House of Five Leaves (Saraiya Goyou)
Tunnelmointidraama vailla vertaa.
Mangaka: Natsume Ono
Julkaisulehti ja -aika: IKKI (Shogakukan), 2006-2010
Pokkareita luettuna: 8/8
Milloin löysin: 2010
Mistä kertoo: Ujo mutta taitava isännätön samurai Masanosuke ajautuu mukaan Viideksi lehdeksi itseään nimittävän kidnappausjengin keikkoihin.
House of Five Leaves on mangakasuosikkeihini kuuluvaa Natsume Onoa parhaimmillaan. Mielestäni Onon makusteleva, hiljaisen draaman kautta etenevä ja hahmosuhteita korostava kerronta pääsee siinä oikeuksiinsa mangakan töistä kaikista parhaiten sarjan pituuden ansiosta. Ono taitaa myös hyvin lyhyet tarinat, mutta tässä hahmoja ehditään todella syventää. Masanosuken ja kidnappausjengin pomo Yaichin välille kasvava ystävyys on sarjan sydämenä mielenkiintoinen ja koskettava. Sen kehittyminen ja alkupisteestä katsoen suorastaan ympäri kääntyminen on rakennettu kertakaikkisen loisteliaasti.
Vaikka sarja oli kokonaisuutena yksi kauneimmista lukukokemuksistani, on siitä jäänyt kaikkein parhaiten mieleen yksittäinen viimeisen pokkarin sivu. Se kiinnitti huomioni ensi kertaa lukiessa ja on palanut kiinni muistiini.
Tässä sivussa rakastuin välittömästi asetteluun, joka esittelee tilanteen ensin hieman alakulmasta, sitten lähikuvilla hahmojen kasvoista ja lopuksi vielä vahvasta yläperspektiivistä. Sen dynaamisuus tuo esille sekä ilmeet että ruumiinkielen ja korostaa kuvatun hetken tärkeyttä ja intensiivisyyttä. Sivu myös kiteyttää kaiken, mitä House of Five Leavesissä arvostan.
Hahmojen kasvot ilmaisevat häkellyttävän paljon, ja tekevät sen kovin vaikeaselkoisesti ja monitulkintaisesti. Kohtauksen miesten väliset tunteet hyppäävät ruuduista esille monimutkaisina ja ristiriitaisina. Piirrosjälki on pinnallisesti katsottuna vähän suhaistun näköistä, mutta ilmeisiin käytetty huomio ja niiden tarkkuus paljastavat Onon ilmaisun emotionaalisen täsmällisyyden.
Leveät suut ja väsyneet silmät, ei kai parempia hahmodesignpiirteitä olekaan!
Tämä sivu on ikuisesti kirjanmerkittynä omassa pokkarissani, sillä käyn aina välillä katselemassa sitä, kun tarvitsen jotain täydellistä maailmaani.
Ylipäänsä Onon rosoinen, luonnosmainen ja hallitun venyvä piirrostyyli tuo hänen sarjoihinsa hyvin omintakeisen raukean tunnelman. Myös Onon tarinankerronta erottuu valtavirrasta siinä mielessä, että se vaatii lukijalta kohtuullisen annoksen kärsivällisyyttä aidosti paneutua sarjakuvan lukemiseen. Tyypillisestihän mangasarjat ohjaavat tehokkaalla katseenkuljetuksella lukemiskokemuksen hyvin nopeaan liikkeeseen, kun taas Onon sarjat kutsuvat tarkkailemaan tunnelmaa ja tilanteita kaikessa rauhassa.
2 vastausta aiheeseen “Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 21”
Tuijotin hetken aikaa noita kuvia ja mietin kuumeisesti, mistä tämä piirrostyyli on tuttu. Pikagoogletus ja sehän selvisi: olen lukenut tämän mangakan Ristorante Paradision :D Minulla oli sen suhteen vähän sekavat fiilikset, tavallaan tykkäsin ja tavallaan en ja tuo piirrostyyli oli vähän… meh. Mutta pukuja, setämiehiä ja silmälaseja <3 Kiva kun esittelit tämän, voisi nimittäin vilkaista tätäkin joskus sillä mangaka vaikutti tuon mainitsemani oneshotin perusteella kuitenkin aika kiinnostavalta.
Hihih, Onolla on tosiaan aika mieleenpainuva piirrostyyli.
Ristorante Paradiso on itsessään omastakin mielestä vähän sinne päin, koska hahmoja syvennetään paljon vasta jatkosarja Gentessä. Ravintolaukkeleiden seikkailut ovat mielestäni lopulta kuitenkin ehkä kaikkein parhaimmillaan animesovituksessa, jossa kerrontajärjestystä on muokattu paremmin kasassa pysyväksi ja joka on kaikin puolin oikein onnistunut. Jos Onon piirrosjälki ei iske sellaisenaan (minuunkaan ei itse asiassa ensinäkemältä vielä iskenyt täysin), niin animen hahmodesigneja on huomattavasti siloiteltu, mutta Onon parhaat tyyppipiirteet ovat silti näkyvillä.
House of Five Leaves on tosiaan mielestäni ihan parasta parhautta Onolta, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla. Jos epäilyttää manga niin tämänkin sarjan animeversio on aivan erinomainen.