Kuukausi: huhtikuu 2012

Kevään 2012 ensivaikutelmia: Sakamichi no Apollon, Tsuritama, Eureka Seven AO & Hyouka

Ja tässä kevään viimeiset ensivaikutelmat. Olin luullut, että Medaka Boxin ihanapoika olisi ollut joku poikkeusyksilö tänä keväänä, mutta sitten kaikki loput kiinnostavat sarjat pistivätkin iloiseksi yllätyksekseni peliin ihanimmat poikansa. Animeteollisuus ottaa näköjään ihanuuden vuoden 2012 tosissaan!

Sakamichi no Apollon / Kids on the Slope

Introvertti löytää kipinän jazzista.

Jaksoja katsottu: 2/??

Tämän kevään sarjoista Sakamichi no Apollon jää tyylikkyydessä toiseksi korkeintaan visuaalisesti hersyvälle Lupin III -herättelylle. Shinichiro Watanabelta kukaan ei Cowboy Bebopin ja Samurai Champloon jälkeen odottaisikaan vähempää, ja internet on ymmärrettävästi täynnä vaikuttuneita ensivaikutelmia sarjasta. Idea musiikin vapauttavasta ja elähdyttävästä voimasta ei ole omaperäisin, ja hahmotkin ovat välittömästi tunnistettavia stereotyyppinsä edustajia paniikkihäiriöistä kärsivästä älykköpojasta mukavaan naapurintyttöön ja elämäniloisen itsevarmaan körilääseen, jotka muodostavat mitä epätodennäköisimmän kaveriporukan. Oikealla otteella tällainen perussetti on melko helppo saada toimimaan, mutta vähän haasteellisempaa saada se toimimaan näin hyvin.

Liityn sarjan ylistyskuoroon kauniin yksityiskohtaisen ja tyylipuhtaan toteutuksen ylipuhumana. Vähän samaan tapaan kuin Space Brothers se ei yritäkään tehdä mitään äärimmäisen mullistavaa tai erikoista, vaan pyrkii jäämään mieleen hiomalla perustavanlaatuisen, välittömästi tunnistettavan ja samaistuttavan asetelmansa täydelliseksi kokemukseksi. Kaikki sarjan sisältö tähän mennessä on esitetty uskottavasti ja tapahtumille annetaan poikkeuksetta aimo annos emotionaalista tarttumapintaa. Budjettipuitteistakaan ei ole valittamista, sillä animaation laatu kykenee täysin vastaamaan ohjaajan visiointiin, oli kyse sitten rauhaisasta rantapäivästä, hurjasta rumpusessiosta tai tarkoituksellisen hektisesti kuvatusta tappelutuokiosta. Sarja tuntuu olevan hyvin tiukasti tekijätiimin ohjaksissa. Kaikki osaset liikkuvat juuri niin kuin niiden kuuluukin, mikä saa aikaan määrätietoisen yhtenäisyyden fiiliksen.

Kaikkein vaikuttavimmaksi suoritukseksi nostaisin kuitenkin sen, että sarja kykenee tekemään hahmojensa kokemukset todella käsinkosketeltaviksi. Varsinkin musiikin merkitys ja kokemuksellisuus tuodaan esiin hyvin uskottavasti ja tehokkaan pienieleisesti. Erinomaisen esimerkin tarjoaa ensimmäisen jakson hetki, jossa sosiaalisesti katkeroitunut Kaoru ensin hätkähtää nyrpeänä rennon tappelupukari Sentaroun kovaäänistä rumpusooloa, mutta päätyy aivan huomaamattaan täysin sen vangitsemaksi. Musiikki ei ole koskaan ollut itsenäisenä ilmiönä itselleni erityisen läheinen asia, mutta silti sarja saa minut näkemään, tuntemaan ja ymmärtämään täysin yksiselitteisesti, miten voimakkaasti hahmot kokevat jazzin soittamisen ja kuuntelemisen.  Apollonin suurin hyve onkin, että se osaa todella ilmaista itseään ja hahmojaan uskottavan hienovaraisesti ja napata tätä kautta katsojankin rytmiinsä.

Innostustaso: 4,5/5
Ihanapoikapisteet: 80/100 (ihana rumpalipoika)

Jatka artikkelin ”Kevään 2012 ensivaikutelmia: Sakamichi no Apollon, Tsuritama, Eureka Seven AO & Hyouka” lukemista →

Vallankumouksellinen tyttö vs. galaktinen nättipoika vs. kohtalokas kristalliprinsessa osa 6: Hahmot tarinassa

Osa 0: Esittely
Osa 1: Sankarit
Osa 2: Neidot pulassa
Osa 3: Pahikset
Osa 4: Kolmiodraamat
Osa 5: Maskotit

Utenassa oppilaskunnan hallitukseen mahtuu kaikenlaisia menneisyydentraumoja.

Nyt on käyty läpi erikseen tarinan sankari, sankaritar ja pahis, sekä kurkistettu lähemmin sarjan emotionaalisena keskuksena toimivaa kolmiodraamaa sekä hahmoja seuraavia pikkuotuksia. Keskeiset ja muistettavat hahmot eivät kuitenkaan missään nimessä rajoitu esiteltyihin rooleihin, vaan niin Revolutionary Girl Utena, Star Driver kuin Mawaru Penguindrumkin muistetaan myös erittäin vahvasta sivuhahmojoukkiostaan. Sarjat ovatkin hyvin hahmovetoisia, ja siksi kantavan tunnetason rakentaminen katsojan ja hahmojen välille tuntuu olevan kaikkien kolmen kerronnallisena tavoitteena. Senpä takia onkin syytä vilkaista vielä sarjojen hahmokaarteja kokonaisuudessaan.
Jatka artikkelin ”Vallankumouksellinen tyttö vs. galaktinen nättipoika vs. kohtalokas kristalliprinsessa osa 6: Hahmot tarinassa” lukemista →

Kevään 2012 ensivaikutelmia: Medaka Box, Lupin III ja Amnesia

Tänään ensivaikutelmissa vähän heikommin iskenyttä matskua, ensi kerralla varmaan otan paremmin hittiä, kun kauden noitaminAt vaikuttavat lupaavilta, eikä Eureka-sarja voi olla aivan heikko.

Medaka Box

Ihana kyynikköpoika löytää maksimaalisen coolin vaateyhdistelmän maailmaa yksi oppilas kerrallaan parantavan Medaka-neidin avulla.

Jaksoja katsottu: 2

Medakalootan tarkastin hetken mielijohteesta, vaikka se ei alkuperäiselle kiinnostuslistalle kuulunutkaan. Tuo hetken mielijohde liittyi siihen ainoaan asiaan sarjassa, joka sai minut katsomaan toisenkin jakson. OPKH:n puheenjohtajaksi päässeen täydellisyyttä kaikessa mahdollisessa hipovan nimitytön tsundereileva lapsuundenystävä Zenkichi on designinsa puolesta kovin kivannäköinen heppu. Hahmo sai muutenkin aikaan sydämenpamppauksia olemalla höpöjörö ja ihana koko jakson ajan. Melkoisesta tyypillisyydestä huolimatta toteutus toimii, sillä pojasta ei ole vastaavanlaisille reaktio-hahmoille aivan liian tyypilliseen tapaan sössitty kaikelle ja kaikille rääkyvää idioottia. Zenkichin reaktiot on onnistuneen kyonmaisesti sävytetty hupaisuudenhakuisuudesta huolimatta kyynisenpehmeällä deadpan-asenteella, mikä tekee hänestä kaikin puolin kivan ja söpön hahmon seurata.

Yhtä jaksoa enempää ei kauden tähän mennessä suloisin ihanapoikakaan tosin jaksa muuten omiin makuihin sopimatonta sarjaa kannatella. Kakkosjaksossa huomio ei pysynyt enää muualla kuin Zenkichin sympaattisensöpiksessä jersey-koulutakin-alla-vitsissä. Sinänsä sarjan premissi on ihan mukavan positiivinen – päähenkilöt kun yrittävät vaihteeksi oma-alotteisesti tehdä hyvää sen sijaan, että puuhailisivat vain omiaan tai estäisivät reaktiivisesti pahiksia tekemästä pahaa. Medakan ja Zenkichin maailmanparannusseikkailut ovat kuitenkin lopulta kouluiloittelua, joka ei ainakaan ensimmäisten jaksojen kohdalla näytä olevan menossa mihinkään kunnianhimoisempaan suuntaan, joten tuskin tässä sarjassa on minulle enää mitään katsottavaa.

Kun aloitin katsomisen, en muuten tiennyt mitään mangan käsikirjoittajana toimivan NisiOisiN-herran osallisuudesta, mutta koko ensimmäisen jakson ajan häiritsi hieman se, etten saanut mielestäni, että homma olisi varmaan toiminut paremmin SHAFT-studion toteuttamana.

Innostustaso: 1/5
Ihanapoikapisteet: 92/100
Jatka artikkelin ”Kevään 2012 ensivaikutelmia: Medaka Box, Lupin III ja Amnesia” lukemista →

Kevään 2012 ensivaikutelmia: Space Brothers, Zetman, Saint Seiya ja Legend of Korra

Space Brothers

Lapsenakin pikkuveli tuntui aina olevan askeleen edellä.

Jaksoja katsottu: 1/??

Avaruusbroidit innosti ennakkoon vähän hiljaisesti, mutta katsottuani ensimmäisen jakson huomasin pitäväni sarjan rakentamasta veljesdraamasta varsin paljon. Lämpimät ja avoimet fiilikset jättänyt jakso sai sarjan tuntumaan sisarussuhteiden ja nuoruudenunelmien toteuttamisen kanssa painiviin aikuisiin keskittyvän aiheensa puolesta suorastaan klassiselta noitaminA-sarjalta.

Space Brothers ei vaikuta erityisen voimakasta katselukokemusta havittelevalta eeppisyyksiin pyrkivältä sarjalta, vaan se näyttäisi luottavan pikemminkin realistisen samaistumisen kautta jälkensä katsojien sydämeen jättävään lähestymistapaan. Hahmojen tunteet ja kokemukset eivät ole tai edes yritä olla millään tavalla elämää suurempia, vaan juuri elämän kokoisia. Monet nettikommentoijat ovat jo maininneet, miten omakohtaiseksi ovat kokeneet sarjan asetelman – oli kyseessä sitten astronautiksi haluaminen, lapsuuden unelmien toteutumatta jäämisen katuminen, lämpimät ja tärkeät sisarussuhteet tai se pieni kirvelevä tunne, kun itselle tärkeä henkilö on onnistunut jossain, mikä on itseltä jäänyt toteutumatta. Space Brothersin suurin vahvuus onkin sen äärimmäinen samaistuttavuus – sarjan alku lähtee käsittelemään sellaisia inhimillisiä tilanteita ja tunteita, jotka ovat suunnilleen jokaiselle meistä tuttuja.

Nautin erityisesti siitä, miten hienovarainen konflikti arjessa periaatteessa kohtuullisen onnistuneen, mutta kaikessa pikkuveli Hibitosta vähän jälkeen jäävän Mutton ja tämän veljen välille rakennetaan. Veljekset ovat aidosti läheisiä, eikä Muttoa kuvata katkerana pikkuveljelle, vaan pikemminkin hän on tyytyväinen tuoreen astronautin menestyksestä. Silti se, ettei hän itse ole saanut aikaiseksi edes lähteä yrittämään lapsuuden haaveiden toteuttamista, on jäänyt selvästi kalvamaan häntä. Jään ehdottomasti odottamaan innolla, miten veljesten suhde tulee kehittymään sarjan edetessä. En kuitenkaan odota mitään erityisen räjäyttävää oikeastaan millään tasolla, eikä sellainen kehitys edes todennäköisesti sopisi sarjan tyylin, vaikka yleensä etsin vähän voimakkaamman tasoista settiä kuin mitä tämä läpeensä tykättävä ja miellyttävä sarja lupailee.

Innostustaso: 4,5/5
Jatka artikkelin ”Kevään 2012 ensivaikutelmia: Space Brothers, Zetman, Saint Seiya ja Legend of Korra” lukemista →

Vallankumouksellinen tyttö vs. galaktinen nättipoika vs. kohtalokas kristalliprinsessa osa 5: Maskotit

Osa 0: Esittely
Osa 1: Sankarit
Osa 2: Neidot pulassa
Osa 3: Pahikset
Osa 4: Kolmiodraamat

Penguindrumin pingviinit näyttämötouhussa.

Ennen luvattuja pohdintoja sarjojen koko hahmokaartista ja sen käytöstä käsittelenkin vielä nopeasti Revolutionary Girl Utenan, Star Driverin ja Mawaru Penguindrumin söpöt maskottielukat.

Kaikissa kolmessa sarjassa pyörii varsinaisten hahmojen toiminnan ympärillä hassu pikku öllerö tai muutamakin. Nämä ötökät tepastavat päähenkilöiden perässä kaikkialle, heiluvat omiaan taustalla ja seuraavat sivusta tarinan tapahtumia. Yksikään otuksista ei kuitenkaan ole tällä kertaa ihan normaali söpönhöpö keventävä eläinystävä, vaan niillä on kaikilla vähän erikoinen tarinankerronnallinen tehtävänsä sarjassaan. Ne tarkkailevat tarinan tapahtumia, mutta eivät pääasiallisesti vaikuta niihin aktiivisesti tai tehokkaasti.
Jatka artikkelin ”Vallankumouksellinen tyttö vs. galaktinen nättipoika vs. kohtalokas kristalliprinsessa osa 5: Maskotit” lukemista →