Pidän voimakkaista tunteista ja hetkistä fiktiossani, ja yllättävällä tavalla järkyttävät hetket jäävät usein erityisen hyvin mieleen. Tämän takia berserkki-hetket ovat aina olleet suosikkejani. Harvat kohtaukset ovat yhtä väkeviä kuin sellaiset, joissa hahmo, josta tykkään, menettää syystä tai toisesta kontrollin itsestään kokonaan, ja minun on seurattava tilanteen usein veriseksi eskaloitumista kauhistuneiden sivustaseuraajahahmojen kanssa henki kurkussa. Alla ajatuksia muutamista suosikeistani.
Kill la Kill – Berserkki-Ryuuko
Koriseva ja verta vuotava berserkki-Ryuuko on tehty painajaisista.
Kill la Killin sankari Ryuukon taikakoulupuku Senketsu muuntautuu Ryuukon verta saadessaan niukaksi, supervoimat kantajalleen antavaksi taisteluasuksi. Jaksossa 12 Ryuukon vihat leimahtavat pääpahiksen kätyriä kohtaan niin kovasti, että hänen verensä kiehahtaa Senketsun varoituksista huolimatta superpotentiksi. Senketsu sekoaa raivokkaasta verestä ja päätyy Ryuukon holtittomuuden seurauksena muuttumaan yhdessä Ryuukon kanssa karmaisevaksi hybridihirviöksi.
Koko puolen jakson pituinen berserkki-rasahdus oli minulle todella veretseisauttava kokemus kaikessa karmivuudessaan, mutta suurin shokkiarvo keskittyy toki hurjaan muodonmuutoshetkeen ja sen jälkeiseen esittelykuvaan, joka oikein nautiskelee sen esittämisestä, miten kurja olento Ryuukosta ja Senketsusta on tullut.
Olennosta näkyy selvästi Ryuukon piirteitä, kuten naisvartalo ja hiustyyli, ja myös Senketsun piirteitä, kuten avoin silmä ja ruksisilmä. Olento on kuitenkin designattu niin hirvittäväksi, että hahmosta on pudonnut pois kaikki ihmisyys ja jopa tietoisuus. Ryuukon edesmenneeltä isältä jäänyt valtava saksenpuolikas, jolla Ryuuko yleensä taistelee, on sulautunut osaksi hirviön kehoa, joka on muuttunut epäluonnollisen vihreäksi. Olento näyttää ja kuulostaa hyytävän kärsivältä. Veri valuu ja tirskuu siitä valtoimenaan, ja se hönkii ja örisee kuin ei saisi henkeä.
Kohtaus antaa tehokkaan varoituksen sekä Ryuukolle että katsojalle. Ryuuko on tässä muodossaan käytännössä voittamaton, mutta hän on samalla lakannut olemasta Ryuuko, kun Senketsun verenhimo on saanut hänestä vallan. Lopputuloksena sekä Ryuuko että Senketsu ovat kadonneet ja jäljelle on jäänyt vain tiedoton hirviö. Taikakoulupuvut voivat antaa suuren voiman, mutta niiden käyttäminen voi olla myös vaarallista ja johtaa tuhoisiin lopputuloksiin. Tällä kertaa kaikki päättyy hyvin ja ihana ystävä Mako saa Ryuukon palaamaan järkiinsä, mutta hetki jää sarjan taustalle kummittelemaan ja luomaan painoa taikavaatekonseptille.
Ennen tätä muodonmuutosta olin pitänyt Kill la Killiä vähän tylsänä ja itseään toistavana sarjana, ja olin jo valmis droppaamaan. Berserkki-välikohtaus kuitenkin sai minut muuttamaan mieleni. Ensimmäistä kertaa sarja sai minut uskomaan, että sillä on uskallusta tehdä verivoimavaatekonseptillaan jotain jännittävämpääkin kuin episodimaista supermättöä, joka hekumoi paljaalla pinnalla.
Neon Genesis Evangelion – Berserkki-EVA-01
EVA-01:n alkaa käyttäytyä kuin raivopäinen eläin.
NGE:n jaksossa 19 pääpoika Shinji on aiemman jakson välikohtauksen jälkeen päättänyt hylätä NERV-järjestön ja lopettaa Evangelion-mechan pilottina toimimisen. Kun 14. enkeli Zeruel hyökkää ja pääsee päämajaan asti, Shinji kuitenkin palaa EVA-01:n puikkoihin ja tyrmää Zeruelin ulos päämajasta, mutta virta loppuu kesken kaiken ja Zeruel alkaa runnoa EVA-01:stä. Shinjin epätoivoiset huudot kuitenkin herättävät 01:n eloon ilman virtalähdettä. Olennon pulssi alkaa tykyttää ja se kasvattaa uuden käden irtileikatun tilalle, hyökkää Zeruelin kimppuun ja alkaa syödä sitä henki huuruten.
NGE:ssä on alkujaksoista asti vihjailtu, etteivät Evangelionit ole vain robotteja, tai edes vain biomekaanisia taistelukoneita, vaan että jossain niiden panssarin alla on jonkinlainen tietoisuutta lähentelevä tila. Tässä kohtauksessa kaikki vihjailut räjähtävät pöydälle, ja muut hahmot jäävät tuijottamaan kauhistuneina EVA-01:n verenhimoisen eläimellistä käytöstä. Samalla järkyttyneet sivustaseuraajat tulevat paljastaneeksi monia uusia tiedonjyväsiä Evangelionien todellisesta olemuksesta.
Kohtauksesta tekee erityisen painostavan se, ettei Shinjiä näytetä enää EVA-01:n heräämisen jälkeen. Tämä pakottaa katsojan kuumottelemaan, mitä pilotille on tapahtunut Evangelionin riehaantuessa. On selvää, ettei Shinji enää ohjaa EVA-01:stä, mutta emme saa mitään muutakaan tietoa hänen tilastaan ennen seuraavaa jaksoa.
Rebuild-leffasarjan toinen osa Evangelion: 2.0 You Can (Not) Advance rakentaa saman kohtauksen hyvin erilaiseksi jo sen vuoksi, että se on elokuvan loppuhuipennus. Leffan kohtaus on suureellisempi kuin tv-sarjan, mutta siinä ei kuitenkaan ole samanlaista syvän ahdistavaa ilmapiiriä, sillä leffassa tiedämme, mitä Shinjille tapahtuu Eva-01:n sisällä.
Jakson 19 loppukohtaus painottaa määrätietoisesti mysteeriä siitä, mitä Evangelionit oikein ovat. Sarjassa kohtaus merkitsee monella tavalla lopun alkua, ja muistoissani tämä onkin sarjan kohokohta ja kliimaksi, vaikka tarina jatkuukin vielä monta jaksoa. Mitään näin pysäyttävää ja ihon alle korahtavaa ei sarjassa enää tapahdu, koska tuotanto alkoi tämän jakson jälkeen romahtaa kasaan ja kerronta kiertyi sen verran mystiseksi, etten enää edes kunnolla muista, mitä Kaworu-jaksojen lisäksi tapahtui.
Big Hero 6 – Berserkki-Baymax
Kummalta pallo oikeastaan karkaa, Baymaxilta vai Hirolta?
Jälleen mukaan livahti yksi Disney-hetki. Big Hero 6:n päähenkilö Hirolle on jäänyt perinnöksi kuolleelta isoveljeltä terveydenhoitorobotti Baymax, jonka alkuperäisen terveydenhoito-ohjelmistosirukortin kaveriksi Hiro on ohjelmoinut myös taistelulajisirukortin. Kun Hirolle paljastuu syyllinen veljen kuoleman takana, hän menee täysin tolaltaan ja komentaa Baymaxin tuhoamaan syyllisen. Baymaxin terveydenhoitosiru estää tällaisen käskyn toteuttamisen. Hiro poistaa sirun, jolloin aiemmin niin pehmeänhuolehtivainen Baymax muuttuu empatiakyvyttömäksi tuhoamiskäskyä tottelevaksi koneeksi.
Seuraava kohtaus on hektisyydessään erittäin vaikuttava, kun Hiron ystävät yrittävät pysäyttää Baymaxin. Hahmojen huudot hukkuvat voimistuvaan musiikkiin. Musiikin käyttö onkin kohtauksessa avainroolissa. Kun se valtaa kohtauksen, katsoja ei voi tukeutua enää lainkaan dialogiin, vaan kohtausta on keskityttävä vain katsomaan. Synkeän kohtalokas musiikki tekee selväksi, miten raskaasta hetkestä on Hiron hahmon kannalta kyse.
Samoin on äärimmäisen hyytävää nähdä Baymax sieluttomana tappokoneena, kun suurisydämisempää ja lempeämpää animaatiohahmoa saa hakea. Baymaxin luonteenmuutosta kuvataan oivaltavasti sillä, että robotti pitää päätään berserkki-moodissaan hieman eri kulmassa kuin normaalisti. Tällöin silmiä yhdistävä hymyn näköinen viiva ja silien yläosat jäävät kypärän peittoon, mikä saa Baymaxin näyttämään normaalia uhkaavammalta ja sieluttomammalta.
Kohtaus vilauttaa supersankarituoteperheille yleistä tematiikkaa siitä, miten suuri voima tuo suuren vastuun. Normaalisti hyvääkin tarkoittava sankari voi suutuspäissään saada aikaan suurta vahinkoa, ja Hiro menettääkin kohtauksessa täysin otteensa todellisuudesta. Hänen mieleensä ei mahdu tuhoamiskäskyn seurauksia hänen itsensä tai ystäviensä kannalta, vaan hän toimii täysin hetken vihaimpulssin varassa. Kohtaus esittää hyvin, miten tuhoisaa tällainen vallan väärinkäyttö voi olla.
Disneyn klassikot ovat aina tanssahdelleet rankkojen tapahtumien ja kuvausten ympärillä, mutta ne eivät ole pahemmin makustelleet berserkkihetkillä. Tässä suhteessa Big Hero 6 tuo peliin aivan uudenlaisen synkkyyden sävyn. Disneyn pahiksilla on ollut aikojen alusta asti meneillään kaikenlaisia ikävyyksiä, ja sankarit ovat toisinaan kestäneet hyytäviä olosuhteita, mutta Disneyn päähenkilöt eivät normaalisti anna tappokäskyjä vihollistensa suuntaan. Kohtaus on yllättävä ja suorastaan pelottava, koska emme ole tottuneet näkemään päähenkilön päätyvän henkisesti näin synkkään paikkaan klassikossa.
Kuvat:
Kill la Kill © TRIGGER, Kazuki Nakashima/Kill la Kill Partnership
Neon Genesis Evangelion © khara
Big Hero 6 © Disney