Kategoria: Blogi

Henkiin herääminen, ainakin vähän

Blogi on nukkunut talviunta aika monta vuotta, mutta ajattelin nyt ainakin hieman herätellä omaa alustaa. Pitkään omalle blogille ei ole ollut niinkään tarvetta, kun olen kirjoittanut lyhyet fiktiopäiväkirjailuni somepalveluihin (nykyisin Mastodoniin ja Blueskyhin), ja pitkät jutut olen jutellut podcastiini Mangakarttaan.

Vuonna 2021 blogin vanha poniteemainen ulkoasu räjähti, koska se ei ollut enää ystäväni tekemänä vuosimallin 2009 custom-leiskana elinkelpoinen muuttuvalla alustalla. Ulkoasu jouduttiin sitten korvaamaan aika rumalla väliaikaisella leiskalla, enkä yhtään tykännyt siitä eivätkä entisen sivupalkin linkit toimineet oikein. Kun ei ollut oikein intoa kirjoittaa, eikä uusi ulkoasu houkutellut, ei ollut myöskään tarvetta korjata blogia kunnolla käyttökuntoiseksi.

RIP ;___;
RIP ihana violetinpinkki vanha leiska, palvelit hyvin kunnes räjähdit! Onneksi oli arkistoissa tämä screenshot Disneyn sankarittarien kuvaukseen keskittyvän Popcult-luennon materiaaleissa.

Tällä hetkellä olen kuitenkin vähän väsynyt someen kirjoittamiseen monestakin syystä, mutta eniten siksi, että lyhyisiin postauksiin menee pituuttaan enemmän vaivaa, etenkin jos ne yrittää jaksaa toisintaa kahteen eri paikkaan joissa on eri merkkirajoitukset ja muutenkin eri toimintaominaisuudet. Ja vaikka miten timanttiseksi saisi sen pikku ajatuksen hiottua, niin silti aina jää tuntumaan siltä, että jotain tosi olennaista jäi sanomatta – ja usein paljonkin asioita, jotka olisi ollut tosi hauska ikuistaa tekstiksi.

Joten nyt ajattelin kokeilla taas blogittamista vähäsen. Tein siis pienen kasvojenkohotuksen blogille, niin että nyt aiemmin rikki olleet arkisto- ja aiheet-sivut toimivat taas, eikä ulkonäkökään ole pelkästään hypertylsä, vaan pikkuisen pirtsakampi ja enemmän minä. Ehkä saan ehostettua ulkoasua vielä vähän jossain kohtaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että blogi on taas käyttökelpoinen, joten hyppään mieluummin kirjoittamaan.

Ajattelin kokeilla blogitella vähän sillä periaatteella, että postaukset voivat olla aika lyhyitäkin ajatuksia, kun isommat analyysit menevät varmaankin edelleen Mangakarttaan. Katsotaan, mitä tästä tulee ja kuinka kauan riittää energiaa – voihan se olla, että muut askareet vievät ennen pitkää taas blogittamisajan. Mutta ainakin juuri nyt tuntuu mukavalta, kun ei ole merkkirajoja ahdistamassa ajatuksiani!

Mangakartta ja Anime-Alias

En ole kauheasti harrastanut tällaisia kuulumispostauksia, mutta nyt teki mieli vähän mainostaa omia aktiviteetteja.

mangakartta_twitterbanneri

Jännittävä uusi projekti

Olen nyt keväällä nimittäin intoillut kovasti podcastaamishommista, kun päätimme jokin aika sitten Petteri Uusitalon kanssa perustaa manga-aiheisen podcastin, jonka nimeksi tuli Mangakartta. Saimme juuri eilen julkaistua podcastin toisen jakson, ja olen edelleen ihan täpinässä, koska tähän mennessä homma on ollut tosi kivaa, ja haluan taas pian päästä höpöttämään seuraavasta sarjasta.

Jaksojen alussa keskustelemme aina muutamasta valikoidusta ajankohtaisesta aiheesta, minkä jälkeen siirrymme juttelemaan jakson pääaiheena olevasta sarjasta arvostelutyyliin. Tähän mennessä fokukseen ovat päätyneet Sherlock Holmes -tarina Patriootti Moriarty ja lohikäärmeseikkailu Lindbergh. Jaksojen loppupuolella käymme vielä läpi muutaman noston viime viikkojen mangalukemisistamme. Ainakin tähän mennessä olen ollut tyytyväinen formaattiin – on kiva ettei rakenne ole liian sirpaleinen, mutta päästää silti puhumaan useammasta sarjasta ja aiheesta.

Tällä hetkellä Suomessa pyörii Mangakartan rinnalla käsittääkseni kaksi vanhempaa ja enemmän animeen keskittyvää podcastia, Siniristiotakut ja Teheanicast. Meillä Petterin kanssa oli kuitenkin tarve höpistä nimenomaan mangasta, koska parhaista sarjakuvista ei voi koskaan olla liikaa pöhinää ja keskustelua. Rakastamme molemmat mangaa, mutta painotamme lukiessamme vähän erilaisia asioita, joten aiheesta on kovin hauska keskustella.

En ole koskaan ollut kovin itsevarma itsestäni puhujana, vaan olen aina pitänyt itseäni ensisijaisesti hyvänä kirjallisena ilmaisijana. Toisaalta sitä suuremmalla syyllä olen ajatellut, että podcastaaminen voisi olla arvokasta harjoitusta. Tekniikka ei ole ominta alaani, joten Petteri hoitaa kaiken teknisen säätämisen.

Toivottavasti tulevaisuudessa puhuminen alkaa sujua pikkuisen vähemmän jäisesti, ja ehkä se täytesanojen, ajatustaukojen ja takeltelujen määrä jää myös ennen pitkää vähemmäksi. Ja tulevaisuudessa pitää ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota siihen, että muistaisi kustakin sarjasta puhuttaessa tiivistää lyhyesti, mistä tarina kertoo. Mutta jospa saisimme tästä leivottua aika säännöllisen jutun, niin varmasti harjaantuminen alkaa jossain vaiheessa näkyä. Kaikki palaute on tervetullutta ja sarjatoivomuksiakin saa laittaa.

aliaskuva

Anime-Alias-korteista löytyy jo yli tuhat selitettävää nimeä ja termiä.

Lahdessa taas pidetään tuttuun tapaan Desucon 14.-16. kesäkuuta. Minulla on taas pitkästä aikaa useampiakin ohjelmaideoita, mutta kesä-Desu seuraa sen verran nopeasti alkuvuoden Desucon Frostbiteä, että en uskaltanut lähteä tarjoamaan puheohjelmaa. Mutta toivottavasti löydyn ensi talven Frostbiten ohjelmakartasta taas ihan puheohjelman merkeissä.

Sen sijaan menemme Petterin kanssa vetämään kesä-Desuun tämän vuoden Frostbitestä tuttua Anime-Alias-pelipajaa. Pelihän toimii Alias-pelin lailla sanaselityspelinä, mutta kortit olemme tehneet itse ja keränneet niihin anime- ja mangasarjoja ja niiden hahmoja, tekijöitä mangakoista ohjaajiin sekä viihteestä tuttuja tropeita, esineitä ja paikkoja. Peli löytyy sunnuntain viimeiseltä ohjelmaslotilta klo 15-16:30, ja ajatuksena on tarjota loppuconiin vähän aktiivisempaa puuhaa, jos puheohjelmassa istuminen alkaa väsyttää mutta päättäjäisiin pitäisi vielä jaksaa. Paikalle saa tulla pelaamaan niin kauan kuin pelaajia mahtuu, tai sitten ihan vain seuraamaan sivusta.

10 vuotta!

Täsmälleen vuosikymmen sitten (minuutilleen) julkaisin ensimmäisen postaukseni Missing Linkissä, joten juhlapäivä ansaitsee pienen muistamisen.

Oma elämäni on blogin myötä rikastunut todella paljon. Olen oppinut fiktion analysoimisesta reippaasti uutta, kypsynyt ajattelijana ja saanut järjesteltyä ajatuksiani monien aiheiden ja teosten osalta. Minulle ajatusten tekstiksi pukeminen on ollut tehokkain tapa jäsennellä fiktion herättämiä ajatuksia ja tunteita, ja löydän itse yleensä kirjoittamalla paljon uutta aiheestani. Blogin kautta olen myös tutustunut moniin ihmisiin ja saanut upeita ystäviä.

Alkuvuosien jälkeen kirjoittelu on muuttunut koko ajan epäsäännöllisemmäksi, etenkin sen jälkeen, kun siirryin opiskelutouhuista työelämään reipas kolme vuotta sitten. Pääni on monesti täynnä aiheita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta aikaa ja jaksamista on ollut monessa kohtaa hyvin rajatusti, etenkin rankempien työjaksojen aikana.

Olen kuitenkin todennut, että eipä se epäsäännöllisyys haittaa. Mistään aikatauluista en pystyisi mitenkään pitämään kiinni, koska stressaantuisin liikaa, mutta aina kun kirjoitusinto iskee ja saan kirjoituksen julkaistua, tulee tosi hyvä olo. Blogiin kirjoittaminen on ollut minulle tärkeä, hauska ja kehittävä harrastus, joten päätin aikoinaan elämän hektistyessä ottaa sen kanssa rennosti ja kirjoittaa sellaisista aiheista, jotka kulloinkin inspiroivat ja sellaisella tahdilla, mihin suuremmin stressaamatta pystyn. Olkoon siis oma tahti epäsäännöllistä, kunhan sitä riittää niin pitkään kuin kirjoittaminen on hauskaa. Sen sijaan toivoisin, että jaksaisin, ehtisin ja muistaisin kommentoida seuraamiani blogeja enemmän ja osallistua sitä kautta keskusteluun useammin. Ehkäpä voisin ottaa tämän omaksi vuoden 2019 haasteekseni.

Blogin ohelle on kehittynyt kaikenlaisia muitakin hienoja aktiviteetteja, joiden kanssa olen viettänyt ihania hetkiä. Kirjoitan juttuja myös Anime-lehteen, pidän ohjelmaa tapahtumissa, kirjoittelen nopeita ajatuksia fiktiopäiväkirjanani toimivaan Twitteriin ja juttelen harrastajaystävien kanssa tapahtumissa, blogimiiteissä, keskustelupiireissä ja tietysti ihan muuten vaan.

Kiitos siis kaikille Missing Linkin lukijoille ja ihanille ihmisille, jotka ovat tsempanneet blogin kanssa, jotka olen tämän blogin kautta tavannut tai jotka tulen vastaisuudessa tapaamaan! Kiitos myös kaikille animesta, Disneystä, muusta animaatiosta, mangasta ja muista kivoista nörttiaiheista bloggaaville ja aikaisemmin bloganneille, Twitterissä tööttäileville ja tapahtumissa tai muuten keskustelua ylläpitäville ja herätteleville ihmisille. Elämäni on paljon rikkaampaa ansiostanne!

Vuosipäivän kunniaksi

Missing Link on juhlinut synttäreitään hyvin epäsäännöllisesti tässä vuosien varrella, riippuen ihan siitä, miten olen jaksanut ja ennättänyt asiaa erityisemmin muistaa ja siitä, olenko keksinyt jotain erityistä sanottavaa. Tänään tulee kuitenkin kuluneeksi huikeat kahdeksan vuotta, vaikka kirjoittelu ei olekaan ollut hetkeen ihan säännöllistä. (Sain muuten viime vuoden puolella blogin melkein kahdeksan vuoden olemassaolon jälkeen aikaiseksi esittelytekstin, jonka olemassaoloa en ole tainnut koskaan suuremmin rummuttaa.)

Merkkipäivän kunniaksi ajattelin esitellä hieman talouteni mangakokoelmaa, josta keräilijäsieluni on melkoisen ylpeä ja jonka vuoksi en tahdo enää koskaan muuttaa, kun kuollut puu painaa niin hurjasti. Husbandon kanssa yhteisvoimin rakennettu kokoelma on paisunut tasaista tahtia, ja tällä hetkellä se käsittää ylläpitämäni Excel-taulukon mukaan 1966,5 pokkarin verran tavaraa alkuperäisinä noin parisataasivuisina japanilaispokkareina laskettuna.

Fyysisiä niteitä on joitakin kymmeniä vähemmän, koska englanninkielisissä julkaisuissa suositaan nykyään omnibus-muotoa, jossa kerätään yksiin kansiin useamman pokkarin verran sivuja. Omassa hyllyssä näitä löytyy nopealla silmäisyllä reipas viisikymmentä kappaletta. Lukumäärän höpsö puolikas johtuu siitä, että aina välillä hyllyyn jää roikkumaan joku puolentoista alkuperäispokkarin omnibus – tällä hetkellä syyllinen on Master Keaton 1.

Lisäksi samasta pokkarista löytyy joissain tapauksissa useampi kieliversio, koska hyllyissä on edustettu mangaa englanniksi, suomeksi, ranskaksi ja japaniksi (sekä muutama hassu ruotsiksi ja espanjaksi).

Hyllyjen järjestäminen on minun vastuullani (husbandolla on neuvonanto- ja veto-oikeus), ja kaikenlaiset uudelleenjärjestelyt ovat suurta huviani aina, kun joku hylly alkaa tilaongelmien takia näyttää sotkuiselta. Viimeisin suuri järjestelykierros oli viime syksynä, kun hankimme reippaasti lisää hyllymetrejä.

Eri tapoja järjestää mangahylly on tietysti monia. Aakkosjärjestys sarjan nimen mukaan tuntuu olevan suosittu tapa, ja tietysti ihan syystä, kun se tekee oikean paikan löytämisen kullekin nimikkeelle helpoksi. Itse en kuitenkaan ole siitä oikein koskaan tykännyt, koska minusta tuntuisi hassulta laittaa Nana ja Nana to Kaoru  tai Muotiunelmia ja Mushishi vierekkäin, kun sarjat ovat täysin eri maailmoista.

Aakkosjärjestys tekijän nimen mukaan olisi toinen vaihtoehto, joka mahdollistaisi sen, että saman tekijän tuotokset löytyisivät samasta paikasta. Aikaisemmin hyllyni ovatkin olleet ensisijaisesti mangakan mukaan järjestettynä. Uusin järjestelykierros käänsi ensisijaiseksi järjestysprioriteetiksi kuitenkin sen mangalehden, jossa sarja on ilmestynyt. Syynä oli lähinnä lehtituntemuksen kasvattaminen. Kun saman lehden sarjat ovat yhdessä, on helpompi sisäistää, millaisia sarjoja missäkin mangalehdessä pyörii.

Mangahylly_1

Shounen-hylly (klikkaamalla isommaksi)

Shounen-hyllyä on tilan takia sensuroitu Bleachin ja Naruton osalta, joista suurin osa on karkotettu pimeään loppusijoituspaikkaan sohvan taakse. Koska kyseisiä sarjoja ei kuitenkaan koskaan tule hiplailtua, on hyllyyn jätetty vain muutama edustaja näön vuoksi. Alin hylly on varattu isoille möhkälejulkaisuille jotka eivät muualle mahtuisi, ja sinne on eksynyt ilman erityisen hyvää syytä myös Natsume Onon tuotanto ja erinäisiä muita taiteellisesti ansioituneita seinen-teoksia.

Puukuosinen hylly on vähän höpsösti eri näköinen kuin muut valkoiset mangahyllyt, mutta onneksi sisustussilmä on meillä molemmilla vähäsen sinne päin, joten epäsointu ei suuremmin häiritse. Olkkarin jakajana toimiva Ikean torni huojuu vähän pelottavasti aina, kun käsittelen vähän ylempänä olevia pokkareita, joten olen ristinyt sen Huojutorniksi. Jatka artikkelin ”Vuosipäivän kunniaksi” lukemista →

Liebster Award

Viime aikoina suomi-blogeissa on kierrellyt ilmiö nimeltä Liebster Award, ja kuun alussa Court of Eleanorin Eleanor antoi tunnustuksen Missing Linkille, kiitoksia tästä ja hauskoista kysymyksistä!

liebster

Tunnustuksen tarkoituksena on jakaa huomiota vähemmän tunnetuille blogeille, ja tunnustukset kiertävät blogin pitäjältä toiselle seuraavien sääntöjen mukaisesti:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Koska hauskat kiertokirjeet ovat hauskoja, jaan tunnustusta seuraaville blogeille:

Afureko
Animepyon
Hyvät, pahat ja otakut
Wasurenagusa
Pyörivä nuoli
Kalevala Snark

Lukijamäärien kelvollisuudesta en tiedä, Afureko ainakin on aika tunnettu ja vakiintunut, mutta olennaisin kriteeri on, että ajattelin, että näillä tyypeillä voisi olla hauskaa vastata kysymyksiin ja heidän vastauksensa voisi olla hauskaa lukea. Joukossa on vähän erityyppisiä blogeja, mutta ainakin niitä yhdistää pitäjien ihastus fiktioon, joten sitä käsittelevät kysymyksenikin. Jos kysymykset tuntuvat hauskoilta niin niihin saa toki vastata kuka tahansa blogini lukija omassa blogissaan, kommenteissa tai vaikka Twitterissä.

Tunnustuksen saajat voivat siis halutessaan jakaa sitä eteenpäin ja/tai vastata alla esittämiini kysymyksiin tai osaan niistä fiiliksen mukaan:

1. Lapsuuden suosikkiteos, joka ihastuttaa, viihdyttää ja/tai tekee vaikutuksen edelleen?
2. Erityisesti mieleen jäänyt, voimakkaita negatiivisia tunteita herättänyt fiktiohetki ja/tai hahmo?
3. Erityisesti mieleen jäänyt, voimakkaita positiivisia tunteita herättänyt fiktiohetki ja/tai hahmo?
4. Viimeisin kuluttamasi teos, joka kosketti sieluasi syvästi?
5. Teos, josta olisit halunnut kaikella sydämelläsi pitää mutta et vain pysty?
6. Teos, josta et olisi ikinä uskonut pitäväsi, mutta päädyit yllättäen tykkäämään kuitenkin?
7. Onko fiktiohahmo saanut sinut joskus syvästi liikuttumaan? Jos niin kuka?
8. Teos, joka on jäänyt erityisesti mieleen jännittävän visuaalisen toteutuksensa takia?
9. Teos, joka on jäänyt erityisesti mieleen musiikkiensa takia?
10. Teos, jossa on viehättänyt erityisesti maailmanrakennuksensa/lorensa takia?
11. Kolme kivointa Disney-neitoa? (Sori spesifisyys mutta tämä on tärkeää!)

Alla sitten Eleonorilta saamani kysymykset ja vastaukset:

Jatka artikkelin ”Liebster Award” lukemista →

Jo kuuden vuoden ajan!

6v-eclairit

Jep, 2×3 éclairia on juuri hyvä määrä!
(Mainosta ei ole maksettu, mutta jos käyt joskus Pariisissa niin tee itselleni palvelus ja herkuttele kaupungin ihanimmilla leivonnaisilla.)

Tänään on tärkeä päivä. Ensinnäkin Desucon Frostbite 2015 alkaa tänään. Tänään on myös perjantai 13. päivä. Lisäksi tänään Linkki on pyörinyt kuusi kokonaista vuotta, eli paljon pitempään kuin alun perin kuvittelin jaksavani kirjoitella blogiin.

En ole jaksanut kovin usein juhlistaa blogin synttäreitä, viimeksi ihan kunnolla viisi vuotta sitten, kun turinoin historiastani animen ja mangan kanssa. Nyt päätin sitten näinkin erityisen päivän kunniaksi naputella fiiliksiä siitä, mitä blogin pitäminen on antanut elämälleni. En nimittäin silloin kaksikymppisenä osanut arvatakaan, mihin kaikkeen pienen elitismifanityttöilyblogin pystyyn pistäminen johtaisi.

Jatka artikkelin ”Jo kuuden vuoden ajan!” lukemista →

Prinsessapäiväkirjat: intro

Edit 9.3.2015: Sivupalkista löytyy koonti kaikista Prinsessapäiväkirjat-projektin teksteistä.

Kuten näkyy, tänäkään vuonna en ole saanut aikaiseksi joulukalenteria. Olisin väsännyt sellaisen mielelläni viime vuoden tauon jälkeen, mutten ole opiskelijavaihdon olosuhteissa kyennyt valmistelemaan kalenteria kunnolla.

Vaihtokaupunki Pariisin fyysinen läheisyys Disneylandiin on kuitenkin sekoittanut pääni oikein kunnolla ja saanut minut vaahtoamaan itselleni ja kaikille tielleni päätyville päättymätöntä ja vähän jopa obsessiivis-kompulsiivisuuteen vivahtavaa syvä- ja pinta-analyysiä Disneystä. Erityisesti huomioni on keskittynyt hiiritalon klassikoiden unohtumattomiin animaatiosankarittariin.

disneyprinsessat

Vahvoja naishahmoja vai ylituotteistettuja heittopusseja?

Mielessäni käväisi syksyllä ajatus Disneyn prinsessat -aiheisesta joulukalenterista harhaillessani Disneylandin puotien prinsessatilpehöörin keskellä. Tämä oli kuitenkin tuhoon tuomittu idea ensinnäkin siitä syystä, että opiskelijavaihtokokemusta ei ole kiva kuormittaa niin työläällä projektilla kuin analyysipainotteisen joulukalenterin väsääminen blogiin. Toisekseen kalenteriformaatti ei olisi toiminut siksi, että koeanalyysini Lumikista ja Tuhkimosta päätyivät kummatkin yli tuhatsanaisiksi, mikä on aivan liian raskas pituus jokapäiväisiä postauksia ajatellen sekä kirjoittajan että lukijan näkökulmasta.

Koska Disneyn ihanat neidot kuitenkin liikuttavat pientä prinsessasydäntäni kovasti, analyysiä on vuotanut tekstinkäsittelyohjelmaan kiitettäviä määriä. Tarkoituksena onkin käsitellä yksi neitokainen joka viikko loppujoulukuun ajan. Vuoden alusta lähtien tähtään siihen, että saisin uuden sankaritaranalyysin blogiin kerran kuukaudessa.

Disneyn päänaisista saa aina välillä kuulla väitteitä liiasta seksualisoinnista, samankaltaisuudesta ja romanssikeskisyydestä, kyseenalaisia feminiinisiä stereotypioita toteuttavista rooleista ja etenkin vanhempien prinsessojen kohdalla myös passiivisuudesta ja heikkoudesta. Osaltaan nämä väitteet pitävät toki paikkansa kukin vähintään tiettyjen neitien kohdalla, mutta mielestäni sankarittarista löytyy monenlaista toimijaa, persoonaa ja roolimallia. Prinsessa-franchisen nerokkuus perustuukin juuri siihen, että kaikki prinsessat ovat vähän erilaisia. Jokainen pikkutyttö ja kaikki muutkin animaationaiskauneutta arvostavat tytöt ja pojat voivat valita heidän joukostaan suosikkinsa niin ulkonäön kuin luonteenkin puolesta.
Jatka artikkelin ”Prinsessapäiväkirjat: intro” lukemista →

Zero-Sum ja erinäisiä muita projekteja

Projekti Zero-Sum

Tässä jokunen viikko sitten etsiessäni kivoja mangasarjoja ranskalaisesta mangaensyklopedia manga-news.comista sain päähäni yhden vuoden hienoimmista ajatuksista. Päätin ryhtyä keräämään hyllyyn kaikkia Ichijinsha-kustantamon fantasiatoimintajosei-lehti Comic Zero-Sumissa ilmestyneitä sarjoja, joita julkaistaan ihmisten kielillä eli minun tapauksessani siis englanniksi ja ranskaksi – suomeksi ja ruotsiksi kun näistä ei vielä mitään saa.

En tunne lehden tuotantoa erityisen hyvin, enkä ole lukenut kovin monia siinä ilmestyneitä sarjoja, mutta vähän vilkuillessani ranskankielistä tarjontaa huomasin entistä konkreettisemmin seikan, johon olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota. Kaikki lehdessä ilmestyvä tavara tapaa olla aivan järkyttävän nättiä – ainakin pintapuolin kansien perusteella vilkaistuna ja varsinkin näin nuoren naislukijan näkökulmasta. Androgyyniset kaunispojat juoksevat kannesta kanteen ja väritystyylit vaihtelevat hirveän kivan ja suoranaisen visuaalisen euforian väliltä. Ja koska sulan kaikelle kauniille, huomasin, että kaikki ranskamarkkinoilla julkaistavat Zero-Sum-sarjat vähän kuumottelivat. Siispä päätin että hankitaan nyt sitten omaan hyllyyn kaikki, mitäs tässä kursailemaan.

Postista pitäisi siis parin viikon päästä hakea muun muassa Shinobu Takayaman Amatsukia, Naked Apen Dollsia ja Touya Mikanagin Karnevalia, joista viimeisintä saadaan pian tirkistellä animenakin. Tällä hetkellä luvussa on Yun Kougan Loveless, jonka Tokyopop-julkaisut tuli hankittua lukiokaverilta halvalla viime vuonna, mutta jota en ole aikaisemmin saanut luettua.

Lovelessin lisäksi hyllystä löytyy jo valmiiksi Akin visuaalisesti häikäisevä, mutta tarinallisesti tylsämys kreikkalaisesta mytologiasta ammentava Olympos, joka piti hommata ihan glitterkansien takia. Lisäksi kunniapaikalla pönöttävät suursuosikkini Kazuya Minekuran Saiyuki Reload sekä keväällä Zero-Sumin komeaan bishikaartiin liittyvä, aikaisemmin Tokuma Shotenin BL-painotteisessa Chara-lehdessä ilmestynyt Wild Adapter, joista kummastakin löytyykin jo tekstiä tämän blogin syövereistä.

Mutta monia mysteerejä on siis vielä edessä. Onko Minekura lopulta lehden ainoa loistomangaka ja jääkö valtaosa lehden sisällöstä sitten geneeriseksi nättihutuksi, vai voisiko sen uumenista löytyä muitakin helmiä? Entä löytyykö kivojen kansien takaa vain sotkuista ja epäpätevää visuaalista tarinankerrontaa, vai ulottuuko nätteily sisäsivuille asti? Sen luulisi ennen pitkää selviävän!

Tarkoituksena olisi siis matkata mangavuorille treenaamaan itseni Suomen kovimmaksi toimintajoseiasiantuntijaksi. Yritän tänne blogiin raportoida edistymistäni tämän pitkän ja mahdollisesti tuskaisen, mutta toivottavasti elämyksellisen matkan aikana.
Jatka artikkelin ”Zero-Sum ja erinäisiä muita projekteja” lukemista →

Joulunodotus alkakoon!

Oho, tänään on jo ensimmäinen adventtisunnuntai, mikä tarkoittaa sitä, että muutaman päivän päästä on taas aika käydä avaamaan joulukalenteriluukkuja!

Missing Link viihdyttää lukijoitaan jo kolmatta kertaa autenttisella fiktioburgerointikalenterilla (edelliset kaksi löytyvät kokonaisuudessaan sivupalkista). Tällä kertaa tähtäimessä on viimekuisen pollin tuloksien mukaan mietiskellä hahmosuunnittelun saloja. Kiitos jälleen kaikille äänestäneille!

Tarkoituksenani ei ole vain tuoda esille parhaita yksittäisiä designonnistumisia, vaan pohtia hieman laajemminkin kalenterissa esille nostamieni hahmojen kautta, mitä kaikkea hahmosuunnittelulla voidaan tehdä erilaisissa yhteyksissä. Luvassa on siis yksittäisten hahmojen desingien pureskelun lisäksi useampaan saman sarjan hahmoon ja koko hahmokaartiinkin keskittyviä luukkupostauksia, sekä hahmopareja tai –ryhmiä eri sarjoista ja tietyn tekijän hahmosuunnittelutrendejä yleisemmin. Kuten viime vuonna, kalenteri tulee painottumaan manga- ja animesarjoihin, mutta muutakin on toki luvassa.

Kalenteri ei etene tänä vuonna mitenkään erityisessä järjestyksessä, sillä hienoja designeja on yksinkertaisesti niin valtava määrä, ettei sitä kärkipäätä ole oikein mahdollista laittaa järjestykseen. Häikäisevän näköisiä hahmoja on takuulla jäänyt myös pois aivan hävyttömän suuri määrä. Sen sijaan olen yrittänyt löytää mahdollisimman paljon erilaisia näkökulmia, joista hahmodesigneja voi tutkistella. Ensisijaisena kriteerinäni olen pitänyt designin upeuden sijaan sitä, miten loistokkaasti upea design pukee nimenomaista hahmoa ja sarjaa.

Tulen siis pohtimaan ennen kaikkea ulkoisen olemuksen merkitystä hahmon tarinalle ja persoonallisuudelle ja yleisemmin koko sarjan tunnelmalle. Merkitystä on monesti myös ele- ja ilmekielellä, joka monesti tavallaan yhdistää hahmon persoonan ja designin toisiinsa. Toisin sanoen annan erityistä merkitystä paitsi staattiselle hahmosuunnittelulle, myös designien liikkuvuudelle ja ilmeikkyydelle. Hahmodesign yksinään voi olla vaikuttavan näköinen, mutta todellinen haaste on saada se toimimaan tietyn hahmon julkisivuna ja siten samalla osana tarinaa. Hieno design ei ole tarinankerronnan kontekstissa minkään arvoinen, ellei sen kautta pystytä tyydyttävästi ilmaisemaan hahmon ja tarinan ulkomuodon lisäksi niiden sisintä. Tästä kirjoituksesta kannattaa myös tutustua alkulämmittelynä hahmosuunnittelua koskevaan kohtaan numero 4.

En ole harmillisesti yli kuukauteen saanut julkaistua mitään blogiin, mutta onneksi seuraavat viikot tulevat kompensoimaan tätä puutosta. Tiedoksi myös kaikille, jotka eivät ole vielä löytäneet tietään mikroblogaamiseen äärimmilleen tiivistettyyn maailmaan, että sivupalkissa on linkki Twitter-tiliini, jossa kommentoin kokemuksiani fiktion parissa ahkerammin ja typistetymmin kuin täällä blogin puolella.

Näissä tunnelmissa onkin hyvä virallisesti aloittaa joulunodotus!

Äänestä kalenteriaihetta!

Vaikka joulu ei olekaan vielä aivan ovella, alkavat Linkin joulukalenterivalmistelut kohta, jotta saan tänäkin vuonna toteutettua perinteisen kalenterini. Kahtena viime vuonna olen käynyt läpi Disneyn animaatioiden musikaalikohtauksia ja parisuhdedynamiikkoja, ja nyt pitäisi löytää uusi näkökulma fiktioautisminkäryiseen joulunviettoon. Jätän taas lukijakuntani päätöksen varaan, mistä aiheesta tulen höpisemään koko joulukuun, sillä mielessä on jälleen muutamakin omasta vinkkelistäni äärimmäisen kiintoisa näkökulma, joista en osaa valita mieluisinta.

Sivupalkista löytyvät edellisvuosien joulukalenterikoonnit, joita voi vilkuilla, jos konsepti ei ole tuttu. Alla olevassa pollissa voit seuraavan viikon ajan ensi torstain 13.10. puoleenpäivään mennessä äänestää suosikkivaihtoehtoasi, ja eniten ääniä saaneesta tulee vuoden 2011 joulukalenteriaiheeni.

Vaihtoehto 1: Päheimmät pahikset. Viime vuonna toisiksi eniten ääniä saanut aihe uusintakierroksella, koska olen aina valmis pohtimaan potentiaalista pahismateriaalia, tuota fiktion ikiaikaista suolaa. Kuten mainitsin jo viime vuoden äänestyksen yhteydessä, kalenterin pääkysymyksenasettelu pyörisi sen ympärillä, missä pahiksen raja kulkee ja mikä tekee hahmosta sellaisen pahiksen, jota yleisö kykenee arvostamaan.

Vaihtoehto 2: Vinkeimmät visuaaliset tyylit. Toisaalta viime vuoden kalenterissa oli selkeä hahmofokus, joten tänä vuonna voisi olla hauskaa kokeilla jotain uutta ja tuoretta. Visuaalisuus on minulle äärimmäisen tärkeä osa fiktiota, mutta en ole blogissa pahemmin kirjoitellut siitä, miten niin mangan ja animen kuin länsimaistenkin sarjojen ja tietenkin myös live action -tuotantojen ulkonäölliset seikat toimivat välineinä maailman, hahmojen ja tunnelman rakennuksessa sekä tietysti tarinan kuljetuksessa. Tarkoituksena ei olisi niinkään pohtia visuaalisuutta itsenäisenä tekijänä, vaan sen merkitystä koko teokselle.

Vaihtoehto 3: Häikäisevimmät hahmodesignit. Tämä vaihtoehto yhdistää hahmofokuksen ja visuaalisen fokuksen. Designit toki kuuluvat yhtenä olennaisena osa-alueena jälkimmäiseen, mutta tässä vaihtoehdossa pohtisin aihetta kohdistetummin, kun taas visuaalisten tyylien tarkastelu käsittäisi laajemman kokonaisuuden. Hahmosuunnittelu jää usein melko itsestäänselvyydeksi, josta on helppo muodostaa mielipide, mutta johon harvemmin kiinnitetään syvempää huomiota. Vaikken tietenkään ole jättämässä pinnallista ihkutusta täysin sivurooliin, ensisijaisena tavoitteena olisi tässäkin tutkailla hahmojen ulkonäöllisten seikkojen merkitystä nimenomaan niiden kontekstissa eli suhteessa kulloinkin suurennuslasin alle pääsevään hahmoon tai hahmoryhmään.

[poll id=”4″]