Kevään ensivaikutelmia: Fullmetal Alchemist: Brotherhood

14.4.2009 kello 23:13

Meh, uudesta FMA:sta löytyy sen verran sanottavaa, että se saakin oman postauksen (ihan kuin tästä ei olisi jo jauhettu tarpeeksi ilmankin).

Ahoge :D

Kuin kaksi marjaa ahogea.

Ensimmäinen mieltäni ilostuttanut seikka alkemiaveljesten paluussa ruudulle oli ehdottomasti uudella materiaalilla aloittaminen. On mielestäni hyvä, että edelliseen sarjaan tehdään selvä pesäero alusta lähtien, sillä mangan tiukka noudattaminen ja sitä kautta melko lailla ensimmäisen animen alkujaksojen toistaminen on ollut oikeastaan suurin huolenaiheeni Brotherhoodia koskien. Silloin edessä olisi ollut iso kasa tavaraa, joka esitetään jo kolmatta kertaa. Toisaalta uuden tuotannon alku tekee selväksi, että tekijät ovat valmiita myös joustamaan mangan kaavasta, mikä ehkäisee katsomisinnon tyrehtymistä, sillä jaksan harvemmin pysytellä sarjan katsomossa, jos se seuraa orjallisesti alkuperäisteosta. Lior-retken siirtäminen myöhemmäksi, introvideon vihjeet sekä Isän vilahtaminen jaksossa antavat tosiaan toivoa siitä, että uusi anime yrittäisi jossain määrin uudelleenkirjoittaa tarinan kerrontajärjestystä ja käyttää hyödykseen pitkälle ehtinyttä pohjamateriaaliaan.

Valitettavasti Brotherhoodin ensimmäinen jakso ei kuitenkaan ole hyvä pilotti teknisesti katsoen uudelle sarjalle. Katsojan oletetaan tuntevan tuoteperheen maailma ja hahmot jo entuudestaan, eikä jakso siksi edes yritä pärjätä itsenäisesti vaan luottaa siihen, etteivät paljastukset henkilöistä ja maailmasta ole varsinaisesti paljastuksia vaan tuttua faktaa. Tietysti tekijät ovat tässä oletuksessaan oikeassa, mutta tuloksena on heikko alku itsenäiseksi tarkoitetulle sarjalle. Monet jännitekohdat ohitetaan täysin, varsinkin Edin teräsraajat ja Alin tyhjä haarniska tuodaan esille ilman minkäänlaista voimaa ja hirveä määrä tärkeitä henkilöitä ahdetaan mukaan pieniin rooleihin. Mangassa ja ensimmäisessä animessa tapaamme pikkuhiljaa karttuvan hahmoköörin jäsenet voimakkaammin ja heidät todella esitellään yleisölle sen sijaan että heidät heitettäisiin vain ruudulle morjestamaan. Führerinkin pwnaus olisi ollut paljon tehokkaampi kohtaus jos hän ei vain käväisisi kaiken muun sähellyksen keskellä heilauttamassa miekkaansa. Itsessään jakson tarina sopisi sinänsä kyllä varsin autenttisesti mangaan samoin kuin Jääalkemisti sopivan moraalisesti epävakaana hahmona ja tämän sotilasviha teemana.

En epäile yhtään, etteikö tästä voisi tulla parempi sarja kuin ensimmäinen FMA-anime on, sillä mangan seuraaminen antaa jo valmiiksi paremman ja koherentimman tarinan, mutta ensimmäisellä yrityksellä on puolellaan heti alkuunsa kaksi isoa valttia. Ensinnäkin Michiru Oshima osui musiikeillaan napakymppiin edellisessä sarjassa, mutta tässä versiossa musiikit häipyvät taustalle hahmottomaksi massaksi. Toisekseen sarjojen ensimmäisiä kohtauksia ei voi edes verrata. Brotherhoodin alku on yksinkertaisesti ponneton, kun muistaa, miten täydellisen riipivä ensimmäisen sarjan prologikohtaus on. Lähes vastaava, mutta pätkäistympi takauma on uudessa sarjassa ängetty johonkin jakson loppupuolelle ahdistukseen, jossa siihen ei ole aikaa keskittyä.

Yksi mangan toteutuksellisesti vahvimmista puolista on minusta aina ollut jatkuva slapstick-tyylisen huumorin ja vakavasti otettavan draaman välillä hyppeleminen niin taidokkaan tasapainotetusti, ettei kumpikaan painotus saa liikaa huomiota, eikä näppärän luontevasti kerrontaan sopiva kuvallinen hauskuutus yleensä onnistu ärsyttämään edes minua, joka en normaalisti jaksa kestää hassutteluhuumoria kuin erittäin pienissä annoksissa. Kumpikaan animeadaptaatioista ei kuitenkaan (ainakaan tähän mennessä) saa vakavan ja komedian välisiä kerronnallisia siirtymiä luistamaan yhtä sulavasti, mikä omalla kohdallani häiritsee katsottavuutta jonkin verran. Brotherhoodin pilotti ei myöskään loista humoristisella kekseliäisyydellä, vaan turvautuu vähän säälittävästi nostalgia-/tuttuuspisteihin sarjan loppuunkaluttujen vakiovitsien muodossa. Ed on edelleen lyhyt, Mustang hyödytön märkänä, Armstrong pullistelee uljaita muskeleitaan ja ELYCIA-CHAN!<3<3<3<3. Juu, ihmiset pitävät niistä vitseistä, minäkin pidän niistä, mutta omaperäisyys nostaisi jaksoa kohtaan tuntemaani arvostusta.

Olen varmaan ainoa sielu koko planeetalla, joka ajattelee näin, mutta suhtaudun Rie Kugimiyaan Alphonsen seiyuuna vähän varautuneesti. Myönnettäköön, etten ole näitä hänen isompia tsundere-roolejaan nähnyt, enkä siis oikein osaa sanoa hänen ääninäyttelynsä ulottuvuudesta mitään, mutta mielestäni ensimmäisen FMA-animen ja mangan Al-inkarnaatioissa on havaittavissa hieman erilaisia painotuksia. Edellisen animen Alin tyttömäinen kimitys sopii suhteellisen hyvin hahmon pehmeämpään herttainen pikkupoika -luonteeseen, mutta mangan Al tarvitsisi mielestäni vähän kovempaa ja sarkastisemmin latautunutta ääntä.

Muuta maininnan arvoista sälää löytyy paljonkin, tärkeimpänä se, että Mustangin seiyuu menee täysin hahmon synkän kunnianhimoisuuden ohi suoraselkäisellä hyvisäänellään. Enkä minä ole edes katsonut Gundamia. Eeppinen setä kertojaäänenä ei myöskään pahemmin vakuuttanut, eyecatchien retardiäänestä puhumattakaan. On kuitenkin äärettömän suloista, miten koko internet minä mukaanluettuna huudahti ”Hughes!<3″ tämän pilotin myötä. Ja kuvittelenko vain vai nuorentuiko Kimbley adaptaatioiden välillä roimasti? En tosin valita hänen cameostaan, sillä herran ääni ja leuka tarjosivat fanityttöiltävää pitemmäksikin aikaa.

d'awwwww!

HUGHES! <3 (Elycia ei takuulla ole ikinä ollut tuosta suloisempi.)

OP ja ED

Nuori Hohenheim jokaisen jakson alussa? KIITOS, BONES, OLET PARAS ANIMAATIOSTUDIO IKINÄ! Openingin kappale yllätti olemalla täysin eri tyyliä kuin vauhdikkaalta shounenilta voisi odottaa, mutta joka muutaman kuuntelukerran jälkeen alkaakin tuntua todella osuvalta valinnalta Fullmetal Alchemistiin, joka loistaa reippaan toiminnan ja hienojen tappeluiden lisäksi myös filosofisella otteellaan ja alati etenevällä juonellaan. Laulajan kirkas ja herkkä ääni kuulostaa kauniilta, ja rauhallisemmat ja vauhdikkaammat kohtaukset on sovitettu musiikin vaihteluihin erittäin voimakkaaksi kokonaisuudeksi. Varsinkin kohta 0:49-0:53 on traagisessa rekonstruktuurisuudessaan komea audiovisuaalinen yhdistelmä. Alun Hohenheimin ja Edwardin rinnastaminen tuo videoon lisäsyvyyttä ja vähentää sen tyypillisyyttä. Edes pakolliset juoneen suoraan liittymättömät räjähdyksillä varustetut tappelukohtaukset eivät pääse häiritsemään lyhyydessään ihan tuhottomasti (Envyn >:D -naama!).

Ei omena kauas puusta...

Toivottavasti ending songin esittävää SIDiä alkaa kuulua enemmänkin animen puolella, sillä pidän kovasti sekä Usosta että Kuroshitsujin openingista, jota olen jo hypettänyt vaikka kuinka. En pahemmin välitä outron gameboygrafiikkaa muistuttavasta animaatiotyylistä, mutta ajatus sen takana on hieno. Aikajatkumon sekoittaminen laittamalla teini-ikäiset Ed ja Al seikkailemaan kymmenvuotiaiden inkarnaatioidensa liitupiirroksiin on kunnioitettavan meta idea, jonka kanssa mennään vielä pitemmälle viittaamalla lopussa ensimmäisen sarjan viimeisen intron loppuun. Arvostusta lisäksi endingin aikana vilahtavasta 4-komasta (tai tässä tapauksessa kyse taitaa olla 3-komasta ei, kyllä se on 4-koma, muistin vain väärin).

Avainsanat: , ,

Aiheet: Anime, Ensivaikutelmat  Tagit: , , RSS 2.0

« »


8 kommenttia

  1. Amph

    Kuulemma Brotherhoodista eniten ovat tykänneet ne ihmiset, jotka eivät tienneet FMA:sta mitään entuudestaan. Ota siitä sitten selvää… Vähän ongelmia tosiaan tuon rytmityksen kanssa näin parin jakson perusteella, mutta uskon että tahti paranee kunhan päästään tuoreemman matskun pariin.
    Omasta mielestäni tuo eka animesovitus oli aika hölmö ja pateettinen tapaus – Brotherhood vaikuttaa olevan siinä mielessä huomattavasti fiksumpi ja tirautan pienen onnen kyyneleen siitä, että Alphonsella on vihdoinkin samaa asennetta kuin mangassa.

    Kieltämättä harmittaa kuulla Shinichiro Mikiä Royn seiyuuna. Vanha ääni oli paljon karismaattisempi. Oliko missään perusteltu, miksi noita näyttelijöitä vaihdettiin?

  2. Solo

    En tiedä perusteluja, mutta ei vanhaa sarjaa puolet katsonutta harmitta näyttelijän vaihtuminen.

    Ykkösjakso oli kiva yllätys, sarjiksen fanina ja vanhaa animaatiota katsoneena tietenkin nuolin ykkösjakson kaiken fanservun innokkaasti. Mitä nyt, kun näyttää noin hyvältä. Typerä FMA: Brotherhood, n-näytää n-nyt noin hyvältä, et ole ollenkaan h-hyvän näköinen. Ja olen erimieltä komedian yhteensovittamisen onnistumisesta tässä sarjassa (kahden jakson jälkeen!) Hienosti toimii, Alkin saa välillä komedia-muotonsa. Siis hyvän näköinen, ja olen erimieltä myös musiikeista. Multa meni hetkeksi huomio ruudun tapahtumista, kun aloin kuuntelemaan taustamusiikkia – varsinkin jäävuoren päällä tapahtuneen taistelun aikana ollut ”eeppinen” musa kuullosti hyvältä.

    Mutta jees, se siis on Hohenheim tuossa alussa. Viiiuuhh! Melekosta, en tajunnut ollenkaan. OP on kyllä hienoa kamaa, tämän sarjan tyylikkyys tulee hienosti esille.

    Se on muuten kivaa, ku hiukset viivoiltaan eri väriset.

    Ja se Hirokawa on yksi ”just as planned” mestari. Tai ainakin, jos usean mielestä Eichiiro Oda on toinen. Kummallakin on pitkät sarjat, mutta siltikin, hyvin kutovat.

  3. Arana

    Amph: Ennakkotiedottomien tykkäily selittyy varmaan sillä, etteivät he aktiivisesti vertaa sarjaa aiempiin versioihin. Suurin osa niihin tutustuneistahan arvostaa ensimmäistä animea ja/tai mangaa korkealle, jolloin odotuksetkin ovat suuremmat.

    Minusta ensimmäisellä animella on paljon ansioita ja hyviä ideoita (homunculusten alkuperä ja Mustangin rooli Ishvaalissa näin esimerkiksi), mutta paketti ei tahdo pysyä kasassa varsinkaan loppua kohden, eikä tarina tunnu oikein ottavan menneisyyttään huomioon (Anikissa joskus valitin siitä, miten jakson x suuret paljastukset eivät enää mitenkään liity jakson x+12 suuriin paljastuksiin, mikä vie puhtia pois yhtenäiseksi tarkoitetulta tarinalta).

    Alphonsesta en ole ikinä pahemmin välittänyt hahmona, mutta mangaversion piikikkyys ajaa ohi edellisen animeversion kilttipoika-asenteen koska vain. Kugimiyan ääni vain tuntuu väärältä… Eipä minullakaan valitettavasti ole tietoa syistä Mustangin seiyuun vaihtamiseen.

    Solo: Minun ongelmani sarjan komedian kanssa on oikeastaan enemmän, että ärsyynnyn helposti FMA:n soveltamasta huumorityylista ihan yleisestikin. Animessa häiritsee se, että siirtymät ovat pakostakin enemmän näkösällä, ja hahmojen on-screen-chibiytyminen on aina ottanut aivoon. Kyseessä on siis aika puhtaasti henkilökohtainen preferenssi, joten en yhtään ihmettele, ettet ole samaa mieltä. (lol @ tsundere-imitaatio ;D)

    Katsastin uudestaan jäävuoritappelun, ja ihan tykkäsinkin taustalla pyörineestä musiikista, kunnes se sai takauman jälkeen kuoron chänttäämään, mikä oli minun makuuni vähän turhankin eeppistä tilanteeseen nähden. Tässä suhteessa poden sinänsä vähän nyyhalkuperäinenoliparempi-syndroomaa, josta yritän yleensä ihan periaatteesta pysyä suhteellisen kaukana. Ero on kuitenkin siinä, että ensimmäisessä sarjassa pidin musiikeista aktiivisesti alusta lähtien, mutta tässä en ainakaan näissä aloitusjaksoissa edes huomannut minkään musiikin olemassaoloa (mikä ei sinänsä ole huono asia, koska huomaamaton musiikki saattaa tukea sarjaa erittäin hyvin). Mutta vielä on melkein viisikymmentä jaksoa, kyllähän tässä ehtii musiikkeihin kiintyä.

    Totta tuo huomio hiusten ääriviivaamisesta. Tuli oikein Disney mieleen katsoessa. Edelleen Brotherhoodille kiitosta siitä, että otetaan ulkonäölliselläkin puolella kunnolla askelta pois edellisen sarjan varjosta.

    En olekaan koskaan ajatellut FMA:ta just as planned -sarjana, mutta nyt kun mainitsit, niin… Pride.

  4. Pipsu008

    Kun katoin tän trailerin niin mulla pilkahti mieleen ajatus joka voi olla hyvinkin mahdollinen. Siinä oli kaikenmaailman Kimblyt ja sunmuut mangassa olevat. JOTEN! Onko Fullmetal alchemist Brotherhood mangasta tehty vaiko jatkaako se siitä mihin se jäi elokuvassa?

  5. Arana

    Mangaa tämän uuden sarjan näyttäisi olevan tosiaan tarkoitus seurailla. Mielestäni loistava valinta tekijöiltä, koska vaikka periaatteessa leffankin perään voisi jotain väkertää, se vie tarinaansa kuitenkin jo sen verran pahasti solmuun (no joo, niiden rippeiden perusteella, jotka oikeasti muistan koko paketista, sen verran sekava tapaus), etten henkilökohtaisesti jaksa uskoa, että siitä olisi ollut kauhean helppo lähteä väkertämään kovin näppärää jatkoa.

  6. Arana

    Tässä oli 19 sanan mittainen vihaposti rakentava kritiikki nimimerkiltä mielen osoittaja, mutta olin natsi ja poistin sen kontekstittömän kiroilun takia yleisen viihtyvyyden nimissä. Mutta ei hätää, hyvä osoittaja, käyt vain ahkerasti äidinkielen tunneilla niin kyllä sinäkin opit vielä kirjoittamaan niin kuin muutkin lapset. :D

  7. Missing Link » Arkisto » Gainax, srsly?

    […] miksi merkittävät henkilöt muka kunnollista esittelyä tarvitsisivat? (Hei, muistatteko, kun ulisin samasta ongelmasta uuden Fullmetal Alchemistin kanssa? Tämä on vielä pahempi potenssiin kymmenen.) YA(N)A laskee […]

  8. Missing Link » Arkisto » Animevuosi 2009 – Kuinkas sitten kävikään?

    […] 1, 2 ja […]

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.