Legend of the Galactic Heroes 1-10

Se kaikkein eeppisin avaruusanime.

Viime syksynä, kun Tytania alkoi pyöriä televisiossa, koko internet oli äkkiä sitä mieltä, että samojen tekijöiden 90-luvun alussa ilmestynyt Legend of the Galactic Heroes on kaikkien aikojen parhaita animesarjoja. Minä en ollut koko galaktisista sankareista ennen kuullutkaan, mutta päätin vilkuilla Tytaniaa hehkutuksen aikaansaaman kiinnostuksen vuoksi. Ensimmäiset jaksot enteilivät ihan hyvää jälkeä, mutta henkilöt herättivät ristiriitaisia tunteita, joten sarja jäi pian sivuun syksyn muun ohjelmistosaturaation tieltä. Jossain vaiheessa tulin sitten siihen lopputulokseen, että katsoisin ensin LoGHin läpi ja palaisin Tytaniaan sen jälkeen, jos kiinnostusta riittäisi.

Kyseessä on siis Yoshiki Tanakan romaanisarjaan pohjautuva poliittinen avaruusooppera, jonka tapahtumat seuraavat sotaa Galaktisen Keisarikunnan ja demokraattisesti johdetun Vapaiden Planeettojen Allianssin välillä. Sarjan keskushahmoiksi nousevat Keisarikunnan kunnianhimoinen nuori sotapäällikkö Reinhard von Lohengramm ja Allianssin sotaa vastustava komentaja Yang Wenli (arvonimikkeet ovat luultavasti täysin päin honkia, mutta jonkinlaisia avaruuslaivaston tärkeitä vaikuttajia molemmat joka tapauksessa ovat).

Kun tiesin näin paljon sarjasta, päässäni alkoivat soida hälytyskellot. Ja toden totta, ensimmäinen jakso, samoin kuin Tytaniankin ensimmäinen jakso, lähti liikkeelle suoraan keskeltä tärkeää taistelua. Sodankäynnin kuvaus on yleensä kiinnostuslistani hännillä, Sotamies Ryankin jäi kesken, kun ensimmäiseen puoleen tuntiin ei räjähdysten ja huutavien, mutanaamaisten miesten lisäksi tapahtunut mitään muuta. Avaruus ei sinänsä ole aivan suosikkimiljööni sekään. En siis aluksi ollut lainkaan vakuuttunut omasta yhteensopivuudestani sarjan kanssa, ja siihen sisään pääseminen kestikin useamman jakson ajan.

Mutta kumma kyllä LoGHin pisteet lähtivät joskus neljännen ja seitsemännen jakson välillä eksponentiaaliseen nousuun huolimatta hieman mielenkiintoni ohi menevästä aiheesta, vanhahtavasta tyylistä, Yang Wenlin rasittavuudesta ja Keisarikunnan kokomustina kimaltelevista, koukerokirjailluista univormuista (jotka eivät näytä ollenkaan yhtä hoteilta ja miehekkäiltä kuin Allianssin vermeet, varsinkaan vanhempien ja lihavampien miesten yllä).

En usko, että olen missään animessa nähnyt yhtä hienovaraista dramatisointia. Erityisesti sarjassa ihastuttaa juuri sivuhahmojen huomaamattoman perinpohjainen käsittely. Kaikkiin on sulautettu aimo annos persoonallisuutta ja yksilöintiä, mutta hahmojen mustavalkoistaminen ja piirteiden kärjistäminen on jätetty minimiin niin, että kaikki tuntuvat tasapainoisilta (koska ihan oikeasti, tasapainoisia hahmoja minun animussani? Tipahdinko kaninkoloon?). Myös animaation vivahteikkuus tukee henkilöitä loistavasti sekä näiden ilme- ja elekielen rikastamisella että ulkonäöllisellä yksilöimisellä. Hahmoilla on jopa erilaisia kasvonpiirteitä, joita varioidaan muutenkin kuin silmien kokoa ja muotoa muuttamalla, mikä lisää maailmaan uskottavuuden ja aitouden tuntua.

Hahmopuolella ainoat ongelmat ovat tällä hetkellä Wenlin päällekäyvä mary-suemaisuus ja se, että Reinhard johtoportaikolla nopeasti nousevana älykkäänä, määrätietoisena, blondina kaunispoikana, jonka korruptoitumista vallan kahvassa ennakoidaan jo kovaa vauhtia, on melko huutava klisee (ja tulee hyvänä kakkosena mary-sue-kilpailussa). Onneksi se on klisee, josta itse pidän, joten häiritsee vähemmän kuin Wenlin ilmiömäiset strategiset taidot yhdistettynä miehen äärimmäisen humanitääriseen ja rauhaa rakastavaan elämänasenteeseen. Kunnianhimo vetoaa minuun hahmoissa enemmän kuin martyrismi.

Alku ei ole varsinaisesti hidastempoinen, mutta tarinaa viedään eteenpäin sellaisella malttavalla pitkäjänteisyydellä ja perinpohjaisuudella, että uskon vakaasti sarjan kestävän koko mammuttimaisen 110 jakson kestonsa ajan. Myös valtava hahmokaarti toki vaikuttaa materiaalin runsauteen, mutta hirveän henkilömäärän esittely heti alkujaksoissa toisaalta hämmentää, kun on äkkiä niin paljon muistettavaa. Sen verran katsojille on sentään annettu armoa, että henkilöiden nimet näytetään ruudulla jokaisessa jaksossa joissa he esiintyvät.

Kaiken kaikkiaan olen yllättäen alkanut todella koukkuuntua LoGHiin ja suosittelisin kaikille muillekin siihen tutustumista.