Ostoystävän matka Tokioon, osa 3: Pokémon- ja Disney-jutut

Sitten vielä viimeiset palaset Tokion matkaraportista. Aiemmissa osissa pohdin manga- ja animeaiheisia kokemuksiani, nyt ovat vuorossa vielä Pokémon Center -vierailu ja Disney-asiat.

Kuvat saa jälleen klikkaamalla isommaksi.

Pokémon Center

Ikebukuron Pokémon Centerin valikoima oli kivempi kuin olin aiemmin kuulemieni kommenttien perusteella odottanut. Tykkäsin erityisesti pehmolelutarjonnasta, ja mukaan lähtikin oma XY-aloituspoké Fennekin.

Fennekin on XY-sukupolven starttereista ainoa, jonka ulkomuodosta tykkään kaikissa kehitysmuodoissa, ja sen isot tuplakorvat on toteutettu plushiessa aivan ihanasti. Peleissä tosin jäi potuttamaan, että kun kivoin aloituspoké on tulityyppiä, niin tietysti heti alkunetreillä tulee vastaan tosi kiva ja kova tulilintu Fletchling/Fletchinder/Talonflame.

[Ensimmäisen sukupolven Red-Blue-peleissä taas suosikkinistartterini oli Bulbasaur, vaikka Kanto-maailmassa tulityypin Charmanderista olisi ollut enemmän hyötyä, kun alkumatkasta ei oikein tule tulityyppiä vastaan. Miksi aina väärä poké on se söpöin? Eihän startteria voi valita järjellä vaan sen pitää tapahtua sydämellä!]

Pokémon Centerin kivat ostokset. Niin sööttejä kaikki!

Fennekinin lisäksi pehmo-osastolta kiipesi joka tapauksessa koriin ihan tuhoisan höpökkä Ditto muikeine hymiönaamoineen. Yleisesti ottaen pehmot näyttivät erittäin kivoilta. Pokémonien piirteet, värit ja muodot toistuvat paljon kauniimmin kuin olin odottanut, ja olisin voinut haalia monia muitakin kavereita mukaan. Varsinkin valtava Wailord ihastutti suuresti onnellisen virneensä kanssa, mutta jäi hyllyyn massiivisen kokonsa vuoksi. Valitettavasti vanha suosikki Bulbasaur ei poikkeuksellisesti näyttänyt erityisen hyvältä, joten se jäi ostamatta.

Avainnippuun nappasin tosi nätin Xerneasin huikean laajasta avainkillutinvalikoimasta. En myöskään voinut vastustaa söpöjä pinkkejä Fennekin-pinnejä. kaupan valikoima ilahdutti muuten, mutta Eeveen uusimman keiju-kehitysmuoto Sylveonin vähyys jäi hämmentämään. Niin kiva höpönpinkki keijutidesign, olisin halunnut mielelläni. ;___;

Disney-meiningit

Kävimme toteamassa Japanin ainutlaatuisen Tokyo DisneySea -puiston loistavan teemapuiston maineen ansaituksi. Disneyland-puisto on minulle tuttu jo Kaliforniasta ja Pariisista, joten Sea oli hauskan uusi kokemus.

Linnan sijaan puiston keskellä kohosi ihana Merenneitolaguuni.

Kovasti kehuttu 20,000 Leagues Under the Sea -ajelu oli vierailumme aikana suljettu, mutta toinen pöhisty laite Journey to the Center of the Earth osoittautui maineensa veroiseksi ja yhdisti onnistuneesti ihmetystä ja pelkoa aiheuttavia elementtejä. Seikkailullinen Indiana Jones -ajelu ja Sean oma versio Tower of Terrorista olivat myös oikein mieluisia kokemuksia.

Tower of Terror näytti hienolta kauempaakin.

Mikään näistä laitteista ei ole pelkkä vuoristorata, vaan ne keskittyvät rakentamaan tarinaa ja tunnelmaa, ja hurjat kohdat on sovitettu näppärästi loppuhuipennuksiksi. Muissa laitteissa ei tullut käytyä, kun nuo olivat ainoat, joihin ehdimme FastPasseilla, mutta jaksoimme sentään jonottaa ihan uuteen Pieni Merenneito -musikaaliin, joka olikin tosi komea ja kekseliäästi lavastettu. Muuten puistossa ja sen kaupoissa riitti koluamista koko päiväksi, ja varsinkin puiston keskellä kohoavan tulivuoren tyven suuri linna innosti tutkimusretkeilemään.

Päivän aikana järjestetyissä speltaakkeleissa käytettiin kekseliäästi hyväksi puistoon rakennettua keskuslahtea ja erilaisia laivarakennelmia, joille päivän loppushow’ssa heijatettiin animaatiota samalla tavalla kuin Disneylandin keskuslinnaan. Heijastuspinnat olivat tietysti linnaa pienempiä, mutta niitä oli enemmän ja siksi niitä voitiin käyttää eri tavalla.

Lisäetuna Disneylandin loppusgow’hun nähden oli, että laivashow’ssa pystyttiin hyödyntämään heijastusten ja äänen lisäksi myös ihmisnäyttelijöitä ja kolmiulotteisia rakennelmia. Valtava lohikäärmemuotoinen Pahatar oli pyroineen huikea näky.

Unitaikojen kanssa höpöillyt Taikurin oppipoika -Mikki tietysti päihitti painajais-Pahattaren hienossa taikataistelussa.

Sean loppushow myös järjestettiin jo pari tuntia ennen puiston sulkemista, mikä osoittautui hyvin mukavaksi aikatauluksi, kun koko puistoa ei paimennettu show’n jälkeen ulos samalla kertaa. Show’ta seuraavat ilotulitukset oli peruttu tuulisen sään vuoksi, mutta sen jälkeen kerkesimme vielä hyvin käyttää FastPassimme Tower of Terrorissa ja poistua puistosta kaikessa rauhassa ilman ikävää ryysistä.

Disneyn leffoista Pieni Merenneito oli vesiteeman ansiosta erityisen näkyvästi esillä, joten mukaan lähti pino valikoituja Ariel-tuotteita. Sain jopa uuden Disney-aiheisen pyyhkeen 15-20 vuotta vanhan ja jo aika rupuistuneen Fantasia-pyyhkeen tilalle.

Astioiden ja pyyhkeen lisäksi ostin Tähkäpää-teemaisen rannekorun, Jasmine-teemaisen kaulakorun sekä Ariel- ja Elsa-teemaiset hiuspinnit.

Puiston ulkopuolelta Disney Storeista löytyi sitten harmikseni peräti kaksi muutakin Ariel-pyyhekuosia, jotka olisivat miellyttäneet väreiltään ja kuviltaan minua enemmän. Olin kuitenkin lopulta ihan tyytyväinen ostokseeni, sillä sitä tuntui olevan saatavilla vain puistossa. Useampia pyyhkeitä en halunnut ostaa, koska kotona riittää Muumi- ja muita pyyhkeitä ihan ruhtinaallisesti muutenkin.

Tokio on ostosten kannalta muutenkin oikea herkkukohde Disneyn ystäville, koska jonkinlaisia oheistuotteita löytyy lukuisten Disney Storejen lisäksi suunnilleen jokaisesta muustakin puodista. Kirjoitusvälineitä, meikkituotteita, laukkuja, asusteita, vaatteita, astioita ja kännykkäkuoria löytyy varsinkin Mikin, Minnin, Akun ja Iineksen sekä suosituimpien prinsessojen kuvilla varustettuna. Arielin lisäksi Elsa, Tähkäpää, Jasmine, Belle ja Tuhkimo näyttivät olevan erityisiä lemmikkejä.

Tosi tyylikkäitä Disney-tavaroita kaikkialla! Tätä kuosisarjaa löytyi myös ainakin puhelimista, toalettilaukuista ja vihkosista.

Valtaosa myytävänä olevasta roinasta vaikutti ihan oikealta tavaralta, mutta eteen sattui kyllä myös pari epäilyttävämpää kohdetta. Parin sadan jenin naurettava hinta ja pikselimössöiset kuvakaappaus-kansikuvat paljastivat esimerkiksi muutaman Village Vanguard -liikkeessä myydyn leffalätyn harvinaisen tökeröiksi piraateiksi.

Disney Storeissakin valikoimat vaihtelivat jonkin verran, eikä kaikissa Storeissa myyty vain samaa rajattua valikoimaa. Testaamistani kolmesta Storesta suurin ja hauskin käydä oli Shibuyan kolmikerroksinen linna-sisäänkäynnillä varustettu kauppa. Skytree Townin ja Disney-puistojen edustalla jököttävän Ikspiari-ostoskeskuksen Storet olivat selkeästi vaatimattomampia.

Shibuyan Disney Storen kutsuva julkisivu.

Parhaat Disney-ostokset palapelien rakentelijalle olivat kuitenkin ehdottomasti japanilaisen palapelivalmistaja Tenyon kauniit palapelit, joita lähti mukaan kolme kappaletta. Olisin halunnut enemmänkin, mutta laukkuihin ei olisi mitenkään mahtunut enää neljättä lootaa.

Ja tämä oli vain Disney-osasto, yhteensä palapelejä oli viisinkertainen määrä.

Tenyon Disney-lisenssi rajoittaa ilmeisesti palapelien myymistä Japanin ulkopuolelle, joten niiden saatavuus meillä päin on heikkoa. Pelien laadusta olen kuullut pelkkää hyvää, eivätkä hinnatkaan eronneet Suomen yleisistä palapelihinnoista. Parhaan valikoiman pelejä löysin Akihabaran aseman viereisestä Yodobashi Camera -ostoskeskuksesta, ja myös Nakanon Nakano Broadway -ostoskeskuksessa on lelukauppa, jolla oli varsin kelvollinen tarjonta.

Kuviltaan Tenyon tuotokset päihittävät helposti suurimman osan siitä, mitä Suomen markkinoilla on tarjota. Kotimaasta ostamieni 1000-palaisten Disney-palapelien ongelmana on niiden helppous. Aikaisemmin kokoamissani Disney-palapeleissä ei ole mitään haastetta vähänkään palapelien rakentamiseen tottuneelle ainakaan jos mallikuvaa ei kätke. Isojen palapelien kuvat ovat usein koonnoksia kymmenistä eri hahmoista, mikä tekee valtaosan paloista helposti tunnistettavaksi, kun yhteen hahmoon menee vain jokunen pala. [Suomen-tarjontaa voi vilkuilla esim BR:n sivuilta. Hahmokollaasit ovat Disney-ihmiselle kivoja, mutta eivät yleensä liian tyylikkäitä tai kovin haastavia. Toisaalta jos palapelejä ei ole tullut rakenneltua kovin paljon, nämä ovat varmasti aika optimaalisia harjoittelukohteita.]

Tenyon laajasta valikoimasta sen sijaan löytyy helppojen lisäksi myös haastavempia kuvia, jotka keskittyvät vain yhteen hahmoon ja/tai sisältävät monia samantyyppisiä väri- ja kuviopintoja eri puolilla kuvaa. Lisäksi Tenyon kuvat ovat yleisesti ottaen upeita. Ostin Fantastical Art -sarjan huikeat Arielin ja Jasminen tuhatpalaisina. Myös Tähkäpää olisi ollut tarjolla, mutta jostain syystä siinä oli käytetty erilaista ja heiveröisen oloista pakkausta.

Kädet syyhyävät jo Arielin kimppuun!

Kolmanneksi valitsin 2000-palaisen stained glass -tyylisen kollaasikuvan, joka saanee kunnian olla ensimmäinen 2000-palainen palapelini. Aiemmin olen rakentanut vain enintään 1500-palaisia. Haastavuusero noihin Suomessa myytäviin syntyy paitsi palojen määrästä myös siitä, etteivät kuvat ole samansuuntaisia ja että samat värit ja muodot toistuvat monissa kohdissa.

Menee ehkä hetki ennen kuin uskallan ja kerkeän ottaa tämän projektiksi.

——————————-

Semmoinen reissu, nörttijuttujen lisäksi tuli shoppailtua vaatteita ja syötyä paljon kaikenlaisia hyviä ruokia ja herkkuja. Oli erittäin kivaa 10/10 ja menisin uudestaankin.