In Clothes Called Fat – aikamme mestariteos?

9.8.2015 kello 14:53

Moyoco Annon viime vuonna englanniksi julkaistusta, alun perin vuoden 1997 In Clothes Called Fat -mangasta on vaikea löytää internetin syövereistä pahaa sanaa. Tuntuu siltä, että moni julkaisuun tutustunut mangabloggaaja on ylistänyt teoksen kattoon (vaikka toki parin soraäänen mielestä se on vain ok).

Tarina kertoo Nokosta, reippaasti ylipainoisesta nuoresta naisesta, joka saa jatkuvasta ahdistuksestaan pakko-oireisia ahmimiskohtauksia ja joutuu työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Poikaystäväkin pettää ja on Nokon kanssa vain tunteakseen itsensä hienoksi ihmiseksi. Mies käy jopa väkivaltaiseksi Nokon heiveröisten laihdutusaikeiden edessä. Lopulta Noko päätyy laihtumaan bulimian avulla, mutta elämä ei siltikään näytä valoisammalta.

fat-clothes-kansi

Kansi kuvaa lukufiilistä erittäin hyvin.

Kirjan saama suitsutus on hämmentänyt minua lakkaamatta, koska itse pidin tarinaa äärimmäisen epämiellyttävänä, ihmisvihaisena ja tyhjänä. On toki hyvä nähdä vaihteeksi lihava naispääosa, ja ylle linkatuissa arvosteluissa on esitetty hyviä pointteja siitä, mikä tekee tästä mangasta tärkeän. Kunnianhimoisen raisu ja säälimätön kerronta sekä laihuutta ihannoivan ja pinnallisen naiskuvan kritiikki ovat sinänsä hienoja lähtökohtia, joten ymmärrän periaatteessa teoksen saamaa arvostusta. En vain kykene tulkitsemaan tarinaa niin, että voisin itse arvostaa sitä.

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Arvostelu, Avautuminen, Manga  Tagit: , , , Kommentteja: 6 »


Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 4

4.12.2014 kello 09:00

Sugar Sugar Rune

luukku-4-ssr-ja-mahtihiukset

Ihania taikatyttöjä kirpeällä maustetun makean nälkään.

Mangaka: Moyoco Anno
Julkaisulehti ja -aika: Nakayoshi (Kodansha), 2003-2007
Pokkareita luettuna: 8/8
Milloin löysin: 2009
Mistä kertoo: 10-vuotiaat noitakuningatarehdokkaat ja parhaat ystävykset Chocola ja Vanilla joutuvat kilpailemaan Taikamaan hallitsijan tittelistä ihmisten maailmassa keräämällä ihmisten tunteista muodostuvia kristallisydämiä.

Kun Sangatsu Manga alkoi julkaista Sugar Sugar Runea suomeksi, en olisi voinut vähempää välittää lapsellisen näköisestä taikatyttöhöpöilystä (on täysin mahdollista, etten ole aina osannut arvostaa tyttömäistä höpöilyä yhtä paljon kuin nykyisin). Petteri Uusitalon silloiseen Otaku-fanzineensä kirjoittama ylistävä teksti sarjasta (löytyy myös blogikirjoitusmuodossa täältä) herätti kuitenkin mielenkiintoni. Ennen pitkää innostuin kokeilemaan ennakkoluuloista huolimatta.

Eiköhän sarja sitten iskenytkin ja varsin kovasti. Sen ulkoasu yksinään on kovin vetävä. Niin paljon glitteriä, tähtiä ja sydämiä, sekä tietysti niitä muutama joulu takaperin ylistämiäni ihananihania vaatekokonaisuuksia, että sydän vallan pakahtuu pelkästä sarjan muistelemisesta. Hektinen ja tyyliltään uniikki ruutujako ja täyteen ahdetut sivut lisäävät myös panoksensa sarjan visuaaliseen ilotulitukseen.

Sarjan paukut eivät pääty sen ulkonäköön, vaan myös tarinasta ja hahmoista löytyy runsaasti iloa pienelle sydämelle. Chocola on ärhäkässä söpöydessään aivan valloittava päähenkilö. Tykkään siitä, miten hänen tyttömäisyytensä esitetään voimakkaina tunteina, reippautena ja itsevarmuutena ilman, että hänen täytyisi olla missään määrin poikatyttö. Alkuun tylsältä pehmytpöhmykältä vaikuttavan Vanillankin hahmokaari yllätti aikoinaan positiivisesti.

Moyoco Anno kertoo tyypillisimmillään tarinoita aikuisista naisista, eikä kaihda negatiivisiakaan näkökulmia. Nuorille tytöille suunnattu SSR on hänen tuotannostaan vähiten kyynisestä päästä, mikä tekee sarjasta monia mangakan muita teoksia positiivisemman tapauksen. Taianomaisuus ei kuitenkaan synny pelkästä söpöilypöfföilystä, vaan ennen kaikkea mangakan josei-puolelta mukanaan tuomasta särmikkyydestä ja uskaliaisuudesta.

SSR oli minulle kokonaisuudessaan ja kaikin puolin valtava yllätys. Sarja on sähäkkä, eloisa ja aito. Se myös onnistuu käsittelemään ihmistunteita paljon kypsemmin ja oivaltavammin kuin moni vanhemmalle yleisölle suunnatuista sarjoista. Myöhemmin lukemani Annon aikuisille naisille kynäilemät sarjat tuntuvat aina jäävän kiprakanihanan, kauniin ja kiireisen taikatyttöilyn varjoon.

Aiheet: Joulukalenteri, Manga, Nostalgia  Tagit: , Kommentteja: 0 »


Joulukalenteri 2011: 7. päivä – vilpitöntä iloittelua

7.12.2011 kello 09:00

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Moyoco Anno: Sugar Sugar Rune ja Sakuran

Moyoco Anno osaa loihtia yksityiskohtaisia ja kauniita vaatteita ja kampauksia.

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Hahmot, Joulukalenteri, Taide ja tyyli  Tagit: , , , , , , Kommentteja: 2 »


Syksyn 2010 ensivaikutelmia: Star Driver, The World God Only Knows, Otome Youkai Zakuro & Kuragehime

27.10.2010 kello 22:52

Star Driver

Edes Gendo pose ei säästy fabuloussilta.

Revolutionary Girl Utenan uudeksi tulemiseksi on syksyn mittaan miljuunaan kertaan hihkuttu tarinaa galaktisesta nättipojasta, joka pelastaa söpöä tyttöä koulun bondagefetissipahisten kerholta sukkahousuprinssimechallaan (kuten Wolf kyseisen jättirobohaarniskan olemuksen niin osuvasti vangitsi). Ei liene mikään salaisuus, että Utena on suurin animesuosikkini ikinä, joten korkeat ennakko-odotukseni tuskin yllättävät ketään.

Tähtiajuri on niin paljosta velkaa Utenalle ja vielä niin häpeilemättömän tietoisesti, että maltan tuskin odottaa sarjan loppumista keväällä että pääsen kirjoittamaan jonkun eeppisen pilkunahdisteluvertailun. Näin neljän ensimmäisen jakson jälkeen pidän näkemästäni kovasti, sillä potentiaalia tursuaa vähän joka raosta, kunnianhimosta nyt puhumattakaan.

Blogosfäärissä sarjaa on hehkutettu ensisijaisesti itsetiedostavien OMGLULZien ja glitterillä vuorattujen hulvattomien henshin-kohtausten takia. Minulle ne ovat olleet kohtuullisen toissijaista plussaa siihen verrattuna, että ote itseivaan ja hölmöyteen löytää kuitenkin tasapainon vakavastiotettavuuden kanssa. Kyseessä ei kaikista tähdenlennoista huolimatta ole missään nimessä komedia tai pelkkä hölmöilytarina (ellei tekijätiimi sitten trollaa ja pahasti). Utenassakin on surffaavia norsuja ja munivia tyttöjä ja sepalus auki liikkuvan auton konepellille hyppiviä hunkseja, eivätkä kyseiset häröilyt suinkaan laske sarjan arvoa.

Star Driver on niin ilmiselvästi haastamassa esikuvaansa, että odotan suurella mielenkiinnolla, onnistuuko se pääsemään samalle tasolle ja Utenaan nähden itsenäiseen asemaan. Avoimin mielin ja silmä tarkkana, mutta omaa sisältöäkin odotan hyvältä animelta löytäväni, sillä silkalla sieluttomalla kopioinnilla ei pitkälle pötkitä.
Lue koko artikkeli »

Aiheet: Anime, Ensivaikutelmat  Tagit: , , , , , , , Kommentteja: 5 »



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.