Joulukalenteri 2010 – 4. päivä

4.12.2010 kello 09:15

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta uskottavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.

Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!

Maya Kitajima ja Masumi Hayami

Paras hetki tupsahtaa anon-vierailulle on kun ihastuksesi valmistautuu kuuromykkäsokeaan rooliin.

Parisuhdeluokitus: romanssi, vihamiehet
Mistä he ovat:
The Glass Mask; Näyttelemistä rakastava lahjakas tyttö pääsee teatterikouluun ja kilpailemaan tarunhohtoisesta Purppurajumalatar-näytelmän nimiroolista Suzue Miuchin vanhemmassa sohjotarinassa.
Keitä he ovat:
Sarjan naiivi ja kömpelö, mutta työteliäs päähenkilö ja tämän inhoama viihdeyhtiön nuori pomo, joka salaa tukee ja kannustaa tyttöstä lähettämällä tälle aina esityksen jälkeen nimettömänä violetteja ruusuja.

Ah, 70-luvun sohjoromanssia… Kyllä sitä kerran jos toisenkin tulee huokailtua melodramaattisille salaisille ihastuksille, mutta tämä on jäänyt ehdottomasti yhdeksi suurimmista suosikeistani. Silmät vain kimaltelevat tähtinä, kun Masumi yrittää peittää koko ajan voimistuvan palavan rakkautensa vuosikymmentä nuorempaan tyttöseen, jonka näyttelijänlahjojen pauloissa on ollut siitä asti kun näki tämän ensimmäisen kunnon roolin Pikku naisia –näytelmän Bethinä. Mutta ah voih – hänen intohimonsa kohde pitää häntä vain sydämettömänä ja rahanahneena julmurina, joka kiusaa tämän sairasta opettajaa saadakseen oikeudet Purppurajumalattaren tuottamiseen! Siispä Masumin täytyy oman imagonsa ylläpitämiseksi pitää salainen identiteettinsä Mayan ensimmäisenä fanina salassa, eikä hän voi paljastaa tytölle tunteitaan, koska se olisi julmaa ja moraalitonta ja saisi varmaan Mayalle niin rakkaan violetteja ruusuja lähettävän anonyymin faninkin turmeltumaan tytön silmissä. Sen sijaan Mayan kiukutellessa hänelle hän naljailee tämän lapsellisuudelle, eikä yritä kieltää pahiksen rooliaan. Oo tätä elämän tragediaa!

Mutta siis ihan oikeasti, jokainen noista huokailuista on täyttä totta. Joka ainut niistä tuli huokailtua moneen otteeseen sekä mangaa lukiessa että kumpaakin animeversiota katsoessa. Sarja oikeasti saa pontta tähän mahdottomaan rakkauteen rakentamalla sitä melodramaattisuudesta huolimatta hiljaksiin ja pääasiallisesti taka-alalla Mayan kulloisenkin roolin viedessä suurimman osan huomiosta. Glass Maskin mammuttipituudesta otetaan kaikki irti tämän suhteen kehittämisessä. Draaman överiys on toki vähän naurettavissakin mitoissa, mutta silti taustalle häivytyksen ansiosta kohtuullisen vakavasti otettavaa.

Masumin ja Mayan välit lämpenevät pikkuhiljaa, kun Maya päätyy yhä enemmän kyseenalaistamaan valtavan negatiivista näkemystään Masumista. Mies taas yrittää koko ajan vihollisen rooliaan ylläpitäessäänkin ohjata Mayaa show-maailmassa. Juustoisuudestaan huolimatta kyseessä on varsinkin ikätabun ja osapuolten itse ottamien ja toisilleen antamien roolien sekoittumisen tuloksena melko vaikea ja sotkuinen romanssi. Sen ratkeaminen näyttää suhteeseen vaikuttavien muuttujien runsauden ansiosta mahdottomalta hahmojen tasaisesta lähentymisestä huolimatta.

Jos et halua tietää, miten se uudempi vuoden 2005 animeversio vie tämän suhteen päätökseen, älä lue pidemmälle.

Muuten kyseessä varsin käypä adaptaatio ja hahmodesignitkin ovat nätimmät kuin mangassa, mutta voi sitä ragea, kun huomasin kuinka sen loppu pilaa, tuhoaa ja teurastaa Mayan ja Masumin suhteen täysin. Viimeisten jaksojen aikana heitä tuodaan koko ajan lähemmäs toisiaan, ja Maya rupeaa lupaavasti tosissaan tajuamaan, kuka hänen rakastettu violetteja ruusuja lähettävä faninsa on. Sitten viimeinen jakso pärähtää käyntiin. Mitään ei tapahdu, mitään ei tapahdu, mitään ei tapahdu. Koko jakso vain vatvoo sitä, kenestä tulee seuraavan sukupolven Purppurajumalatar, vaikka ratkaisu on niin törkeän ilmiselvä, ettei sille olisi tarvinnut niin paljon aikaa uhrata. Ahdistus iskee päälle, kun jaksoa ja koko sarjaa on jäljellä kymmenen minuuttia… kahdeksan… kuusi ja puoli… viisi… Tässä vaiheessa Maya ja Masumi katselevat äkkiä toisiaan jossain niityllä ja öö kokevat jotain alastonta astraalisielunkumppanuutta pari sekuntia ja sinä täydennät minua ja olemme saman sielun kaksi puolikasta ja silleen. Sitten hetki on ohi ja vaatteet taas päällä ja Masumi kupsahtaa nurmelle ja turvamiehet ja morsian auttavat hänet autoon ja lähtevät kuskaamaan häntä pois ja… täh?

Eikun ihan tosissaan WTF?

Öö. Öö. Öö… Mut… Mut… Lopetitte sitten suosikkiromanssini täysin mihinkään aiemmin nähtyyn ja sarjan tyyliin sopimattomaan tuijotamme toisiamme alasti ja tajuamme olevamme yhtä –patsasteluun?

Jumalautaperkele tuhosittte ihanimman överidraamaparini koskaan onks nyt kiva mitä?! D< D< D< D<

Olin sen jakson jälkeen ihan helvetin vihainen.

En ole lukenut mangaa niin pitkälle, että tietäisin, kuinka uskollinen kohtaus on alkuperäismateriaalille, enkä ole uskaltanut lähteä ottamaan asiasta selvää koska pelkään että kyseinen hirvitys oikeasti löytyy sieltäkin.

Avainsanat: ,

Aiheet: Avautuminen, Hahmot, Joulukalenteri, Manga  Tagit: , RSS 2.0

« »


Ei kommentteja

Ei kommentteja.

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.