Kirjoitin viime talvena suosikeistani vuoden 2018 animesarjojen alku- ja lopputunnarien joukossa. Tykkään hirveästi OP- ja ED-matskuista, joten innostus jatkui sitten vuoden 2019 talvikauden sarjoihinkin. Ja nyt on aika vihdoin käydä muiden 2019 mahtavimpien tunnareiden kimppuun (tyylikkäästi näin kesän korvilla, vaikka vuosi-top-listat on yleensä tapana tehdä alkuvuodesta). Minusta on todella kiehtovaa, miten OP:t ja ED:t voivat kertoa sarjasta paljon, korostaa sen eri puolia, ennakoida tapahtumia ja heijastaa teemoja – ja siten vaikuttaa katsomiskokemukseen. Erityisesti minua kiinnostaa se, millaisena OP tai ED kertoo sarjan tarinan.
Tällä kertaa en kuitenkaan ryhmittele tunnareita parhaimmuuden mukaan vaan teemoittain neljässä osassa. Ensimmäiseksi valokeilaan pääsevät minuun suurimman vaikutuksen tehneet positiivista energiaa ja eteenpäin menemistä huokuvat pätkät.
Dr. Stone OP 1
Koko ihmiskunta kivettyy eräänä päivänä salaperäisesti, ja tiedemiehenalku Senkuu herää 3700 vuotta myöhemmin kivettymisestä ja päättää rakentaa teknologiayhteiskunnan uudestaan.
Kappale: Good Morning World! (BURNOUT SYNDROMES)
Dr. Stone on sarja, jolta en odottanut juuri mitään mutta joka päätyi olemaan tosi hauskaa seurattavaa, kunhan maltoin antaa tiettyjä maailmanrakennuksellisia kummallisuuksia anteeksi. Myös sarjan molemmat OP:t ovat tosi onnistuneita, mutta tykkään niistä vähän eri syistä.
Ensimmäinen OP iskee etenkin kappaleen ja tunnelmansa ansiosta. Huomaan edelleen aina välillä hyräileväni alkusäkeitä ”Ohayou sekai, good morning woo-oorld!” Kappale on tosi vetävä, ja Burnout Syndromesin vokalistin syvän kumea ääni kuulostaa maailman ihanimmalta suklaajäätelöannokselta.
Pätkässä on myös tosi kivoja valaistusjuttuja, jotka välkehtivät ja saavat kauniin väriloiston valtaamaan OP:n. Kun lyriikat toivottavat ihan alussa huomenet maailmalle, aurinko nousee maapallon taustalla ja luo komean vastavalaistuksen.
Päähenkilö Senkuu esitellään kävelemässä metsässä suoraan kohti kameraa auringonnousun sinervän valon hohkatessa taistalla. Myöhemmin pääantagonisti Tsukasan kävellessä vastaavasti kohti kameraa taustalla hehkuukin auringonlaskun punainen valo. Lisäksi aivan jokainen muukin OP:n leikkaus on sävytetty jollakin todella kauniilla valonlähteellä, oli se sitten aurinko, kuu tai ihan vain Senkuun sielua valaiseva tiede (0:44).
Vaikka OP keskittyykin tapahtumiensa puolesta aika pitkälti esittelemään staattisesti hahmojaan, upeiden valaistuselementtien takia sitä on hurjan kiva katsoa. Valo sitoutuu myös tiukasti sarjan tiedepositiivisuuden teemaan: me ihmiset olemme luoneet tieteen keinoin lukemattomia mittaamattoman ihmeellisiä keksintöjä, ja se on henkeäsalpaavan kaunis asia.
On toisaalta aikamoinen pettymys tähän maailmanaikaan, ettei sarja juuri kritisoi nykymaailman ympäristöongelmia ja muuta menoa tai korosta sitä, miten tiede on hieno juttu, jolla saisimme tehtyä maailmasta nykyistä paremman sekä ihmisille että muille eläville, kunhan sitä käytettäisiin järkevämmin. Sen sijaan tarina keskittyy aika sokeasti vain ihannoimaan ihmiskunnan saavutuksia. Mutta ehkä Japani ei vain vielä ole tässä ajattelupisteessä, kuten Petteri Uusitalo kirjoittaa Idän lumossa, eikä siksi japanilaisessa fiktiossakaan kovin usein tällaisia teemoja nähdä.
OP sisältää yleisen hahmoesittelyn lisäksi joitakin tosi kivoja henkäyksiä sarjan tärkeisiin keksintöihin. Erityisesti kohta, jossa Suika-tyttö katselee ympärilleen auringonkukkien keskellä, on kaunis (1:11). Voimakkaasti likinäköisen Suikan melonikypärään asennetut linssit välkähtävät auringonvalossa kuin liikutuksen merkkinä, kun tyttö näkee ensimmäistä kertaa ympäröivän maailman tarkasti. Ja tietysti mahdottoman iloisesti pärskähtävä Senkuu-Cola (1:05) on hauska pieni lupaus tulevasta, jota oma kotikatsomoni odotti innoissaan OP:n ansiosta heti alkujaksoista asti.
Dr. Stone OP 2
Kivettymisestä myöskin herännyt väkivahva Tsukasa taas haluaa hylätä modernin elämän ja luoda uuden, teknologiattoman maailman, jossa korruptoituneet aikuiset eivät pääse sortamaan puolustuskyvyttömiä lapsia. Samalla Tsukasa pyrkii estämään Senkuun tieteen valtakunnan nousemisen.
Kappale: Sangenshoku (PELICAN FANCLUB)
Dr. Stonen toinen OP ei loista kappaleellaan yhtä kirkkaasti, vaikka onkin ihan mukavaa kuunneltavaa. Se kuitenkin pistää täyden vaihteen silmään niiden tärkeiden keksintöjen – ja niiden myötä tärkeiden hahmohetkien – kuvaamisen kanssa. Sarjaa katsoessa oli suurenmoisen nautinnollista bongailla, milloin mikäkin OP:n hetki tulee. Hetket on rakennettu videoon taidokkaasti niin, että ne rakentavat innostusta ja halua tietää, miten niihin päästään sarjassa ja millainen rooli milläkin keksinnöllä on.
Keksinnöt (ja niiden puute) sidotaan myös OP:n hahmokerrontaan todella oivaltavasti tavalla, joka saa heti OP:n vaihtuessa odottamaan tulevia tapahtumia. Senkuun liikutus tähtitaivaan äärellä pomppaa silmille, sillä itsevarmuudessaan säkenöivän päähenkilön kasvoilla ei yleensä moisia tunteita näy (0:32). Tsukasan kätyrityttö maistelee hattaraa kuin se olisi kaunein asia hänen elämässään, vaikka tiedämmekin että hän on vihollisleirissä (0:34).
Turhakehahmot taas odottavat vuoroaan auringonlaskua vasten haudan edessä (0:36), vartijapoika Kinrou tökkää silmälasit nenälleen mahdottoman ylpeänä, parastyhmin poika Magma runttailee nyrkkiään kämmeneensä ja kädentaitoinen teräspappa Kaseki takoo katanaa (!!!).
Kakkos-OP myös palaa kivasti ensimmäisessä OP:ssa esiteltyyn Senkuun ja Tsukasan väliseen vastakkainasetteluun, jossa kamera näyttää hahmon suoraan edestä päin, Tsukasan punainen valo taustallaan ja Senkuun sinisen valon kajossa (1:08). Hahmojen valta-asetelmakin on katsojalle selvä – Tsukasan aggressiivisesti riuhtova katse tuntuu uhkaavalta, mutta sitä seuraava Senkuun melkein lempeän määrätietoinen silmien sulkeminen valaa luottamusta siihen, että kyllä Tiedevaltio pärjää Tsukasan voimille huolellisen valmistautumisen sekä keskinäisen yhteistyön ja luottamuksen ansiosta.
Kono oto tomare! Sounds of Life OP1
Porukka ulkopuoliseksi itsensä tuntevia oppilaita päätyy yrittämään mestaruutta lukion kotonsoittokerhossa.
Kappale: Tone (Shouta Aoi)
Kono oto tomaressa on kyse ystävyydestä ja sitä, miten ystävien tuella vaikeastakin kohdasta elämää on mahdollista rakentaa itselle uusi, parempi alku.
Tappelevana koulupahiksena tunnettu Chika kohottaa kätensä kohti auringonnousua yksin, ja yhtäkkiä kaikki kotonsoittokerhon kaverit ovatkin vierellä hyppäämässä ilosta ilmaan. Uutta alkua symboloivat myös kirsikankukkien terälehdet, jotka leijailevat logon taustalla (koska kirsikankukkien kukkiminen tarkoittaa kevättä, symbolista uuden alun aikaa – mutta myös konkreettisemmin aikaa, jolloin oppilaat aloittavat uuden kouluvuoden ja uudet työntekijät aloittavat firmoissa).
Aurinkoisen kouluunsaapumisesittelyn jälkeen OP siirtyy kuvaamaan keskeisten hahmojen taustalla kummittelevia syitä liittyä kotokerhoon. Chikan edesmennyt kotontekijä-isoisä, joka jaksoi aina uskoa häneen silloinkin kun oli vaikeaa. Koto-lahjakkuus Satowan hankala suhde vaativaan äitiin, joka tuntuu välittävän hänestä vain perinteisen koto-koulunsa perinteen jatkajana eikä ihmisenä ja tyttärenä. Tunnollisen Takezoun senpai, joka halusi levittää musiikin iloa, mutta ei onnistunut viemään koto-kerhoa edellisvuonna valtakunnallisten kisojen finaaleihin.
Hahmot löytävät kotonsoittokerhon kautta yhteisen unelman ja uutta iloa elämäänsä, vaikka entiset pettymykset painavatkin taustalla. Kolme keskushahmoa ja muut neljä kerhon jäsentä saavat seuraavaksi kauniin kirkkaan soittomontaasin kirsikankukkapuiden keskellä, ja heillä on hauskaa ja he ovat synkassa.
Kono oto tomare on yksi parhaista kuvauksista siitä, miten ystävyyden voimalla voi selvitä mistä vain, etenkin sen takia, että pienen alkukankeuden jälkeen hahmoista huokuu aito välittäminen toisiaan kohtaan. Sarjan katsominen on ihanaa, kun kirjoitus ei koskaan turvaudu puuduttaviin väärinkäsityskonflikteihin tai vastaaviin. Aina, kun jollain hahmolla on ongelma, muut ovat ehdoitta valmiina auttamaan ja olemaan tukena.
OP tavoittaa tämän tunnelman täydellisesti näyttäessään hahmojen yhteisiä hetkiä. Kotonsoittokerho ei ole heille pakkopuurtamista saavutusten eteen, vaan he haluavat kehittyä ja viedä toinen toisensa finaalikisoihin, koska kerho on elämän hylkäämiksi itsensä tunteneiden nuorten yhteinen ensimmäinen askel kohti tulevaisuutta.
Pätkässä on myös hienoja visuaalisia ideoita nostattamassa tunnelmaa. Ihan sen alussa lammikkoon tippuva pisara paljastaa lempeästi hehkuvia koto-nuotteja, ja lopussa taivaalla kimmeltää valolohikäärme hahmojen soittaman kappaleen symbolina. Myös keskivaiheen kirsikkapuiden keskellä tapahtuvan kotonsoittomontaasin kekseliäät siirtymät ansaitsevat erityiskiitoksen täsmäesimerkkinä siitä, miksei OP:n aikana tule tylsää hetkeä.
OP on kaunis, hauska ja positiivinen, mutta muistaa myös vilauttaa niitä ikäviä asioita, joiden takia nykyhetken ihanuus on vieläkin tärkeämpää.
Myös sarjan OP2 on samalla hengessä oikein toimiva, vaikkakaan ei aivan yhtä iskevä. Sen erikoisuutena tykkäsin kuitenkin erityisesti Satowan perheen koto-koulun perijän paikasta kilpailevan Akiran roolista ja hänen osaltaan oli todella tyydyttävää, miten OP muuttui hieman sarjan jälkipuoliskon edetessä.
How Heavy Are the Dumbbells You Lift? OP
Tytöt löytävät kuntosalin ja lihaskuntotreenaamisen ilot.
Kappale: Onegai Muscle (Ai Fairouz & Kaito Ishikawa)
En yleensä ole hirveän innoissani sellaisista animetunnareista, joissa päätyttöjen näyttelijät laulavat ikään kuin roolihahmonaan. Nämä ovat tyypillisiä söpötyttösarjoissa, joiden ääninäyttelyrekisteri menee usein aika karrikoiduksi piipitykseksi, joka kuuluu sitten laulustakin tavalla, joka ei usein tule kauhean lähelle omaa sydäntä. Kukaan laulaja ei oikeasti laula sillä tavalla, joten laulu hahmon suulla kuulostaa korvaani usein aika teennäiseltä.
Dumbbellin (Dumbbell nan kilo moteru?) OP on kuitenkin tästä trendistä omalla kohdallani riemukas poikkeus. Tarinassa energinen mutta ruuasta tykkäävä Hibiki tahtoo bikinikuntoon ja liittyy siksi Silverman Gymin jäseneksi. Lisähoukutteena toimii salin personal trainer -komistus Machio. Machiosta paljastuu kuitenkin maaninen kehonrakentaja, joka näyttää normaalilta animepojalta vaatteet päällä mutta ne riisuessaan muuttuu hervottomaksi lihaskorstoksi, jonka jokainen lihas pullistelee ylpeydellä.
Hibiki ja Machio vetävät OP-kappaleen niin hauskalla energialla ja mukaansatempaavasti, että itsellekin tulee hyvä treenifiilis Hibikin lyriikoiden luetellessa treeniliikkeitä ja ja Machion hihkuessa väliin tsemppauksia.
Hibikin ääninäyttelijä Ai Fairouz näyttelee hauskasti kappaleen aikanakin. Äänestä kuuluu valtava tarmo hänen laulaessaan suunnitelmallisuudesta ja tavoitteiden asettamisesta treenatessa. Kun hahmot pinnistelevät sarjojensa viimeisiä toistoja ruudulla ja lyriikat kertovat että kun kymmenen toistoa on maksimi mihin pystyn niin niitä pitääkin tehdä kolme settiä, niin laulukin muuttuu ähkivämmäksi – kuin laulaja yrittäisi itsekin samalla puristaa viimeistä toistoa voimien huvetessa mutta innon säilyessä. Ja kun lyriikat toivovat timmimpää kroppaa, niin Fairouzin äänestäkin kuuluu toiveunelma.
Myös video on pirteän värikäs ja liikkuu aivan mahtavalla ajoituksella kappaleen tahdissa nopeatempoisesti. Kun lyriikoissa luetellaan treeniliikkeitä, hahmot vilahtavat ruudulla tietysti näyttämässä kyseisen liikkeen. Vaikka toistot ovat välillä tuskallisia, tytöillä on tosi hauskaa ja he ovat innoissaan kehittämässä itseään.
Huomaan edelleenkin hyräileväni toisinaan tosi tarttuvaa biisiä. Sekä kappale että video ovat mahdottoman tarttuvia, energisiä, hyväntuulisia ja hauskoja. Itsellekin tulee kiva fiilis, koska kappale tiivistää tosi hyvin sen tunteen, kun koen itse kehittyväni jollain treenialueella ja tiedän tehneeni tehokkaan treenin. Vaikka Machio pomppii ruudulla älyttömän kroppansa kanssa, sarjan pointtina on näyttää, miten hauskaa voi olla ihan tavallinen treenaaminen, uusien liikkeiden kokeilu ja tutuissa voimistuminen.
Ja tietysti se ihana lopetus, jossa Machio kannustaa että ”Olet kaunis kun yrität parhaasi!” Machio arvostaa kaikkia, jotka haluavat pitää huolta kehostaan, vaikka tavoitteet eivät olisikaan Arska-tasolla.
Myös Dumbbellin ED on tosi hauska ihan samalla tavalla, mutta OP:n energiataso ja mukanalaulettavuus ovat niin paljon korkeammalla, että se on kuitenkin suosikkini.
***
Seuraava setti tulossa pian!
Kuvat:
Dr. Stone © Kome Studio, Boichi / Shueisha, Dr. Stone Project
Kono oto tomare © Amyuu / Shueisha, Kono oto tomare! Production Committee
How Heavy Are the Dumbbells You Lift? © Yabako Sandrovich, MAAM / Shogakukan, Silverman Gym