xxxHolicista 1/3

4.3.2010 kello 10:41

Kirjoitin viime vuonna elokuun lopussa tällaisen tekstin koskien xxxHolicin osia 2-11, jotka olin silloin lukenut, mutta en jostain syystä jaksanut koskaan naputtaa sitä loppuun. Nykyisin seuraan sarjaa viikoittain, joten rustaan pian päivityksiä, mutta olkoon tässä ensin välipalaksi mietteitäni sarjan välittömistä jatkosuorituksista ensimmäisen osan murska-arvosteluni jälkeen:

———————

Hei CLAMP, aloititteko xxxHolicin ihan tahallanne pohjamudista, jotta pääsisitte sarjan edetessä esittelemään ilmiömäisiä hahmonkehitysskillzejänne? Olen kyllä vaikuttunut, mutta se ei siitä huolimatta tunnu ihan reilulta…

Mutta tosiaan, kuten ennustelin viimeksi ensimmäisestä osasta valittaessani, sarja paranee hitaasti, mutta varmasti kirja kirjalta. Tämä on sikäli kaksiteräinen miekka, että varsinkin hahmojen syventyminen ja kokonaiskuvan laajeneminen tapahtuvat todellakin tuskastuttavan matelevalla vauhdilla, mutta verkkaisella tahdilla saadaan samalla luotua kunnioitettavan hienovaraista ja uskottavaa kehitystä, joka ei toimisi puoliksikaan yhtä hyvin nopeammalla tempolla kerrottuna. Etenkin Watanukin, haamuja ja henkiä näkevän päähenkilömme käytöksessä kikka toimii todella hyvin, kun pojan rääkymiset ja teatraaliset huitomiset vähenevät pikkuhiljaa ja lähes huomaamatta koko ajan samaa tahtia hänen kypsyytensä ja itsehillintätaitojensa lisääntyessä.

Vieläkin tosin kalvaa Watanukin esittämiseen liittyvä visuaalinen ristiriita, jonka tarkoituksellisuudesta en oikein ole päässyt varmuuteen. Kansitaiteessa ja lukujen aloituskuvituksessa nimittäin nähdään itsevarmasti ja tietäväisesti hymyilevä mystistä auraa ja karismaa ympärilleen säteilevä nuorukainen, joka taatusti tietää mitä tekee. Tällä pojalla ei tunnu olevan mitään tekemistä sen pahimmillaan huutavan, riehuvan ja dramaattisesti ylikypsän ja parhaimmillaankin vähän epävarman, kaikkien käskyjen mukaan taipuvan, mutta lämpimän hyväntahtoisen ja helposti luettavan pojan kanssa, joka seikkailee itse tarinassa.

watanukichange

Toki Watanuki osassa 11 on jo paljon lähempänä kansikuvaversiotaan kuin alkuosien lähes tauotta rähjäävä kehitysaste, mutta hänen kehityksensä näyttäisi vievän täysin eri suuntaan kuin kansikuvapoju antaisi ymmärtää. Avointa ja pyyteettömän joviaalia Watanukia on hankala nähdä salaperäisenä miespuolisena Yuuko-noitana edes tulevaisuudessa. Olen kuitenkin oppinut olemaan luottamatta CLAMPiin, joten en mene vielä sanomaan mitään siitä, voisiko kuvaamallani ristiriitaisuudella olla jokin vielä piilotteleva merkitys tarinan tai Watanukin hahmon kannalta, vai ovatko CLAMPin naiset vain halunneet saada hänet näyttämään hieman coolimmalta kansiin. Jälkimmäistä vaihtoehtoa vastaan puhuu se, että kaikki muut henkilöt on kuvattu kansitaiteessa varsin itselleen uskollisina. Lisäksi sarja hehkuttaa koko ajan sitä, miten Watanuki on muuttunut ja yhä muuttumassa.

Vaikka Watanuki erottuu hahmokaartista eniten kehittyvänä henkilönä, muitakin keskushahmoja onneksi syvennetään, tosin paljon huomaamattomammin ja vähemmän merkityksellisellä tavalla. Suurinta osaa hahmoista – Watanuki mukaan lukien – on kuitenkin yhä omaan makuuni kärjistetty liikaa yleensä melko väsähtäneen ja epähauskan huumorin nimissä, minkä vuoksi en osaa edelleenkään oikein pitää Watanukia työllistävästä salaperäisestä toiveiden toteuttajasta Yuukosta tai pojun hypersupersuloisesta ja positiivisesta ihastuksesta Himawari-chanista. Kakkososassa kuvioihin tulevan ja Watanukin yksipuolisesti inhoaman happaman Doumekin kanssa taas luotetaan hyperpirteiden vitsien sijasta deadpan-komiikkaan, josta pidän huomattavasti enemmän, joten hän on minun vinkkelistäni lopulta paljon muita hauskempi ja vakavammin otettava hahmo.

Huumoriosuudet kierrättävät harmikseni jatkuvasti samoja vitsejä. Yuuko kittaa alkoholia söpön Mokona-plushien kanssa ja kiusaa Watanukia saaden poikarukan rähjäämään, Himawari-chan hypettää sitä kuinka Watanuki ja Doumeki ovat niin ylimmät ystävykset saaden Watanukin rähjäämään, Doumeki käskee Watanukin tehdä seuraavana päivänä lounaaksi tiettyä ruokaa saaden tämän rähjäämään, Doumekin ilmestyessä kohtaukseen Watanuki rähjää siitä kuinka oksettava tämä on, Himawari-chanin ilmestyessä kohtaukseen Watanuki hyppelehtii ympäriinsä aivottomasti hihkuen… Siihen nähden, miten paljon sarjasta yritetään repiä huumoria, noin kymmenen uudelleen ja uudelleen käytettyä vakiovitsiä tuntuvat lähinnä ärsyttäviltä ja itseään toistavilta ja hautaavat alleen ne muutamat hajanaiset itsenäisetkin vitsit.

Plussaa taas tulee roimasti sarjan rakenteesta. Ensimmäisen osan jälkeen olin kohtuullisen varma, että kyseessä olisi melko tiukasti Viikon Hirviö -formulassa pitäytyvä pätkäsarja, mutta muutamia yksittäisiä tapauksia sattuukin matkan varrelle vain välillä, kun suurin osa tavarasta käsittelee Watanukia ja muita vakihenkilöitä sijoittuen lopulta jonnekin episodisen ja jatkuvajuonisen ääripäävaihtoehdon välille. Lisäksi vaikuttavuutta lisää se, että xxxHolic muistaa menneisyytensä, ja aikaisempiin tapahtumiin ja tavattuihin henkilöihin palataankin jatkuvasti. Se kyllä hieman ihmetyttää, miten jokainen satunnainen asiakas on nainen.

—————-

Ensi kerralla mietintöjä sisarsarja Tsubasa: RESERVoir CHRoNiCLEn kanssa crossoveroimisesta.

Avainsanat: ,

Aiheet: Arvostelu, Manga  Tagit: , RSS 2.0

« »


7 kommenttia

  1. Tounis

    xxxHolicista on hauska kuulla edes jotain puintia, koska en itse lukiessani koskaan siitä mitään sisältöä löytänyt ja täten sarja jäi ehkä 3-4 kirjastosta lainattuun pokkariin.

    Jatko-osaa kehiin vaan.

  2. Arana

    xxxHolic vaatii tosiaan vähän kärsivällisyyttä, mutta palkitsee onnesi lopulta, koska se mokoma parantuu koko ajan. Suosittelisin ehdottomasti antamaan sarjalle vielä jatkomahdollisuuden, jos ei muuten niin jossain osan 15 (?) paikkeilla sattuvan loistavan spoilerikäänteen takia, jota tulen myöhemmin hehkuttamaan enemmän. Sarja on kuitenkin hyvin nopealukuinen ja tosiaan todellinen taidonnäyte hahmonkehityksen kannalta (mikä ei tietenkään anna aihetta antaa kokonaan anteeksi noiden ensimmäisten osien kumisevaa tyhjyyttä ja rasittavuutta ja alun järkyttävää hitautta, mutta kuitenkin…).

  3. Tounis

    Onko animeversiot muuten mistään kotosin? Jotenkin toi mangaosasto on niin vaikeeta mulle henkisesti, kun en selviä skannien lukemisesta.

  4. Tsubasa

    Ei teknisesti ainakaan. >_>

  5. Hui

    Voihan sen mangan -gasp- ostaakin.

    Olen lukenut xxxholicia lukiosta asti, ja luulen, että sarja on melkeinpä parempi, jos sitä ei ahnehdi liian nopeasti. Tosin minä pidän mutenkin hitaasta ja hienovaraisesta juonenkuljetuksesta.

    Uusimmat juonenkuviot ovat tosin saaneet minut herkistelemään, sillä minulla on melkeinpä ikävä sitä rähjäävää Watanukia. Nyyhsniffs, jos Watanuki on yhtään samanlainen rähjääjä kuin minä olen, se että ei ole enää mitään rähjättävää tarkoittaa turtumista ja kyynistymistä.

  6. Arana

    Tounis: En ole animekausia itse vielä katsellut, mutta niissä on käsittääkseni ainakin napsittu TRC-viittauksia pois, mikä helpottanee seuraamista itsenäisenä sarjana.

    Hui: Minä taas olen zetsuboushitannut tyyliin jokaisen uuden chapterin lopussa siitä lähtien kun rupesin seuraamaan sarjaa viikoittain. Tykkäsin enemmän Holicin imppaamisesta pitemmissä pätkissä, kun ne kappaleet ovat yksittäisinä niin pirun lyhyitä ja homma seisahtuu aina liian pitkäksi aikaa. Hitaus ja hienovaraisuus iskevät hyvin toteutettuina täälläkin, mutta kun meno loppuu aina juuri silloin kun olen kunnolla päässyt lukemisen makuun… T-T

    Minun kannaltani ei-rähjäävä Watanuki on paras yksittäinen asia, joka koko sarjalle on tapahtunut (time skip ftw!). Säästän tosin kyseisen aiheen kolmanteen xxxHolic-installmenttiin. :D

  7. Missing Link » Arkisto » IT GETS BETTER!

    […] tapauksesta olenkin jo höpötellyt virkkeen ja toisenkin. XxxHolicin kypsyminen on äärimmäisen hidas, samaan aikaan tuskallinen ja […]

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.