Disney-joulukalenteri – 2. päivä

Tervetuloa Missing Linkin joulukalenteriin! Kirjoitan joka päivä yhdestä Disneyn klassikon laulukohtauksesta ja kerron, miksi se lukeutuu suosikkeihini. Kalenteriin päässeet musiikkinumerot ovat osapuilleen paremmuusjärjestyksessä, eli mitä lähemmäs joulua päästään, sitä enemmän arvostan päivän laulukohtausta. Jokainen listan kohtauksista on kuitenkin omalla tavallaan upea.

Koska Disneyn suomidubbaukset ovat aivan ensiluokkaisia ja monesti tutumpiakin meille suomalaisille kuin alkuperäiset, käsittelen rinnan suomalaisia ja amerikkalaisia versioita. Liitän postauksiini tuubivideon siitä versiosta, jota itse pidän parempana, ja pyrin kirjoittamaan aina tarpeen vaatiessa sanasen eri ääniraitojen vertailua. En varoita spoilereista erikseen, koska oletan Disneyn klassikot sen verran yleissivistykseksi.

Son of Man / Aikamies (Tarzan)

[englanninkieliset lyriikat]

Menevä kasvutarina Phil Collinsin tahtiin. Pidän tosiaan Collinsin laulusta enemmän kuin vähän teennäisestä suomiversiosta, mutta alkuperäisestä ei löydy Youtubesta laadukasta videota, joten embeddasin dubatun kohtauksen.

Tässä on sellaista pirteää, muttei kuitenkaan liian koomista meininkiä, että hankala on olla imeytymättä mukaan. Nopeaan tahtiin eteneminen vahvistaa kohtauksen dynaamisuuden tuntua edelleen, samoin hahmojen poikkeuksellisen laaja liikkuvuus, joka täsmää mukaansatempaavaan musiikkiin kuin nyrkki silmään.

Vaikka kappale ja kohtaus on periaatteessa hyvin simppeli sisällöltään, yrmyn Kerchakin pitäminen mukana koko ajan tuo Tarzanin kasvulle ja kehitykselle positiivisen menevyyden rinnalle myös syvyyttä. Tarzanin nousujohteisen kehityksen peilaaminen Kerchakin jatkuvaan epämieltymykseen pitää pirteän hauskassa kohtauksessa hitusen surullisen alavireen, kun juuri alfauroksen hyväksynnän tarve motivoi Tarzania.

Erityishuomiota pitää antaa sille, kuinka tiiviisti tapahtumien äänet on istutettu kappaleeseen. Kaikki loiskahdukset, krokotiilien ja käärmeen kitojen loksutukset ja kolinat on sisäistetty osaksi musiikkia, mikä sitoo kappaletta ja videokuvaa yhteen hyvin tehokkaasti. Laulussa pidän myös kovasti siitä, miten kuoro laulaa vain osan säkeistä ja hiljenee sitten loppusäkeeksi antaen tilaa ja kuuluvuutta solistin äänelle, joka nousee näissä kohdissa esille hienosti.

Tarzanin ilme hänen sotkettuaan käärmeen puihin on aika korvaamaton (1:58).