Joulukalenteri 2011: 12. päivä – kyynel silmässä

12.12.2011 kello 09:00

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Belial / Mad Hatter (Angel Sanctuary)

Langenneen enkelin elämän tragedia kerrotaan hahmosuunnittelun kautta.
(Kuvia saa vähän isommaksi kliketi klik.)

Kaori Yuki kuuluu samaan vaatesuunnittelulle omistautuneeseen mangakalajikkeeseen Ai Yazawan, CLAMPin, Moyoco Annon ja kumppaneiden kanssa. Yukin goottisohjofantasiaeepoksessa, Angel Sanctuaryssä, kovan luokan vaatehomoilu näkyy hänen töistään kaikkein parhaiten, kun hahmot tepastelevat ympäriinsä toinen toistaan pröystäilevämmissä kiiltonahkamikroshortseissa ja verkkokorseteissa. Suosikkihahmoni tästä sarjasta lyö jopa sarjan vaatekompleksin kontekstissa ylivoimaisesti laudalta kaikki muut hahmot myös ulkonäköpuolella.

Suuren rakkautensa, helvetin herra Luciferin takia langennut enkeli Belial, joka tunnetaan asiaankuuluvan hattuinnostuksensa ansiosta myös Mad Hatterina, on historiansa puolesta surullinen väliinputoaja. Kuten kaikki sarjan mytologian enkelit, hän syntyi sukupuolettomana ja alkoi vasta myöhemmin kehittyä sukupuolisesti – huonoksi onnekseen naiseksi. Koska ajatus naiseudesta inhotti häntä – mikä ei ehkä yllätä Angel Sanctuaryn äärimisogynistisessä enkelikulttuurissa – hän pysäytti sukupuolikehityksensä lääkkeillä ja jäi siksi androgyyniksi olennoksi. Hahmoa hallitsevat samaan aikaan tarve tulla halveksituksi ja ihailluksi. Itseinhon ja kontrollintarpeen sekoitus tuodaan riipaisevan komeasti esille traagisessa nymfomaanikossa, joka pystyy rakastamaan vain itseään ehdoitta halveksuvaa henkilöä ja tietää tunteidensa haalistuvan, jos ne tulevat koskaan saamaan vastakaikua.

Olennainen osa Belialin designia on sen muuttuvuus. Hänellä on jokaisessa kohtauksessaan eri asukokonaisuus ja siihen sointuva kampaus (joka on fyysisesti mahdollinen, ja josta näkee päällepäin helposti, miten se on saatu aikaan), sekä tietysti kaiken kruunaava hattu – eihän Hullu Hatuntekijä ilman päähinettään voi näyttäytyä. Lopputulos on aina ehdottoman tyylikäs (vaikka yksittäiset vaatevalinnat saattavatkin olla omituisia) ja antaa hahmolle salaperäisen ja autoritäärisen olemuksen, jota maustetaan pahaenteisen tietäväisillä puolihymyillä ja levollisen kylmillä katseilla. Kaikki Belialin ulkonäössä tukee hänen viileää, ylenkatseista esiintymistään. Kun hän astuu huoneeseen, hän vetää kaiken huomion itseensä mahtipontisella, mutta liioittelemattomalla presenssillään.

Esimerkkejä Belialin muotisommittelusta. Alaosana välillä pitkä hame, välillä suorat housut.

Vaikka Belialin kampaukset, hatut ja asut vaihtelevat ja jopa hänen silmiensä ympärille maalattu meikkikuvio muuttuu yhdessä vaiheessa, ei hän koskaan menetä tunnistettavuuttaan, joka kiteytyy niiden ainaisten hattujen lisäksi ennen muuta kahteen seikkaan.

1. Ensinnäkin erikoinen ja huomiota herättävä naamiomaalaus, vaikka välistä muuttuukin ja puuttuu kokonaan takaumissa, on ehdottomasti Belialin ulkomuodon katseenvangitsija. Naamiomaalaus on hyvin järeä keino luoda visuaalisesti iskevä hahmo. Samoinhan esimerkiksi arvet ja tatuoinnit kasvoilla tuovat aina mukanaan erityistä erottuvuutta ja viestivät jotain olennaista hahmon persoonallisuudesta (AS:n tuittupäisellä ja uhkarohkealla tuli-elementtiä hallitsevalla arkkienkeli Mikaelilla on torsosta kaulan kautta poskelle jatkuva lohikäärmetatuointi) tai menneisyydestä (Rurouni Kenshinin nimihahmoa kalvavasta tappaja-menneisyydestä muistuttava X-arpi poskessa).

Ylimääräinen tavara kasvoilla toimii koreana huomion kohdistajana.

Naamioilla on tietysti oma vakioiset merkitysyhteytensä; erityisesti itsensä piilottaminen, sillä naamion pitäjää ei ole helppo tunnistaa naamion alta, kuten supersankarit tietävät. Belialin naamio ei tietenkään piilota hänen todellista identiteettiään, vaan on osa hänen huomiohakuista ulkonäkösuunnitteluaan meikkinä. Sen sijaan sillä on vahvaa symbolista merkitystä, sillä Belial kätkee todelliset tunteensa ja sisällään piilottelevan herkkyytensä sen taakse.

Tässä tapauksessa naamiomaalaus on kyynelmuotonsa kautta myös jatkuva muistutus hahmon äärimmäisestä itseinhoon jumiutuneesta traagisuudesta. Kyynelmaalaus pitää huolen siitä, ettei lukija koskaan unohda hahmon tyyneydestä ja täydellisestä kontrollista huolimatta tähän liittyviä kivuliaita ristiriitoja. Valmistellessaan löytämäänsä tarpeeksi puhtaaksi ja täydelliseksi toteamaansa tyttöä Luciferin uudeksi vaimoksi Belial särkee sydämeni kertomalla tälle, ettei voisi enää rakastaa Luciferia jos tämä huolisi hänenlaisensa pilatun ja likaisen olennon puolisokseen. ”Rakkauteni kuihtuisi välittömästi täytyttyään. Elän ainoastaan kokeakseni tuon yhden ja ainutlaatuisen onnen hetken.” Naamiomaalauksen kyynel luo itselleni aina emotionaalisen mielleyhtymän kyseiseen kohtaan ja nostaa palan kurkkuuni.

”Minulla ei ole oikeutta olla hänen puolisonsa… ruumiini on liian saastainen, enkä edes ole kokonaan nainen.” Kyynelmaalauksen kuvaavaa asettelua.

2. Naamiomaalaus vie kätevästi lukijan huomion ympäröimiinsä aina elottomina yläluomessa kiinni kiiluviin silmiin, jotka myös toimivat loistavan tunnistettavana maamerkkinä. Ainoita kertoja koko sarjan aikana, kun Belialin silmät saavat minkäänlaista eloa, on nopea välähdys hänen ensikohtaamiseensa Luciferin kanssa. Kontrasti normaalisti niin levolliseen ja etääntyneeseen katseeseen on niin valtava, että se riittää yksinään tekemään hänen omistautumisensa Luciferille uskottavaksi, vaikkei heitä koskaan muulloin näytetä yhdessä. Silmien käytöllä ilmaistaan selvästi ja voimakkaasti, kuinka suuren vaikutuksen Lucifer tekee Belialiin.

Ylhäällä Luciferista suuresti vaikuttunut Belial, alhaalla normaali kuollut katse.

Belialin vaatevalinnat ovat usein maksimaalisen peittäviä, vaikka reiteen tatuoitu symbolista arvoa saava perhonen muutamaan kertaan vilahtaakin. Tyyli toimii tehokkaasti hahmon sukupuolettomuuden ilmentäjänä, sillä varsinkin ennen kuin saamme kuulla hänen tarinansa, niin hänen biologinen sukupuolensa kuin sukupuoli-identiteettinsäkin on jätetty tarkoituksella hyvin epäselväksi. Yukin vaatetusmaku suosii normaalisti paljaalla pinnalla hekumoivia pukuja, joten Belial erottuu joukosta tässä mielessä.

Sekä Belialin tarina että hänen hahmosuunnittelunsa ovat sarjan kauneinta antia, ja ne kietoutuvat yhteen esimerkillisen hyvin.

Parhaan asukokonaisuuden kruunaa katu-uskottava höyhenvarjo, jonka kanssa uskaltaa liikkua vain kovin bossi.

Avainsanat: , , , ,

Aiheet: Hahmot, Joulukalenteri, Taide ja tyyli  Tagit: , , , , RSS 2.0

« »


Yksi kommentti

  1. Missing Link » Arkisto » Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 9

    […] Hahmopuoleltakin löytyy yleensä ainakin jotain täysillä tykkäämisen arvoista (esimerkiksi tämä tyyppi kosketti […]

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.