Joulukalenteri 2010 – 14. päivä

14.12.2010 kello 09:15

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta kiinnostavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.

Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!

Marty McFly ja Doc Brown

Parisuhdeluokitus: ystävät
Mistä he ovat: Paluu tulevaisuuteen –leffatrilogia; Kasariklassikossa lukiopoika ja keksijä-äijä matkustavat ajassa aikakoneeksi muutetulla DeLoreanilla.
Keitä he ovat: Kitaraa rämpyttävä teini ja omalaatuinen valkohapsinen tiedemies.

Fiktiossa tapaa hyvin harvoin ystävyksiä, joiden ikäero on yhtä huomattava kuin Martyn ja Docin. Kun toinen samaa sukupuolta edustava hahmo on olennaisesti vanhempi kuin toinen, kyse on yleensä automaattisesti jonkinlaisesta symbolisesta sijaisvanhemmuudesta tai vähintään sisaruudesta. Docin ja Martyn väliltä on kuitenkin turha etsiä mitään isä-poika-suhdetta, koska sitä ei ole. Myöskään mistään opettaja-oppilassuhteesta vanhan Karate Kidin malliin ei ole kyse, vaan nämä kaksi ovat ihan puhtaasti kamuja.

Marty on ehkä lutusella tavalla vähän reppana, mutta hän ei vaikuta mitenkään erityisen luuserilta; hän on bändissä ja hänellä on kavereita ja tyttöystäväkin. Ja silti hän hengaa kuusikymppisen hullun keksijän kanssa ilmeisen säännöllisesti. Siinä meillä on yksi valtaisan epätodennäköinen pari, ja siksi se toimii. Luulisi, että puolen vuosisadan ikäero loisi ihmisten välille suuremman kuilun, mutta ensimmäisessä leffassa Martyn ja menneisyyden Docin suurimmat ymmärryskonfliktit ovat kolmenkymmenen vuoden aikamatkustelun tuloksena kulttuurierojen ansiota, eivätkä suinkaan hahmojen välisen ikäeron. Niin epätodennäköisen parin kuin he muodostavatkin, he onnistuvat silti ymmärtämään toisiaan loistavasti. Tämä on epäilemättä suureksi osaksi tulosta kummankin yhteensopivasta reippaudesta ja aktiivisuudesta, Martyn avarakatseisuudesta ja Docin ikinuorekkaasta, teinipojan lailla hänelle tärkeistä asioista intoilevasta elämänasenteesta, jotka tuovat heitä lähemmäs toisiaan. Paljon yhteistä näillä hahmoilla ei ole, mutta he osaavat siitä huolimatta olla tarpeeksi kiinnostuneita toistensa tekemisistä, että viettävät aikaa yhdessä.

Näitä kahta on yksinkertaisesti hauska katsoa, sillä näyttelijöiden suoritukset sopivat yhteen täysin saumattomasti. Yksi parin suurimmista kiintopisteistä on se, että he kohtelevat toisiaan hyvin tasapuolisesti. Minusta ihmissuhde tuntuu aina aidommalta ja vilpittömämmältä, kun sitä ei yritetä mahduttaa hierarkiaan, ja siinä tämä onnistuu. Marty ja Doc eivät ole vain hauskoja yhdessä, vaan heidän välillään on myös paljon hyvin lämmintä vuorovaikutusta, kuten kaikki jälleennäkemisten ja vastaavasti eroamisen hetket, jolloin kohtausten monesti humoristisen sävynkin alta kuultaa aito välittäminen. Koomisen vireen ansiosta nämäkään hetket eivät kuitenkaan koskaan menetä hyväntuulisuuttaan tai ajaudu mihinkään nyyhkyangstiin.

He edustavat melko pehmeällä tavalla vastakkaisia ajatussuuntia: tieteellisin termein aina ajatteleva Doc järkeä ja nuori ja enemmän elämän kokemuspuoleen keskittyvä Marty tunnetta. Harvinaista kyllä, heidän välilleen nousee tästä syystä vain sympaattisia ja koomisia hetkiä, eikä minkäänmallisia rumia konflikteja. Lisäksi heidän edustamansa roolit heitetään näppärästi viimeisessä leffassa ympäri, kun kaverukset ovat jääneet loukkuun 1800-luvun lopulle, jolloin Doc rakastuu paikalliseen opettajattareen ja järjen äänenä toimiminen jää mahdollisimman pian omaan aikaansa haluavan Martyn tehtäväksi.

Toisaalta BL-shippaajat huomio: It was a friendship…

 

Mistä he ovat: Paluu tulevaisuuteen –leffatrilogia; Kasariklassikossa keksijä-äijä ja lukiopoika matkustavat ajassa aikakoneeksi muutetulla DeLoreanilla.

Keitä he ovat: Omalaatuinen valkohapsinen tiedemies ja kitaraa rämpyttävä teini.

 

Aiheet: Hahmot, Joulukalenteri, Länsiviihde, Nostalgia   RSS 2.0

« »


7 kommenttia

  1. Ilona

    Voi että, tämä oikeasti voittaa kaikki suklaahellokittykalenterit ihan 10-0. Paluu(t) tulevaisuuteen on kyllä niitä leffoja, jotka kestää ihan käsittämättömän monta katsomiskertaa. Ja taisinpa juuri viime viikolla sanoa viimeksi ääneen, että joululomalla on taas uusintakatselun paikka :3

  2. Cilla

    Voiiiiiih, nämä on kyllä niin *älyttömän* hyviä elokuvia kaikki, että ihan lapsuuteni alkuajoista muistan näitä syvästi rakastaneeni. Aina silloin tällöin iskee ihan hirveä hinku katsoa kaikki leffat peräkkäin, ja ne jaksavat viihdyttää vuodesta toiseen.
    Äitini muistaa vielä erinomaisesti, kun kävi teininä katsomassa ensimmäisen osan elokuvateatterissa ja repesi Docin ”Then who’s the vice-president, Jerry Lewis?”-repliikille totaalisesti (ja ainoana salissa).

    Nyyh, työstin Roger Rabbit -artikkeliani Afurekoon pari kuukautta sitten ja Christopher Lloydin roolilistaa katsellessani näin Paluu tulevaisuuteen -nimikkeet siinä, ja tuli heti ihan hirveä ikävä tätä trilogiaa. Sisaruksillakin on pian joululomalla uuden katseluputken aika!

  3. Tounis

    Mistä tahansa kirjotatkin, aina joku vakionaama on sen kattonu. Mitä hemmettiä ihmiset, mihin te ootte elämäänne tuhlannu?

  4. Myy

    Paluut tulevaisuuteen ovat tosiaan sellaisia lapsuuden huolettomuuden kiteyttäviä leffoja, joista on pelkästään hyviä muistoja ja jotka jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan :D

    Tounis: Mitä ihmettä itse katsot kun kaikki tällaiset must-nimikkeet olet missannut?

  5. Denelis

    Jo pelkkä vidin nimi sai nauramaan vedet silmissä! :D Paras kohta koko pätkästä: ”You sent me a letter!” *pulls out a yellowed letter DRAMATICALLY*

    Rehellisesti sanottuna en kyllä olisi minäkään ekan leffan perusteella ruvennut parittamaan noita kahta toisilleen (tai kenellekään muillekaan), joten ellei subtext lisäänny tuntuvasti muissa elokuvissa, sanoisin, että ymmärrän hyvin, miksi heidät on luokiteltu ystäviksi. Siitä huolimatta en ole tarpeeksi rohkea vierallakseni FF.netissä, koska näitä kahta shippaavien fanficcien määrä on mitä luultavimmin masentavan korkea.

    Viitaten Touniksen kommentiin: Tee, Ara, ensi jouluna kalenteri randomeista, mutta mahdollisimman vähän tunnetuista sarjoista ja laita jouluaattona kysely siitä, kuinka monta sarjaa kukakin lukija oli aiemmin lukenut. ^_~ Tai toteuta se postaamalla randomi kuva jostain sivuhahmosta ja katso, kuka arvaa kommenteissa ensin sarjan oikein. Tai postaa sitaatteja Saiyukista ja käske arvaamaan oikein tilanne, jossa sanotaan, sekä kenelle se sanotaan… Okei, lopetan nyt, kun ideat ovat vielä edes 20% järkeviä. :D

  6. Arana

    Tounis mitä hittoa, nyt heti välittömästi animu tauolle ja hommaat nämä leffat jostain ja katsot. Sen ymmärtää, ettet ole jotain Whedon-fäppäyksiä tuijotellut, mutta Paluu tulevaisuuteen! Perussivistystä, hyvä mies.

    Ilona, Cilla ja Myy: Ihana kuulla, että muilla on samanlaisia kokemuksia! Itse olen katsellut leffat säännöllisin väliajoin jostain ala-asteen puolivälistä lähtien ties kuinka monta kertaa, mutta ne eivät vain vanhene. Eivät sitten yhtään, vaikka kaikki äänenpainotkin osataan jo ulkoa. Pakotin suurella työllä pikkuveljen katsomaan nämä pari vuotta sitten, ja eikös tuokin mokoma ole niitä toljotellut jo ties kuinka moneen otteeseen aivan ihastuneena.

    Denelis: Brokeback to the Future on niin loistava tapaus, yhtä hienoa settiä, kuin kauhu-traileri Maija Poppasesta (brr, en uskaltais kattoa).

    Vilkaisin ffnettiä, mutta ei sieltä pettymyksekseni näyttänyt löytyvän ainuttakaan Marty/Doc-ficciä. Joku Marty/George-henkinen saattoi jossain tosin vilahtaa. Ei se subtext kyllä mihinkään tosiaan lisäänny jatko-osissa, ja aika pitkälti se onkin niin hienoa näiden kahden suhteessa, että he ovat nimenomaan kaverukset.

    Haha, joo ensi vuonna jotain hyperobskuuria settiä josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Tai Saiyuki-sitaatteja. ”Onks sun tukka punanen siellä alhaallaki?” :D

    Hmm… tai sit mietin vielä vähän. :p

  7. Missing Link » Arkisto » Joulukalenteri 2010 – 17. päivä

    […] naishahmosta ja suuri osa sarjan viehätyksestä keskittyy näiden väliseen draamaan. Toisin kuin Marty ja Doc, nämä kaksi eivät ymmärrä toisiaan sitten yhtään; he tulevat aivan eri maailmoista ja […]

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.