Onani Master Kurosawa
Rikoksia ja rangaistuksia.
Käsikirjoittaja: Katsura Ise
Piirtäjä: Takuma Yokota
Julkaisulehti ja -aika: Doujinshi, 2007-2009
Pokkareita luettuna: 4/4
Milloin löysin: 2009
Mistä kertoo: Luokkalaisiaan ylenkatsova yläastelainen Kakeru Kurosawa harrastaa tyttöjen vessassa masturboimista. Eräänä päivänä hän päättää rankaista koulukiusaajatyttöjä heittämällä mällit näiden koulupuvuille sillä välin, kun nämä ovat liikuntatunnilla. Tilanne rupeaa eskaloitumaan kiusatun tytön saadessa tietää touhusta.
Onani Master Kurosawa on todellinen yllättäjä. Hölmönällöstä alkuasetelmasta ei kannata hämääntyä, sillä omakustanteena toteutettu sarja ylittää helposti kaikki alkumetriensä nostattamat epäileväiset ennakko-odotukset.
Sarjan alku on kylmä ja kamala, täynnä aktiivista ja passiivista koulukiusaamista, ylemmyydentunteita, katkeruutta, kiristystä, välinpitämättömyyttä ja ilkeyttä. Päähenkilö itse on alussa sellainen ihmisvihaajaskitso, että sopisi loistavasti The Flowers of Evilin hahmokaartiin. Muutenkin alun lohduton tunnelma muistuttaa kyseisen teoksen nostattamia fiiliksiä.
Sarjan asenne alkaa kuitenkin ennen pitkää muuttua pikku hiljaa, eikä alussa kumuloituvista kamaluuksista seuraakaan odotettua kurjuudella ja pervoilulla mehustelevaa junaonnettomuutta. Päin vastoin, ennen kuin huomasinkaan, oli tarina alkanutkin kertoa rohkeudesta, toveruudesta, ystävyydestä ja vastuun ottamisesta. Juveniilistä höhöttelyalkuasetelmasta oli kuoriutunut yksi kypsimmistä ja elähdyttävimmistä kasvamisen kuvauksista, joihin olen saanut ilon tutustua.
Sarja ei koskaan äidy vaaleanpunaisessa hattaramassassa loikkimiseksi, vaan pitää jalkansa tiukasti maassa. Silti sen viesti on mieltäylentävän positiivinen. Kukaan hahmoista ei ole menetetty tapaus, vaan tehdyt virheet voidaan hyvittää ja niistä voidaan päästä yli. Synninpäästö ei kuitenkaan tule pahantekijöille ilmaiseksi, vaan sen eteen on tehtävä töitä.
Onani Master Kurosawalla ja The Flowers of Evilillä on paljonkin yhteistä, mutta edellisessä hahmot alkavat ennen pitkää tehdä oikeita valintoja, kun taas jälkimmäinen rypee omassa kamaluudessaan ja on siitä ylpeä. Selvästi amatöörimäisemmällä otteella piirretty mutta silti tehokkaasti sanottavansa ilmaiseva doujinshi päihittääkin kamaluuspröystäilyn kuusinolla. Takuma Yokota ja Katsura Ise ovat loihtineet kaikkien odotusteni vastaisesti liikuttavan tarinan, joka uskoo ihmisiin ja tuntuu hyvältä mielessä ja sielussa.
3 vastausta aiheeseen “Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 23”
[…] käsitys koulukiusaamisesta on paljon karumpi ja lohduttomampi kuin samaa asiaa vatvovan Onani Master Kurosawan. Monesti sarjan hirveilyt aiheuttivat överiydellään jopa silmien pyörittelyä, ja […]
Kiitos tästä arvostelusta; ilman kirjoitustasi olisin varmasti pysytellyt kaukana tästä teoksesta (etenkin koska sen nimi ei lievästi sanottuna herätä positiivisia odotuksia sarjan sisällön suhteen). Ei se ehkä ihan suosikkimangojeni joukkoon päätynyt, mutta oli ehdottomasti lukemisen arvoinen.
(Ja itse asiassa pidin sarjan piirrosjäljestä. Luonnosmaiset piirrokset olivat omalla tavallaan aika tyylikkäitä.)
Onpa mukavaa että innostuit lukemaan Onani Master Kurosawan! Itsekin luin sen läpi siksi, että aikoinaan englanninkielisissä animeblogeissa pöhistiin siitä aika paljon. Se on aika huomiota herättävä tapaus juuri sen takia, että se kehittyy niin yllättävällä tavalla. Sarjan alkuahan nimi kuvaa tosi hyvin, mutta on aika hienoa, että tunnelman muutos on kuitenkin rakennettu alkutapahtumien päälle ja jatkaa tarinaa tosi orgaanisesti.
Ei tämä omakaan suurin suosikki ole, mutta hyvin lämmöllä tätä muistelen. Minustakin vähän rujo luonnosmaisuus toimii sarjan ulosannissa hyvin ja tietenkin erottaa sen tehokkaasti muusta mangasta.