Toteuttakaamme tärkeät miehiset unelmamme kuin uljaat oriit!
On ollut mielenkiintoista seurata, minkälaisia reaktioita Bakumanin työteliäiden mangakapoikien animedebyytti on herättänyt ihmisissä ensisijaisesti siksi, että suuri osa sarjaa kommentoineista on ottanut varsinkin toisen jakson seksismishaiban yhteydessä asiaan jotenkin kantaa. Osa kommentoijista on hörähdellyt vähättelevästi, että näistäkö parista repliikistä koko kalabaliikki johtuu, osa on räyhännyt asiaankuuluvalla volyymillä ja jotkut jättäneet koko sarjan katsastamatta sen maineen vuoksi.
Koska käteni ovat muutenkin syyhynneet kirjoittamaan aiheesta viimeiset pari vuotta, suon nyt itselleni sen ilon että ränttään vähän pitemmin. En ole ikinä jaksanut saada kyseistä postausta aikaan siksikin, ettei kukaan tykkää kuola suupielissä valuen vesikauhuilevista feminatseista, mutta nyt minulla on asian ajankohtaisuuden vuoksi täydellinen tekosyy itkeä ja valittaa kuolonvihkosetien pahasta seksismistä.
Ensin on syytä palata ongelman juurille, nimittäin Death Noteen, Bakumanin mangakatiimin eli Tsugumi Ohban ja Takeshi Obatan edelliseen sarjaan. Suuri syy siihen, etten pidä kyseistä sarjaa aivan maineensa veroisena hienoutena, on tapa, jolla se käsittelee naishahmojaan. Death Note taitaa olla melkeinpä ensimmäinen viihteellinen nimike, joka on saanut minut ihan tosissani ärsyyntymään korostuneen miesvaltaisella asenteellaan. Tämä on aika jännittävä huomio sikäli, että eteen on Death Notea aikaisemminkin tullut toki vaikka mitä tasa-arvonäkemyksillä sorsaa heittänyttä teosta, mutta jokin juuri DN:ssä herätti sisäisen feministini aika tehokkaasti.
Kyse on tosiaan siitä, miten sarja kohtelee naishahmoja. Tärkein heistä on Misa, joka on yleisen konsensuksen mukaan ilmapäisimpiä ilmestyksiä koko animangamaailmassa (mikä sanoo aika paljon). Mutta hei, Naomi Misora on älykäs! Siis joo, hän on jättämässä FBI-agentin työnsä, koska on menossa naimisiin toisen agentin kanssa, vaikka sarjassa periaatteessa annetaan ymmärtää hänen olevan tulevaa miestään pätevämpi työssään. Mutta ainakin hän on älykäs ja cool ja pukeutuu seksikkääseen nahkatakkiin! Tekijät jopa kertovat, että hänestä oli tarkoitus tulla tärkeämpikin hahmo, mutta sitten hän olikin liian älykäs, joten heidän oli ihan tosi pakko tappaa hänet. No… ööh… Sitten on tietysti Takada, joka on fiksu ja tyylikäs hahmo, mutta kun Light soittaa häntäkin kuin Nuuskamuikkunen huuliharppua.
Ohba ja Obata ovat myöntäneet, etteivät osaa käsitellä naishahmoja, ja se näkyy. Disclaimerina nyt kuitenkin sanottakoon, että puutteistaan ja mainitusta berserk buttonistaan huolimatta ihan oikeasti pidän Death Notea tärkeänä ja varsin hyvänäkin sarjana. Mutta entäs Bakuman?
Bakumanissa on enemmän naishahmoja ja vielä suuremmissa, aktiivisemmissa rooleissa kuin Death Notessa. Tämä vaikuttaa mielestäni tietoiselta ratkaisulta tekijöiden puolelta juuri siksi, että kumpikin heistä on ilmaissut naishahmojen ongelmallisuuden, mutta uudessa sarjassa näitä kuitenkin on. Tämä on hyvä asia. Suuremmasta yrityksestä huolimatta Bakuman on kuitenkin onnistunut kokonaisuudessaan nyppimään paljon enemmän kuin Death Note koskaan.
Monet blogaajat ovat ottaneet kantaa Bakumanin seksistisyyteen sarjan toisen jakson perusteella. Hankala olisikin ohittaa päähenkilö Mashiron äidin ankea repliikki: ”Miehillä on unelmia, joita nainen ei voisi ymmärtää.” Pahinta on tietysti se, että tämä lainaus laitetaan naisen suuhun (vaikka se toki onkin vain lainaus aviomieheltä, mutta rouva ei ainakaan erityisesti ilmaise olevansa eri mieltä).
Takagin puhe siitä, miten Azuki (päähenkilö Mashiron ihastus) on fiksu tyttö vauraan taustansa ja suloisen eleganssinsa vuoksi, on toinen animen kakkosjakson seksistinen kiintopiste. Näin siitä huolimatta, että se on huomattavasti kesympi kuin alkuperäinen mangan puinti, joka kuuluu fanikäännöksen mukaan näin:
Takagi: ”[Azuki’s] naturally absorbed the idea that it’s feminine to be graceful and well-mannered. And that girls should be serious, but not too smart. She was born with the ability to sense that being too smart isn’t cute. — I can only assume she just naturally chose voice acting [as a dream career] because that’s a common dream for girls these days, and she’s enjoying having such a dream. She doesn’t feel pressure about her future like we do.”
Mashiro: ”Because she’s a girl?”
Takagi: ”Yeah, she understands that. She’s thought since birth that getting married is what makes a girl happy. Because it’s not calculated, it makes her 100 times smarter than Iwase, the girl with the best grades in our class. You don’t like stupid girls, no matter how cute they are, right? Well, Iwase’s the opposite. She’s good looking, but you just can’t like her, right? She’s got the best grades of all the girls in our class, and the fact that she’s proud of it is repulsive. I think she’s stupid.”
Tagakin vuodatus puhunee puolestaan ja on itsessään kohtuullisen anteeksiantamatonta settiä. Hyvän maun tuolle puolen päästään jo viimeistään toisen virkkeen kohdalla. Kohtaus on niin kertakaikkisen ylilyödyn seksistinen, että en ihmettele, että tätä selitetty parodiankin piikkiin, samoin kuin Azukin korostetun nukkemaista, ikuisesti koskematonta ja viattoman suloa olemusta.
Ongelmana vain on, että jos Bakuman haluaisi kritisoida tai ottaa kantaa johonkin, sen tulisi tehdä asiansa selväksi. Niin paljon keskustelua kuin olenkin aiheesta lukenut, ei esille ole noussut ainuttakaan perusteltua tulkintaa siitä, missä kohtaa tekijät yrittävät olla ironisia tai kantaaottavia. Kaikki mitä olen nähnyt teorian puolesta, on silkkaa arvailua, joka perustuu sille, etteivät ihmiset halua uskoa sarjan todella olevan niin seksistinen kuin se antaa ymmärtää. Överimpien kohtausten törkeys tosiaan on niin käsittämätöntä, etten voi täysin sivuuttaa sitä mahdollisuutta, että kyseessä voisikin teoriassa olla jotain hyvin epäonnistuneen kannanoton tapaista. Tuolloin kyse olisi tältä osin huonosta ja epäselkeästä tarinankerronnasta. Se että tekijä haluaa ilmaista mielipiteen tarinassaan kun ei tarkoita automaattisesti sitä, että kyseinen mielipide on tarinassa. Yleisön on voitava nähdä kantaa ottava mielipide tekstistä, jotta sillä olisi arvoa.
En malta olla tuomatta vertailukohdaksi Utenan jakson 12 kohtaa, jossa naistenmies Touga käskee itselleen alisteisessa asemassa olevaa Himemiyaa vähän voimistamaan miekkaansa Ruusumorsio-supervoimillaan. Himemiya polvistuu Tougan eteen ja suutelee Tougan miekan kärkeä, joka leimahtaa punahohtoiseksi saadessaan Himemiyalta supervoimia. Tuoko asetelma mieleen mitään lapsille sopimatonta?
Tämä kohtaus esitetään vailla epäilyksen häivääkään yksiselitteisen kuvottavana. Vaikka katsoja ei heti huomaisikaan vähemmän hienovaraista metaforaa, kertoo viimeistään päähenkilö Utenan reaktio, mitä meidän kuuluu ajatella. Hetki on hänestä yksinkertaisesti niin vastenmielinen, ettei hän pysty katsomaan nöyryyttävää aktia:
Ällöttävä kohtaus oikeista syistä.
Bakumanista löytyy tähän mennessä yksi kohtaus, jossa nimenomaan korostetaan sitä, että nyt mieshormoneilla on noussut kusi päähän ja kunnolla. Kohtauksessa mieshahmo vaatii hyvin suorasukaisesti häneen lievästi ihastunutta naista alistumaan edessään. Tämä huitaisee miestä avokämmenellä ja poistuu itkien. Mies ei tajua missään määrin, minkä takia lyönti oli enemmän kuin ansaittu, mutta meidän katsojien on selvästi tarkoitus tajuta. Tässä kohtaa Ohba ja Obata ovat oikeilla jäljillä, mutta mikään muu aspekti Bakumanissa ei puhu selvästi seksismiä vastaan, vaikka sarja tuomitseekin miehen käytöksen tuossa nimenomaisessa kohtauksessa, joka hukkuu kaiken vastanäytön alle. Viittaamani Utena-kohtaus puolestaan on vain yksi osa kyseisen sarjan kirkkaan feminististä otetta.
Tuntuu kuitenkin siltä, että osa ihmisistä keskittyy ainoastaan mainittuihin kakkosjakson ja -chapterin kahteen kohtaan (”Miehillä on unelmia joita naiset eivät voi ymmärtää” ja ”Söpö ja miellyttävä tyttö on fiksumpi kuin kunnianhimoinen ja älykäs tyttö”). Niitä ei voi kuitenkaan ohittaa yksittäistapauksina, koska koko sarja on täynnä vastaavaa asennetta. Kakkosjakson kohdat ovat toki ne suorimmat ja törkeimmät rikkomukset, joihin huomio ensiksi keskittyy, mutta paljon muutakin aivan yhtä tuomittavaa tavaraa löytyy.
Eräässä itselleni erityisen kivuliaassa juonenpätkässä esimerkiksi miesmangaka ja naismangaka päätyvät palaveeraamaan. He uskovat voivansa auttaa toisiaan saamaan otteen vastakkaisen sukupuolen hahmoista. Loistava juonenkäänne, minä ajattelen. Naamani venähtää kuitenkin, kun juttutuokion hedelmät näkyvät kumpaisenkin mangatöissä. Mies näyttää hyötyneen yhteistyöstä jonkin verran ja saaneen inspiraatiota naishahmoonsa. Nainen sen sijaan on suoraan kopioinut miehen kertoman henkilökohtaisen tositarinan mangaansa ja julkaissut omana keksintönään aivan kirkkain silmin. Kaiken Bakumanin sukupuoliroolisekoilun jälkeen minulla ei vain riitä uskoa niin paljon, että voisin elätellä toivoa siitä, ettei tällä ole mitään tekemistä hahmojen x-kromosomien määrän kanssa.
Koen kohtauksen kulun niin loukkaavana luonnollisesti siksi, että jo maalaisjärki ja kaikki keskinäisen luottamuksen periaatteet väittävät fiksulla ihmisellä vastaan tuollaista kopiointipäätöstä tehtäessä. Puhumattakaan siitä, miten meitä on systemaattisesti koulutettu esseiden ja vastaavien kopiointikielloilla olemaan imuttamatta koulutöitämme suoraan internetistä (ainakin täällä Suomessa, mutta en jotenkin jaksa uskoa, että Japanissa esseen kopiointi webbiviidakosta olisi yhtään sallitumpaa). Kohtaus on ehkä aika huomaamaton osa kokonaisuutta, mutta se kertoo valtavasti sarjan ja todennäköisesti myös sen tekijöiden sukupuolimalleista.
Sitten on toki koko Iwasen hahmo. Akateemisesti älykäs nuori nainen, joka saa yleistä tunnustusta kirjailijantaidoistaan. Valitettavasti hän vain tietää oman arvonsa ja on ylpeä suorituksistaan, ja hänet esitetään sen takia ikävänä pikkumielisesti ja obsessiivisesti Takagin kanssa kilpailevana ja itsestään liikoja luulevana jäykkiksenä. Akateemisesti älykkäänä, suorituksistani ylpeänä nuorena naisena pidän Iwasen jatkuvaa esittämistä epämiellyttävänä hahmona henkilökohtaisena loukkauksena.
Tuolla se ylimielinen hölmö taas lukee yksinään ja luulee itsestään liikoja koska ei tajua että naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä.
Ja ah, näitä on lisää (etene omalla vastuulla, jos et ole lukenut mangaa etkä välitä tietää täsmällisiä juonenkäänteitä). Olen törmännyt paljon siihen puolustukseen, että Bakuman on poikien manga, joka ilmestyy poikien lehdessä ja kertoo pojista, jotka ovat välillä vähän hölmöjä. Seksistisyydeltä ei näissä olosuhteissa vain voi välttyä, joten miksi antaa sen tuhota kokemusta sarjasta?
Totta on, että suurin osa kaikesta viihteestä ja mangasta ja etenkin shounenista asettaa hahmonsa tiukasti sopiviin paikkoihin näiden sukupuoliroolien mukaan. ”Nokun kaikki muutkin” on siitä huolimatta yksi huonoimmista argumenteista koskaan. Myöskään se, että pojille olisi hyväksyttävää tehdä häpeilemättömän seksististä tarinaa, ei saa minulta juurikaan sympatiaa syistä, jotka toivottavasti ovat niin ilmeisiä, ettei niitä tarvitse ruveta auki kirjoittelemaan.
Edes se, että hahmot ovat hölmöjä seksistisiä poikia tai kuvaavat realistisesti japanilaisia perhesuhteita ei nyt auta. Niin kauan, kun tekijät eivät kerro minulle, etteivät he hyväksy itse tällaista meininkiä, oletan tietysti automaattisesti, että heidän mielestään kaikki tämä on ihan luonnollista. Suuri takaisku siinä mielessä, etten voi tai edes missään nimessä halua kunnioittaa tekijöitä, joiden arvot ovat tässä määrin kierossa.
Kaikki tämä raivostuttaakin minua niin julmetusti siksi, että ilman järkyttävää, peittelemätöntä seksismiään Bakuman olisi varsin kelpo sarja, josta kovasti haluaisin tykätä. En minä suinkaan ole seurannut mangaa kahta vuotta vain saadakseni avautua sen hirveydestä. Animen ensimmäisiä jaksoja katsoessani huomioni kiinnittyi erityisesti miellyttävän arkiseen, silti tapahtumarikkaaseen kerrontaan. Hahmot ovat moniulotteisia, ja löytävät mielenkiintoisen tasapainon realistisen liioittelemattomien ja uskottavien ihmisten sekä hauskojen karikatyyrien väliltä. Juonenkäänteet ovat eeppisyyden puutteestaan huolimatta aina mukaansatempaavia ja kekseliäitä. Mangan tekemistä ylipäänsä ja sarjan tekijöiden omia kokemuksia heijastava metataso jaksaa aina kiehtoa. Bakumanissa on valtavasti vahvuuksia, mutta en pysty katsomaan sen valtavia, rumia vikoja läpi sormieni. Tämä ei tosiaan tarkoita, että Bakuman olisi silmissäni surkea sarja, vaan etten pidä siitä läheskään niin paljon kuin se muilta meriiteiltään ansaitsisi.
Mainittakoon vielä, että eräät suosikkinimikkeistäni ovat nekin vähemmän suosiollisia tasa-arvon kannalta. Gurren Lagannissa esimerkiksi joka ikinen naishahmo kaipaa miehistä pelastusta jossain vaiheessa ja mielellään useaan otteeseen. Vaikka ärsyynnyn helposti siitä, miten passiiviseen rooliin naiset perinteisesti asetetaan, on harva sarja onnistunut kuvottamaan yhtä vahvasti ja yhtä henkilökohtaisella tasolla kuin Bakuman. Mangakatrippailu tuntuu oikein aktiivisesti keskittyvän joka käänteessä hinkkaamaan sukupuoliajatuksiaan hiekkapaperilla naamaani.
——————————
Ah tuntuipa tämä ragettaminen vapauttavalta, kuin kivi olisi tippunut sydämeltä. Sen verran paljon olen hakannut päätäni seinään näiden mietteiden kanssa.
32 vastausta aiheeseen “Bakuman ja seksismi”
Kaiken tämän ohella on jopa huvittavan sopiva yhteensattuma, että siinä missä Ohba ei osaa kirjoittaa naishahmoja ei Obata osaa piirtää sellaisia.
En tiedä onko se niin järkyttävän selkeästi huomattavissa, mutta tämän jokainen (onneksi kiitettävän harva) yritys piirtää fanserviceä putoaa surkeasti mahalleen, ja puoleensavetän näköisiksi tarkoitetut naishahmotkin aiheuttavat lähinnä myötähäpeää. Azukin äiti oli melkomoinen pohjanoteeraus sillä saralla.
Eli kenties koko homman räikeys ei johdukaan siitä että käsikirjoittaja ei tajua naisia, vaan että myöskään tämän työpari ei tajua niitä – eikä tajua tarjota parannusehdotuksia sellaisissa kohdissa, joissa jollakin toisella alkaisivat jo hälytyskellot soida?
Tästä voisi vetää kiintoisia yhtymäkohtia siihen kuinka paljon koko sarjassa lienee omaelämäkerrallisia aineksia mangantekotaitojen suhteen. Kenties voisin kirjoittaa aiheesta jotain… vaikka saman tien.
Noh, onneksi tätä ponnetonta ja ennalta nähtävää mies pelastaa naisen skenaariota löydy kuin…
(-_-)”’
…jokaikisestä manga- ja anime-sarjasta, jonka olen katsonut.
O_O
JUMALAUTA!
Miesten tekemää viihdettä miehille! Onneksi en ole heikkoa, keittiömäisempää sukupuolta.
Mutta siis, shounen-sarjoissahan tämä on yleistä. Muistan lukeneeni kuinka Gintaman vahvaa isosisko-hahmoa pidettiin vahvan naisen asemassa ja eiköhän hänet(kin) tulla pelastamaan sarjan aikana. Tästä voisi kyllä argumentoida, jos tiedät tapauksen, mutta ainoeastaan yksi kaikista miehistä on sarjan miehistä on sarjan aikana joutunut samassa mielessä pelastettavaksi. Silloinkin se pelattiin paljolti huumorin keinoin, vaikka osuvaa melodraamaa sekaan heitettiinkin.
One Pieceäkin on toitotettu (niistä kolmesta pahasta, joiden nimeä ei mainita) naishahmojaan hyödyllisimmin käyttävänä ja siinäkin juuri naishahmot on pelastettava konkreettisesti menemällä vihurin paikalle romuttamaan vihu ja sen joukot. Sisäinen fanipoikani kuitenkin hyppää tässä välissä väliin ja huomauttaa, että näillä naishahmoilla oli myös hyvät syyt olla vihurin vankeina, jos unohtaa naissukupuolen. Naishahmot käyvät näissä tilanteissa myös läpi melkolailla samat kehitykset kuin osa mieshahmoista, siis jos sen haluaa laskea ei-seksistiseksi argumentiksi. Myös mieshahmot joutuvat joskus vangeiksi sarjassa, mutta huonona pointtina heidät pelastetaan yleensä jo tarinakaarten puolessa välissä tai he pakenevat itse. Tosin jos pitää Nian toiseksi viimeistä ja viimeistä pelastamista naisen alistamisen kulmakivenä, nämä esimerkit ovat aikalailla turhia ja mitään sanomattomia..
Shounen-, ja kai melkoisesta osasta seinen-sarjoista näitä esimerkkejä löytyy kolmetoista tusinasta. Otin nyt ensimmäisenä päähän tulevat esiin. Pää on pakostakin laitettava offille näissä tilanteissa, ettei lukunautinto ja mielenkiinto menisi täysin.
Onhan noita parempiakin sarjoja mangojen joukossa. Urasawalla on joitakin vahvempia naishenkilöitä, jumalankaltaisia kaiken toimivaan saavia (20CB:n Kanna). Emmassa ja Mushishissa on aikakauttaan kuvaavissa pareissa ja ihmisissä mukavasti erilaisuutta. Jopa Genshikenissä on mielestäni naishahmoja käsitelty hyvin. Tämä on toki vain mielipide mieheltä, joka ei ole feministi.
Bakumanissa ja monissa sen kaltaisissa sarjoissa eri mediumeissa, pidän tätä naisten roolia olla rakkauden kohteena tai vain sitä janoavina, naisia vähättelevinä ja vielä enemmän helvetin tylsänä.
Todella surkea ja halpa syy tuoda naishahmo mukaan tarinaan vain joksikin sarjan rakkaushommelin osaksi. Tokihan se on luonnollista, että naisen ja miehen välille voi syntyä jotain ties missä tilanteessa, mutta kai sille tissit ja pillun omistavalle hahmolle voi jotain muutakin tarinan kaarta keksiä kuin olla osana rakkaushommelia tai pelastettavana.
On myönettävä, että pidän näistä kohtauksista joissa Aoki haluaa piirtää/kirjoittaa mangaa ja kilpailla/auttaa muita. Tai niistä kohtauksista, joissa Iwase haluaa voittaa Takagin, ja onnistunutkin siinä hyvän matkaa, ollen kova välipomo. Mutta kummankin hahmon tarinassa on rakkaus jossakin mielessä mukana. Aokilla on osansa sen assistentin kanssa ja myöhemmin epäiltynä salarakkaana kolmiodraamassa. Iwase taas alun alkaenkin oli toinen Takagin kosijista, mutta joka miehen ”kunnianhimottomuuden” takia jätti tämän ja myöhemmin ilmestyy mangakilpailemisen ohella myös rakkauskilpailemaan yrittäen saada editoristaan itselleen Miyoshia.
Kuinka monella sarjan mieshahmoista on ollut tarkoituksena rabu- kuviot? Päähenkilöitä, Otter 11-mangakaa (ja vielä huumorihahmo) ja läski-assistenttia lukuunottamatta siis?
Se Phoenix Wright-tyylistä sarjista piirtävä tyyppi? Moottoripyörätyyppi? Hattori? Joku hiukan valoa saaneista assistanteista ja editoreista? EIJI vitun NIIZUMA?
Takijät kai toivovat ja laskelmoivat sarjalle jonkinlaista yaoi-fanbasea, ottaen huomioon uusimman hahmon, nössö ja rikas nättipoika tarinakaaren. Liian läpinäkyvää ja toivoisin enemmän valoa Takagin ylirasittumisen tarinakaareen, jos se on tullakseen. Toki rikkaan nättipojan tarina voi mennä siinä sivussa, kunhan ei vie seuraavia lukuja itkien nälkäänsä Flandersin koiran kanssa.
En tiedä pointtiani, antaa mennä.
Siis naisten motiivi tai osa tarinassa liittyen rakkauteen on lähes yhtä huono kuin miehen motiivi se, että vaimo ja lapset ovat kidnapattu/tapettu.
Blogisi tarvitsee editointinapin.
Anteeksi tekstipinoni epäselvyys.
Tällaisia juttuja on tosi mielenkiintoista lukea, koska omissa aivoissani on joku denial-suodatin, jonka vuoksi en lähes koskaan kiinnitä huomiota naisen alistamiseen animessa (tai muussakaan viihteessä), ellei sitä erikseen alleviivata. Okei, Bakumanissa en minäkään voinut olla sitä huomaamatta, mutta katsoin kuitenkin läpi sormien. Failaan ehkä siinä, etten oikeastaan osaa ottaa sitä naisen nössöyttä sinä yhteiskunnallisena epäkohtana, mikä se on, vaan juutun vain siihen, että hahmo alkaa ärsyttää.
Eli siis, avarrat tajuntaani, eikä tämä ole ensimmäinen kerta.
Wolfin sanat toistettu. En edes mangaversiota lukiessani huomannut mitään outoa – kuittasin koko asian vain ”noh, tollasiahan ne japanilaiset on…”-ajatuksella ja unohdin koko jutun. Hyvin avauduttu.
Hitto vie, ja minä kun uskalsin jo toivoa että kunhan alun hössötyksistä päästäisiin ja päähenkilöt viimeinkin ryhtyisivät tekemään sitä mangaa myös tekijöiden naurettavan regressiiviset sukupuoliasenteet olisi helpompi jättää huomiotta (vrt. esim. Akagi, jossa ei naisia mainita edes sanallakaan, mikä sinänsä on hyvin paskamainen juttu mutta ei ainakaan minun silmilleni hypi samalla tarmolla kuin ”Men have dreams that a woman couldn’t understand”). Turha toivo, ilmeisesti.
[…] verran, mutta kuten god tierissä, näissä kaikissa piilee romahduksen vaara. Bakuman (seksistisyydestään huolimatta) voi nousta korkeampaankin kastiin, jos se onnistuu pitämään mielenkiintoni yllä […]
Jee, kirjoitit tästä sitten näinkin pitkästi! Ymmärrän kyllä hyvin, miksi nuo mainitsemasi kohdat ovat ärsyttäneet tai jopa loukanneet, ja vaikka mangakoiden/hahmojen asenteet heijastelisivatkin ”vain” kulttuuriaan josta ovat peräisin, niin kyllä jääkaapitetuista naisista ja muista vastaavista ilmiöistä pitää aina voida puhua kriittisemminkin. Vaikka länsimaissa asuvan on käytännössä mahdotonta yrittää muuttaa japanilaisen yhteiskunnan sisäänrakennettua vammailua, on ainakin japanilaista viihdettä kuluttavien asenteisiin silti mahdollista vaikuttaa.
Kaikkeen nähden on minusta kyllä aika hauskaa, että Akito päätyy sulokkaasta eleganssista lässytettyään yhteen nimenomaan Miyoshin kanssa. Itse muuten oikeasti tykkään Miyoshista ja Misasta, vaikka heitä ei kovin moniulotteisiksi ehkä olekaan kirjoitettu. Eipä ole juuri muitakaan tekijäkaksikon luomia hahmoja.
Jump-sarjoille ei toivota yaoi-fanbasea, ne otetaan huomioon käsikirjoitusvaiheessa. Lähes poikkeuksetta.
Mikä sekin on mielenkiintoinen pointti – vähän niin kuin miten mustan aukon voi nähdä siitä että sen kohdalla ei näy tähtiä. Miksi tätä ei ole käsitelty itse sarjassa, vaikka kaikkea muuta on? Kustannustoimittajan ennakkosensuuria? Itsesensuuria?
Sanotaan nyt vaikka kerta kiellon päälle… en ole telaketjufeministi, mutta Bakuman on niin paljon kriittisen massan yläpuolella, että sen ymmärrä miten kukaan naispuolinen voi nauttia sen lukemisesta (tai fiksu miespuolinenkaan). Miksi minua pitäisi kiinnostaa mitä mieltä Obata ja Ohba ovat mistään (oli se sitten mangan tekeminen tai yliluonnolliset vihkot), kun ovat jo monesti todistaneet olevansa täydellisiä aaseja näillä ”fiksuilla” valistuksillaan naisista ja naisten asemasta?
Sori kaverit, mielipiteenne ovat jostain keskiajalta. Palataan asiaan kun osaatte ajatella, sitten luen taas tekemäänne mangaa. Ehkä. Juonenkuljetus olisi kanssa kiva osata tehdä muulla tavalla kuin puhuvien päiden armeijalla chapterista toiseen, mutta se on sitten toisen kirjoituksen paikka.
Joo-o, ei tässä voi kuin jakaa suuria häpeäpisteitä niille, jotka toteavat että ”oho en mä tajunnu et täs on seksismiä”. Oletteko muuten koskaan huomanneet, että ruoho on vihreää ja taivas sininen?
Minulla olisi AIKA monta pointtia miesten ja naisten tasa-arvoon liittyen (joista useimmat ”miehet eivät ole tasa-arvoisia naisten kanssa”-aiheeseen liittyviä, ja halutessa voin jopa perustella väitettä ”kaikki naiset ovat huoria”) mutta EI SAATANA BAKUMAN.
Minusta on aivan käsittämätöntä, että vielä vuonna 2010 tarinankertojat voivat esittää tarinassaan väitteen ”naisten ei tulisi olla liian fiksuja” ja vieläpä esittää sen Oikeana Mielipiteenä ja olla esittämättä minkäänlaista itseironian tajua sen suhteen, ts. ”nämä tyypit ovat sitä mieltä että naisen tulee olla tyhmä, ja ovat vieläpä _oikeasti_ sitä mieltä”.
Bakumanin lukeminen on niin tuskallista, että penikseenkin jo sattuu. En erityisesti arvosta shounen-mangojen naishahmoja, mutta Bakuman vetää kyllä pohjat. Voi saatanan saatana.
En rupea kieltämään, etteikö Bakumania todella voi pitää seksistisenä sarjana yllä esitettyjen kommenttien valossa. Itse en asiaa huomannut, mutta voi olla että seksismit olisivat hyppineen nenille paljon selkeämmin, jos olisin nainen.
Yksi kohta kommentaarissasi jäi kuitenkin häiritsemään – Takagin hypoteesi Azukin ajatusmaailmasta. Takagi on laskelmoiva tyyppi, joten hänen repliikkinsä kaltainen hypoteesi on hänelle hyvin tyypillinen.
”And that girls should be serious, but not too smart.” – Tämä on lause, jonka sanoit mennen hyvän maun tuolle puolelle. Lause on ilman kontekstia monitulkintainen; joko niin, että Takagin mielestä tyttöjen pitäisi olla vakavia muttei liian fiksuja, tai sitten niin, että Takagi toteaa yleisen yhteiskunnallisen asenteen olevan se, että tyttöjen pitäisi olla vakavia muttei liian fiksuja. Itse käsitin asian jälkimmäisellä tavalla – mielestäni Takagi ei ota kantaa siihen, onko hänen omasta mielestään asia näin. Otan käyttöön pienen työkalun:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Humen_giljotiini
Jos Takagi toteaa asian olevan tavalla X, hän ei totea, että on hyvä tai huono, että asia on tavalla X. Lisäksi pitää muistaa että tämä kaikki on Takagin olettamusta Azukin ajatusmaailmasta; olettamusta jonka hän pohjaa viileän loogiseen tapaansa siihen, minkälainen ajattelutapa on yleistä – siitäkään että että se on yleistä, ei voi johtaa arvoja; onko ajattelutapa väärin vai oikein.
Takagi puhuu suorempaan arvoistaan seuraavassa repliikissä. Itse näen tämän repliikin hänen inhonaan Iwasen kopeutta kohtaan, ei niinkään hänen tyttö-älykkyys-yhdistelmäänsä. Olen tottunut ajattelemaan ketä tahansa, joka on kopea, hieman luotaantyöntävänä, mistä syystä ymmärrän Takagin ajattelutavan, enkä onnistu näkemään mitään erityistä seksismiä. Ilmeisesti se, mikä häiristi sinua, oli nimenomaan se, että jos sarjassa todetaan asia, joka ei ole moraalisesti hyvällä tolalla, mielestäsi hyvä sarja viestittäisi jotenkin, että vaikka tilanne näin onkin, niin sen pitäisi olla moraalisesti toisin? Ainakin Utena-esimerkissäsi Utena, joka on sarjan päähahmo, ilmaisi selkeästi epähyväksyntänsä, mikä toimi tarvittavana ”viestinä” moraalisesta paheksunnasta.
Toinen kysyms onkin, mikä lasketaan sarjan seksismiksi, tai yleisemmin sarjan arvoiksi? Millainen ruudulta tai mangasivulta tuleva viesti voidaan tulkita sarjan keskeisiä arvoja välittäväksi tai edustavaksi? Ovatko ne samat kuin päähenkilön arvot? Voi olla, mutta ei välttämättä. Ovatko ne samat kuin tekijän arvot? Varmastikin yleensä, luonnollisista syistä johtuen. Ongelmana on, että sarjassa on monia hahmoja, joilla voi olla erilaiset arvot, ja lisäksi on kertoja (en tarkoita tällä välttämättä sarjan sisäistä ”kertojaääntä” joka voidaan myös ajatella hahmona, vaan sarjan tekijöitä, jotka kertovat tarinaa), joka määrää täydellisesti tilanteiden kulun ja valitun näkökulman. Näkisin mielelläni lisää keskustelua siitä, mitä ovat ”sarjan välittämät arvot” ja mistä ne tulevat. Juttuhan on kovin subjektiivinen, mutta se ei estä mielenkiintoisia pointteja…
Tsubasa: Niin kai sitten, mutta läpinäkyvältä tuo hahmo vaikuttaa. Mahalleen pudonnutta fanserviceä?
No olettepas te innostuneet. Hienoa, että juttu on herättänyt näin paljon keskustelua kyllä.
Tsubasa: Hieno sattuma tosiaan. Siksi puhuinkin molemmista tekijöistä, koska katson, että piirtäjän panos vaikuttaa automaattisesti ja aiheuttaa tässä tapauksessa kerrannaisvaikutuksen. Bakumanin ensimmäistä chapteriä lukiessani aikoinaan olin yökätä, kun Azuki läntätään kuvaan suurien, kosteiden silmiensä ja öljytyn lailla kiiltelevien hiuksiensa kanssa. Sitten rupesin nauramaan, kun älysin, että hahmon oli tarkoitus näyttää ylitsevuotavan söpöltä. Azukin äiti on tosiaan vähintään yhtä ällö tapaus.
Soiled: Jep, sukupuoliasenteet ovat tiukassa suurin piirtein kaikkialla minne katsookin, ja niitä pitää pystyä sietämään johonkin pisteeseen asti, jos haluaa saada mitään nautintoa irti viihteestä. Onneksi osa sarjoista tekee asiat paremmin ja osa sen verran passiivisesti, ettei naishahmoja tuoda suuremmin esille pilattavaksi.
Aokin motivaationa mangan piirtäminen toimii mielestäni sujuvammin kuin Iwasen, koska Aoki halusi tehdä mangaa Jumpiin jo ennen mitään romanssihärdelliä. Iwase taas vaikuttaa lähinnä läähättävän pakkomielteisesti Takagin perään. Iwasen selittämätön ihastus Hattoriin ja miespolon ahdistelukin tuntuivat aika kummalta käänteeltä, ihan kuin hänestä haluttaisiin nimenomaan tehdä mahdollisimman omituinen ja obsessiivinen hahmo. Siis ei silleen, jos Bakumanista nyt pitäisi äijä itselle valkata niin Hattori olisi omakin valinta, mutta Iwasen täysin vakavasti otettavuuden ulkopuolelle jäävien deadpan-rakkaudentunnustusten kohdalla siitä yritettiin mielestäni lähinnä vääntää huumoria ja korostaa Iwasen epäsympaattisuutta. Joku Eiji on tietysti myös korostetun eksentrinen, mutta hänestä onkin tehty mahdollisimman symppis ja kunnioitettava outolintu.
Yh, se poika ja koira -tarinakaari ei nyt iske ollenkaan. Siinä on hahmo, joka toimi pienemmässä roolissa, mutta josta en olisi halunnut tärkeämpää hahmoa. Vasta tuosta kommentistasi tuli mieleen, että voisiko se poju oikeasti olla tarkoitettu söpöksi hahmoksi. Itse en ole kokenut häntä millään tasolla söpöksi, mutta ottaen huomioon, että Azukin ja tämän äidinkin on selvästi kaikessa öklöttävyydessään tarkoitus olla ihanan suloisia hahmoja… Mahalleen pudonnut fanservice ei kuulosta ollenkaan kaukaiselta ajatukselta enää…
Wolf ja Tounis: Jep, sarjasta saa puolestani tykätä ihan niin paljon kuin huvittaa, kunhan samalla tiedostaa sen heikkoudet eli tässä tapauksessa eeppisen seksismin ja osaa laskea sen miinukseksi.
Krypfto: Huoh, noiden kakkosjakson ja -chapterin jälkeen ei mitään aivan yhtä törkyistä sontaa tule, mutta asenteet säilyvät valitettavasti samalla tasolla ja suunnilleen yhtä isossa roolissa. Paremmin minäkin kestän sarjoja, joissa naiset loistavat vain poissaolollaan, koska niiden sukupuoliasenteilla ei ainakaan raavita yleisön kasvoja verille.
stargay: Heh, itse sanoisin, että Ohban ja Obatan hahmot, tai ainakin ne miespuoliset sellaiset, ovat yleensä jos eivät välttämättä vallan moniulotteisia niin ainakin aika uskottavia. Bakumanissa olen tykännyt esimerkiksi kovasti siitä, miten Takagi on akateeminen ihmelapsi, mutta Mashiro on kuitenkin kaksikosta se kylmäpäisempi ja järkevämpi tyyppi. Tykkään myös siitä, miten Eijistä pedataan vastustajaa ja Fukudasta ikävää tyyppiä ja sitten kumpikin kehittyy enemmän hyvässä hengessä kilpailevaksi liittolaiseksi.
Hui: Jee jyrkkääkin kantaa. Bakuman on itselleni tosi hankala pala, koska inhoan sitä asenteen takia, mutta muuten pidän sitä mielenkiintoisena. Aina kun puhun sarjasta, ajaudun hillittömään ragefestiin, mutta kuitenkin jatkan lukemista ja pään paukuttamista lähimpään kiinteään pintaan. Tuntuu niin kummalliselta, että samat hyypiöt pystyvät vetämään läpi ihan fiksua settiä, mutta feilaavat sillä yhdellä aika vitaalisella alueella niin täysin.
niidel: En pidä sitä niin outona, ettei joku huomaa päivänselvänäkin pidettävää asiaa, koska itse missailen aina kaikenlaista. Sanoisin, että on tärkeämpää ylipäänsä jossain vaiheessa huomata Bakumanin kaltaisissa sarjoissa, mitä niissä touhutaan, ja arvioida sarjaa sen mukaan. Mielestäni ei ole myöskään tarpeellista pitää sarjaa täysin surkeana ja yliviivata kaikkia sen hyviä puolia, vaikka negatiiviset ansiot olisivat kuinka hirveitä, kunhan tiedostaa ällön asenteen, eikä yritä lakaista sitä maton alle.
Mutta olen kyllä pitkään miettinyt, missä Ohban ja Obatan editori oli tuon kakkoschapterin aikaan. Jos nyt kirjoittaja on täysi tampio eikä piirtäjä älyä sen enempää niin luulisi, että editori viimeistään laittaisi stopin ja sanoisi, että hei meillä on paljon naislukijoita, siistikää pojat vähän.
Vastaan Drasalle myöhemmin erikseen koska nyt pitää mennä nukkumaan.
Miksiköhän ne on juuri shounenmangat missä tätä pahinta seksismiä näkee? Onkohan se nyt ihan ookoo syöttää pojille(ja tytöille) kyseenalaisia ajatusmalleja pienestä pitäen… Vasta seinenissä uskalletaan myöntää että joo, saattaa ne muijatkin jopa osata jotain.
Mietin myös että onkohan tässä käännös voinut sotkea alkuperäisiä sitaatteja jossain määrin (täytyypä kokeeksi kuunnella animesta nuo kohdat). Ei olisi ensimmäinen kerta kun fandomi kohahtaa asiasta minkä taustalla onkin pelkkä kääntäjän moka.
Vaikka tuskinpa tuo jäätävä ”tytön suurin onni on avioliitto” -letkautus oli ihan sattumaakaan. Voih, Japani :—-D
Drasa: Ehdottomasti hyviä ja tarpeellisia pointteja, joista sietää keskustella. Totta kyllä, ettei se toinen virke vielä mitään kerro ilman kontekstia, joten valitsin sanani sen kohdalla vähän huonosti. Kuitenkin yritän tuolla jossain välissä nimenomaan änkyttää, että se koko sarja siinä ympärillä on tarvittavaa kontekstia, koska kyse ei ole vain tuon yhden kohdan tulkinnasta, vaan koko sarjan läpäisevästä asenteesta.
Takagi todella seuraa puheessaan selkeää logiikkaa ja ilmaisee yhteiskunnan kollektiivisia vallalla olevia mielipiteitä, joista hänen täytyy luonnollisesti olla hyvin perillä pystyäkseen manipuloimaan opettajiltaan täydet pisteet kirjoittamalla juuri mitä tietää heidän haluavan. Hän on kuitenkin niin vilpittömän innoissaan asiastaan, että minun on hankala uskoa, että hän puhuu puhtaan objektiivisesti. Koko vuodatuksen tarkoituksenahan on nimenomaan ylistää Azukin fiksuutta, eikä missään vilahda mitään kyseenalaistuksen häivääkään.
Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa Humen giljotiinilla, mutta tosielämässä ja tavallisissa käytännön keskusteluissa tapana on kuitenkin yleensä erottaa omat mielipiteet ilmaistuista faktoista erilaisilla disclaimereilla tai ilmaisemalla erimielisyys muulla tavoin, kuten esittämällä asia paheksuvasti. Jos niin ei tehdä, kanssakeskustelijalle jää yleensä automaattisesti kuva siitä, että puhuja puhuu myös omasta puolestaan. Se, että Takagi näyttää niin innostuneelta asiastaan, kääntyy siis helposti tulkittavaksi lukijoille ja myös Mashirolle siten, että hän ottaa positiivisesti kantaa tosiseikkoina ilmaisemiinsa asioihin. Jos keskustelukumppanini ilmoittaa innokkaasti virnuillen minulle, että fiksu tyttö älyää olla olematta liian älykäs ja pääsee siksi hyviin naimisiin, pidän häntä mielestäni täysin oikeutetusti idioottina. Asia saattaa muuttua, jos hän myös ilmaise jollain tavalla, että kyse on yhteiskunnan asenteista, eikä hän itse ole välttämättä samaa mieltä. Käännösvarauksen takia on tietenkin mahdotonta näin japania osaamattomana sanoa tarkasti, sisältyykö alkuperäiseen tekstiin mitään disclaimerin tapaista.
Edelleen jatkokysymys on tosiaan se, voidaanko hahmon käytöksestä vetää johtopäätöksiä tekijöiden arvoista. Mielestäni ei suoraan juuri mainitsemistasi syistä, mutta kuten sanottu, kaikki koko sarjassa ilmaisee systemaattisesti samaa kantaa jonka Takagi tuo esiin puheessaan. Kun tämä otetaan huomioon, tuo yksittäisen hahmon aivovuoto alkaa saada enemmän merkitystä sarjan ja sen tekijöiden asenteita punnittaessa. Edelleen kyse saattaa olla jossain määrin myös siitä, että tekijät eivät vain ole osanneet ilmaista itseään, mutta tarinankertojan ollessa kyseessä huonoja tarinankerrontataitoja ei voi pitää varsinaisesti kestävänä puolustuksena (vika on ehkä eri, mutta se ei tee sarjasta parempaa).
Utena-pätkän otin esimerkiksi lähinnä siksi, että se on ainoa mieleen tuleva yhtä törkyinen ja vastenmielinen kohtaus, mutta se tiedostaa olevansa vastenmielinen ja sen on tarkoitus olla vastenmielinen. Eli siis kyllä, mielestäni fiksu sarja ilmaisee moraalisesti harmaan asian niin, että yleisö pystyy huomaamaan, että kyseinen sarja on tarpeeksi fiksu tiedostaakseen esittämänsä seikan moraaliset ongelmat. Suoraa TÄMÄN PITÄISI OLLA TOISIN -messuamista ei tähän tarvita (vaikka näin rankassa tapauksessa se voisi olla tarpeen, kuten Utenassa), vaan jo pelkkä asian ilmaiseminen neutraalisti auttaisi, samoin kuin se että Takagin puheet kyseenalaistettaisiin myöhemmin sarjassa. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Kohtaus ei ole sävyltään neutraali tai kyseenalaistava, eikä ole tässä suhteessa mikään muukaan sarjan kohtaus.
Yksittäinen kohtaus on aina mahdollista selittää kontekstinsa ulkopuolella loukkaavaksi tai epäloukkaavaksi miljoonalla eri tavalla, mutta kun konteksti otetaan mukaan, selitysmahdollisuudet alkavat karsiutua. Siispä oikea kysymys olisi mielestäni, mikä kaikki sarjan sukupuoliasetelmien ja -roolien kuvauksessa puhuu seksististen asenteiden puolesta ja mikä kaikki niitä vastaan. Bakumanissa on neutraaleja kohtauksia, mutta siinä on myös hyvin paljon seksismi-syytteitä pönkittävää materiaalia ja hyvin vähän niiltä pohjaa vievää tavaraa.
Maaria: Käännösmoka on tosiaan mahdollisuus, mutta animesta ei taatusti löydy vastausta tähän ongelmaan, koska sitä on joka tapauksessa siistitty. Ei ole kovin todennäköistä, että tuollainen ilmifail pääsisi itsesensuurin läpi toistamiseen. Animessa kohtaus on paljon lyhyempi kuin mangassa ja siinä on paljon vähemmän Takagin vaahtoamista. Iwase esimerkiksi ohitetaan ”osaa pelkästään opiskella” -kommentilla, mikä on selvästi vähemmän kuin mangan puolella, jossa puhekuplat ovat Iwasenkin kohdalla valtavia. Jollain tasolla käännösvirhettä vastaan puhuu sekin, että kohtauksessa on ollut paljon käännettävää, joten kyse ei olisi enää yksittäisestä virheestä, vaan isosta läjästä niitä. Tietysti kääntäjän oma tulkinta tilanteesta vaikuttaa myös lopputulokseen. Mikään ei siis poista käännöksen epätarkkuuden mahdollisuutta, mutta pidän sitä itse melko luotettavan tuntuisena. Parempi vertailukohta olisi varmaan mangan virallinen käännös, mutta en tiedä antaako sekään varmaa vastausta mahdollisen itsesensuurin takia (tosin muistelen lukeneeni muutaman ensimmäisen osan arvostelun, joissa kyseiselle kohdalle nyrpisteltiin). Mutta edelleen, kyseinen kohtaus ei ole kokonaisuuden kannalta niin merkittävä, että se heilauttaisi vaakakuppia hirveästi, vaikka olisikin sisällöltään laimeampi.
Aika ironista kyllä, että juuri Bakuman on opettanut minulle välillisesti, miksi shounenit sortuvat ikäviin sukupuoliasenteisiin niin paljon. Sarjassahan on tehty selväksi, että on olemassa tiukat rajat siitä, mitä shounenissa saa ja pitää tehdä ja toisaalta kannattaa tehdä saadakseen lukijoita. Hyväksi havaittu keino näyttäisi olevan, että sen love interestin pitää siellä olla, mutta ei sillä tarvitse mitään tehdä, etteivät palavasieluiset pojat näytä vähemmän sankareilta. Itkin juuri verta Bleachinkin 11-alpalle, kun Rukia on vaan istunut vankilassa hellän ja kohtaloonsa alistuneen näköisenä ties kuinka monen pokkarin ajan. Odottelen koko ajan sormet ristissä paljastusta, että hän onkin koko ajan pwnannut kaikkia ja oikeasti kaivanut julisteen takana sellinsä seinään pakotunnelia minihakulla kaikki yöt ja valmistautuu parhaillaan ryömimään viemärien kautta vapauteen huijattuaan tällä välin väärennetyille pankkitileille kaikki shinigamivirkamiesten rahat, mutta en ole ihan hirveän toiveikas.
Luin luvun 105, ja tuli taas mieleen kuinka Shiratorin äitikin on kauhea ämmä.
Kenties Ohba ei vain osaa suhtautua naishahmoihin normaaleina roolihahmoina, joten tulee alitajuisesti aina asettaneeksi ne johonkin rooliin. Neitseellisen palkinnon, pakkomielteisen obsessoijan, tukevan vaimon, paheksuvan äidin… Toisaalta, sehän YRITTI ottaa mukaan jotain juonentynkää Azukin seiyuu-uran kiemuroista, mutta ilmeisesti se ei saanut kovin hyviä arvosanoja.
Joka tapauksessa Ohba voisi katsoa muutaman James Cameronin tuotoksen.
[…] Bakuman on tämän syksyn kuumimpia aiheita, ja erilaiset metateemaiset sarjat puhuttavat muutenkin, voin minäkin hypätä kärryyn […]
Shiratorin sisko on onneksi aika cool sentään. Öhöhö, voin hyvin kuvitella Azukin juonikaaren lässähtäneen siihen, kun älyttiin että jos puhtoisesta palkintolinnustamme ja hänen ura-ambitioistaan kerrotaan lähemmin, hänestä pitää tehdä ihan oikea hahmo, mikä pilaisi kaiken.
Hitsi, eipä ole ennen tullut mieleen, mutta Cameronillahan on tosiaan varsin hyvät vahvojen naishahmojen tilastot takanaan. Pitäisikin korkata Dark Angel -boksi tässä jossain vaiheessa.
[…] – ainakaan pojille suunnatussa mangassa – ole erityisen vakuuttavia. Viime aikoina ragea onkin herännyt taiteilijakaksikko Ooban ja Obatan naiskäsityksistä, joita nämä rummuttavat Bakumanissa. Ei […]
’Joo-o, ei tässä voi kuin jakaa suuria häpeäpisteitä niille, jotka toteavat että “oho en mä tajunnu et täs on seksismiä”. Oletteko muuten koskaan huomanneet, että ruoho on vihreää ja taivas sininen?’
Olen älynnyt että ruoho on vihreää ja taivas sininen, mutta en älynnyt tuota seksismiä. Ehkä syy on se, että en osaa englantia, mutta olen silti ymmärtänyt tietyt kohdat niin hyvin että olen osannut sarjaa lukea.
Hmm, joku sanoi, ettei kenenkään tytön/naisen luulisi pystyvän lukemaan tätä. Aika jännä, tiedän monia jotka pitävät tästä. Sarja on kuitenkin vain sarja (Ja btw muistaakseni Tsugumi Ohba ei ole paljastanut sukupuoltaan, ellen väärin ymmärrä.)
Jaahas, että tämmöinen yliammuttu itkupotkuraivari tällä kertaa. Minä kun luulin että Bakuman on huono sarja siksi että se on tappavan tylsä, ei sen takia mitä joku sen hahmoista sanoo jossain chapterin 23 sivulla 12 ja uudestaan luvun 46 sivulla 9 alanurkassa pienellä.
Joku muuten sanoi, että mangaa lukiessa ”kannattaa keskittyä siihen missä manga on hyvä”, ja tällä asenteella yritänkin usein lukea. Raven kohdalla se on vähän vaikeaa, koska en oikein osaa siitä kliseesopasta mitään hyvää löytää. Mutta pysytään aiheessa, ja voin sanoa, että ohitin tuon ”Men’s have dreams that a woman wouldn’t understand” olankohautuksella. En muutenkaan osaa paljoa sovinismia löytää, paitsi jos tietenkin kyse on jostain ”nainen on lelu” jne. jutuista.
Dentsukka: Minulle mangan tai minkään muunkaan viihteen lukeminen vain siihen keskittyen, missä kyseinen teos on hyvä, olisi homman jättämistä puolitiehen. Omassa harrastuksessani on ehdottoman tärkeää ottaa huomioon yhtäläisesti vahvuudet ja heikkoudet.
Oma kynnykseni fiktion seksistisyydestä ärsyyntymiseen on kohtuullisen alhaalla sikäli, että otan teoksen asenteet herkästi huomioon sitä arvioidessani, sillä kyseessä on minulle henkilökohtaisesti tärkeä seikka. Koska viihteessä on aika kokonaisvaltaisen miesvaltaiset asenteet, en anna niiden kuitenkaan viedä kaikkea iloani lukemisesta tai katselusta. Muutenhan en seuraisi Bakumania ollenkaan.
Ohban sukupuolta ei tosiaan ole julkistettu, mutta ihan vain oman mielenterveyteni takia oletan hänet mieheksi. Mielestäni ”nainen on palkinto” ei nimittäin ole mitenkään hirveästi parempi lähtökohta kuin ”nainen on lelu”.
Pekka Peitsi: Joskus pitää saada raivota. :D
Ymmärsit kuitenkin näköjään pointtini sarjan kokonaisvaltaisesta seksistisyydestä väärin, koska olen tässä touhottanut useampaan kertaan, että joku yksittäinen tapahtuma ei vielä välttämättä kerro hirveästi, mutta tarpeeksi moneen kertaan toistettuna sillä alkaa olla enemmän arvoa. Ja Bakumanissa kuvaamani (ja linkkaamassani postauksessa kuvatun) kaltaiset tilanteet toistuvat moneen kertaan.
[…] ehti kirjoittaa Bakumanin seksismistä yhtä ja toista ja niidel jatkoi aiheesta yleisesti, joten minun ei ilokseni […]
tl;dr lol
Feministejä – Feministejä itkemässä kaikkialla.
Täällä on kyllä nyt itketty vähän liian paljon minun mielestäni niin turhasta asiasta.
Mutta anime seksististä ? Ei voi olla totta !
Jos itse näkisin joskus nämä raivoamista aiheuttaneet kommentit käänteisenä, veikkaisin että en varmaan edes huomaisi koko asiaa / en tekisi mitään suurta numeroa. Muutenkin tämä kohuttu seksismi menee molempiin suuntiin, niin eikö siitä voisi vain olla piittaamatta näistä pienistä asioista ja oikeasti nauttia itse sarjasta. Eivätkö naishahmot saisi olla epämiellyttäviä kusipäitä ihan yhtälailla kuin mieshahmotkin?
Veikkaan kirjoituksesi perusteella, että olet joku viisas lukioyaoifanityttö.
Ps. Haluaisin kuulla mielipiteesi shōjosta?
>“Men have dreams that a woman couldn’t understand”.
It’s true though.
–
Likewise, women have dreams that men can’t understand. I don’t see the point in this assertion.
**reply
its because women THINK they can understand a mans dreams, cuz they stupid.
A man knows damn well they cant understand the mess that is a woman’s mind.
****reply
This.
bitches don’t know about our manly dreams.
and w as hell don’t know about their romantic dreams or whatever the shit is called
–
That’s what you get for watching a man’s show, honey.
–
how is it sexist? Its not like there saying that women cant have dreams lol
–
That’s what you get, for watching a shitty show.
–
>Japan
>sexism
You don’t say…
–
That’s how it is in Japan. Women were raised to be the housewife. They squeal like pigs. and after the 30 year mark they age twice as fast.
–
The obvious example is anything sexual – a woman is never going to understand what it’s like to have a penis.
jne . . . jne
This is the song that never ends,
http://www.gabbysplayhouse.com/?p=1444
Yes, it goes on and on, my friends.
rorerynyymi: Ihmisiä, jotka itkevät siitä että feministit itkevät – kaikkialla! =D
Mutta joku valittaa seksismistä? Ei voi olla totta!
Srsly, jokaista seksismistä vikisevää feministiä kohti löytyy kymmenen tyyppiä vikisemään siitä, miten feministit vikisevät seksismistä ihan tarpeettomasti ja liikaa ja miten turhaa ja epäoikeudenmukaista siitä vikiseminen on.
Olen yliopistossa, muuten arvasit enemmän tai vähemmän oikein. Ad hominem huomioitu.
Jos tarkoitat perinteistä romanttista sohjoa, niin en ole ihan kauheasti genreä lukenut, mutta sen vähäisen kokemukseni perusteella en ole sen innostuneempi kuin Jumpin poikasarjoistakaan. Kyllähän romanttista hömppää välillä lukee siinä missä tappeluhömppää, ja välillä sieltä löytyy jotain ihan fiksuakin settiä. Sukupuoliasenteidensa puolesta suuri osa sohjosta tuntuu olevan suunnilleen samalla tasolla kuin ne poikien vastineensa.
voi ei: Öö mut miksi englanniksi ja miksi tuollaiset muotoilut?
Krypfto: Word.
[…] BL:ssä, tai animessa ja mangassa yleensäkään ei sitä paitsi ole edes kyse seksismistä, vaan esineellistämisestä, jolla ei ole mitään tekemistä seksismin kanssa. Esineellistäminenhän ei edistä seksistisiä asenteita kumpaakaan sukupuolta kohtaan, eikä koskaan alista kohteitaan. Anime ja manga eivät myöskään mitenkään heijastele japanilaisessa yhteiskunnassa nähtäviä rooleja ja normeja, vaan kapinoivat niitä vastaan. Vain 3D-viihteeseen vaikuttavat tekijöiden ja yhteiskunnan asenteet, ja vain 3D-viihde vaikuttaa kuluttajiensa maailmankuvaan. 2D-viihde on pelkkää viihdettä. Silloin harvoin kun japanilaisessa viihteessä seksismiä näkee, se kyllä torjutaan ja tunnistetaan länsimaisessa fandomissa välittömästi. Katsokaa vaikka loppupään kommentteja Missing Linkin kirjoituksessa Bakuman ja seksismi. […]
[…] tuskin ilmentää vihaa, mutta jos joku sarja mielestäni oikeasti vihaa naisia niin tämä. Avauduin aiheesta aikoinaan pitemminkin, ja kyseinen kirjoitus on edelleen blogissani luetuimpien joukossa ja ehdottomasti blogin historian […]