Tervetuloa Missing Linkin joulukalenteriin! Kirjoitan joka päivä yhdestä Disneyn klassikon laulukohtauksesta ja kerron, miksi se lukeutuu suosikkeihini. Kalenteriin päässeet musiikkinumerot ovat osapuilleen paremmuusjärjestyksessä, eli mitä lähemmäs joulua päästään, sitä enemmän arvostan päivän laulukohtausta. Jokainen listan kohtauksista on kuitenkin omalla tavallaan upea.
Koska Disneyn suomidubbaukset ovat aivan ensiluokkaisia ja monesti tutumpiakin meille suomalaisille kuin alkuperäiset, käsittelen rinnan suomalaisia ja amerikkalaisia versioita. Liitän postauksiini tuubivideon siitä versiosta, jota itse pidän parempana, ja pyrin kirjoittamaan aina tarpeen vaatiessa sanasen eri ääniraitojen vertailua. En varoita spoilereista erikseen, koska oletan Disneyn klassikot sen verran yleissivistykseksi.
Be Prepared / Vallan saan (Leijonakuningas)
Scar on niin Führer! <3
Leijonakuninkaan laulukohtauksissa on mielestäni huomionarvoista, että jokaisessa on selvästi oma visuaalinen tyylinsä. Circle of Lifessä se on auringonnousuteema, I Just Can’t Wait To Be Kingissä taustat muuttuvat normaalia realistista lookkia tyylitellymmiksi ja Can You Feel The Love Tonightia hallitsee seesteinen viileä sinivihreys. Be Prepared taas on täynnä varjoja, kulmikkaita lohkareita ja maalämpöhöyryjä. Tämän tyylillisen yksilöinnin ansiosta kaikki kappaleet jäävät mieleen helposti.
Eipä sillä, etteikö Scarin vähän limainen karismakin auttaisi mieleen painamisen kanssa. On todella kiinnostavaa katsoa, kuinka hän onnistuu liikkumaan yhtä aikaa venyttelevästi ja mahtipontisesti. Tämä kohtaus on loistava esimerkki siitä, miten laulunumerot voivat tuoda hahmoihin sellaista näkökulmaa, joka muuten jäisi aivan liian taustalle.
Be Prepared ansaitsee hatunnoston yksin jo sen ansiosta, etten ilman sitä olisi ikinä alkanut ajatella Scarin olevan sydämeltään puhdasverinen drama queen. Muulloin, tai tarkemmin sanoen muiden leijonien keskuudessa oleskellessaan, hän esiintyy kohtuullisen kesysti – aina vähän, mutta ei mitenkään huomattavasti yli. Aivan luonnollista urosleijonalle, joka ei ole lauman johtaja, ja myöhemminkin hänen täytyy pitää yllä vähän lujempaa ja hillitympää kuningasimagoa. Hyeenojen kanssa jammaillessaan hän kuitenkin revittelee kuin viimeistä päivää. Liioiteltua vaanimis- ja hiipimismimiikkaa (0:37, 0:54)? Otsaharjaksen supergay pyyhkäiseminen taakse (0:45)? Führer-röyhistys (1:34)? Bitchslap-henkinen fyysinen kontakti liehittelijöihin (0:23, 0:57, 1:09…)? Jep. Scar on tosi diiva.
Maininta vielä tämän laulun vastinparista jatko-osassa. Leijonakuningas II:n suurimpiin vahvuuksiin kuuluu alkuperäisen klassikon tietoinen peilaaminen – lähes kaikille lauluille löytyy hyvinkin kelvollinen vastine, ja kunkin lauluparin vertaaminen on varsin palkitsevaa puuhaa. My Lullaby on mukavasti omanlaisensa, mutta tiukasti esikuvansa hengessä. Ziran dramaqueeniys on toki kömpelömpää ja ihmismäisempää kuin Scarin, (jonka liikkeet Be Preparedissa todella näyttävät leijonan liikkeiltä), mutta Zira tuo omaan kappaleeseensa tuplasti verenhimoa, mikä tekee hänestä Scaria kovemman ja vähemmän luihun hahmon.
Jukka-Pekka Palo ja Jeremy Irons tekevät hyvin erilaiset roolisuoritukset, ja molemmat ovat upeita Scarina. Palo vetää nostalgia-arvonsa ja maireankäheän äänensä voimin hiukan pitemmän korren koko elokuvan aikana, mutta myös Ironsin suoritus Be Preparedin yhteydessä on aika helvetin komea. Valitettavasti Scarin suu on niin valtava ja venyvä, että pienimmätkin kauneusvirheet suomennoksen huulisynkassa näkyvät kilometrin päähän, mutta loppupeleissä kukaan ei kuitenkaan voisi laulaa säettä ”Valmistautuen käyn tähän aikaan / Vihdoin vaihtuvi tää kuninkuus” (0:43) niin kuin Palo. Varsin tasavertaiset versiot, vaikka suomiversio pääsikin postaukseen hitusen sexympänä.
15 vastausta aiheeseen “Disney-joulukalenteri – 4. päivä”
En ollut koskaan huomannut Leijonakuninkaan taustoissa omia laulukohtaisia teemoja, mutta nyt kun sitä rupeaa miettimään niin… Onhan niissä. Jotenkin alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että täytyisi katsoa koko leffa uudestaan, niin paljon minulta ilmeisesti meni siitä ohi silloin 9-vuotiaana. (Ei mikään ihme kyllä…)
Minulle on ylipäätään jäänyt sellainen mielikuva, että eläinten liikkeiden animointi Leijonakuninkaassa on todella laadukasta. Scarin liikehdinnässä on mieletöntä ilmeikkyyttä ja olen täysin samaa mieltä siitä, että se vahvistaa häntä hahmona. Toisaalta olet ehdottomasti oikeassa myös siinä, että jo yksistään tuon laulun perusteella Scar on vuosisadan pahin drama queen! Herranjestas etenkin sitä kivistä valtaistuinta…
En ole tietääkseni nähnyt Leijonakuningas II:sta, mutta katsoin linkittämäsi videon Zirasta. Minua jäi ainakin häiritsemään Ziran liikkeiden ihmismäisyys. Vaikka se tosiaan antaakin hänestä suoraviivaisemman ja sitä kautta voimakkaamman vaikutelman (plus laulajan ääni sopii uskomattoman hyvin tuohon kappaleeseen), pidän silti enemmän Scarin leijonamaisuudesta, vaikka se sitten hiiviskelisikin varjoissa. Se ei satu silmiin yhtä pahasti, kun otetaan huomioon, että molemmat ovat Disney-tasolla varsin realistisen näköisiä leijonia.
Leijonakuningas II on ihan suosikkini Disneyn jatko-osista, siinä on oikeasti yritystä ja Kovu on parhaita talon miespääosia. Jos kiinnostaa ja teiltä löytyy telkkariin kytketty VHS-värkki niin meikäläisellä pitäisi kyllä olla molemmat Leijonakuninkaat jossain tallessa.
Muistan tosi elävästi vanhojen Disney-videoiden alussa olleet Leijonakuningas-promot, joissa näytettiin kuvaa siitä, miten animaattoreilla oli ollut studiossa oikeita leijonia ja muita eläimiä mallina, jotta hahmot saataisiin liikkumaan mahdollisimman aidosti. Onnistuivatkin todella hyvin kaikin puolin.
Ja jep, Ziran ihmismäinen liikkuminen oikeasti pistää silmään aika ilkeästi, mikä lienee tietoisen inhimillisyyden tavoittelun ja jatko-osabudjetin tarjoamien heikompien panostamismahdollisuuksien summa. Scarin kohtaus on ehdottomasti paljon uskottavampi ja luonnollisempi. Ei muuten tainnut Scar hirveästi saada pomottaa porukoita kuninkaana ollessaan, jos Zira oli mukana kuvioissa (mikä ei tietenkään aivan sovi alkuperäisen klassikon kaanoniin, mutta kuitenkin). Rouva on vaikuttavan äänensä kanssa kuitenkin sen verran kova bossi, että Scar jää pakostakin vähän neitokaiseksi siinä suhteessa. =D
Youtube-kommenteissa sanottiinkin joskus, että Palon tulkinta kuulostaa enemmänkin perverssiltä pahikselta kuin pahis-pahikselta. Etenkin juuri siinä ”vaihtuvi tää kuninkuus” -kohdassa…
Tosin jos pahis-pahista halutaan on saksalaisen version laulaja jopa Ironsia parempi.
Määritelmä ”perverssi pahis” kyllä sopii Palon roolityöhön aika hienosti. Scarin lipevät maneerit mielestäni kyllä tarvitsevatkin juuri Palo-tulkinnan kaltaista revittelyä korostamaan niitä. Toisaalta Scar on kyllä sillä tavalla ääninäyttelijälle kiitollinen hahmo, että kovemmat ja ”pahiksemmatkin” tulkinnat toimivat yleensä tosi hyvin. Tuo Saksa!Scar esimerkiksi on aivan loistava.
Mikäli Ironsin ja Palon tulkintoja hahmosta laajennetaan laulun ulkopuolelle koko elokuvan tarinaan, niin Palon ja Ironsin roolisuorituksesta löytyy molemmista ihan kunnolla sitä pahis-pahismaisuutta – Palo onnistuu kähisemään uskottavan pelottavasti monissa elokuvan synkissä ja uhkaavissa kohtauksissa. :) Itse laulun tulkinnassa löytyy tulkinaeroja aivan kuin täällä on sanottukin – Palon versio on jonkin verran ’lipevämpi’ ja kenties keimailevampi (juuri esimerkiksi ’vihdoin vaihtuvi tää kuninkuus’-kohdassa), mutta voiko asiaa selittää ollenkaan myös kerta kaikkiaan se fakta, että Palon ja Ironsin äänet eroavat myös toisistaan Palon äänen ollessa luonnostaan hieman korkeampi kuin Ironsin.
Toisaalta Palo onnistuu laulun aikana saamaan ääneensä myös aikamoista jytyä, kuten laulun viimeisten ”Vallan saan”-kohtien aikana. Ja Scar on tosiaan sellainen hahmo, jota voi tulkita enemmän pelottavasti tai sitten lipevästikin, molemmat ovat uskottavia. Ja tuo saksalaisäänikin on upea, ja tuo itsekin myös hieman lipevyyttä esitykseen.
En tiedä onko sillä merkitystä tämän kannalta, mutta Ironshan ei laula Scarin laulua itse alusta loppuun – kuulemma äänen menetyksen takia – vaan ”mua ilman et saa karvaakaan”-kohdasta loppuun sen vie Edin äänenä toiminut pitkän linjan amerikkalainen ääninäyttelijä Jim Cummings. Hän onnistuu kuulostamaan hyvin paljon Ironsilta, ja äänet kykenee varsinaisesti erottamaan toisistaan vain jos tietää kuunnella tarkasti ääntä lopussa.
Täytyy mennä kaivelemaan tv:n alustaa ja katsoa, mitä sieltä löytyy. Ainakin jossain vaiheessa meillä oli vhs-värkki, mutta toimiiko se vielä onkin sitten jo ihan eri kysymys…
Tsubasa, olen samaa mieltä kanssasi, vaikka saksalaisen Scarin viehätystä laskee mielestäni se, että laulajan ääni nousee aika ajoin niin korkealle, että se alkaa kuulostaa vinkuvalta tai vähintäänkin heikolta. Esimerkiksi kohtaa ”Ich darf trotzdem höflichst erinnern” on mahdotonta ottaa vakavasti äänen hypätessä valittavaksi erinnern-sanan kohdalle tultaessa. En vain osaa kuvitella Scarin kaltaisen hahmon ääntä hyppimään korkean ja matalan välillä epäsäännöllisin väliajoin.
Toisaalta laulaja kähisemässä saksalaisia r-kirjaimia ja ch-äänteitä on kuitenkin puhdasta ambrosiaa korville. Olen edelleenkin sitä mieltä, että saksa on kieli, jolla kannattaa tunnustaa rakkautensa ja vannoa kostonsa. Etenkin jälkimmäisen kannalta kielestä saa helposti uhkaavan kuuloista ja paljon tunnetta sisältävää, mitä laulaja käyttää todella hyvin hyväkseen Scarina. Laulun alku maalaakin Scarista todellisen pahis-pahiksen, alkaen jo ensimmäisestä hänen sanomastaan sanasta. Tuo Scarin kärisemä ”erraten” yhdistettynä kurkun auki viiltämistä jäljittelevään eleeseen ja vihjaavasti kohotettuihin kulmakarvoihin voisi jo yksinään kuvata häntä.
Sivuhuomautuksena vain, että saksalaisen version hyeenojen äänet ovat huonosti valitut verrattuna suomalaiseen versioon. Ne ovat aivan liian lapselliset. Marssivien hyeenojen natsiviittaukseen yhdistettynä tämä on itse asiassa aika kammottavaa, siis väärällä tavalla kammottavaa (Hitler Jugend, anyone?).
Cilla: Palo!Scarin pahis-pahikseudesta tuli elävästi mieleen hänen ”Tappakaa”-repliikkinsä, johon verrattuna Ironsin versio on aika lame (Palo 6:30 ja Irons 1:37). Palon ja Ironsin äänenkorkeus on varmasti yksi roolisuoritusten eroa selittävä tekijä, Palo!Scarin äänihän ei mene yleensä kauhean matalaksi niissäkään kohdissa, joissa Irons vetää jo aika kumeasti (esimerkiksi kelpaa vaikka säe ”You won’t get a sniff without me!” / ”Mua ilman et saa karvaakaan!”). Siitä voidaan tietysti keskustella, missä näyttelijän normaali ääni loppuu ja varsinainen rooli alkaa, mutta kuitenkin Palon tulkinta on mielestäni sen verran erilainen, ettei hän selvästikään yritä imitoida Ironsia, vaan rakentaa oman Scarinsa alkuperäisääntä mukaillen.
Ah, ne Palon jytykohdat… Sen ajatteleminen, miten Palo!Scarin ääni on normaalivolyymillä aika mairea ja muuttuu jylisevämmissä ja matalemmissa kohdissa rahisevaksi saa minut huokailemaan aika rakastuneesti…
Oho, tuo tieto Ironsin äänen korvaamisesta laulun lopussa tuli minulle ihan uutisena. Pitikin heti mennä kuuntelemaan, kun ei todellakaan ole ikinä pistänyt korvaan. Hyvässä paikassa on ääni vaihdettu, koska se hienoinen eriävyys hukkuu aika hyvin siihen, että laulu eeppistyy tosi kovasti juuri siinä kohdassa.
Denelis: En huomannut ennen kuin mainitsit, mutta Saksa!Scarin äänenkorkeuden hyppelyt ovat välillä vähän häiritseviä. Pocahontasin originaalilaulaja tekee muuten ihan samaa.
Ja saksa todella toimii tässä kohtauksessa älyttömän hyvin. Esimerkiksi ranska ei istu kappaleeseen ollenkaan, ja ranska!Scar on muutenkin tosi kummallisen kuuloinen. Tosin pointseja ranskikselle ”Rebelles et lion font rébellion!” -sanaleikistä (tarvinneeko edes kääntää, kapinallinen+leijona=kapina), tsiisös mikä puujalka, lollasin aika pahasti. xD
Plus Hitler Jugend srsly. Auts. Suomiversiossa se sentään kuulostaa aikamieskuorolta niin kuin suurimmassa osassa niistä dubeista, jotka olen kuullut.
Ei ole tarkoitus loukata, mutta… Scarin otsaharjaksen supergay pyyhkäiseminen taakse + ranska? Hypergay. Srsly.
Tuo ”Rebelles et lion font rébellion!” -kohta on ainakin saatu sen kuuloiseksi, ettei se kuulosta ihan vakavalla mielellä sanotulta. Puujalka mikä puujalka, mutta ainakin se on huolellisesti sorvattu puujalka.
Yleisellä tasolla olen kyllä samaa mieltä kanssasi: ranska sopii tuohon kappaleeseen harvinaisen huonosti. Samaa tasoa on japani. Korea toisaalta kuulostaa, no, kuuntele itse: http://www.youtube.com/watch?v=6ZfwhRUiGnw (Kuten voit hyvin kuvitella, en osaa arvioida mitenkään japanin, ranskan tai korean lyriikoiden toimivuutta. -.-)
Pakko hihkaista tähän väliin, että eihän nyt ranskalainen kuka tahansa narsismiin taipuva pahis voi olla olematta hitusen hypergay. Ranskaahan se on.
Ranskalainen Scar on myös Notre-Damen kellonsoittajan ranskankielisessä versiossa Frollona, ja henk. koht. pidän tyyppiä sopivampana jälkimmäisessä roolissa (koska Frollon kuuluu olla tuplasti enemmän ällö kääkkä ja tuplasti vähemmän seksy kieroilija kuin Scar).
Kuulin paljon dissausta japani-Scarista kunnes kuuntelin itse, eikä siinä mielestäni erityisesti mitään vikaa ollut. Jou Haruhikon ääni on ihan kiva. Huomattu on, että japanilaiset joutuvat aina kovasti kikkailemaan sovittaakseen järkevät sanat alkuperäisiiin melodioihin, sillä painot kielissä ovat kauttaaltaan erilaiset (ja tismalleen sama ongelma on ranskalaisilla).
Ranska tekee kaikesta hypergaytä, siksihän se onkin niin hieno kieli. :D
Denelis: Juu, sehän vasta kamalaa olisi, jos joku rupeaisi ihan vakavalla naamalla puujalkaa veistämään. Ja minähän siis nimenomaan kiitin, enkä haukkunut. =D
Korea!Scar on, toisin kuin suurin osa muista tulkinnoista, jo ihan oikeasti aika pelottava. Koska siis, jos joutuisin samaan luolaan Palo!Scarin kanssa, olisin varmaan ihan ”Hei laula mulle jooko! <3”, ja saksa!Scarillekin lähinnä saluuttaisin tai jotain, mutta korea!Scarin kanssa kommentti olisi enemmän ”OH SHI-!” Ja hassuinta siinä on, että korea!Scarkin onnistuu pelottavuudestaan huolimatta laulamaan välillä tosi mouruavalla äänellä…
Myy: Ahem. Seksy ällö kääkkä, if you please. Frollo on hot, ja sillä on hieno hattu. Muuten olen kyllä samaa mieltä, tyypin ääni pukee Frolloa paljon paremmin kuin Scaria.
Japanidubin kanssa olen enemmän Deneliksen kannalla, mielestäni japani!Scar kuulostaa liian suoraselkäiseltä siihen pisteeseen asti, ettei ääni enää soinnu Scarin maneereihin ollenkaan. Koska tosiaan jopa se pelottava korea!Scar mouruaa ja onnistuu sillä tavalla tuomaan scarmaisuutta ruumiinkielestä myös äänityöskentelyyn. Japaniversiossa on sitä paitsi menty pilaamaan Shenzin ääni täysin (okei, on aika monessa muussakin, mutta ei ihan yhtä pahasti). Olen penskasta asti fanittanut suomi!Shenzin hyperkyynistä ääntä, mutta japanidubbi saa hyeenaneidon kuulostamaan joltain äksyltä mummulta.
Mutta japanidubit kyllä taistelevat todella usein laulusujuvuuden ja tavujen sovittamisen kanssa. Toisaalta niistä tuntuu löytyvän aika usein mielenkiintoisen erilaisia ääninäyttelijävalintoja, jotka eivät välttämättä jäljittele alkuperäistä yhtä kovasti kuin suuri osa muista. Tuo Scar esimerkiksi on hyvin eri tyyppinen kuin muut, joita tässä on puitu, ja Megara tulee päällimmäisenä mieleen toisena erikoisena äänenä. Japanidubeilla on vain taipumusta välillä lisäillä joku tosi cool säe suoraan alkuperäisistä lyriikoista, mikä on aika tappava isku kappaleen tunnelmalle… Mutta joo, ei kai nousevanauringonmaalaisilta muuta pitäisi odottaakaan, eihän laulu ilman engrishiä ole mikään laulu. =)
Japanilaisten dubit ja käännökset ovat mitä ovat, koska heillä on niin iso animaatiotuotanto omassa maassaan ja erilaiset tavat tehdä animaatiota – Japanissahan animesarjoissa kuvat piirretään ja animoidaan ensin valmiiksi ja ääninäyttelijöiden repliikit nauhoitetaan kaikkien kohtauksessa olevien seistessä hiirenhiljaa samassa huoneessa käsikset kädessä – he heittävät miltei lennosta repliikkinsä ilmaan kun oma repliikki tulee, yrittävät kääntää käsiksen sivua mahd. hiljaa ja poistuvat oman kohtauksen päätyttyä takaa-alalle mahd. hiljaa. Sen vuoksi japanidubeissa ei huulisynkatkaan tunnu olevan se maailman tärkein asia, koska omista tv-sarjoista ne periaatteessa puuttuvat myös. (olemme siskon kanssa pitämässä ensi Desuconissa luennon animeääninäyttelijöistä jos kiinnostaa.)
Tuohon Leijonakuninkaan laulutaustoihin tahdoin vielä sanoa että niitä voi löytää muistakin filmeistä tehokeinona, esim. Fantasia 2000 flamingofilmissä taustan väri painottaa sopivasti filmin tunnelmaa: tausta on vihreä aina, kun jojoa pyörittävä flamingo on niskan päällä, keltainen silloin kun muut flamingot puolestaan ovat voitolla.
Totta, että Japanissa toimitaan eri tavalla, mutta Disney vahtii leffojensa jälkiäänittelyä käsittääkseni aika tarkasti, joten japanilaisillakaan ei välttämättä ole yhtä vapaita käsiä prosessissa kuin animen kanssa. En kyllä tiedä tästä skenestä itse paljon mitään, joten nyökyttelen vain. ^^ Hyvä pointti ehdottomasti, että animetuotanto vaikuttaa väkisinkin ulkomaistenkin tuotantojen dubbaamiseen.
Nyt täytyy tunnustaa, että Fantasia 2000 on toistaiseksi jäänyt katsomatta ihan silkkaa saamattomuuttani. Tuo kuulostaa kyllä varsin kivalta kikalta.
Ja onpas herkkuaihe Desuun, yritän ehdottomasti päästä yleisöksi. =D
http://www.youtube.com/watch?v=x4H3icCCiXY
siinä voi tutkia sitä taustan vihjailua juonenkulusta :)
Koita vain tulla kuuntelemaan kesällä meidän jorinoita Desussa ja tule ihmeessä morjenstamaan sen jälkeen jos pystyy – me sisarusten kanssa ollaan hypetetty ääninäyttelijöitä pikkunassikasta lähtien ja voidaan jorista niin anime- kuin Disney-äänistäkin vaikka kuinka pitkään. :9
Desu-derail! 8D Olin jo edellisessä Desussa pölöttämässä seiyuuista ja olemme tosiaan Ciken kanssa menossa ensi vuonna. Tervetuloa vaan seuraamaan.
Uusissa animetuotannoissa ja vaikkapa sikäläisissä teatterianimaatioissa kyllä näkee, että huulisynkka otetaan myös Japanissa huomioon. Sen käyttö taitaa nykyään olla lähinnä rahakysymys. Ja toisaalta näyttelijän on helpompi eläytyä, kun hän näkee tapahtumat edessään, toisaalta roolisuoritus on sitten sovitettava jo valmiiseen animaatioon…
Hoo, te olette siskoksia!
Seiyuu-talk on aina tervetullutta, varsinkin kun olen itse kohtuullisen vastikään ruvennut kiinnittämään huomiota ääninäyttelyyn vähän enemmän ja olen vielä melko nyypiötasolla. Täytyy siis tilanteen salliessa törmätä vetelemään teitä hihoista. :D
Cilla: Tuo flamingojojoilu onkin tosi hauska pätkä, ja värien käyttö toimii oikein kivasti. Ja flamingojengin liiketempo on rytmitetty todella saumattomasti musiikkiin veikeäksi kokonaisuudeksi.
Hiro: Jostain luin ihan hiljattain sellaista mielipidettä, ettei amerikkalaisten suurtuotantojen ääninäyttelijöiden tarvitse lainkaan näytellä, vaan oman itsen esittäminen riittää, kun ääninäyttelijöiden maneereja käytetään sitten hahmon luomiseen myös animointiprosessissa, kun taas jälkiäänityksessä ääninäyttelijä pääsee vasta todella näyttämään lahjansa. En itse sanoisi kahtiajaon menevän ollenkaan näin rankasti, mutta on ajatuksessa ihan pohdittavaksi asti ainesta.