Zero-Sum ja erinäisiä muita projekteja

Projekti Zero-Sum

Tässä jokunen viikko sitten etsiessäni kivoja mangasarjoja ranskalaisesta mangaensyklopedia manga-news.comista sain päähäni yhden vuoden hienoimmista ajatuksista. Päätin ryhtyä keräämään hyllyyn kaikkia Ichijinsha-kustantamon fantasiatoimintajosei-lehti Comic Zero-Sumissa ilmestyneitä sarjoja, joita julkaistaan ihmisten kielillä eli minun tapauksessani siis englanniksi ja ranskaksi – suomeksi ja ruotsiksi kun näistä ei vielä mitään saa.

En tunne lehden tuotantoa erityisen hyvin, enkä ole lukenut kovin monia siinä ilmestyneitä sarjoja, mutta vähän vilkuillessani ranskankielistä tarjontaa huomasin entistä konkreettisemmin seikan, johon olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota. Kaikki lehdessä ilmestyvä tavara tapaa olla aivan järkyttävän nättiä – ainakin pintapuolin kansien perusteella vilkaistuna ja varsinkin näin nuoren naislukijan näkökulmasta. Androgyyniset kaunispojat juoksevat kannesta kanteen ja väritystyylit vaihtelevat hirveän kivan ja suoranaisen visuaalisen euforian väliltä. Ja koska sulan kaikelle kauniille, huomasin, että kaikki ranskamarkkinoilla julkaistavat Zero-Sum-sarjat vähän kuumottelivat. Siispä päätin että hankitaan nyt sitten omaan hyllyyn kaikki, mitäs tässä kursailemaan.

Postista pitäisi siis parin viikon päästä hakea muun muassa Shinobu Takayaman Amatsukia, Naked Apen Dollsia ja Touya Mikanagin Karnevalia, joista viimeisintä saadaan pian tirkistellä animenakin. Tällä hetkellä luvussa on Yun Kougan Loveless, jonka Tokyopop-julkaisut tuli hankittua lukiokaverilta halvalla viime vuonna, mutta jota en ole aikaisemmin saanut luettua.

Lovelessin lisäksi hyllystä löytyy jo valmiiksi Akin visuaalisesti häikäisevä, mutta tarinallisesti tylsämys kreikkalaisesta mytologiasta ammentava Olympos, joka piti hommata ihan glitterkansien takia. Lisäksi kunniapaikalla pönöttävät suursuosikkini Kazuya Minekuran Saiyuki Reload sekä keväällä Zero-Sumin komeaan bishikaartiin liittyvä, aikaisemmin Tokuma Shotenin BL-painotteisessa Chara-lehdessä ilmestynyt Wild Adapter, joista kummastakin löytyykin jo tekstiä tämän blogin syövereistä.

Mutta monia mysteerejä on siis vielä edessä. Onko Minekura lopulta lehden ainoa loistomangaka ja jääkö valtaosa lehden sisällöstä sitten geneeriseksi nättihutuksi, vai voisiko sen uumenista löytyä muitakin helmiä? Entä löytyykö kivojen kansien takaa vain sotkuista ja epäpätevää visuaalista tarinankerrontaa, vai ulottuuko nätteily sisäsivuille asti? Sen luulisi ennen pitkää selviävän!

Tarkoituksena olisi siis matkata mangavuorille treenaamaan itseni Suomen kovimmaksi toimintajoseiasiantuntijaksi. Yritän tänne blogiin raportoida edistymistäni tämän pitkän ja mahdollisesti tuskaisen, mutta toivottavasti elämyksellisen matkan aikana.

Joulukalenteri

Kalenteria en tänä vuonna kerennyt koulukiireiden ja kaikenlaisen uupumuksen timmellyksessä valmistella, joten sellaista ei nyt sitten ole. Vähän yksinäistä, mutta toisaalta kalenteritekstini ovat muutenkin liian pitkiä joulualenteriluukuiksi. Aina kun olen lähtenyt kalenteria väsäämään, siitä on tullut boot camp -henkinen superkatsaus vuoden aiheeseen sen sijaan, että luukut olisivat kevyitä ja helppolukuisia, kuten muilla kalenteroitsijoilla. Ensimmäisenä vuonna tämä ei ehkä häirinnyt, kun omani oli ainoa blogikalenteri, mutta nykyisin päivässä pitäisi lukea useampi joulukalenteripostaus, joten saisivat olla hieman vähemmän työläitä lukea.

Katsotaan ensi vuonna uudestaan, josko löytäisin itsestäni kevyen ja lyhyen kirjoittelijan. Tänä jouluna tarkoituksena on kuitenkin rustata ihan muita settejä ja tyytyä vain kannustamaan kalenteriblogaavaa osastoa kommenttiaitiosta.

One Piece

Reippaat kolme vuotta sitten ilmoitin ottavani Eiichiro Odan One Piecen lukuun. Tähän päivään mennessä olen saanut alas 15 ensimmäistä pokkaria, eli aika surullisen saldon. Sarja ei alkuunsa tahtonut maistua sitten yhtään, joten Arlong Parkin jälkeen en vain saanut luettua edemmäs. Nyt olen kuitenkin jatkanut sarjan parissa uudestaan ja alan pikkuhiljaa päästä mukaan sarjaan ja sisään sen piirrostyyliin. Katsotaan, jos saisin vaikka jossain vaiheessa jotain kirjoitettua aiheesta.

Ruusuja, glittermechoja ja pingviinejä

Seuraava osa työn alla. Soundtrackien vertailu on osoittautunut yllättävän työlääksi, kun en ole ikinä oikein kirjoittanut musiikista mitään, ja kun siihen pitää paneutua sekä katsomalla sarjoista jaksoja että saisi kuvan taustamusiikista kontekstissaan että kuunnella sarjojen juustoja.