DesuTalks ja CosplayGaala 2012

26.11.2012 kello 22:32

DesuTalks

Pyry Kontio tietää että harrastamista pitää arvostaa.

DesuTalks tarjosi taas lauantaina tuntitolkulla puheohjelmaa, jonka taso oli tänä vuonna mielestäni ehdottomasti huipussaan. Aluksi mainittakoon myös, että kerrankin tekniikka pelasi ainakin yleisölle päin täysin virheettömästi. Kaikkien luentojen slaidit oli ilmeisesti etukäteen säädetty lavakoneelle, joten vaihdot olivat sujuvia, kun kenenkään esiintyjän ei tarvinnut ruveta sähläämään muistitikkujen, pilvipalveluiden ja omien tietokoneiden kanssa. Kaiken kaikkiaan Talksin puheosuus onnistui mielestäni paremmin kuin aikaisempina vuosina, eli erittäin kiitettävästi.

Huomionarvoisinta Talksin ohjelmassa oli, että ensimmäistä kertaa puheenvuorot oli kerätty tietoisesti ennaltamäärätyn harrastajan silmin -teeman ympärille. Näin vahvassa teemoituksessa on aina riskinsä, kuten puheenvuorojen puuduttava itseääntoistavuus ja se, ettei aihetta lopulta pystytä välttämättä käsittelemään tarpeeksi laajasti siihen nähden että siitä nähdään kymmenen eri ohjelmanumeroa. Juuri harrastajanäkökulmaan liittyväksi ongelmaksi taas pelättiin harrastajien syyllistävää arvottamista ja luokittamista harrastamistottumusten mukaan.

Mielestäni nämä potentiaaliset ongelmat kuitenkin onnistuttiin väistämään erittäin hyvin. Ohjelmaan oli kerätty hyvin ansiokkaasti erityyppisiä harrastajia puhumaan ja esittämään mukavan erilaisia näkemyksiä harrastamisesta. Esitykset vaihtelivat mukavan paljon myös tyyliltään. Talks sai mielestäni ensimmäistä kertaa kaiken irti konseptistaan, kun puhujat pääsivät helposti viittaamaan toisiin puhujiin yhteneväisen teeman ansiosta.

Jäin tosin hieman kaipaamaan mangaharrastamisen näkökulmaa, kun puheenvuoroissa korostui järjestelmällisesti enemmän animen harrastaminen. Näitä kahta kun ei voi aina automaattisesti niputtaa yhteen harrastamisesta puhuttaessa – varsinkaan, kun paljon animea katsovat ihmiset eivät läheskään aina kuluta mangaa yhtä runsaasti, eivätkä innokkaat manganlukijat toisaalta monesti käytä erityisen paljon aikaa animen katsomiseen.

Mikko Lammi kertoo, ettei harrastamisen tarvitse olla suorittamista.

Meta-henkinen teema sopi mielestäni hyvin Talks-tyyppiseen tapahtumaan, sillä harrastajuus-kysymysten käsittely on jokaiselle harrastajalle pakostakin koko ajan melko ajankohtainen aihe. Kun puheenvuoron aihe koskettaa itseä, sitä on myös kiinnostavampi seurata. Viime vuoden enemmän yksittäisiin sarjoihin keskittyvä Talks-ohjelmisto oli siinä mielessä tällaiseen tapahtumaan hieman heikommin soveltuva kokonaisuus, sillä se tavoitti todennäköisesti pienemmän osuuden kuulijakunnasta, josta suuri osa ei välttämättä ole nähnyt sarjaa. Toisaalta seuraavassa Talksissa olisi mukava kuulla taas myös ihan animeen ja mangaan keskittyviä aiheita.

Kuten sanottu, ohjelma itsessään oli erittäin kiinnostavaa ja puhujat hyviä. On kuitenkin mielestäni sääli, että ohjelman aikana kuulijoille ei annettu juuri hengähdys- ja pureskelutaukoja. Sinänsä on hienoa, että puhujat saivat aikaan erityisen täyteläisiä puheenvuoroja tänä vuonna, kun suunnilleen kaikki aika käytettiin. Samalla tauottomuus alkoi kuitenkin hieman ahdistaa, kun päivä päätyi olemaan lähes täysin pelkkää vastaanottamista ilman omia tuumaustaukoja, jollaiset ovat aikaisempina vuosina ylläpitäneet tapahtuman sosiaalisuutta sen seminaariluontoisuudesta huolimatta. Olisin kaivannut alkupäivästä myös kovasti kertakäyttömukin täydennystä, mutta en sitten virallista taukoa odotellessa viitsinyt kesken ohjelman lähteä sitä hakemaan.

Jos näyttää siltä, ettei puhujien väliin jää luonnostaan päivän aikana muutamaa 5-15 minuutin mittaista taukoa, voisi olla hyvä, että järjestäjät huomioisivat tämän ja ilmoittaisivat jossain välissä pienen kahvitauon. Näitä tarvittaisiin mielestäni ehdottomasti vähintään yksi ennen lounasta esitettävien puheenvuorojen lomaan ja yksi lounaan jälkeen sijoittuvien ohjelmien lomaan – ja enemmänkin saisi mielellään olla. Tämä tekisi päivästä ilmavamman ja hieman vähemmän raskaan istuttavan, vaikka tauot kestäisivät vain viitisenkin minuuttia. Vierustoverien kanssa olisi hauska alustavasti miettiä esitysten herättämiä ajatuksia tuoreeltaan ennen kuin ne unohtuvat. Mielenkiintokin pysyy huomattavasti paremmin yllä, kun pääsee välillä hieman jaloittelemaan tai höpöttelemään.

Kaikin ilme kun iltabileet.

Erityisen ikävää jutusteluhetkien jääminen yhteen taukoon iltapäivällä teki se, ettei tuttujen kanssa purilointi oikein onnistunut myöskään Talksia välittömästi seuranneissa iltabileissä. Bassojumputus pauhasi jatkotilassa kovilla desibeleillä heti kello viidestä lähtien, mikä teki puhumisesta ikävän raskasta. Tullakseen ymmärretyksi oli huudettava kurkku käheäksi jo alkuillasta. Keskustelujen seuraaminen, niihin osallistuminen ja jopa vieruskaverin puheen kuuleminen oli mökäsaasteen keskellä haastavaa ja epämiellyttävää.

Toki iltabileet-nimellä kulkevan tapahtumanosan voi varmaan olettaakin sisältävän bilettämistä, ja klubitykkääjillä käsittääkseni oli erittäin hauskaa, joten siltä kannalta iltasetti oli varmaankin ihan onnistunut. Hieman tuntui kuitenkin epätarkoituksenmukaiselta, että asiallista puheohjelmaa painottavan tapahtuman aikana yleisölle ei anneta missään vaiheessa mahdollisuutta keskustella. Yleisökysymykset, joille oli aina melko hyvin aikaa, eivät millään tasolla aja samaa asiaa, sillä niitä esittää yleensä lähinnä sama kymmenisen ihmisen joukko. Twittertaulutkin kompensoivat juttelumahdollisuuksien puutetta vain hieman, vaikka hauskoja olivatkin.

Näin sivuhuomiona voisin vielä mainita, että Talksin kaltaisella pienellä tapahtumalla on toki ylipäänsä joitakin piirteitä, jotka korostuvat niin hyvässä kuin pahassakin, kun kaikki ovat koko ajan samassa tilassa ja suuri osa esiintyjistä hengaa samoissa piireissä. Reunapöydän meemuhuutelut ja hömelöt vitsit ovat hauskaa kuunneltavaa niille, jotka tuntevat huutelijaväestön ja tietävät, että huutelut tarkoittavat monesti todellisuudessa jotain aivan muuta kuin miltä ne päällisin puolin kuulostavat – tälle kontrastillehan sisäpiirivitsit yleensä rakentuvat. Minua henkilökohtaisesti reunapöydän rölläys viihdytti, enkä pitänyt sitä epäasiallisena. Ainakin osa väestöstä näyttää kuitenkin kokeneen korostuneen sisäpiireilyn vieraannuttavana ja epämiellyttävänä lisämausteena muuten toimivassa tapahtumassa.

Koska Talksia on yritetty viedä lähestyttävämpään suuntaan, voisi itse kunkin olla hyvä harkita hieman sisäpiirihuutelun hillitsemistä vähän kevyemmälle tasolle. Eivät virheellisesti pelätty pukupakko ja kiinnostuksen puute animeaiheista puheohjelmaa kohtaan ole välttämättä ainoat syyt siihen, että Talksilla on hieman sisäänpäinkääntyvän tapahtuman maine. Jatkuva ja äänekäs sisäpiirimeemuilu tällaisessa yhden aktiviteettivaihtoehdon tapahtumassa saattaa hyvinkin saada osan kävijöistä tuntemaan olonsa epämukavaksi, ja se tuskin on kenenkään tarkoitus.

CosplayGaala

Sunnuntaina kävin myös ensimmäistä kertaa tänä vuonna tiensä päähän tulleessa CosplayGaalassa, Suomen ainoassa cosplayhin keskittyvässä tapahtumassa. En ole missään määrin Gaalan ydinkohderyhmää, sillä en ole erityisen kiinnostunut pukuilusta muuten kuin kivana lisäkuriositeettinä coniympäristöissä. Hirveästi ei tästä syystä löydy sanottavaakaan, mutta sen verran pitänee mainita, että yllättävän viihdyttävä reissu oli.

En ole tainnut käydä katsomassa minkäänmallisia cosplaykisoja sitten vuoden 2006 Finncon-Animeconin, jolloin niihin vielä jonotettiin läpi koko Paasitornin portaikon ja kisaajat kävivät vielä vain nopeasti kipittämässä lavalla. Olen ollut toki tietoinen siitä, että kisojen järjestelyt ovat parantuneet huomattavasti näistä ajoista, mutta aina päällä on tuntunut olevan jotain kiinnostavampaa puheohjelmaa, joten eipä ole tullut mentyä.

Edelliseen kertaan nähden Gaalan kisat siis luonnollisesti ilahduttivat suuresti. Lavalla nähtiin mielikuvituksellisia ja yllättävänkin oivaltavia esityksiä sekä kauniita pukuja, joita pääsi näkemään liikkeessä ja toiminnassa. Tällainen esittävä kisamalli toimii erittäin hyvin juuri siksi, että sen kautta yleisö saa nähdä cossaajan näkemyksen sekä hahmon ulkoasusta että hahmosta syvemminkin – tämän liikkeistä, olemuksesta ja persoonallisuudesta.

Sääli ettei Gaalaa ole ilmeisesti tulossa ensi vuonna, sillä cosplaylle omistettu tapahtuma lienee paras mahdollisuus tällaiselle puheohjelmaa preferoivalle harrastajalle päästä katsomaan cosplaykisoja.

Aiheet: Tapahtumat   Kommentteja: 0 »


Ääniefektien kustomointia ja muuta mukavaa

23.11.2012 kello 14:41

Eri kustantajat tekevät varsin erilaisia valintoja mangajulkaisujensa kustomoimiseksi kotimaan markkinoille käypään kuosiin. Nämä ratkaisut vaikuttavat väistämättä jossain määrin lukukokemukseen, vaikka sitä ei välttämättä aivan helposti huomaa – yleensähän yhdestä sarjasta ei päädy yhdelle ihmiselle lukuun kuin yksi versio.

Olen siis päässyt harvemmin vertailemaan eri maiden julkaisuja, mutta nyt käsillä olikin äkkiä peräti neljä erimaalaista versiota Yana Toboson hiljattain Suomessakin alkaneesta Kuroshitsujista (yhtään en silti suhtaudu obsessiivisesti kyseiseen sarjaan). Omasta hyllystä löytyvät Punaisen jättiläisen suomenkielinen, Yen Pressin englanninkielinen ja Kanan ranskankielinen versio, ja kämppiksellä oli tarjota Carlsenin saksankielistä julkaisua tutkimuskohteeksi. Tässä postauksessa vertailen eri kustantajien lähestymistapoja pokkareiden muodon ja kansien suunnitteluun sekä erityisesti ääniefektien kääntämiseen.

Kuvat saa isommiksi klikkaamalla.

Ylävasemmalta myötäpäivään kiertäen Punaisen jättiläisen suomijulkaisu, Yen Pressin jenkkijulkaisu, Carlsenin saksajulkaisu ja Kanan ranskajulkaisu.

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Analyysi, Manga, Meta, Taide ja tyyli, Vertailu  Tagit: Kommentteja: 2 »



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.