Tänään tarjolla lisää pohdintoja Tokion-reissun ostoksista. Viimeksi mietin Animate-kauppoja, taidekirjoja ja oheistuotekilluttimia, ja anime- ja mangatouhotukset ovat edelleen keskiössä. Kuroshitsuji-varoitus pätee yhä, vaikka vähän muutakin löytyy.
Kuvia saa klikkaamalla isommiksi.
Mangalehdet
Kuroshitsujin kotilehti GFantasyn uusin numero piti ostaa ihan vain siksi, että Yana Toboson piirtämä hehkuvan turkoosi Kuroshit-kansi erottui yhtenäisen vaalealla ja yllättävällä värimaailmallaan lehtihyllystä aivan upeasti. Varsinkin Ikebukuron Animaten valtavat GFantasylle omistetut hyllyrivit näyttivät läpitunkevassa vaaleansinisyydessään vaikuttavilta. On hauskaa nähdä Tobosolta välillä tällaisia kirkkaampia kuvia, kun sarjan yleisilme on melko synkkä. Lehden uusi Kuroshit-chapteri tuli selattua läpi, ja puumaneito ilahtui Cielin kylpykohtauksesta. Kasva hienoksi mieheksi Ciel, odotan sinua! ;__;
GFantasyn kansien ehdotonta parhaimmistoa.
Lehden mukana tuli myös oikein kiva muoviläpyskä, jossa kaikkia hahmopareja korostaa oma väri. Hauskan iloinen kuva vaihteeksi, kun edes Ciel ei mulkoile.
En tosin aina ymmärrä näitä Cielin takamuksen päälle taiteiltuja mekkoa simuloivia hörpäkkeitä.
Vaikken kielitaitojen puutteen vuoksi ole kovin kiinnostunut japaninkielisistä mangapokkareista muuten kuin kansikuvien osalta, tykkään selailla japanilaisia mangalehtiä. Lehtien läpikäyminen on auttanut minua löytämään uusia mielenkiintoisia sarjoja tehokkaammin kuin esimerkiksi Baka-Updatesin lehti-tägien mangalistat. Lukujen selaaminen antaa paremman kuvan sarjan yleisilmeestä ja -tyylistä kuin pelkkä nimien ja pokkarien kansikuvien katselu. Lisäksi se antaa varsin hyvän kuvan lehdestä ja sisältölinjauksista ylipäänsä.
Lehdistä valitsin GFantasyn lisäksi mukaan perinteikkään neitoin draamafantasia-läpyskä Wingsin sekä hiljattain perustetun Comic itin, jonka voimakastunteinen kansi vangitsi välittömästi.
Itin itkukansi aiheutti täysin spontaanin heräteostoksen.
Figuuri
Ehdottomalla Kuroshit-ostoslistallani oli viime vuonna pyörineen, sarjan sirkus- ja murhamysteeritarinat sovittaneen animen kunniaksi julkaistu Kotobukiyan valmistama Ciel-skaalafiguuri. Kaivelin läpi aimo kasan Akihabaran figupuoteja, ja kohde löytyi tasan yhdestä kaupasta uudesta Radio Kaikanista. Sekin oli kaupan viimeinen, ikkunassa näytillä ollut kappale, joten myyjäraukkojen piti vielä pakata pysti lootaansa, kun tulin ostamaan sitä kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa.
Figu koko komeudessaan.
En ole erityisen harras figukeräilijä, enkä tiedä figuilusta kuin alkeisimmat alkeet. Kotiin on kuitenkin tähän mennessä päätynyt muutamia figuja, jotka täyttävät selkeät kriteerit: 1) kiva hahmo, 2) figun yleinen esteettisyys ja 3) 1/8-skaala. En tahtoisi pakata ainakaan samaan figuhyllyyn kauheasti muun kokoisia figuja kuin tuota 1/8-standardia, koska saman kokoluokat pystit näyttävät yhdessä kivoimmilta (ja sopivat yhteen samankokoisten Disney-pystieni kanssa). Lisäksi tuota maagista 1/8-kokoa sekä pienempi- että isompiskaalaiset figut näyttävät silmissäni yleensä kömpelömmiltä.
Figmoja ja vastaavia liikkuvaraajaisia figuja en halua ainuttakaan, muistakin syistä kuin turhan pienen kokoluokan vuoksi. Asentomahdollisuudet ja irto-osat tekevät niistä toki mukavan monipuolisia, mutta samalla niistä jää puuttumaan asentoon veistettyjen figujen tyylikkyys, eivätkä nikamakohdat useinkaan näytä miellyttäviltä. Yhtään palkintofiguuria en ole tähän mennessä myöskään itse hankkinut, vaikka niitäkin löytyy hyllystä muutama husbandon ansiosta. Ne näyttävät usein vähän hutaistummilta kuin kalliimmat skaalafigut, mutta monesti ne ovat varsin nättejäkin. En siis aio kategorisesti kieltäytyä, jos joku kiva tulee joskus vastaan.
Takashotti paljastaa, että aina on pakko olla joku pyllyröyhelö. Tämä on kuitenkin mukavan pieni, eikä sotke puvun yksinkertaista lookkia.
Uusi Ciel-figu on joka tapauksessa tuollainen vähän kalliimman hintaluokan tapaus, ja sellaisena oikein kivan näköinen. Se myös hyödyntää näppärästi sarjan shakkinappulasymboliikkaa. Sebastiania symboloiva ratsu-shakkinappula tuo pystiin sen kaipaamaa volyymiä – Ciel yksinään kun olisi ehkä vähän turhankin pieni ja hutera esine. Ajatus siitä, että Ciel ratsastaa ratsullaan (tai siis kasuaalisti nojailee sen selkään ottamatta maasta tukea eikä jostain syystä luisu maahan) mutta pitää myös kädessään pienempää versiota tästä, on myös mielenkiintoinen varsinkin Cielin ja Sebastianin välisen ikuisen voimatasapainottelun kannalta.
Saman figusarjan Sebastian taas seisoo shakkilauta-alustalla ja pitää tarjottimellaan Cieliä symboloivaa kuningas-nappulaa. Kummassakin figussa siis toistuu kaksinkertainen shakkiviittaus. Figut toimivat yksittäinkin, mutta ne on selkeästi tarkoitettu pariksi. Sebastiankin voisi siis olla ihan mielekäs hankinta tulevaisuudessa, jos figua vielä löytyy.
Tämä taitaa olla peräti ensimmäinen Ciel-figuuri, joka näyttää kokonaisuutena oikeasti hyvältä, eikä derppaa mistään kohtaa. Ainakin itselle tuttujen aiempien figujen kasvot ovat olleet vähän mitä sattuu, ja tämänkin pystin heikointa antia on juuri naama. Se toimii ihan hyvin, eikä näytä tyhmältä, mutta ilme on hieman mitäänsanomaton. Toboso piirtää Cielille jatkuvasti niin viehättävän hienovaraisia ja mielenkiintoisia ilmeitä, että olisin kaivannut figultakin vähän enemmän kuin yksinkertaisen ei-ilmeen.
Silti oikein kelpo naama.
Muutoin en löydä pystistä kerrassaan mitään valittamista. Olen tyytyväinen siitä, että Ciel on saanut ylleen vähän yksinkertaisemman ja elegantimman asun, eikä mitään hörsökevaihtoehtoja. Epämääräisissä melkeinhamehommeleissa on oma viehätyksensä, mutta ottaisin mieluiten shotapoikani joko kokonaan mekkoon puettuna tai sitten tällaisena kunnolla poikamaisena vaihtoehtona. Hyväksyn toki ruusukkeet ja muut pienet koristeet sekä tietysti korolliset kengät, kun Ciel oikeasti käyttää niitä sarjassa vaikuttaakseen pitemmältä.
Kaunis boksi.
Musta-harmaa värimaailma syvänsinisellä korostettuna toimii erinomaisesti, ja figu on veistetty ja maalattu moitteettoman siististi ja upean yksityiskohtaisesti. Cielin pitelemät shakkinappula ja kävelykeppi ovat irtonaisia osasia, joissa ei ole varsinaista kiinnitystä, vaan Cielin kädet on muotoiltu niin, että esineet pysyvät niissä kiinni. Myös koristeellinen loota on hirveän kivan näköinen. Ei liikaa krumeluuria, vaan tyylikäs kultakirjailu sinisillä ruusuilla ja hopeakoristeilla.
Figu koostuu neljästä eri kappaleesta. Shakkinappu on söötti.
Minekura-hylly
Kenties Kuroshitsuji-tuotteet on nyt käsitelty. Vaikka sarja dominoi ostoksiani, pysähdyin myös pitkästi Ikebukuron Animatesta löytyvälle Toboson tavoin suosikkimangakoihini kuuluvan Kazuya Minekuran töille omistetun hyllyn eteen. Tuo Ikebukuron hylly on melko varma paikka kaiken Minekuraan liittyvän löytämiseen. Sieltäkin tuli siis tehtyä muutama valikoitu ostos.
Ruhjeita, pyssyjä ja kukkia. Onpas herkullisen minekuraisaa Minekuraa!
Ensinnäkin nappasin Saiyukin suosikkipoikieni Gojyon ja Hakkain postikorttikirjaset. Samanlaiset olisi ollut tarjolla myös Sanzosta ja Gokusta, mutta jätin ne odottamaan myöhempää ostosreissua. Kirjasten ideana on, että ne keräävät yhteen postikorttimuodossa Minekuran eri aikoina piirtämää taidetta siitä hahmosta, johon kukin kirjanen keskittyy. Kuvien yhteyteen on läiskitty Minekuran weeaboiluenglanti-innostuksen tuotteena syvällisen kuuloisia mutta höpsösti muotoiltuja mietelauseita. Kortit voisi irrottaa kirjasesta ja lähettää kavereille, mutta taidan pitää omani ihan itselläni kirjasessa selailtavana.
Onko taivas yhteydessä engrishiisi?
Ostin myös Saiyukin esisarja Saiyuki Ibunin ensimmäisen pokkarin, joka sisältää ihan yhtä paljon kulmikkaan lihaksikkaita miespyllyjä kuin muistinkin. Voi Minekura, älä koskaan muutu! Olisi ihan mukavaa kyllä, jos Ibunistakin saataisiin joskus englanti-käännöksiä. Vaikka Minekura on edelleen esillä Japanissa, hänen sarjojaan ei ole täällä päin julkaissut kuin edesmennyt Tokyopop, jolta jäi Saiyuki Reload traagisesti kesken. Nyt kelpaisi osata ranskan sijaan italiaa, kun siellä tajutaan laadun päälle ja julkaistaan kaikki Minekuran tuotokset, kun taas Ranskassa päästiin vain vaivoin Reloadin loppuun ja jätettiin touhu siihen. Niin katkero olo, lisenssejä pliis!
Minekura-ostosteni kruununjalokiveksi osoittautui yllätyksekseni mystillinen Soul-Pepper-kirjanen, jonka sisällöstä en ostaessani tiennyt mitään. Nappasin sen mukaan vain, koska se oli ilmeisen uudehko ja hyvin esillä. Se paljastui myöhemmin muovit avattuani luonnoskirjaseksi, johon on kerätty Minekuran kuvituksen luonnoskuvia.
Luonnoksesta lopulliseksi kuvaksi. Toisinaan alustavassa suunnitelmassa on paljonkin eroja lopulliseen verrattuna, toisinaan suunnitelma on jo hyvin valmis.
Luonnoskirjanen antaa erittäin mielenkiintoisen uuden näkökulman Minekuran taiteeseen ja työskentelyyn varsinkin tällaiselle fanille, joka on jopa kirjoittanut aiheesta aika monta sanaa blogiinsa. Luonnoksia on tullut katseltua myös Minekuran Twitter-tililtä, koska hänen hyvin moniviivainen ja spontaanin näköinen luonnos- ja kuvanrakennustyylinsä on kiehtovaa katseltavaa. Kirjasen vahvuus onkin se, että kunkin luonnoksen vierestä löytyy pienempikokoinen valmis versio vertailukohdaksi.
Lisäksi kirjasen mukana tuli myös CD-levy, jolla on koko kirjasen sisältö myös valmiina kuvina. Niistä valtaosaa voi tarkastella myös layereittäin ilman filttereitä, efektejä, taustoja ja värejä. Ohjelma tarjoaa toisen mielenkiintoisen näkökulman siihen, miten Minekura rakentaa kuvituksensa. Soul-Pepper oli siis kokonaisuudessaan kerrassaan erinomainen ostos.
Kanzeon Bosatsun tausta on vielä vaiheessa.
———————-
Ensi kerralla sitten juttua Disney- ja Pokémon-seikkailuistani.