Kategoria: Tapahtumat

Kategoriat
Länsiviihde Tapahtumat

R&A 2010: Lauantai 18.9.

Aranan R&A-ohjelma 2010

pe 17.9. Brotherhood
la 18.9. Love Exposure
su 19.9. Evangelion, The Secret of Kells, Burlesque Undressed
ke 22.9. The Illusionist, Heartbeats
pe 24.9. L.A. Zombie
la 25.9. Summer Wars
su 26.9. Raavan

Love Exposure (Ai no mukidashi)

Tämän päivän leffaan piti raahautua vielä kipeämpänä kuin eilen, mistä aiheutuva puolikuolleisuus epäilemättä vaikutti reaktioihini jossain määrin. Joka tapauksessa Love Exposure on kaikin puolin suurin piirtein yhtä kaukana eilisen Brotherhoodista kuin leffojen tuotantomaat Japani ja Tanska toisistaan. Jos Brotherhoodin tarina oli ennalta-arvattava niin Love Exposuressa se poukkoilee mitä odottamattomampiin suuntiin. Jos Brotherhoodin tunnekartta oli hienovarainen ja hellän karu niin Love Exposuressa tulikuumat tunteet riepottelevat hahmoja kuin myrskytuuli paperinpalasia. Jos Brotherhood herätti yleisössä awww-huokailua niin Love Exposure sai salin raikumaan räkänauruista.

Nelituntisen eepoksen ensimmäisestä puolikkaasta tykkäsin kuin hullu puurosta. Kung fu -pantyshotit ja muut absurdilla huumorilla leikkivät käänteet onnistuivat naurattamaan kieroutuneella hyväntuulisuudellaan ja hahmojen tarinat jaksoivat oikeasti kiinnostaa. Viimeisestä kolmanneksesta taas jäi suuhun harvinaisen paha maku, kun alkupuoliskon absurdi komedia saikin kyytipojakseen verisohjoista ahdistusta ja aivan liian suuren määrän mauttomuutta. Stondis-vitseille jaksan nauraa vain aika rajallisesti, ja parantumattoman sairaiden, toinen toistaan ikävemmiksi käyvien ihmistenkin katselu alkaa ennen pitkää rasittaa, kun emotionaalista tarttumapintaa heihin on tarjolla heikosti. Juonenkäänteiden syy-seuraus-suhteet ja kerronnan selkeyskin rupeavat loppua kohti kovasti hajoilemaan.

Vaikka toivonkin, että olisin läksinyt salista väliajalla, täytyy krediittiä antaa hienosta musiikin käytöstä, joka muistuttaa valtavasti Quentin Tarantinon übercoolia musiikkiohjaustyyliä. Visuaaliseltakaan puolelta en löydä muuta kuin positiivista sanottavaa, sen verran kovasti valkokangas tursusi kaunista katsottavaa niin kuvauksen kuin asetteluiden ja näyttelijöidenkin osalta. Kokonaisuutena leffa muistuttaa vikkelässä kipeydessään kovasti viime vuoden korealaista vampyyriraina Thirstiä, joka kuitenkin jäi mieleen paljon positiivisemmin jo eheämmän käsikirjoituksensa ansiosta.

————-

Hintansa väärti? Eeppinen alkupuolisko kyllä, mutta olisin lähtenyt teatterista paremmin mielin ilman jälkipuoliskon käsiin murenevaa epätoivoisuutta.

Kategoriat
Länsiviihde Tapahtumat

R&A 2010: Perjantai 17.9.

Vuoden 2010 Rakkautta & Anarkiaa -kierros pyörähti eilen käyntiin ja alkoi omalta osaltani tänään. Tänä vuonna ajattelin kokeilla liveblogata festarin tarjontaa, kun melkein päivittäin on tiedossa leffaa seuraavat puolitoista viikkoa. Näin meinasin tehdä jo viime vuonna, mutta en sitten saanut aikaiseksi, joten katsotaan, miten toimii. Synopsista saapi kurkkia R&A:n kotisivuilta.

Brotherhood (Broderskab)

Kämppiksen kanssa tarvitsi vain bongata synopsiksesta sanat ”homo” ja ”uusnatsi”, kun jo osoitimme leffan nimeä yksissä tuumin: ”Toi mennään kattomaan.” Aihepiirinsä ansiosta Brotherhood siis lukkiutui ensimmäiseksi must see -pätkäksi, ja onnistuikin aloittamaan R&A-viikon lippu korkealla. Juonikaari tietysti toimii juuri kuten homoista uusnatseista kertovan leffan pitääkin – kiellettyjä tunteita, kovaa ryhmäpainetta, dramaattinen paljastuminen, rankka huipennus ja niin päin pois. Sillä saralla ei siis mitään uutta taivaan alla, tämähän on kuin American History X:n ja Brokeback Mountainin rakkauden hedelmä (mikä ei sinällään ole huono juttu, koska kehnommatkin vanhemmat voisi leffamaailmassa saada).

Reippaasti tuoreemmalta sen sijaan tuntuu pätkän korostuneen pohjoismainen tunteenkuvaus ja amerikkalaisesta tyylistä selkeästi erottuva turhia sliippaamaton kerronta. Tämä tarina jäi mieleen vaikuttavana ja vakuuttavana ilmestyksenä vähemmän kekseliäästä juonesta huolimatta nimenomaan koska kaikki ruudulle heijastuva dramatiikka tuntui täysin uskottavalta. Oli kyse sitten Jimmyn kylmäpäisestä säikähdyksestä tämän herätellessä huumetokkurassa vessaan tuupertunutta veljeään tai Larsista yrittämässä epätoivoisesti keksiä jotain sanottavaa uudelle kämppikselle, missään ei takuulla vilku pienintäkään teennäisyyden häivettä. Erittäin aidolta tuntui myös miesten toistensa ympärillä kiertely, eikä leffa rankasta subject matteristään ja synkän realistisesta asenteestaan huolimatta pelkää heittäytyä hurjan söpöksi sopivan paikan tullen. Yleisö awwwwasi muutamassa kohdassa hyvinkin kuuluvasti.

Oman maininnan ansaitsevat pääosien esittäjien jännittävät kasvonpiirteet. Thure Lindhardtin muuten poikamaisissa kasvoissa korostuvat terävät ja tuimat piirteet. David Dencik taas näyttää muuten aivan täydelliseltä skinhead-kovikselta, mutta kasvoista paistavat valtavat, tunteikkaat ja kauniit silmät pehmentävät kokonaisvaikutelmaa. Näyttelijät myös käyttävät näitä ristiriitaisia piirteitään hyväkseen rooliensa elävöittämisessä suorastaan ihailtavan tehokkaasti.

———————-

Hintansa väärti? Ehdottomasti. Brotherhoodilla on vielä monta näytöstä edessä, joten mars kaikki pääkaupunkiseudun asukit katsomaan, jos aikataulu suinkin antaa periksi ja mitään kiinnostusta aiheeseen löytyy.

Kategoriat
Tapahtumat

Coniraportti desu~!

No oliko Desucon 2010 Suomen paras con?

Joo, kyllä se taisi olla.

Kaikki ovat tietenkin jo kirjoittaneet aiheesta ummet ja lammet, mutta jokaisen conikokemus onkin erilainen. Itse olin tosi aidoissa conitunnelmissa, kun lauantai-iltana neljän ja yhdeksän välillä orastava päänsärky ei halunnut jättää rauhaan ja sunnuntainakin oli vähän outo olo noin kolmen ja puolen  tunnin hajanaisten yöunien jälkeen (ah näitä koko vuorokauden conien iloja; pakkohan siellä oli heilua pikkutunneille). Eipä tuo menoa haitannut, mutta lievästi kehnoinen olo sai kyllä arvostamaan kahta kovemmin sitä, että missä tahansa olinkin, vierestä löytyi aina kylmää vettä. Anime- ja AMV-huoneiden antia kerkesin katsastamaan aika vähän, mutta sunnuntai-aamuna oli kyllä oikein mukava käydä ennen conin kunnollista toiminnallista heräämistä tapittamassa Spice and Wolfin ensimmäiset jaksot. Erittäin kiva, kun conista löytyy tällaistakin ohjelmaa, varsinkin kun animelista oli oikein hyvin kasattu.

Minulle Desucon 2010 oli ehdottomasti tähänastisista conikokemuksista hienoin ja ikimuistoisin, koska uskaltauduin itse ensimmäistä kertaa jopa puhujanpönttöön asti (no okei, olin viime vuonnakin sopertamassa jotain yaoi-paneelissa, kun Janne Kemppi oli kipeytynyt viime hetkessä). Pieni askel ihmiskunnalle, ajattelette ehkä, mutta ujolle, esiintymistä neuroottisella tarmolla koko elämänsä karttaneelle pienelle Aranalle kyseessä oli jättiläismäinen harppaus.

Vähän ehdin jo pelästyä, kun edeltäjäni kirjautui ulos koneelta oman ohjelmansa jälkeen ja läppäri päätti tietysti, että juuri silloin oli se kaikkein täydellisin aika ruveta asentamaan päivityksiä. Noh, eipä se viivyttänyt Utena-luentoa kuin viisi minuuttia, pahemminkin olisi voinut käydä. Yllättävän rauhallinen olin sitten kun pääsin puhumaan. Unohdinpa siinä hötäkässä kuitenkin kysyä luennon alkuun, olisiko joku salissa tarvinnut briiffausta Utenasta sarjana ennen yksityiskohtiin menoa – aika olennainen moka, mutta kyllä monet vaikuttivat sitten jälkeenpäin olevan ihan tyytyväisiä, vaikka alkuun oli kuulemma tuntunutkin aika sekavalta.

Kaikki kuitenkin lopulta pelitti tosi hienosti, enkä tuota alku-unhoitusta lukuun ottamatta möhlinytkään juurikaan. Lopuksi oli tosi hienoa, kun yleisöstäkin tykitettiin fiksuja pointteja ja syntyi keskustelua. Ylipäänsä olin ihan yllättynyt siitä, miten paljon porukkaa siellä oli, kun olin odottanut jotain maksimissaan parinkymmenen hengen väenpaljoutta. Kiitos kaikille, olitte hyvä yleisö! ~<3

Illemmalla suoriuduin sitten vähän kehnommin, kun esittelimme Maijan kanssa yaoi-ohjelmassa genren parhaimmistoa. Meikäläisen puhetaito on vähän niin ja näin, enkä oikein ollut siinä vaiheessa iltaa enää kovassa iskussa, mutta toivottavasti ohjelma nyt edes täytti tarkoituksensa ja katsojat löysivät jotain uutta tai ainakin saivat bongailla omia suosikkejaan listoiltamme.  Huomattiin sitten vielä myöhemmin, että aurinko häikäisi niin, etteivät diat näkyneet aivan kunnolla, mikä tietysti jäi potuttamaan. PDF-faili powerpointista kannattaa kuitenkin ladata Maijan blogista, jos BL yhtään kiinnostaa, koska dioista löytyy aika laaja kirjo kaikenlaista hauskaa sieltä paremmasta päästä ja toivottavasti moneen makuun.

Ainiin ja kiitosta sinulle, joka tulit ohjelman jälkeen suosittelemaan Prunus Girliä, vähänkö ihana sarja <3. Enpä ennen tiennytkään, että poikarakkauttakin löytyy heteropojille suunnattuna, mutta Hideyoshi-fanit varmasti ahmisivat päähenkilötyttöpojan suihinsa jos saisivat tästä anime-version.

Lue lisää ”Coniraportti desu~!”
Kategoriat
Anime Länsiviihde Tapahtumat

Rakkautta & Anarkiaa 2009

R&A-elokuvafestarit olivat ja menivät, ja Arana kävi tuomitsemassa kymmenen leffaa jo toiseen kertaan peräjälkeen. Tarkoitus oli oikeastaan laittaa kommenttia jos festarin aikana ja patistaa ihmisiä katsomaan parhaat, mutta eipäs tullut taas mitään tehtyä. Tässä siis nyt jälkikäteen lyhyet arviot kaikista ja linkit esittelyihin:

Amreeka

Tykkäilin erittäin paljon siitä tasapainosta, jolla Amreeka yhdistelee kevyttä hyvän mielen draamakomediaa ja yhteiskunnallista sanomaa. Palestiinalaisäidin ja -pojan terroristipelkoisiin Yhdysvaltoihin integroitumisen tarkkailu tiukasti henkilökohtaiselta ihmisen tasolta avaa samalla yllättävän tehokkaasti näkymää kulttuurien kansainvälisiin suhteisiin ja molemminpuolisiin ennakkoluuloihin, jolloin raina saa varsin onnistuneesti toteutetun viihdyttävyytensä lisäksi syvempääkin merkitystä. Tunnelmakaan ei perinteisistä ”ole oma itsesi” -viesteistä huolimatta missään vaiheessa muutu raskaaksi, yltiötunteikkaaksi tai edes saarnaavaksi, mikä luo tervetullutta vaihtelua tämäntyyppisille elokuville yleisiin tönkköihin opettavaisuusmaneereihin.

Billu Barber

Edes Shahrukh Khan Bollywood-maailman virallisena seksikkyyden ruumiillistumana (sekä leffassa että tosielämässä) ei pelasta omaan pitkäpiimäisyyteensä hukkuvaa tuotosta, jolla olisi periaatteessa ihan hauska tarina kerrottavanaan, mutta joka kieltäytyy itsepintaisesti viemästä sitä eteenpäin. Khanin (mitenkään mihinkään liittymättömien, mutta luonnollisesti tosi seksikkäiden ja siksi hienojen) tanssinumeroiden lisäksi ainoastaan viimeiset kymmenen minuuttia toimivat katsomiskelpoisena viihteenä. Muuten en jaksanut tuntea edes myötähäpeää (paitsi muutamassa ihan erityisen nolossa komediakohtauksessa), kun sekin energia meni hereillä pysymiseen, etten vain missaisi mainittuja tanssikohtauksia. Tai no joo, pääsihän Khan tietysti heiluttamaan valomiekkaa Matrix-nahkassa…

Lue lisää ”Rakkautta & Anarkiaa 2009”
Kategoriat
Meta Tapahtumat

Mangapäivästä

Viime viikonlopun Helsingin sarjisfestareiden oheistapahtuma Mangapäivän ohjelma jätti yllättäen pienehköstä imagostaan huolimatta käteen itse asiassa enemmän kuin mikään läsnäolollani kunnioittamani tapahtuma sitten Animecon III:n (joka oli ensimmäinen animangatapahtuma, jonne onnistuin aikoinaan venturoimaan). Ohjelma oli jopa järjestetty niin, että pääsin yleisöimään kaikkiin numeroihin, jotka halusin nähdä.

Ensin Janne Kemppi puhui mangan kielestä ja ilmaisusta. Kivoja vinkkejä taas siitä, mihin kannattaa kohdistaa huomiota mangaa lukiessa. En vain enää kahden muun kemppiluennon jälkeen oikein muista, mitä erityistä tällä ensimmäisellä tuli mieleen.

Seuraavaksi Kemppi vinoili yaoille. Varmasti hänen luentonsa kohokohta oli se asiaton puoli – protoyaoi. Itse en ehkä pitänyt sitä niin hauskana kuin mihin olisi ollut aihetta, lähinnä siksi, että olen facepalmannut tosi eeppisesti ja useampaan kertaan joka ikiselle kyseisen simulaation sisältämälle käänteelle yaoia lukiessani, ja simu toi mieleen liikaa kireitä muistoja huonolle fiktiolle vuodattamistani verikyynelistä sekä kaupan päälle vielä kauhean määrän luvattoman kömpelöitä tai hävyttömän rumia piirustustyylejä, jotka olin luullut jättäneeni taakseni jo kauan sitten.

Lue lisää ”Mangapäivästä”
Kategoriat
Avautuminen Tapahtumat

Non-conraportti

Tunnollisena blogaajana lienen velvollinen jonkinlaisen coniraportin rustaamiseen viikon takaisen Animeconin tiimoilta. Tämä on kuitenkin aika vaikeaa ottaen huomioon, että tuskin keksin tässä vaiheessa juuri mitään sanottavaa, jota joku muu ei ole jo aiemmin sanonut.

Conissa oli siis ihan kivaa, mutta kesä 2009 ei ole ollut minulle hyvää conittamisaikaa. Desucon meni alkukesästä suurimmaksi osaksi ohi pakottavien irl-syiden, hirveän väsymyksen ja hermoraunioitumisen yhteisvaikutuksen takia, ja Animecon-fiiliksiäkin laskivat mitattavissa määrin piskuisiksi jääneet yöunet.

Tyydyn nyt sitten tässä lähinnä ilmaisemaan harmini siitä, ettei järkeni juokse tarpeeksi nopeasti, jotta olisin hyvässä Animecon-hengessä älynnyt tehdä pienen scifilounge-kokeilun. Kyseisen muuhun conialueeseen verrattuna melkein-tyhjyyttään kumisevan ajanviettopaikan paljon puhuttu ”Animehengaaminen kielletty” -nootti nimittäin johti kämmenen ja naaman väistämättömään, tosin vertauskuvalliseen kohtaamiseen minulla yhtä lailla kuin epäilemättä monilla muillakin anime-ihmisillä.

Tuli jälkikäteen siis mieleeni, että kunnon cosplay-puvun tai muun ernuiluasustuksen puuttuessa olisi pitänyt käydä ostamassa laukku ja vaatteet täyteen  animepinssejä, tulostaa laukkuun isoja L-kuvia ja napata läpinäkyvään muovipussiin vielä hyllystä kasa poikarakkausmangaa ja näillä varustuksilla lampsia samaan tyyliin kuorrutetun toverin kanssa scifiloungeen juttelemaan mahdollisimman syväluotaavasti ja vertailevasti vaikka scifi-kirjallisuuden, -television, -nettifiktion ja -animen konventioista ja tutkailemaan niitä näytillä olleita spefiteoksia. Sitten olisi katsottu, potkivatko vihaiset scifisedät scifistä puhuvat animutytöt ulos ja kuinka nopeasti, mulkoilevatko vihaisina, hyväksyvätkö joukkoonsa vai miten reagoivat.

Ymmärrän kyllä, että scifistejä ärsyttää, kun animehengarit tunkevat joka paikkaan ja syövät koko heidän asiallisen coninsa. Loungen kielto on vain – vaikka kuinka olisi osaksi leikkimielinen – minulle viimeinen todiste siitä, etteivät Animecon ja Finncon kuulu yhteisestä tapahtumapaikasta ja -ajasta huolimatta samaan conikokonaisuuteen muuten kuin nimellisesti, eivätkä ne jaksa edes yrittää enää. Syy ei tietenkään ole yksin scifistien, vaan animisteilla on vähintään yhtä suuri osuus kuilun kasvattamisessa. Scifiloungen kieltokyltti vain pukee asian sanoiksi masentavan yksiselitteisesti.

Itse juoksen coneissa ensisijaisesti ohjelman perässä ja hengaan kuvaamassa cosseja vain silloin, kun kiinnostavien ohjelmien välille sattuu tauko. Anime- ja Finnconissa olen perinteisesti valinnut puheohjelmat melko tasaisesti, koska spefipuolelta löytyy aina mukavasti laatuaiheita. Taidan peräti kuulua siihen ilmeisesti suhteellisen pieneen joukkoon, joka käy molemmissa coneissa, ei vain Animeconissa tai vain Finnconissa. Siksi tapahtumien riitautunut rinnakkaiselo surettaa kovasti. Ensi vuonna tätä ranttia ei onneksi tarvita.