Kääk miten olikin niin kiireinen kevät, etten ehtinyt vilkaista blogiin päinkään. Mutta tarkoitukseni ei ole ottaa stressiä blogista, joten kirjoittelen silloin kun ehdin. Kuten nyt!
Olen muutaman viime vuoden aikana testaillut mangan lukemista japaniksi. Toistaiseksi lukemistoon on päätynyt vain kanjien eli kiinalaisten kirjoitusmerkkien lukemista avustavilla furiganoilla varustettuja sarjoja. Tämä helpottaa lukemista aivan olennaisesti, koska ääntämisasuinen sanavarastoni on pitkän animeharrastuksen ansiosta paljon laajempi kuin kanjiosaamiseni – eli tunnistan paljon enemmän sanoja ääntämismuodosta kuin niihin liittyvistä kirjoitusmerkeistä. Ja furiganat nimenomaan kertovat, miten kanjit kuuluu lausua.
Olen japanin kielen suhteen valitettavan itseoppinut. Lukiossa oli aikoinaan mahdollista suorittaa kolme japanin kurssia, joista viimeinen koostui melkein kokonaisuudessaan siitä, että opettaja näytti luokalle Densha Otoko -draamasarjan. Kursseista ei sitten ehkä jäänyt lopulta käteen ihan kauheasti, kun en lukion jälkeen pitkään aikaan jatkanut kielen parissa.
Monta vuotta myöhemmin näpyttelin usean vuoden ajan kielenopiskelusovellus Duolingoa, joka ei kuitenkaan ole kanjien opiskeluun millään tavalla käyttökelpoinen työväline, koska se vain syytää oppijalle erilaisia kanjeja, jotka sitten pitäisi vain opetella ilman mitään oikeaa ymmärrystä siitä, mitä missäkin kanjissa tapahtuu. Kanjien opiskeluun löysin paremmaksi apuvälineeksi Wanikani-palvelun, joka perustuu siihen, että ensin opetellaan erilaisten tarinallisten muistisääntöjen avulla kanjien osat eli radikaalit ja sitten niistä koostuvat kanjit ja lopulta kanjeista koostuvaa sanastoa. (En kauheasti tykkää palvelun tosi kirjaimellisesta tavalla rakentaa muistisääntötarinoita, mutta käyttämässäni sovelluksessa keksin monesti omat tarinat, jos valmiina tarjotut eivät tunnu riittävän toimivilta.)
Ennen loppuvuotta 2023 ei japaniksi lukemisen mahdollisuus ollut juolahtanut mieleenikään. Koska enhän minä ole koskaan oikeasti opiskellut japania, ja enhän minä nyt voi osata lukea sitä. Tuolloin kuitenkin valmistelimme Mangakarttaan jaksoa ysäriklassikkosarjasta Fake, ja sitä silmällä pitäen innostuin spontaanisti tavaamaan tekijä Sanami Matoh’n 2010-luvun alulla tekemää jatkosarjaa alkukielellä (koska mitään järkeviä käännöksiä siitä ei taida olla olemassakaan). Furiganoja ei kyseisessä jatkosarjassa ollut, joten Google Translaten kamerakäännöstoiminto oli ahkerassa käytössä. Mutta sen avulla sain kuin sainkin luettua ihan useita lyhyitä lukuja sarjaa. Totesin kuitenkin vielä tässä vaiheessa, että ei minusta taida japanin lukijaksi olla, koska olihan se hitsin hidasta ja turhauttavaa.
Toukokuussa 2024 kävimme sitten Japanissa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2017. Matkamme alkoi Okinawalta, ja siellä yövyimme muutaman yön lähellä Churaumin akvaariota kahden miehen pitämän havaijilaisen ravintolan yläkerrassa, jonka kahta värikästä huonetta herrat vuokrasivat matkaajille. Ravintolan puolella tökötti mangahylly, jossa oli selvästi omistajien suosikkisarjoja – etenkin kasarin ja ysärin jengipahis- ja baseball-sarjoja.
Ruokaa odottaessa poimin hyllystä hetken mielijohteesta baseball-sarja Majorin ykköspokkarin ja rupesin tavaamaan sitä. Ja yllätyin hurjasti siitä, miten helppoa lukeminen oli ja miten kivasti sain tapahtumista ja dialogista selvää. Sitten totesin, että kenties voisinkin kokeilla ihan oikeasti ostaa pokkarin mangaa luettavaksi, jos se vaikka onnistuisikin!
Tuolta 2024 reissulta mukaan lähti kaksi pokkaria, ja kun niiden lukeminen epävarmuuksista huolimatta sitten toimi yllättävänkin hyvin, niin tässä muutaman vuoden aikana on kertynyt enemmänkin japaninkielistä mangaa ja siihen liittyviä lukukokemuksia. Osassa lukuvalinnoista lukeminen on erinäisistä syistä toiminut paremmin tai vaikeammin kuin toisissa, mutta kokonaisuutena on ollut tosi siistiä, kun tuntuu, että kehitän itseäni ihan uudella alueella.
Japaniksi lukemisen kautta olen myös löytänyt jännittävän uuden tason mangaharrastukseeni. Ajattelin siksi tässä postaussarjassa kerätä ylös pohdintoja siitä, miten erilaisia sarjoja on hyvin erilaista lukea allekirjoittaneen auttavalla kielitaidolla.