Vallankumouksellinen tyttö vs. galaktinen nättipoika vs. kohtalokas kristalliprinsessa osa 1: Sankarit

Missing Link on tänään ilahduttanut internetsejä tasan kolmen vuoden ajan! Päivää sietää juhlistaa aloittamalla tämän kolmivuotishistorian eeppisin triplajuustoburgeri kolmesta hienosta sarjasta, joihin kiteytyvät kauniisti kaikki syyt siihen, miksi animea kannattaa katsoa ja miksi siitä blogaaminen on niin hauskaa.

——————-

Osa 0: Esittely

Star Driverin Takuto on mallisankari.

Aloitetaan suuri mittelömme hahmoista, yhdestä sarjan kuin sarjan olennaisimmista ainesosista. Tarinan sankari on luonnollinen kandidaatti ensimmäiseksi vertailukohteeksi Revolutionary Girl Utenan, Star Driverin ja Mawaru Penguindrumin taistossa, sillä sankari on olennainen rooli kaikissa kolmessa. Tässä tapauksessa sankarin roolia ei tule sekoittaa päähenkilöön, vaikka ne usein kulkevatkin käsi kädessä, sillä kuka tahansa tohelo ei käy oikeasta sankarista – jollaisen prototyypin jokainen varmasti tunnistaa. Kukin sarja nostaakin hyvin perinteisesti rohkeuden, sinnikkyyden, itsenäisyyden, lempeyden ja epäitsekkyyden keskeisiksi luonteenpiirteiksi sankarilleen. Sankarit myös keräävät ihailua ja huomiota positiivisesti säteilevän, voimakkaan persoonallisuutensa voimalla, ja ennen kaikkea pelastavat hädänalaisia vaatimatta mitään vastineeksi toimien siten ihanne-esikuvina ja roolimalleina.

Näitä kolmea sankaria yhdistää sekin, että kullakin heistä on apuvälineenään taistoissaan tärkeä maaginen esine. Sarjojen sankarikuvat ovat samoista lähtökohdista huolimatta kuitenkin hyvin erilaisia ja eri tyylillä toteutettuja.

Teksti spoilaa lähinnä Penguindrumia.

Utena epäröi, valitako sylissään lepäävä, vain ruusumorsion kihlatulle itsensä paljastava voimallinen prinssin miekka, vaiko prinsessakolttu.

Utenan nimihenkilö on 14-vuotias tyttö, joka haluaisi olla prinssi ja pelastaa neitoja ahdingosta. Hän onkin koko koulun ihailema, rehtinä ja voimakkaana poikatyttönä tunnettu atleetti. Utena on siis toki heti valmis Himemiyan, tuon palkintopokaaliksi alistetun ja kaltoin kohdellun ”ruusumorsion” pelastajaksi. Hänen naiivi auttamisintonsa koituu myös sarjan tragedia-juurille uskollisella tavalla hänen hamartiakseen, kohtalokkaaksi heikkoudekseen. Utena ei edes huomaa ajattelevansa Himemiyaa pitkälti omien arvojensa kautta ja varsinkin alkuun unohtavansa välillä ihmisen pelastettavan sielun takana. Tämä tekee Utenasta hyvin inhimillisen hahmon; hän on vielä nuori, ja vaikka hän yrittää toimia oikein ja korkeiden ideaaliensa mukaisesti, hän ei ehkä ole aivan valmis valitsemiinsa koitoksiin. Toisaalta sarja myös kyseenalaistaa voimakkaasti hänen prinssin unelmansa ja pohtii koko 39 jakson ajan, voiko tytöstä ylipäänsä tulla prinssi, kuten argumentoin vuoden 2010 Desucon-luennollani.

Utena on siis mielenkiintoinen hahmo nimenomaan sen takia, että sarja kyseenalaistaa häntä niin paljon. Hän ei ole vain suoraan kirjoitettu sankari. Hän on ihminen, joka yrittää ja haluaa olla sankari, ja näyttää onnistuvankin ihan hyvin, mutta silti hänen vihjataan olevan harhapoluilla moneen otteeseen. Hän on lopulta hyvistä ja jaloista aikomuksistaan huolimatta äärimmäisen epätäydellinen sankari. Sen lisäksi, että sarja kyseenalaistaa nimihahmonsa sankarina, se kyseenalaistaa koko sankarin roolin, mitä kumpikaan muista sarjoista ei tee.

Takuto taistelee tarvittaessa tyhjästä ilmaantuvalla mechallaan rinnastaan vetämiensä tähtimiekkojen kanssa.

Myös Star Driverin Takutossa on ehdottoman prinssimäisiä piirteitä. Hän on rohkea, komea ja valmis puolustamaan ystäviään ja muitakin apua tarvitsevia loppuun asti. Hän huolehtii jopa siitä, ettei supermechataisteluidensa tiimellyksessä vahingoita vastustajiaan liian rajusti. Takuto eroaakin Utenasta siinä, että hän ei vain yritä olla prinssi vaan aivan toden totta onkin oikea satujen prinssi – valkoinen ratsukin löytyy fabuloussin Tauburn-mechan muodossa. Hänen vakaumuksensa, positiivisuutensa ja kypsyytensä tarjoavat loistavat lähtökohdat taisteluille lähimmäisten hyväksi.

Paha vain, että Takuto on juuri siksi Utenaan verrattuna aika tylsä päähenkilö. Hänellä ei ole sarjan aikana mainittavia sisäisiä konflikteja, eikä ulkoisistakaan vastuksista riitä päänvaivaa kovin pitkälle hänen loisteliaan taidokkuutensa edessä. Takutossa ei yksinkertaisesti ole kauheasti katsottavaa.

Utenalle ja Star Driverille on yhteistä se, että sankari ei häviä. Utenan kohdalla tämä ei kuitenkaan ole kuin osaksi hänen itsensä ansiota, sillä koko sarjan pääantagonistin rakentama kaksintaistelusystematiikka on ulkopuolelta suunniteltu ja viritetty niin, että Utena voittaa (yhtä lukuun ottamatta) kaikki kaksintaistelunsa – jos ei aivan omilla taidoillaan, niin Himemiyan ja Dios-prinssin hengen hienovaraisen suosiollisella avustuksella. Takuto puolestaan ihan rehellisesti ja simppelisti voittaa omilla taidoillaan ja omalla prinssipersoonallisuudellaan kaikki taistelunsa. Tylsää.

Momokan päiväkirjaan kirjatut loitsut karkottavat pahan, mutta kovalla hinnalla.

Penguindrum eroaa kilpailijoistaan tässä kohtaa kahdessakin asiassa. Ensiksikin tarinan sankarihahmo ei ole yksikään päähenkilösisaruksista, vaan häiriintyneen Ringo-tytön jo vuosia sitten edesmennyt isosisko Momoka, johon päästään tutustumaan vain hyvin rajoitetusti takaumien kautta. Momoka on vilpittömässä pikkutytön hyveellisyydessään suoranainen Jeesus-hahmo, joka pelastaa muita kauheilta kohtaloilta ja antaa näille syyn ja mahdollisuuden elää. Luonteenhyvyytensä puolesta hän on melkeinpä pahempi tapaus kuin Takuto.

Toisena erona Momoka ei voitakaan jokaista taisteluaan, eikä varsinkaan sitä ratkaisevaa taistoa, vaan hän päätyy uhraamaan itsensä voidakseen neutraloida sarjan pahiksen (toisaalta tästä voidaan ehkä vetää yhtymäkohtia Utenan loppuun, vaikkeivät tapaukset olekaan aivan rinnasteisia). Koko sarja onkin oikeastaan pohjimmiltaan näiden kahden hahmon alkuperäisen yhteenoton jälkiselvittelyä, kun Momokan sielu hajoaa kahdeksi pingviinihatuksi, joista toinen päätyy Takakuran päähenkilösisarusten pikkusiskohahmo Himarin päähän sarjan liikkeellepanevana voimana, joka määrää tytön isoveljet etsimään mystistä pingviinirumpua.

Merkittävää on, että Penguindrumin sankarihahmon omat taistelut ovat jo reippaasti takanapäin, minkä vuoksi hän rinnastuu ehkä enemmän Utenassa kummittelevaan Diosiin, joka myös oli kerran suuri neitoja pelasteleva sankari, jonka ura päättyi onnettomasti tämän langettua noidan ansaan. Dios ei kuitenkaan ole missään vaiheessa Utenan sankarihahmo, sillä hän on enemmän idea kuin oikea hahmo. Momokaan katsoja pääsee kuitenkin tutustumaan jonkin verran takaumien kautta, mikä tekee hänestä oikean hahmon pelkän varjon ja ideaalin sijaan.

Penguindrumin sankareiksi voisi tietysti varsin perustellustikin argumentoida myös Takakuran veljeksiä, ovathan he sentään päähenkilöitä ja keskeisimpiä toimijoita sarjassa. Silti kumpikaan heistä ei millään tavalla mielestäni emuloi sankari-roolia, toisin kuin Utena, Takuto ja Momoka, jotka ottavat kaikki siihen selvästi oman näkökulmansa ja lähestymistapansa. Kanba ja Shouma ovat tavallisia, normaalien heikkouksiensa kanssa painivia pieniä ihmisiä, eivät sankareita tässä kirjoituksessa käytetyssä merkityksessä.

Momoka toimii hahmona mielestäni paljon Takutoa paremmin sen vuoksi, että hänen jeesusteluaan tarvitsee katsella vain tarkoin valikoituina hetkinä, joiden näkeminen on tarpeellista sarjan varsinaisen tarinan kannalta, kun taas Takuton sankarillisuudella mässäillään pahoinvointiin asti koko ajan ja lakkaamatta. Aina silloin harvoin, kun Momoka on ruudussa, hän tarjoaa katsojille jotain mielenkiintoista ja uutta. Koska hän on kuitenkin selkeästi sivuroolissa, hän jää kuitenkin melko etäiseksi tuttavuudeksi, eikä siten pärjää Utenalle kiinnostavuudessa hahmona. Konseptina tarinan sankarin sijoittaminen menneisyyteen ja sivurooliin on kuitenkin kunnioitettavan tuore ja mielenkiintoinen siirto.

Seuraavassa osassa käsittelyyn pääsevät sankarien väistämättömät vastinparit eli neidot pulassa.