Joulukalenteri 2011: 24. päivä – Kuumimmat kurvit ja kihelmöivimmät katseet

24.12.2011 kello 09:00

Joulu on vihdoin ovella, ja on aika avata hahmodesignkalenterin viimeinen luukku! Tälle päivälle säästin itselleni hyvin rakkaan aiheen, joka on samalla mielestäni melko olennainen osa yleisön silmää lähtökohtaisesti miellyttämään pyrkivän viihteen hahmosuunnittelua. Tänään puhutaan siis seksikkyydestä. Valitsen länsimaisen animaation parista viisi seksikkäintä naispääosaa ja tarkastelen samalla, millaiset ominaisuudet tekevät heistä niin vetovoimaisia.

Disney on perinteisesti ollut vahvoilla naishahmojensa kanssa, eikä vähiten näiden hotin hahmosuunnittelun ansiosta. Ehdokasparvea täytyikin rajata voimakkaasti, jotta neitokaiset säilyisivät vertailukelpoisina, eikä allekirjoittanut hukkuisi runsaudenpulaan. Ehdolle kelpuutin siis nimenomaan pääroolissa olevat ihmisnaiset. Atlantiksen komea ja kovapintainen toimintanainen Helga Sinclair saa silti heti alkuun kunniamaininnan kypsän ja aikuisen, silmäkulman kauneuspilkun koristaman kuumuutensa ansiosta.

Huomatkaa, että nyt on kyse nimenomaan seksikkäimmistä naisista, eikä seksikkäimmäksi julistaminen välttämättä tarkoita automaattisesti, että kyseinen neitonen olisi myös hahmosuosikkejani tai että tykkäisin juuri tätä mimmiä deitata.

5. Jessica Rabbit (Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?)

”I’m not bad. I’m just drawn that way.”

Jessica on luotu seksikkyyden äärimmäiseksi ja definitiiviseksi ilmentymäksi. Kaikkia hänen naisellisia avujaan on korostettu äärimmilleen – paksut tulipunaiset hiukset, vahva meikki, muhkeat botox-huulet, valtavat rinnukset, pyöreä lantio ja olematon vyötärö kahden edellisen ruumiinosan välissä. Myös Jessican ääni on hyperseksikkään femme fatalen matalaa kähinää ja viivyttelevät, hallitut liikeradat tuovat hänen muotojaan esille kahta keinuvammin.

Jessican seksisymbolius on mielestäni vedetty turhankin yli, sillä hän ei enää melkein edes näytä ihmiseltä. Rintakehän ja vyötärön välinen järkyttävä epäsuhta on jo suorastaan epämiellyttävää katsottavaa. Nörttipojan toiveentoteutustavoite on myös vähän turhan selkeästi näkyvissä, sillä stereotyyppisestihän joka pojan unelmana on, että Jessican kaltainen polttavan seksikäs mimmi olisi yhtä omistautuneesti rakastunut juuri häneen kuin Jessica on mieheensä Roger Rabbitiin, homssuiseen ja säheltävään piirrospupuun.

Olisi tuntunut kuitenkin kovin väärältä jättää Jessica pois listalta, sillä vaikka periaatteessa pidänkin häntä liian liioiteltuna, löydän silti itseni puremasta huulta aina kun törmään hänen tähdittämäänsä kuvamateriaaliin. Hänen piirteissään on liioittelusta huolimatta sellaista alkukantaista vetovoimaa, joka vangitsee tällaisen pinnallisista piirteistä innostuvan fanityttösen sydämen (tai tässä tapauksessa kyse saattaa toki olla vähän muista ruumiinosista).

4. Esmeralda (Notre Damen kellonsoittaja)

”Katsokaa tuota irstasta esitystä.” ”Kyllä, sir! 8)”

En pidä Esmeraldasta hahmona yhtä paljon kuin monista muista Disneyn sankarittarista, sillä hänen äärimmäinen hyveellisyytensä ja epäitsekkyytensä vähän vaivaa. Siitä huolimatta en voi kiistää hänen ultimaattista kuumuuttaan. Jessicaan verrattuna ja muutenkin piirroshahmona hän on fyysisesti erittäin realistinen tekele, jonka tyylittely on jätetty vähäiseksi. Esmeralda on kaikin puolin ihmisen kokoinen ja näköinen, eikä mikään alue hänen ruumiistaan ole liian suuri tai pieni. Juuri oikeita kohtia on korostettu juuri oikeassa määrin; sopusuhtaiset D-kupit, ihanan pöyheät hiukset ja kauniin tumma iho.

Esmeraldasta tekee niin vangitsevan ja samalla selviytyjäluonteiselle mustalaistytölle soveliaan katu-uskottavan näköisen hänen piirteidensä hiomattomuus. Leveähkö leuka ja paksut kulmat eivät ole perinteisen naisellisia piirteitä, eivätkä Disneyn klassikot ole niitä siksi suosineet. Ne saavat yhdessä intensiivisten silmien kanssa Esmeraldan kasvonpiirteet kuitenkin näyttämään erityisen voimakkailta ja määrätietoisilta, mikä on oiva tapa ilmaista hahmon sisäistä voimaa ja auktoriteettiuhmaa. Vahvat piirteet antavat hänelle myös johtajakarismaa; kukaan ei onnistu lannistamaan tätä neitoa tai viemään häneltä uskottavuutta. Oikeamielinen kapinallinen taistelemassa sortoa vastaan on klassinen seksikertoimia korottava mielikuva, ja Esmeralda pukee tämän ajatuksen konkreettiseksi hahmodesigniksi polttavammin kuin kukaan muu koskaan.

3. Ariel (Pieni merenneito)

”Siinä hän on. / Istuu aivan eessä sun. / Sanoja ei löydykään, / mutta onhan hän kaunis.”

Aivan toisenlaista seksikkyyttä ilmentää haaveileva punapäämerenneito. Myönnettäköön, että minulla on erityinen fiksaatio punaisiin hiuksiin. Kuten Jessicalla, Arielilla on kirkkaanpunaiset hiukset ja huulet, mutta hänessä niitä painotetaan eri tavalla kuin überseksipommiksi suunnitellussa Jessicassa, jonka designissa huomion varastavat leidin muodot. Hiusten ja huulten korea väri on Arielin hahmosuunnittelun vetonaula (köh ja simpukkabikinit), joka myös liittää hänet kauniisti merenalaisen maailman koralliloistoon.

Hänessä tämä perinteisesti seksikkyyteen indikoimansa vaaran, viettelyksen ja intohimon takia liitetty väri tulee kuitenkin paljon viattomampaan ja lapsekkaampaan valoon, sillä Ariel ei keikaile tai uhku ja pursua seksiä, kuten Jessica. Hän on nuorekkaassa innokkuudessaan luonnollisen seksikäs, eikä vedä hommaa vaarallisille vesille edes nimenomaisesti prinssilleen keimaillessaan vaan silloinkin katsoo suoraan silmiin välittäen kaiken ihastuksensa ja intonsa ilman taka-ajatuksia ja varaumia.

Perinteisesti voimakkaan ja varoittavan seksikkäät designpiirteet saavat siis aivan uuden merkityksen näin reippaan ja positiivisen tyttösen yllä. Hän saa silkalla vilpittömällä ihanuudellaan jopa meren alla kantamansa simpukkabikinit vaikuttamaan aivan kunnialliselta asukokonaisuudelta. Tästä huolimatta punaisen värin ja pikkupikkubikinien luomat seksikkäät mielleyhtymät eivät katoa mihinkään, vaan muuttavat vain muotoa tyttömäisempään, mutta yhä lumoavaan suuntaan.

2. Megara (Herkules)

”Kuin unelma. Kauniimpi kuin Afrodite! KAIKKEIN IHANIN!”

Tämän kulmikkaan neitokaisen ylivertaisuutta olen hehkuttanut kaikkialla ja kovaan ääneen. Megara on yhtä tyylitelty tapaus kuin Jessica, mutta hänen anatomiaansa on venytetty ja vanutettu vähän eri paikoista niin, että uhkean sijaan saadaankin hoikka ja kärkevä muoto. Kaikki Megarassa on terävää; hänen silmiensä ja kulmakärkiensä muodot, posket, leuka, huulet, nenä, ilmeet, kampaus, sormenpäät, rinnat… Kulmia löytyy joka lähtöön. Yliohuesta rintakehästä puuttumaan jäävät kylkiluut tekevät neidin omituisen näköiseksi, mutta hän ei koskaan mene niin epämiellyttävässä määrin epäsuhtaiseksi kuin Jessica. Hahmon omat mittasuhteet ovat kuitenkin kohdallaan toisiinsa nähden, vaikka oikeasta ihmisestä hän ei ehkä anatomiansa puolesta menisikään.

Kulmikkuus tukee tietysti hahmon kärkevää ja sarkastista asennetta. Tämä neito pistää kampoihin miehelle kuin miehelle silkalla välinpitämättömällä tahdonvoimallaan. Siinä missä Esmeraldan karisma vetoaa ihmisiin ja rohkaisee heitä, on Megaran karisma enemmän muut poissulkevaa sorttia. Hän katsoo muita alaspäin, koska ei halua päästää heitä lähelleen. Hänen elämänfilosofiansa mukaan on parempi käyttää kuin tulla käytetyksi. Terävämuotoinen design on onnistunut myös tähän elämänkokemukseen perustuvaan kyynisyyteen nähden.

Megaran esiintyminen on usein korostetun seksikästä – hän nimenomaan pyrkii tekemään vaikutuksen komeaan Herkulekseen ja kontrolloimaan naiivia maalaispoikaa seksuaalisuutensa avulla siinä myös erinomaisesti onnistuen. Terävät piirteet varmistavat, että Megara pystyy uskottavasti olemaan tarpeeksi kova tällaiseen leikittelyyn. Toisaalta sankarin sulattaessa antiikkikaunottaren sydämen tämä kulmikkuus toimiikin neidin herkkyyden korostajana. Traagisesta, itsensä kanssa omien tunteidensa hämmentämänä kamppailevasta sankarittaresta tuskin pääsee seksikkäämmäksi, sillä tavoittamattomuus viehättää ja kuumottaa.

Mutta mitäs tämä nyt on? Löytyykö jostain muka vielä Megaraakin seksikkäämpi animaationeito? Voiko se edes olla mahdollista? Onko seksikkyyden rakenne muuttunut?

1. Chel (Tie El Doradoon)

”They should call this place Chel Dorado.”

Kyllä vain, seksikkäin länsimainen animaationainen on kuin onkin Megaran sijaan Chel, El Doradon kadotetun kultakaupungin asukki, joka vapaudenkaipuunsa ajamana lyöttäytyy yhteen tarinassa seikkailevan espanjalaisen mieskaksikon kanssa. Tämä Universalin tuotos on fysiikaltaan hyvin erilainen kuin Disneyn tytöt, ja Barbie-henkisen täydellisen naismallin sijaan hahmoa onkin lähestytty täysin eri kulmasta. Hän on lyhyt, kurvikas ja pyöreäposkinen neitonen, jolla riittää reittä ja lantiota vaikka kahden Disney-neidon edestä ja joka on muutenkin hiilarinsa syönyt, vaikka ei missään nimessä ole himppuakaan ylipainoinen. Chel on muodokas sanan parhaassa merkityksessä, ja juuri tämä erottuvuus ja omaleimaisuus nousee hänen valttikortikseen seksikkyyskisassa. Hän ei ole klassisen kaunis, vaan pieni ja viekkaan pyöreällä tavalla nättiseksikäs.

Chelin vahvuutena tämän skaban puitteissa on tuon killerikropan lisäksi myös ehdottomasti hänen seksuaalisuutensa, jota tuodaan esiin vahvemmin kuin missään Disneyn elokuvassa. Jessica on toki baarilaulajatar ja huokuu seksiä, mutta tällä siinä on kyse esiintymisestä. Jessica saa miehet haluamaan itseään, vaikka ei itse ole kiinnostunut kuin omasta kullastaan, ja sekin suhde kuvataan romanttisena pikemminkin kuin seksuaalisena. Chel puolestaan äkkää miehen, joka miellyttää, hommaa tämän kaverin pois tieltään ja pistää kohteensa liekkeihin. Ja tämä kaikki nimenomaan sen takia, että häntä itseään hotsittaa panna ihanaa Tuliota, joka ei tietenkään voi vastustaa tumman kurvittaren suloja.

Silti Chelin varsin hyökkäävää naisellista seksuaalisuutta ei koskaan esitetä negatiivisessa valossa, vaan hän on ovela, fiksu ja oma-aloitteinen nainen, jolla on tavoitteita sekä älliä ja rahkeita niiden toteuttamiseen. Chelin eläväinen ja ilkikurinen ilmekieli sekä kevyen itsevarmasti hypähtelevä kehonkieli kertovat hänen kyvykkyydestään ja laskelmoivuudestaan, mutta päästävät samalla kaikki hänen tunteensa esille rehellisesti. Tämä kerrassaan hurmaava ilmestys osoittaa, että seksikäs ja voimakas nainen voi samalla olla ovelalla tavalla söpö, vilpitön ja lämmin.

—————

Tähän päättyy Missing Linkin vuoden 2011 joulukalenteri, ja nyt on taas hyvä hetki esittää toivomuksia ensi vuodelle, jos sellaisia on. Hahmosuunnittelu oli itselleni melko lailla uusi aluevaltaus, ja siksi kulunut kuukausi on ollut todella antoisa, vaikkakin taas kerran aikataulutusongelmien takia aika stressaava. Pahoittelen tosin tuloksena vähän turhan raskaasta kalenterista; ylipitkiä luukkuja oli omaan makuuni liian paljon jokapäiväiseen tahtiin suhteutettuna.  Toivottavasti saitte kuitenkin jotain irti ja kiitos kaikille seuranneille! Erityiskiitos lisäksi kaikille kanssakalenteroitsijoilleni, en valitettavasti ehtinyt kommentoimaan kovin paljoa, mutta kalenterinne ilostuttivat joulukuutani suuresti, ja oli hauska seurata niinkin erilaisia aiheita. <3

Tässä vielä pohdittavaa aattokiireiden keskelle:

Miltä sinun top-5 seksikkäimmät -listasi näyttää?

 

Avainsanat:

Aiheet: Hahmot, Joulukalenteri, Länsiviihde, Taide ja tyyli  Tagit: RSS 2.0

« »


5 kommenttia

  1. stargay

    Onko seksikkyyden rakenne muuttunut?

    :—–D

    Chel oli kyllä ehkä ainut hyväksyttävä hahmo jonka voi laittaa Megaran edelle, muuten olis voinu tulla vähän sanomista…

    Kiitokset kalenterista ja huippuhauskasta viimeisestä luukusta, sekä tietysti hyvää joulua!

  2. Arana

    Hyvää joulua sinnekin!

    Itsekin oikein hämmennyin, kun huomasin Chelin oikean paikan olevan Megin edessä, koska Meg on kuitenkin teinivuosieni ultimatein ihastus. Tällaisissa asioissa on kuitenkin kuunneltava sydäntään, ja Chelin kurvien kanssa on hankala kilpailla. :D

  3. Pieniihminen

    Punaiset hiukset on kivat <3(Minullaeiolejokakirjoituksessavähintäänyhtäpunapäätä)
    Pakko vielä mainita Arieliin liittyen, että merenneidoilla on mytologian mukaan punaiset hiukset. Raamatussahan punaiset hiukset ovat noidan merkki, ja oli varmasti papistolle eduksi leimata kaikki "syntiset" olennot pahoiksi.

  4. Arana

    Punaiset hiukset fäpfäpfäp. Jotain polttavaa seksikkyyttä niissä on, leiskuvat liekit, intohimon väri jne. Tuosta merenneitohiusmytologiasta en ole kuullutkaan, mutta voisipa hyvinkin olla vaikuttanut Arielin punakutreihin.

    Naureskelin muuten jossain vaiheessa itsekseni, kun listalla ei ole ainuttakaan blondia (koska en kelpuuttanut ihanaa Helgaa). Saattaa johtua siitä, että blondi on mielestäni vähän pliisu, mutta myös siitä, että Disney on suosinut 90-luvulla muita hiusvärejä.

  5. Missing Link » Arkisto » Prinsessapäiväkirjat: Ariel, osa 1

    […] jo aiemmin sivunnut sitä, miten Arielin sensuellin animoinnin ja hallitsevien hahmodesignpiirteiden eli punaisten […]

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.