Joulukalenteri 2010 – 8. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta kiinnostavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.

Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!

Buffy ja Faith

Parisuhdeluokitus: kilpailijat, ystävät, vihamiehet, liikekumppanit
Mistä he ovat: Buffy the Vampire Slayer; pieni blondi nistii ihmisiä uhkaavia vampyyreitä ja muita örkkejä supervoimillaan Joss Whedonin kulttisuosikissa.
Keitä he ovat: Se yksi ja ainoa vampyyrintappaja ja se toinen yksi ja ainoa vampyyrintappaja.

Tykkäilen yleensä valtavasti aina, kun kaksi hahmoa on luotu heijastamaan toisiaan. Faith on synkempi versio Buffysta; kyseessä on aito niin samanlaisia, mutta niin erilaisia –pari. Samanlainen ruumiinrakenne, samat supervoimat ja sama kohtalo. Faith on kuitenkin levottomampi kuin emotionaalisesti melko tasapainoinen Buffy, jolla on myös kunnollinen sosiaalinen verkosto ja vakiintunut elämä, joita Faith kadehtii. Buffy taas haluaisi osansa Faithin sitoutumattomuudesta ja ulkoisesta varmuudesta.

Nämä kaksi käyvät läpi suurimman osan parisuhdeluokituksistani vuoron perään. Ensin he ovat kilpailijoita, kun Faith ilmaantuu Sunnydaleen ja kaikki vaikuttavat kiinnostuneilta Buffya raflaavammasta uudesta tappajasta. Vähän myöhemmin onkin muiden vuoro olla nyrpeinä, kun Buffy viettää suurimman osan ajastaan juoksemassa Faithin kanssa listimässä pahuuden örkkejä, lintsaamassa koulusta ja tanssimassa tyrkysti klubeilla. Buffyn halu olla Faithin tavoin vapaa oman ympäristönsä asettamista asetuksista saa hänet hengaamaan Faithin kanssa ihan bestiksinä. Lisäksi kukapa ymmärtäisi vampyyrintappajaa yhtä hyvin kuin toinen vampyyrintappaja.

Faithin seivästettyä vahingossa vampyyriksi luulemansa ihmisen ja syytettyä Buffya teosta tyttöjen suhde nyrjähtää, ja Faith tuntee itsensä niin nurkkaan ajetuksi, että hyppääkin kolmannen kauden pahiksen, paikallisen lupsakan mutta maailmanloppua suunnittelevan pormestari Wilkinsin kelkkaan. Loppukauden tytöt ovatkin vastustajia. Myöhemmällä kaudella Faithin palatessa kuvioihin he tulevat suuremman hyvän vuoksi toimeen jotenkuten ja periaatteessa ymmärtävät toisiaan, mutta ovat viileissä väleissä ja toimivat yhteistyössä kuin liikekumppanit. Ei ole ihan yleistä, että kaksi hahmoa käy läpi näin monta hyvin erilaista vaihetta. Buffyn ja Faithin suhde on koko ajan liikkeessä ja jakautuu selkeisiin vaiheisiin, joista jokainen tuo uuden kerroksen kokonaisuuteen.

Kehonvaihdoksen jälkeen Faith yrittää olla Buffy: ”You can’t do that – BECAUSE IT’S WRONG!”

Varsin mehukas peilaaminen ulottuu myös heidän isähahmoihinsa. Buffylla on hänen kirjaviisas valvojansa Giles ja Faithillä pormestari Wilkins. Kumpikin miehistä välittää tappajastaan kuin tyttärestä, ja Faithin ja Wilkinsin suhde on vähintään yhtä aito ja välittävä kuin Buffyn ja Gilesin, vaikka edelliset pahisten puolta edustavatkin. Pahisten vuorovaikutuksessa on tässä suhteessa jopa jotain vähän suloisempaa kuin hyvisten, sillä vaikka Buffyn oikea isä loistaa poissaolollaan, hänellä on silti äitinsä ja ystäväporukkansa, eikä isäkään häipynyt kuvioista ennen kuin muutama vuosi sitten. Faith puolestaan on aina ollut yksin, joten hänen ja Wilkinsin välille kehittyvän suhteen seuraaminen on suorastaan sydäntälämmittävää puuhaa.

Kuka tässä biologista isää enää kaipaa?

Jännä näkökulmallinen käänne Buffyn ja Faithin välillä syntyy myös Faithin painajaisten kautta. Hänen päädyttyään koomaan hänen unensa toistavat hieman muunneltuna tapahtumasarjaa, jossa kaikki on hyvin, kunnes ilmeetön Buffy tuikkaa hänen oman veitsensä hänen vatsaansa. Buffy näytetään tunteettomana ja ylivoimaisena tuhoajana ja Faith rauhanomaisena, mutta omassa epävarmuudessaan kieppuvana altavastaajana. Unitilanne on kaukana todellisuudesta, mutta tuo mielenkiintoisen kerroksen tyttöjen suhteeseen nostamalla esiin Faithin alemmuuskompleksia ja epävarmuutta ja sitä, miltä määrätietoinen, Faithin näkökulmasta aina kaiken haluamansa saanut Buffy toisesta vaikuttaa.