FMAB-huomioita

20.2.2010 kello 22:17

Fullmetal Alchemist: Brotherhood on sarja, jota katson pääasiassa sen toteutuksen vuoksi, sillä tarina ja hahmot ovat jo tuttuja mangan puolelta eikä anime yleensä yritäkään tuoda niihin lisää muuten kuin äänen osalta. Yleisesti ottaen FMAB pääsee melko harvoin samalle jännityksen, tunnelman, hahmonkuvauksen tai visuaalisen miellyttävyyden tasolle kuin alkuperäisversio, mutta pysyy silti melko tiukasti esikuvansa hännillä. Varauksena täytyy tosin pitää mielessä, että se ensimmäiseksi tutustuttu versio asettaa normaalisti mittapuun sille, mitä toisen version pitäisi olla – varsinkin jos ensiksi on tutustuttu mangaan, josta on myöhemmin tehty anime. Joka tapauksessa olen avannut tähän muutamia erityisesti silmään pistäneitä huomioita FMABin toteutuksellisten ratkaisujen onnistumisista ja epäonnistumisista.

Ylipäänsä Brotherhoodin taso on noussut kovasti sen jälkeen kun se malttoi rauhoittaa tahtiaan alun kiirehtimisestä. Alkuvaiheiden pikakelaukseen studiolla oli kieltämättä varsin pätevä syy, koska monet valittivat jo läpi juostuista alkujaksoista, että hohhoijaa kun mitään uutta ei tapahdu, kun ne pakolliset ensimmäisessä animessa käydyt asiat on rohmuttava uudestaan ennen kuin päästään siihen pisteeseen, jossa vuoden 2005 versio ja manga erosivat toisistaan lopullisesti. Hyvä syy ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, etteivät Brotherhoodin alkujaksot ole itsenäisenä osana tarinaa kovinkaan onnistuneita suurimman osan ajasta täysin pieleen menevän rytmityksen vuoksi, josta ollaan tosiaan nyttemmin päästy eroon. Huumorinkin puolelta anime on ruvennut koko ajan enemmässä määrin malttamaan mieltään ja löytänyt itsensä. Nykyisellään suuri osa vitseistä toimii, kun niitä ei yritetä syöttää niin läpitunkevasti ja tiheään kuin sarjan alussa.

Spoilin asioita sille, joka ei ole Edin ja Alin ensikohtaamiseen Isän kanssa saakka sarjaa seurannut.

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Anime, Manga  Tagit: , Kommentteja: 3 »


Kakku…

13.2.2010 kello 13:26

…se ei sittenkään ollut valhetta!

Tänään Missing Link on ollut olemassa yhden kokonaisen vuoden ajan. Nyt jälkikäteen toivoisin, että olisin julkaissut ensimmäisen postaukseni vasta muutamaa viikkoa myöhemmin, enkä jo kolmastoista päivä, sillä vielä siistimpää olisi jos armas Linkkini täyttäisi vuoden samana päivänä kun itse täytän 21. Hassua, etten tajunnut tuota vuosi sitten.

Joka tapauksessa vielä puolitoista vuotta sitten, kun oman blogin perustaminen kävi ensi kertaa mielessäni, olin aika varma idean olevan kohtuullisen toteuttamiskelvoton. ”En mä kuitenkaan jaksais sinne mitään kirjottaa” oli melko nopea reaktio moiseen ajatukseen, sillä en ollut vuosiin saanut kovin aktiivisesti kirjoiteltua mitään fiktiota kommentoivaa, vaikka aina välillä kovasti olinkin ollut yrittävinäni. Siispä kun lopulta sain naputettua ensimmäisen viestini tänne, päätin ja lupasin itselleni pyhästi, että kirjoittaisin mahdollisimman aktiivisesti ja säännöllisesti vähintään yhden vuoden ajan, ja sen jälkeen voisin arvioida tahtiani uudelleen tai pahimman burn-outin iskiessä luopua leikistä kokonaan. Yksi vuosi oli kuitenkin pakko jaksaa vaikka henki menisi. Ihan vain että näkisin, olisiko minusta siihen.

Kuluneen kahdentoista kuukauden aikana on kuitenkin käynyt koko ajan selvemmäksi, että kirjoitettavaa ja intoa riittää vielä pitkäksi aikaa eteenpäin, vaikka tahti onkin niistä alkukuukausista hiipunut (lukuloma silloin viime vuonna oli tosi hienoa aikaa). Olen itse asiassa vähän yllättynyt siitä, miten ahkerasti olen jaksanut tämän harrastuksen kanssa puuhata, sillä yleensä olen erittäin saamaton ja hidas. Vaikka olin blogista innoissani vuosi sitten, en olisi osannut kuvitella, että tänne kirjoittaminen olisi niin hauskaa ja palkitsevaa kuin se on ollut. Juhlapäivän kunniaksi ajattelin kerrata hieman matkaani animen ja mangan maailmassa, koska kokemuksillani näillä markkinoilla on ollut yllättävän suuri vaikutus elämääni ja etenkin siihen, millaisten silmälasien läpi katson fiktiota yleensäkin.

Varoitus: Edessä pitkä ja henkilökohtainen historiikki.

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Blogi, Meta  Tagit: , , , , , , , , Kommentteja: 9 »


Saabisua <3

3.2.2010 kello 19:06

Katsoin tässä yhtenä päivänä Kiinan kolmen kuningaskunnan aikaisen suuren sotalordi Cao Caon edesottamuksia viime syksyn animesarja Souten Kouron muodossa.

Sarjan ensimmäinen kolmannes osoittautuikin varsin hauskaksi ja eeppiseksi katselmukseksi (kuvittele Sengoku Basaran ylitsevuotavalla lolghay-asenteella terästetty Legend of the Galactic Heroes muinaisessa Kiinassa). Kaikista eniten fanityttöä onnistui ilahduttamaan osaava fanservice-vastaava, joka keksi sijoittaa uljaan sankarimme sakuranlehtien keskelle yleisöään taiteen keinoin hurmaamaan:

Taukoa, puolipukeiselle huntu päässä miekkatanssivalle lihaksikkaalle pitkälettiselle nättipojalle hakkaava sydämeni! Itse kohtauksessakin leidit pyörtyilevät ihastuksesta ja herrat tuijottavat kuola suupielistä valuen.

Mutta hetkinen, eikös tämä muistuta jostain toisestakin seksikkäästä, fabulously gaystä taistelijasta, joka pistää jalalla koreasti ylhäisön suosioon päästäkseen, jotta pystyisi toteuttamaan omat suunnitelmansa…

Ah, Sokokselta kuudella eurolla löytämäni Xenan ensimmäinen tuotantokausi tarjoaa aivan yhtä muikeaa saabisua kuin Cao Cao. Kyllä sotajoukon (ex-)komentaja tietää, miten itseä isommat kihot kesytetään.

Sarjat, te ja teidän perhosripsiset soturiprinssinne / nahkaan pukeutuneet soturiprinsessanne hemmottelette fanitytön piloille. ~<3

”I feel like dancing!”

Aiheet: Välipala, Vertailu  Tagit: Kommentteja: 2 »



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.