BL-bingo: Just Around the Corner

Tällä kertaa alkuperäinen kansi, koska en löytänyt järkevän laatuista jenkki- tai ranskakantta. Yuuya ja Kiriya seisovat tienhaaraa reunustavan tiiliaidan kulman molemmin puolin. Jostain syystä kuvan alareunassa on koira.

Lukiolainen Yuuya on päätynyt jokin aika sitten outoon seksisuhteeseen vanhemman Kiriyan kanssa ja on vähän rakastunutkin tähän, mutta homma menee hankalaksi, kun Kiriya paljastuukin opettajaksi, joka päätyy sijaistamaan Yuuyan luokkaa.

Alkuperäisnimi: Ano kado wo magatta tokoro
Tekijä: Touko Kawai
Julkaisu: Magazine Be x Boy (Libre Shuppan), englanniksi 801 Media ja ranskaksi Taifu Comics nimellä Juste au coin de la rue (joskin molemmat painokset lienevät loppu)
Luettuna: 1/1

Tuhannen kännissä on haastamassa myrkyllistä romanssia, molemmilla kuusi osumaa. Wholesome on jäänyt kauas taakse neljällä osumallaan.
Uudet osumat merkitty kannen muratinlehtien kunniaksi tummanvihreällä.

Vanhempi uke:

Jos Solfègeen oli piilotettu reversible-pariskunta, joka vain lukijoiden mieliksi larppasi sitä, että olisi vanhempi uke ja nuorempi seme, niin Just Around the Cornerissa nähdään vanhempi opettaja-uke ja nuorempi oppilas-seme ihan ilman dynamiikkajännyyksiä. Heidän välinen suhteensa on myös kuvattu juuri sillä tyypillisemmällä opettaja-oppilas-kuviolla, jota pohdiskelin edellisessä postauksessa Solfègesta. Kiriya yrittää lopettaa suhteen, kun selviää, että poika, jonka kanssa oli syntynyt epämääräinen suhde, olikin kertomaansa nuorempi ja sattui vieläpä hänen sijaistamalleen lukioluokalle — mutta tietysti Yuuya saa lopulta käännettyä hänen päänsä, koska heidän välilleen jo rakentunut yhteys olikin odotettua tärkeämpi myös Kiriyalle. 

Olen aina tykännyt Touko Kawain tarinoista, ja vaikka opettaja-oppilas-tarinat eivät olekaan yhtään juttuni, tämä on jäänyt mieleen positiivisesti. Se romantisoi suhdetta aika toimivalla tavalla, ikäero- ja riippuvuussuhteen ongelmat myöntäen, mutta kuitenkin ihan toimivan romanttisen kompromissipäätöksen löytäen.

Suudelma työpaikalla:

Tämä suudelma oli pokkarin kulminaatiopiste, kun sen myötä pari joutuu toden teolla miettimään suhdettaan, ja sitä, onko heillä mahdollisuutta yhteiseen tulevaisuuteen. Joskin hulvattominta oli tätä edeltävä tapaus, kun söpön ja ujon oloinen luokkakaveripoika paljastuukin salaiseksi supersemeksi, jota ei suuremmin kiinnosta, onko opettaja ilahtunut lähentelystä vai ei. Nautin täysillä viatonta esittävästä yllärilimapojasta, tosi hauska käänne!

Tuhannen kännissä:

Kuten tyypillistä, tuhannen kännit johtavat siihen, että pääpari päätyy vällyjen väliin. Ihan hauska lähestymiskulma kuitenkin, että tällä kertaa kännit on juotu jo ennen ensimmäistä kohtaamista, koska kyseessä on panosta parisuhteeseen -kaavan sarja.

Varma uusintaluku:

Vastaavasti kuin Solfège, tämäkään tarina ei saanut ”uusi tarina suosikkitekijältä” -osumaa, koska tämä ei ole ensimmäinen lukukertani. Touko Kawai on varhainen tekijäsuosikki, joka onnistuu aina löytämään mainion tasapainon romantiikan, melankolian ja sielua kaivertavan tuskan välillä.

Vaikka edellisestä kerrasta on vuosia, olen lukenut Just Around the Cornerin varmasti ainakin kahdesti ennen tätä kertaa, joten eiköhän seuraavakin kerta vielä joskus tule. Ei missään nimessä suosikkini Kawailta, mutta ihan hyvä tarina kuitenkin, ja aika lailla muodostunut opettaja-oppilas-tarinoiden ideaaliksi mielessäni. Jos niitä on pakko lukea, niin voisivat olla mieluusti tällaisia.

Muita huomioita:

Eääh on niin vaikea vetää rajaa bi-hahmon ja gay for you -tropeen välillä. Tarinan alussa Yuuya miettii, että ei ole ennen kokenut vetoa miehiin, mutta ehkä se ei nyt riitä bi-osumaan tällä kertaa.

Lisäksi myrkyllisen romanssin osuma jäi tältä tarinalta keräämättä, koska vaikka tarinan käsittelemä ikäero- ja opettaja-oppilas-romanssi on lähtökohdiltaan ongelmallinen, hahmojen välistä suhdetta ei kuvata tahallaan tai vahingossa myrkyllisenä, enkä näe siinä samanlaisia selkeitä hyväksikäytön elementtejä kuin Solfègessa.

Olin muistellut, että Solfège ja Just Around the Corner olisivat olleet suunnilleen vastaavat tarinat. Selvästi en ole silloin aikoinaan nuorempana ihan hahmottanut, miten Solfège esittää romanssinsa kyynisen ja suorastaan irvokkaan epäromanttisena hyväksikäyttötarinana. Just Around the Corner taas on paljon suorasukaisempi, hieman reaalimaailmaa sivuava mutta kuitenkin hyvällä maulla romantisoitu opettaja-oppilas-romanssi, joka tapahtuu omassa pienessä BL-kuplamaailmassaan, jossa on ok uskoa, että päähenkilöt tulevat onnellisiksi yhdessä, kunhan oppilaspuoli vähän vielä varttuu ja kypsyy.

Kuva © Touko Kawai, Libre Shuppan

Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 3

 Cut

luukku 3 cutcutcut

Parhaat angstipojat.

Mangaka: Touko Kawai
Julkaisulehti- ja aika: Magazine Be x Boy (Biblos, nykyisin Libre), 2003
Pokkareita luettuna: 1/1
Milloin löysin: 2004
Mistä kertoo: Chiaki käyttäytyy itsetuhoisesti ja Eiji kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä. Yhdessä he alkavat päästä yli ongelmistaan.

Touko Kawai on yksi varhaisista BL-suosikeistani siltä ajalta, kun en paljon muita genrejä yläasteella lukenutkaan. Hänen sarjansa tykyttävät vieläkin kivasti, ja sydäntäni lähimpänä niistä on edelleen se ensimmäinen lukemani. Cut yhdistää kamalan angstin ja ihanan romanttisuuden sillä optimaalisella tavalla, johon vain Kawai pystyy.

Cut taitaa edelleen olla eheyttävin mangakokemukseni. Pääpojat saavat toisistaan tuen ahdistavien perhesuhteidensa kestämiseen ja niiden aiheuttamien traumojen ylitse pääsemiseen. Chiakin ja Eijin välille syntyy tiivis ja uskottava suhde. Heidän mielenterveydelliset ongelmansa ovat vakavia, mutta laadultaan varsin erilaisia. Kumpikin pystyy siksi näkemään toisen tilanteen sen verran eri vinkkelistä, että he pystyvät auttamaan toisiaan. Tuloksena suhde rakentuu mukavan vastavuoroiseksi.

Kawaille tyypillinen seme-uke-roolien tunnuspiirteitä sekoittava parinrakennustyyli tuntui silloin mukavan erilaiselta BL:n valtavirtaan verrattuna, ja se on myös pitänyt tarinan yhä elinkelpoisena. Romuluinen piirrostyyli puolestaan on selvästi 2000-luvun alkupuolta, eikä ollenkaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Poikien taustat ovat suorastaan itseisarvoisen ja ylilyödynkin angstisia jopa vähän hupsulla tavalla. Itsehän kuitenkin popsin yliraamitettua angstia suurella ruokahalulla, ja tarinassa on muutenkin tunne on kohdallaan. Rikkinäiset ihmiset eivät saa selvitettyä sotkujaan aivan haavereitta, mutta lopusta jää hyvä ja kaunis mieli, kun haasteita ei tarvitse ylittää yksin. Toivo tulevaisuudesta voimistuu, ja maailmasta löytyy lopulta paljon kauneutta.

Tykkään myös lekalla päähän -tyylisistä metaforista, joten kannen lentoon lähdössä oleva pulunen koskettaa sydäntäni mukavasti. :)

9 erittäin hyvää syytä olla lukematta poikarakkausmangaa (2/3)

Viimeksi vikisin BL-sarjojen hahmoista, nyt vuorossa seksin käyttöön liittyvää itkuvalia.

4. Raiskaus merkitsee rakkautta

Caramel

Caramel: AMG THEIR LOVE IS SO TRUE!

Kun viimeksi rupesin pääsemään vauhtiin sen kanssa, miten kaikki on kehnoa homopornon porno-osuudessa, niin kaikkien harrastajien suosikki eli semiraiskaus rakkaudenosoituksena on tietysti otettava narinan aiheeksi. Jaajossa seme uhkailee, alistaa ja painostaa uken seksiin, koska ”sanasi sanovat ei, mutta kehosi sanoo kyllä”. Puku Okuyaman Caramel saa nihkeän hien pintaan, kun semen kämppiksenä asuva uke ei pakotuksen jälkeen uskalla moneen päivään tulla kotiin, mutta silti näiden suhde yritetään jostain syystä kuvata romanttisena ja ihana. Ja Caramel on vielä aika laimea tapaus, jos verrataan vaikka Yuki Shimizun BL-klassikko Love Modeen.

Semelle seksuaalinen itsemääräämisoikeus on tuntematon käsite. Koska uke selvästi tykkää hänestä ja koska hänellä on kaikki fyysiset avut ottaa pienen ja heiveröisen uken anaalineitsyys, on hänellä tietysti pettämättömän harlekiiniromantiikan logiikan mukaan tähän oikeuskin. Ukehan selvästi nauttii siitä myös! Ei koskaan antanut hyväksyntäänsä tai ollut millään tasolla mukana toiminnassa, mutta kyllä pojan kroppa reagoi, kun oikeita vipuja väänteli (PUN INTENDED). Sen päättelemiseen, mikä tässä kuviossa on vikana, ei tarvita kuin muutama toimiva hermosynapsi.

Järkevän ihmisen äimistykseksi yaoimaailmassa kukaan ei huomaa mitään erityistä tässä menettelyssä. Ukekin jatkaa semen kanssa heilailua ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut, koska hei, hänhän tosiaan tykkää semestä. Se, että seme juuri pakotti hänet seksiin sen kummemmin kyselemättähän vain kertoo siitä, miten kovasti seme haluaa häntä. Vaikka koulu olisi täynnä fiksumpia, paremman näköisiä ja persoonallisempia ihmisiä, seme on valkannut juuri uken kiintymyksensä kohteeksi, ja siitä sietää olla otettu. Sitä paitsi semellä on ollut traaginen lapsuus ja tämä käyttäytyy siksi inhottavasti ukea kohtaan. Täten on täysin ymmärrettävä, ettei seme osaa ilmaista tunteitaan muilla tavoin kuin työntämällä sukuelintään sinne, minne se ei kuulu.

Ideologisella tasolla tällainen käytös niin semen kuin ukenkin puolelta kuvottaa minua. Raiskaus sinänsä on mielestäni erittäin validi ja kiehtova käänne fiktiossa käsiteltäväksi, mutta yaoissa tarinan pääsuhteessa tapahtuvia raiskauksia ja raiskauksenluonteisia akteja käsitellään liian usein romanttisina toimintoina. Raiskauksen esittäminen kauniina ja puhtoisena romantiikkana on suurin piirtein halventavin mahdollinen näkökulma aiheeseen.
Jatka artikkelin ”9 erittäin hyvää syytä olla lukematta poikarakkausmangaa (2/3)” lukemista