherhood
la 18.9. Love Exposure
su 19.9. Evangelion, The Secret of Kells, Burlesque Undressed
ti 21.9. The Housemaid
ke 22.9. The Illusionist, Heartbeats
pe 24.9. L.A. Zombie
la 25.9. Summer Wars
su 26.9. Raavan, Women Without Men

Yhyy unohdin flunssaisissa kuumehöyryissäni lunastaa Heartbeats-lippuni ja aamulla esitys oli loppuunmyyty. ;____________;

Olisi jopa ollut eniten odottamieni leffojen joukossa, kun tykkäsin Xavier Dolanin edellisestä leffasta I Killed My Mother viime vuonna. Täydelliseen epätoivoon vaipumiseen ei sentään onneksi ollut aihetta, sillä Bio Rex on ottamassa rainan levitykseensä joulukuun alussa. Tilalle nappasin sitten lipun Women Without Meniin, koska minnes se feminatsi raidoistaan…

Siispä pitemmittä murheitta päivän elokuvaan:

The Illusionist (L’Illusioniste)

Rakastin tätä alusta loppuun. Yleensä näin matalalentoinen fiktio ei onnistu ihastuttamaan minua erityisemmin, mutta nyt seurasin lumoutuneena koko kahdeksankymmentäminuuttisen. Ajastaan jälkeen jääneen jäykän ranskalaistaikurin ja skotlannin pikkukylästä karanneen tyttösen yhteiselo tiivistyi mono no aware -tyylisessä kerronnassa haikean kauniiksi runoelmaksi modernisaation tieltä kuolevalle aikakaudelle.

Animaation miellyttävyys ja paljonpuhuva, mutta pienieleinen yksityiskohtaisuus olivat nannaa silmille. Animaationa toteutetuissa tarinoissa on todella harvinaista herkkua nähdä oikeasti liioittelematonta, täysin aidon tuntuista liikehdintää. Liikkeen animoinnille jääkin normaalia suurempi rooli, kun dialogia ei löydy nimeksikään. Tämä kiinnostava ratkaisu korostaa 50-luvun nostalgista tunnelmaa, samoin kuin miljöö ja hahmodesignit, jotka toivat hyvällä tavalla mieleen Disneyn Aristokatit. Puheen puutteesta huolimatta kaikki hahmot kommunikoivat selkeästi ja ymmärrettävästi, kuitenkaan liioittelematta. Vaikka hahmokaartin tyypittely on selkeää eikä pikkuroolien huvittavan kärjistetyiltä stereotyypeiltä vältytä, tuntuvat hahmot eläviltä ja todellisilta. Suureksi ansioksi lasken erityisesti sen, että joka ikisen yksittäisen ohikulkijankin aivoituksia oli äärettömän hauska seurata.

The Illusionist on karussa realistisuudessaan äärettömän haikea ja välillä surullinenkin tarina, jopa sen erittäin näppärästi toimiva huumori on surumielistä. En ole tainnut koskaan ennen nähdä tällä tyylillä etenevää tarinaa. Varsinkin loppuratkaisu on kertakaikkisessa antiklimaattisessa realistisuudessaan ja todennäköisyydessään yllättävä yksinkertaisesti siitä syystä, etteivät elokuvat normaalisti lopu vastaavalla tavalla. Lämminhenkisyydestään ja toiveikkuudestaan huolimatta sydäntäsärkevä lopetus muodostaa pisteen komean iin päälle.

—————————

Hintansa väärti? Kokonaisuus taisi tällä kertaa lähennellä täydellisyyttä tästä vinkkelistä, mutta hidastempoinen, jokaista liikettään makusteleva leffa ei voine miellyttää kaikkia.

Aiheet: Länsiviihde, Tapahtumat   RSS 2.0

« »


3 kommenttia

  1. Tounis

    Kuulostaapa houkuttelevalta! Pahus sentään, saakohan tätä edes waretettua, kaupasta nyt tuskin ainakaan löytyypi. Täytyypä etsiä!

  2. Donatello

    Tounis, maltti on valttia. Filmi on toistaiseksi pyörinyt lähinnä elokuvafestivaaleilla, eikä Ranskankaan ensi-illasta ole aikaa kuin kolmisen kuukautta. Brittiläinen Tartan todennäköisesti julkaisee leffan ensimmäisenä dvd:lle tekstitettynä, mutta eipä L’Illusioniste oo pyörinyt brittiläisissäkään teattereissa kuin kuukauden verran.

    Suomeksi tekstitettyä julkaisua voi toisaalta myös toivoa, ajankohta tosin (ja tod. näk.) kaukana tulevaisuudessa. Chometin edellinen elokuva Bellevillen kolmoset on nimittäin ilmestynyt dvd:lle pohjoisillekin markkinoille. Suosittelen hankkimaan tai vaikka rustaamaan nimen joulupukin toivelistalle: piratismia ei kannattaisi tällaisissa tapauksissa tukea. Tukea niille, jotka tukea tarvitsevat (ja ovat sen ansainneet)!

  3. Arana

    DVD:n yritän itse kyllä hankkia, jos ei muuten niin ihan Ranskasta tai Briteistä tilaamalla, kunhan nyt ilmestyisi ensin.

    Tekstitysten olemassaolollahan ei tämän leffan kanssa ole mitään väliä, koska kunnollista dialogia ei tosiaan ole. Hahmot puhuvat kehonkielellä enimmäkseen, ja ne yksittäiset sanat mitä ranskaksi, englanniksi ja gaeliksi mutistaan, tulevat kyllä kontekstista täysin selviksi. R&A-versiossakaan ei mitään tekstejä ollut ja loistavasti toimi.

    Suosittelen kovasti katsastamista, en ole kovin usein ollut yhtä uppoutunut leffaan.

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.