Joulukalenteri 2010 – 14. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta kiinnostavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.

Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!

Marty McFly ja Doc Brown

Parisuhdeluokitus: ystävät
Mistä he ovat: Paluu tulevaisuuteen –leffatrilogia; Kasariklassikossa lukiopoika ja keksijä-äijä matkustavat ajassa aikakoneeksi muutetulla DeLoreanilla.
Keitä he ovat: Kitaraa rämpyttävä teini ja omalaatuinen valkohapsinen tiedemies.

Fiktiossa tapaa hyvin harvoin ystävyksiä, joiden ikäero on yhtä huomattava kuin Martyn ja Docin. Kun toinen samaa sukupuolta edustava hahmo on olennaisesti vanhempi kuin toinen, kyse on yleensä automaattisesti jonkinlaisesta symbolisesta sijaisvanhemmuudesta tai vähintään sisaruudesta. Docin ja Martyn väliltä on kuitenkin turha etsiä mitään isä-poika-suhdetta, koska sitä ei ole. Myöskään mistään opettaja-oppilassuhteesta vanhan Karate Kidin malliin ei ole kyse, vaan nämä kaksi ovat ihan puhtaasti kamuja.

Marty on ehkä lutusella tavalla vähän reppana, mutta hän ei vaikuta mitenkään erityisen luuserilta; hän on bändissä ja hänellä on kavereita ja tyttöystäväkin. Ja silti hän hengaa kuusikymppisen hullun keksijän kanssa ilmeisen säännöllisesti. Siinä meillä on yksi valtaisan epätodennäköinen pari, ja siksi se toimii. Luulisi, että puolen vuosisadan ikäero loisi ihmisten välille suuremman kuilun, mutta ensimmäisessä leffassa Martyn ja menneisyyden Docin suurimmat ymmärryskonfliktit ovat kolmenkymmenen vuoden aikamatkustelun tuloksena kulttuurierojen ansiota, eivätkä suinkaan hahmojen välisen ikäeron. Niin epätodennäköisen parin kuin he muodostavatkin, he onnistuvat silti ymmärtämään toisiaan loistavasti. Tämä on epäilemättä suureksi osaksi tulosta kummankin yhteensopivasta reippaudesta ja aktiivisuudesta, Martyn avarakatseisuudesta ja Docin ikinuorekkaasta, teinipojan lailla hänelle tärkeistä asioista intoilevasta elämänasenteesta, jotka tuovat heitä lähemmäs toisiaan. Paljon yhteistä näillä hahmoilla ei ole, mutta he osaavat siitä huolimatta olla tarpeeksi kiinnostuneita toistensa tekemisistä, että viettävät aikaa yhdessä.

Näitä kahta on yksinkertaisesti hauska katsoa, sillä näyttelijöiden suoritukset sopivat yhteen täysin saumattomasti. Yksi parin suurimmista kiintopisteistä on se, että he kohtelevat toisiaan hyvin tasapuolisesti. Minusta ihmissuhde tuntuu aina aidommalta ja vilpittömämmältä, kun sitä ei yritetä mahduttaa hierarkiaan, ja siinä tämä onnistuu. Marty ja Doc eivät ole vain hauskoja yhdessä, vaan heidän välillään on myös paljon hyvin lämmintä vuorovaikutusta, kuten kaikki jälleennäkemisten ja vastaavasti eroamisen hetket, jolloin kohtausten monesti humoristisen sävynkin alta kuultaa aito välittäminen. Koomisen vireen ansiosta nämäkään hetket eivät kuitenkaan koskaan menetä hyväntuulisuuttaan tai ajaudu mihinkään nyyhkyangstiin.

He edustavat melko pehmeällä tavalla vastakkaisia ajatussuuntia: tieteellisin termein aina ajatteleva Doc järkeä ja nuori ja enemmän elämän kokemuspuoleen keskittyvä Marty tunnetta. Harvinaista kyllä, heidän välilleen nousee tästä syystä vain sympaattisia ja koomisia hetkiä, eikä minkäänmallisia rumia konflikteja. Lisäksi heidän edustamansa roolit heitetään näppärästi viimeisessä leffassa ympäri, kun kaverukset ovat jääneet loukkuun 1800-luvun lopulle, jolloin Doc rakastuu paikalliseen opettajattareen ja järjen äänenä toimiminen jää mahdollisimman pian omaan aikaansa haluavan Martyn tehtäväksi.

Toisaalta BL-shippaajat huomio: It was a friendship…