Kategoria: Tapahtumat

Yleisesti:

Viikko sitten 5.-6.9.2015 oli taas aika viettää viikonoppu Tampere-talolla kymmenennessä Traconissa. Tuttujen kanssa jutellessa tuli kuultua jos jonkinmoista napinaa varsinkin yhteydenpitoon liittyen, ja itselläkin oli hitusen sähellystä mediapassin kanssa – maileihin ei meinannut kuulua vastausta ja infossa ollut medialista oli vajaa, eikä sieltä löytynyt esimerkiksi omaa nimeäni ja minulle varattua badgea. Tämä ei kuitenkaan hidastanut lätkän saamista kuin muutaman minuutin, ja kaikki sujui lopulta kivasti, kiitosta siis asiallisesta ja nopeasta toiminnasta! Jotkut ohjelmanpitäjät olivat kuulemma joutuneet vaikeilemaan enemmänkin, mikä on ikävää, kun ohjelmanpitäjien panos tapahtumaan on aika paljon tärkeämpi kuin muutaman mediaparasiitin.

Traconin puolesta on toisaalta sanottava, että tuntui kivalta näin bloggaajana saada ensimmäistä kertaa conin puolelta ihan mediapassitarjous. Viestintään sekä organisaation sisällä että ulospäin kannattaisi kuitenkin tulevaisuudessa kiinnittää erityistä huomiota. Lauantain lippujonohelvettikin näytti aika tuskaiselta, vaikka itsellä ei sinne onneksi ollutkaan asiaa. Oli vain ikävä lukea Twitteristä kommentteja siitä, miten kiinnostava ohjelma jäi välistä, kun jonottamiseen meni yli tunti.

Ylipäänsä tapahtumasta jäi mukava yleisfiilis. Tampere-talo on oikein kiva tapahtumapaikka ja pihalta sai maukasta ramenia (olisi tosin ollut kiva jos ruokakojuja olisi ollut vähän enemmän!). Lisäksi en ole ennen joko ollut katsomassa puheohjelmaa Sonaatti-saleissa tai sitten kiinnittänyt niihin huomiota, mutta mielestäni ne toimivat erittäin kivasti ohjelmasaleina tuplanäyttöineen.

Coni on minulle yleensä enimmäkseen kuitenkin ohjelmansa mittainen tapahtuma, ja ilokseni Traconissa olikin kiinnostavaa ohjelmaa tarjolla tarpeeksi, vaikka viikonloppu ei ihan ohjelmasta toiseen rynnistämistä ollutkaan. En päätynyt yhdellekään pohjanoteerausluennolle, joskaan en myöskään saanut elämäni tai edes vuoden kirkkaimpia ohjelmakokemuksia. Koska roolipelipuoli ei ole koskaan innostanut, pitäydyin turvallisesti animeohjelmassa. Kamerat näyttivät surraavan ohjelmasaleissa innokkaasti, joten toivottavasti saamme puheohjelmaa katseltavaksi myös nettiin, muutama kiinnostava setti kun jäi päällekkäisyyksien vuoksi välistä.

Animekunniavieras ei kiinnostanut minua, eikä kuuleman mukaan monia muitakaan conittajia. Jun Awazun työt eivät ole itselleni tuttuja edes nimeltä, eivätkä ne edusta sellaista tyyliä, josta olisin yhtään innostunut. On mielestäni aika nihkeä valinta conilta ottaa kunniavieraaksi täysin suomalaiselle conittajakunnalle tuntematon ihminen, sillä on varmasti vieraallekin ikävää, jos hänen leffaesitystään tulee katsomaan alle kymmenen hengen yleisö. Jos tarjolla olisi tällainen täysin tuntematon tyyppi tai sitten ei ketään, niin melkein kallistuisin ei-kenenkään puoleen – ei tulisi paha mieli sen takia, ettei ketään kiinnosta, vaikka joku tulee Suomeen asti kertomaan työstään.

Toisaalta tuntemattoman kunniavieraan ohjelmat oli mielestäni suunniteltu hyvin siinä mielessä, että conissa tosiaan sitten näytettiin hänen tuotoksiaan. Q&A-sessiokin oli määrä pitää, mutta johtuneeko peruuntuminen vähäisestä yleisöstä vai muista syistä? Sääli, että lähes koko Tracon reagoi vieraaseen yhtä nuivalla innolla kuin minä, mutta en toisaalta ollut yllättynyt. Vaikka aihe ei itseä kiinnostanutkaan, olin kuitenkin ilahtunut siitä, että Awazu piti ilmeisesti ihan oikean luennon. Haastattelutyyliset kunniavierasohjelmat ovat aina vähän hitaita ja puuduttavia, joten tällaista olisi kiva saada enemmänkin.

Ohjelmakartta näytti tältä, klikkaamalla isommaksi. Tämä ohjelmalehtimalli ei tosin ollut viimeisin versio, joka näyttää viimeisine ohjelmalisäyksineen tältä.

Frostbiten yleisten asioiden osalta minulla ei ole oikein mitään sellaista sanottavaa, mitä parikymmentä muuta kättä ei ole jo naputtanut ennen minua. Viihdyin hyvin ja oli ihanaa, että ohjelmasalit olivat täynnä kaikkina päivinä. Vesi oli kylmää ja kaverit kivoja. Ystävänpäiväteema näkyi hauskasti tervehdysseinällä, yöllisessä tietovisassa ja ohjelmatarjonnassakin. Ihmiset käyttäytyivät hyvin, Sibbe ei hukkunut roskiin ja kaikki tuntui toimivan hyvin. Jopa kaatajaiset olivat kerrankin mukavat.

Ohjelmatarjonta oli jälleen Desuconien totuttuun tapaan monipuolista ja laadukasta. En valitettavasti tullut nähneeksi ainuttakaan ennestään tuntemattomien ihmisten pitämää ohjelmaa, joka olisi yllättänyt erityisen positiivisesti. Tämä saattaa toki johtua siitäkin, ettei sellaisia omaan ohjelmasuunnitelmaani kovin montaa mahtunut. Monet vanhoista tutuista pistivät kuitenkin parastaan ja burger oli mukavaa.

Olen jälleen viimeisiä coniraporttien kirjoittajia conia seuranneen Oulun-retken tietokoneettomuuden takia. Tämä on sikäli huono sauma pistää kirjoitusta esille, että suuri osa sanottavasta on jo sanottu. Väentungoksesta, huonosta kulkuohjeistuksesta ja tiedotuksesta, animeen liittymättömistä kunniavieraista sekä sekavista lippujonoista käsin rustattuine paikkanumeroineen on jo keretty valittaa muutamaan kymmeneen kertaan, joten niistä kannattaa tuskin enää avautua mainintaa enempää.

Yleisesti ottaen tällaisten melko isojen järjestelymokien monilukuisuus joka tapauksessa jätti tapahtumasta jokseenkin heikosti valmistellun fiiliksen. On selvää, että järjestäjät ovat yrittäneet tehdä hienon conin, mikä onkin hyvän conin ensimmäisen edellytys ja siksi ehdottoman positiivinen asia. Selvästi jokin on jo valmisteluvaiheessa kuitenkin mennyt pahasti pieleen, todennäköisesti sisäisten informaationkulkutakkuilujen takia. Coni ei ollut varsinaisesti katastrofi, mutta toivottavasti tekijät ottavat onkeensa tänä vuonna tehdyistä virheistä ja korjaavat ainakin paljon valitusta osakseen saaneet perusasiat, mielellään niin että aikaa jää pienempienkin juttujen parantamiseen.

Tämä oli ensimmäinen kertani uudestisyntyneessä finnconittomassa Animeconissa ja ensimmäinen kertani Kuopiossa ylipäätään. Ikäväkseni jouduin huomaamaan ettei tapahtuma tunnu ohjelmakarttansa perusteella olevan lainkaan minulle suunnattu. Kunniavieraat Spoony ja Benzaie ovat hauskoja ihmisiä, mutta kun pelimaailma ei juuri itseäni kiinnosta, en kostunut mitään heidän paikallaolostaan. Cosplay on tärkeä osa Suomen animeskeneä, mutta kun cosplay ei kiinnosta, puolet ohjelmakartasta meni täysin ohitse.

Anime ja manga sen sijaan kiinnostavat, mutta vuosikymmenen ajan japanilaisia piirrettyjä ja sarjakuvia kuluttaneen ihmisen silmääni animeaiheinen ohjelma tuntui lähtökohdiltaan turhan alkeistasoiselta, eikä siksi onnistunut herättämään kauheasti kiinnostusta ohjelmaa kohtaan. En ohjelman yleisen kiinnostamattomuuden vuoksi jaksanutkaan kovin montaa seuraamaan, mutta alla havaintojani niistä, joissa kävin.

Ohjelmakartasta silmään pisti myös se, että esimerkiksi shounen-sarjoihin keskittyviä ohjelmia oli ladottu karttaan päällekkäin samalle aikaslotille. Samoin oli käynyt jollekin peliohjelmalle ja kunniavierasohjelmalle. Ohjelmakartan laatiminen on toki varmasti haastavaa, mutta itse näkisin järkeväksi pyrkiä laatimaan kartta niin, että selkeästi samaan kiinnostusalueeseen liittyvät ohjelmat eivät joutuisi kilpailemaan keskenään yleisöstä.