9 erittäin hyvää syytä olla lukematta poikarakkausmangaa (1/3)

29.8.2011 kello 20:51

Ja 9 vielä parempaa syytä kokeilla kuitenkin.

Aikanaan stargay haastoi minut kirjoittamaan jotain ihka oikeasta BL-mangasta, kun en ole näiden kahden ja puolen vuoden aikana kerennyt aihetta kunnolla käsittelemään, vaikka genreä on tullut luettua pelottavan korkeat vuoret. Varsinkin yläasteaikoina kulutin aika hirmuiset määrät jaajoa ja onnistuin jotenkin tuhlaamaan aikaani mitä hirveimpiin sotkuihin. Ähkyhän siitä syntyi, ja niistä ajoista BL-kulutukseni on vähentynyt ratkaisevasti. BL on yksi jumiutuneimmista ja ikävimmistä genreistä, joihin olen tutustunut, tai ainakin se tuntuu sellaiselta kenties juuri yliannostuksen vaikutuksesta. Joka tapauksessa tässä tulee täysin sekalaisessa järjestyksessä 9 suurinta syytäni siihen, miksi en suosittelisi yhtään kenellekään syvempää poikaraukkauden ihmeelliseen maailmaan tutustumista. Toisaalta jokaisen kohdan perässä nostan esiin poikkeuksia keskinkertaisuuden massasta osoittamaan, että poikarakkaussarjojenkin viitekehyksestä löytyy myös niitä korvaamattoman arvokkaita jalokiviä tai ainakin uskallusta rikkoa vakiintuneita rajoja.

Etukäteisjohtopäätöksenä voisin vielä mainita, että BL on pääpiirteissään käsittämättömän huonoa sarjakuvaa, jos sitä yrittää lukea täysin sattumanvaraisesti tai vaihtoehtoisesti yrittää ahmia kaiken eteen tulevan shaiban. Porskutin itse aikoinaan jälkimmäisellä metodilla ja kyynistyin, mutta toisaalta kun nykyään mietin suosikkimangakoitani, lähes kaikki heistä tuntuvat jotenkin kummasti piirtäneen myös BL-henkistä tarinaa ja ison osan olen jopa löytänyt BL-mangan puolelta. Taitavia tekijöitä ja ehdottomasti lukemisen arvoisia teoksia siis löytyy ihan runsaasti, vaikka siltä ei välttämättä päältä päin näytä.

Koska tekstiä tuli taas niin paljon, katsoin parhaaksi katkoa postauksen kolmeen osaan, joista tässä ensimmäisessä fokuksessa on, mikä kaikki poikarakkausmangan hahmoissa on pielessä.

1. Vinku-uket ja semesudet

No Money! vie ukeuden ja semeyden äärimmilleen.

Aloitetaan siitä kaikkein ilmeisimmästä ja läpitunkevimmasta BL-kliseestä. Kaikki tietävät, keitä uke ja seme ovat. Uke on sirorakenteinen ja suurisilmäinen kertojapäähenkilö, joka ei ole kauhean hyvä missään, mutta on muuten ihan kiva, kiltti ja paijattava tyyppi. Seme taas on ajoittaisesta ilkeilystään huolimatta koulun komein ja älykkäin oppilas, joka tykkää ukesta syistä, jotka jäävät niin ukelle kuin lukijallekin mysteeriksi.

Nämä hahmot toistuvat suurimmassa osassa BL-mangaa, ja ovat niin pahamaineisia, että sellaisetkin ihmiset, jotka eivät koskaan ole tutustuneet edes Urabokun tasoiseen viitteelliseen leikkipoikarakkauteen, tunnistavat heidät välittömästi. Näiden kahden etu- ja sukunimetkin ovat täysin nimellisiä, sillä useimmiten heistä puhuttaessa tai heitä ajateltaessa heistä voi aivan yhtä hyvin käyttää nimityksiä Uke ja Seme menettämättä mitään yksilöintiarvoa. Kaikki ukethan ovat samanlaisia ja kaikki semet samoin.

Kaikkein ärsyttävintä näissä hahmoissa ei kuitenkaan ole se, että ehdoton valtaosa semeistä ja ukeista on prototyyppejä. Vielä enemmän rassaa tietenkin suhde heidän välillään. Seme on yleensä paitsi kaikessa mahdollisessa ukeaan parempi, myös kooltaan suurempi, iältään vanhempi ja seksuaalisesti kokeneempi. Poikarakkauden perustavanlaatuinen suhderakenne tekee kaikkensa asettaakseen osapuolet mahdollisimman eriarvoisiin asemiin.

Kai edes joku teki tämän oikein?

UGH2

UGH:issa semeys ja ukeus eivät ole luonteenpiirteitä.

Mika Sadahiron pojat muodostavat lähes aina reverse-pareja, joissa uken ja semen roolit vaihtelevat ja ovat muutenkin merkityksellisiä aivan marginaalisesti jos sitäkään. Silloinkin harvoin, kun Sadahiron pojilla on suhteessa selkeä nokkimisjärjestys, kuten kuvan Under Grand Hotelin linnakundeilla, kummatkin hahmot ovat itsenäisiä, fiksuja ja röyhkeitä. Japanilaissyntyinen Sen on selkeästi alisteisessa asemassa vankilan bossimies Swordiin nähden statuksensa, lyhemmän lusimisaikansa ja fyysisten ominaisuuksiensa takia. Siitä huolimatta heidän suhteensa ei ole läheskään yhtä epätasa-arvoinen kuin valtaosalla yaoimangan pareista, sillä Sen osaa pitää puolensa – jos ei fyysisesti niin asenteensa voimalla. Tuloksena on voimatasapainoltaan aidosti mielenkiintoinen ja intensiivinen parisuhde, jonka varjolla on helppo antaa anteeksi sarjan heikommat puolet.

Vaikka reverse-parit eivät ole kovin suosittuja genressä, löytyy onneksi ihan mukava kasa muitakin mangakoita, jotka murtavat asetelmia ja kykenevät näkemään seme-uke-asetelman ohi. Esimerkiksi Asumiko Nakamuralla, Setona Mizushirolla ja est emillä seme ja uke saattavat olla monesti kohtuullisen fiksattuja rooleja, mutta hahmot ovat varsin tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden, minkä takia draamakin pelaa normaalia paremmin ja niiltä hirveimmiltä roolituksiin liittyviltä ällöilyiltä säästytään.

2. Mitättömät sivuhenkilöt

Time Lagissä uke säikähtää, kun kolmaspyöräparaskaveri rupeaa lähentelemään.

Yleensä mistä tahansa fiktiosta löytyy ainakin joku edes kevyesti seuraamisen arvoinen sivuhenkilö, vaikka päähenkilöt olisivatkin yhtä kiinnostavia kuin kuivuva maali. Koska sivuhahmoista ei tarvitse vääntää hajutonta ja mautonta samaistumisen kohdetta kuten päähenkilöstä, heidän kanssaan tekijällä on monesti enemmän liikkumavaraa. Tämä sääntö ei kuitenkaan päde jaajon kohdalla, sillä poikarakkaudessa kenelläkään muulla hahmolla ei ole mitään väliä kuin niillä kahdella, joiden sänkyyn saattaminen on tarinan perimmäinen tarkoitus. Sivuhenkilöt ovat aivan yhtä epäuskottavia prototyyppejä kuin päähenkilötkin, ja aivan samalla tavalla heidän tarkoituksensa on täyttää tietty yksinkertainen rooli.

Sivuhenkilöstä voi yleensä välittömästi sanoa, mikä hänen panoksensa tarinassa on. Jos uken paras kaveri on ulkonäöltään ja asenteeltaan samantyyppinen kuin seme, tämä on täysin varmasti rakastunut ukeen ja yrittää huonolla menestyksellä kilpailla semen kanssa. Jos tarinassa on muuten varsinaisen semen lisäksi toinen semen näköinen hahmo, on tämäkin automaattisesti semen love rival. Uken paras ystävä voi olla myös ihkuttava yaoifanityttö tai sarkastinen ja yleensä ukea fiksumpi ja tiedostavampi toinen uke-tyypin hahmo, joka saa albumin lopussa vielä oman sivutarinan jossa löytää oman semensä. Jos paras ystävä ei ole rakastunut ukeen, tällä ei ole muuta merkitystä tarinan kannalta kuin rohkaista ainaisen epävarmaa ukea vähän.

Jos taas uke näkee semen tuntemattoman naisen seurassa voidakseen angstata siitä, miten seme ei oikeasti välitäkään hänestä, nainen paljastuu semen sisareksi tai hyvin nuoren näköiseksi äidiksi. Uken vanhemmat hihittelevät hyväntahtoisesti poikansa ahdingolle semesuden kynsissä. Jostain sattuu aina paikalle jengi ilkeitä jätkiä, jotka haluavat raiskata uken.

Mitään muuta funktiota ei yaoin sivuhenkilöllä ole, persoonallisuudesta nyt puhumattakaan.

Kai edes joku teki tämän oikein?

G&J:n sivuhahmot ovat aivan yhtä tärkeitä kuin päähenkilötkin.

Fumi Yoshinagan Gerard & Jacques tarjoilee joitakin poikkeuksellisen mielenkiintoisia ja vahvoja sivuhahmoja, erityisen harvinaisena herkkuna jopa yhden naispuolisen sellaisen. Kun Gerard yllättää takaumassa vaimonsa Nathalien kovin epäilyttävissä puuhissa toisen miehen kanssa, on rouvan pragmaattinen vastaus nuoremman aviomiehen hämmennykseen kimppakiva. Vaikka Nathalie ja avioparin petikaveri Raoul maalataan myöhemmin tarinassa jonkinlaisiksi antagonisteiksi, kolmikon suhde on ehdottoman olennainen osa tarinaa, Gerardin hahmoa ja Gerardin ja Jacques’n myöhempää suhdetta. Nathalietä ja Raoulia ei esitetä perinteiseen tapaan yksiulotteisesti, eikä kumpikaan ole olemassa vain täyttääkseen tietyn yksinkertaisen tarinallisen tehtävän, vaan heistä rakennetaan aitoja, karismaattisia hahmoja, joiden panosta tarinaan ei pysty helposti summaamaan yhdellä lakonisella lauseella.

Myös esimerkiksi Setona Mizushiron pienempien roolien hahmot tapaavat olla keskimääräistä parempia, ja hänkin uskaltautuu toisinaan käyttämään naishahmoja muutenkin kuin fanityttökavereina ja hämäyskilpailijoina. Tomoko Yamashitan Black Winged Love -antologiasta taas löytyy peräti erinomainen ja asettelultaan äärimmäisen tuore BL-lyhäri, jossa kertojana toimii pikkuveljensä onnetonta ihastusta tarkkaileva nuori nainen.

3. Kaikki ovat homoja mutta kukaan ei ole.

Wild Rockissa uken isä pistää tämän esiintymään naisena semelle; kolttu vain päälle ja aidosta menee. Poikien isätkin jakavat sattumoisin lemmekkään menneisyyden.

BL-tarinoissa yksikään mies ei normaalisti ole kiinnostunut hameväestä. Mystisesti niin uken kuin semenkin parhaat kaverit, luokkatoverit, naapurit, serkut, kumminkaimat ja jopa isät osoittavat enemmän kiinnostusta omaa kuin vastakkaista sukupuolta kohtaan.

Mutta tästä huolimatta yksikään näistä hahmoista ei voi olla homoseksuaali. Tunnettuahan on, että homoudessa juuri homoseksuaalinen identiteetti on pahimmassa törmäyskurssissa japanilaisen mentaliteetin kanssa. Siksi miesten välisissä rakkaussuhteissakaan ei missään nimessä homoseksuaalisista teoista huolimatta voida esittää hahmoja homoina. Sen sijaan heidät esitetään ukena ja semenä näiden välisessä korostuneen epätasa-arvoisessa tyyppisuhteessa, jota mollasin jo kohdassa 1.

Uke ei ole homo, koska hän ei koskaan varsinaisesti tee mitään, paitsi korkeintaan ponnettomasti parkuu, ettei halua semen yksityisiä ruumiinosia omiinsa. Uken passiivisuus on niin pitkälle vietyä, että tämän tarvitsee vain maata sängyllä ja vähän itkeä, niin seme hoitaa kyllä loput. Uke ei luonnollisestikaan koskaan pääse antavalle puolelle, koska homomangan sukupuoliroolit ovat absoluuttisia, mutta hän ei ole muillakaan tavoilla tippaakaan aktiivinen. Semen on ilman pakottamista turha odottaa suuseksiä, hyväilyä tai muutakaan panostamista sänkysuoritukseen, koska uke on lakanoiden välissä pelkkä vinkuva räsynukke, joka liikkuu vain semen liikuttelemana. Koska uke ei lainkaan osallistu aktiin, ei hänen tarvitse olla homo.

Seme puolestaan on jo valmiiksi maskuliinisessa roolissa ja suhteen suvereenina kuskina, joten hän voi olla ihan niin aktiivinen kuin sielu sietää (ja hänen täytyykin, koska muuten makuuhuoneen puolella ei tosiaan tapahtuisi yhtään mitään). Näin semenkään ei tarvitse olla homo, vaikka seksiä harrastetaankin toisen pojan kanssa – tai siis, kuten sanottu, pikemminkin toisella pojalla. Näin tehokkaasti seme-uke-suhde on nimenomaan rakennettu mahdollistamaan turvallisen epähomo homoseksi.

Kai edes joku teki tämän oikein?

Memory of the Futuren homouke hämmentää heterosemeä.

Saika Kunieda tykkää tehdä ukesta suhteen kokeneemman ja aktiivisemman puoliskon. Hänen ukensa ovat monesti aidosti homoja ihan identiteetiltäänkin, kun taas semet ovat tyypillisesti heteromiehiä. Asetelma näkyy erityisen vahvasti esimerkiksi kuvan Mirai no kioku / Memory of the Future -pokkarissa. Uket ovat usein ruumiinrakenteeltaan selvästi pienempiä ja kevyempiä, mutta monesti he kontrolloivat suhdetta ja heidät esitetään muutenkin vähän pöllähtäneitä semejään itsevarmempina. Kuniedan teoksista löytyy muutenkin vähän syvemmälle käyviä pohdintoja ihmissuhteista ja niiden synkemmistäkin puolista.

Myös esimerkiksi Shoko Hidakan Arashi no Aton / After a Stormin / Après l’oragen heterokollegaansa palavasti  ihastuva kertoja on rehellisesti homoseksuaali, eikä edes selvästi uke- tai semehahmo. Suuri osa negatiivisista homostereotyypittelyistäkin väistetään varsin nätisti. Fumi Yoshinaga taas on yksi niistä harvoista BL-mangakoista, jotka ottavat teoksissaan tietoisesti huomioon homoseksuaalisuuden yhteiskunnallisen kontekstin.

———————————–

Seuraavassa osassa ragetan seksistä BL-mangassa.

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , ,

Aiheet: Avautuminen, Hahmot, Manga  Tagit: , , , , , , , , , , , , , , , , RSS 2.0

« »


6 kommenttia

  1. Cilla

    Jaajoa Aranan blogissa~ \ö/

    Tuohon kolmanteen uskaltaisin positiivisena yllätyksenä mainita Takanaga Hinakon Koisuru boukunin, josta kirjoittelin blogissamme jokin aika sitten. Vaikka sarjan alku on melko raivostuttava eikä se ole mitenkään kovin erityinen BL-genressä, on siinä myös käsitelty homoutta ja heteroutta melko erottuvasti: pääpoika Morinaga on erittäin homoseksuaali ja on ollut sitä koko ikänsä, mutta toisaalta hänen homouttaan käsitellään melko kypsästi – hän ei pukeudu pinkkiin eikä muutenkaan käyttäydy ”stereotyyppisen” homomaisesti (sen hoitaa hänen homoystävänsä Hiroto), hän on vain ihminen jonka seksuaaliset himot sattuvat kohdistumaan samaan sukupuoleen. Hänen homouttaan käsitellään yllättävän raadollisesti hänen synkällä historiallaan – hänellä oli teininä salasuhde veljensä kaverin kanssa, joka yritti itsemurhaa kun heidän suhteensa paljastui.

    Toinen päähenkilö Tatsumi taas on _erittäin_ ei-homo, ja jouduttuaan harrastamaan hyvin vastahakoisesti seksiä Morinagan kanssa noin 7 volaa menee tunnelma yllättävänkin ahdistavaksi, kun Tatsumin umpijääräpäinen asenne ja ahdasmielisyys estää häntä nauttimasta seksistä edes siinä vaiheessa kun varsinainen fyysinen kipu on jo aikaa sitten poistunut maisemista. Se pelottaa, kun huomaa nauttivansa jostain mitä inhoaa:
    http://afureko.files.wordpress.com/2011/05/boukun-skanni-8.jpg
    Sarja on siinä mielessä merkityksellinen että maailman suurin homofobikko Tatsumi on tähän mennessä tehnyt aloitteen jo KAKSI kertaa, joten nyt ollaan jännän äärellä kun sarjasta on alkamassa viimeinen osa. ;o

    Ja hyi Okane ga nai, olen aina inhonnut sitä ja inhoan vieläkin xP

    ~C

  2. stargay

    Lol mitä onks UGH:ssa jotain muutakin kuin harjanvarsiraiskauksia? Olen aidosti yllättynyt.

    Vitsi me ollaan kyl tsundereita, julkisesti dissaillaan jaajoa joka välissä ja sit salaa kuitenkin hihitetään kaikelle :D Vitsi että odotan näitä tulevia kirjoituksia!

    peeäs, Kaikki ovat homoja mutta kukaan ei ole. on kyllä ehkä paras tiivistys BL:stä koskaan!

  3. stargay

    Hitto, miksei kommentteja voi muokata kun tärkein unohtui. Noh, joka tapauksessa, olen kyllä aidosti sitä mieltä ettei BL oikeasti ole sen huonompi genre kuin mikään muukaan. Yhtä lailla toimintaleffoissa, taikatyttösarjoissa ja vaikka missä löytyy ne tylsät ja raivostuttavat konventiot jotka toistuvat teoksesta toiseen, mutta sitten löytyy myös paljon niitä tapauksia joissa kaikki on tehty aivan toisin. On vain kiinni ihan omista mieltymyksistä, mikä on se genre jossa jaksaa kauhoa paskan seasta ne timantit, ja toisaalta saa jotain viihdykettä myös siitä paskasta tavalla tai toisella.

  4. Arana

    Cilla: Ihan hämmennyin kun tuo Koisuru boukun on saanut niin hyvät keskiarvot sekä MALissa että Baka Mangassa. Melkein tekisi mieli vilkaista, mutta romanttinen komedia -maine saattaa ahdistaa liikaa, eikä tuiki tavallisen näköinen flullyilyarttikaan oikein iske. Ehkä vielä jonain päivänä yritän kuitenkin nyt kun on suositeltu.

    Ei rahaa! on hei ihan priimasarja – Ayase on vähän kuin tamagochi, jota voi hoitamisen, paijaamisen ja söpösti pukemisen lisäksi myös panna. :D

    stargay: Rakkaudesta se hevonenkin potkii jne. Hyvä huomio, ettei se yaoi nyt oikeasti välttämättä moniin muihin sisällöltään vakiintuneisiin genreihin verrattuna ole mitenkään erityisen huono kokonaisuus. Itselleni se kuitenkin näyttäytyy sellaisena ihan siitä syystä, etten ole minkään muun genren kanssa koskaan tutustunut edustajiin yhtä laajalta skaalalta. Normaalisti valitsen vain parhaat päältä; seuraan niitä nimikkeitä, jotka kiinnostavat, enkä tuhlaa aikaani siihen osioon, joka ei kiinnosta. BL-kaudellani sen sijaan päätin kokeiluluonteisesti ihan tietoisesti seurata BL-sarjoja mahdollisimman laajasti. (Tosin tietämykseni ja kokemukseni ovat jonkin verran jo vanhentuneita, sillä viime vuosikymmenen puolivälin BL-skene erosi nykyskenestä aika paljonkin, enkä enää kiinnostuksen puutteesta jaksa seurata pahemmin.)

    BL-genren lukkiutumat ovat itselleni erityisen tuskallisia myös sen vuoksi, että koen monet niistä suorastaan loukkaaviksi, koska ne keskittyvät romanssipainotteisuuden takia luonnollisesti pitkälti sukupuolirooleihin ja seksuaalisuuteen. Tarinan toteuttaminen hyvin puhtaana romanssina on muutenkin äärimmäisen vaikeaa samoista syistä, ja nyky-yhteiskunnassa muutenkin aralla LGBT-alueella liikkuminen herkistää aihetta entisestään, varsinkin kun niin tekijöillä kuin lukijoillakaan ei usein tunnu olevan minkäänlaista käsitystä siitä, mistä hommassa on todellisuudessa kyse. Onneksi tosiaan markkinoilta löytyy myös iso kasa nimikkeitä, jotka katsovat aihettaan vähän laajemmin ja uskaltautuvat irtautumaan siitä vaahtokarkkipörröstä perusmuotista.

    UGH:a kannattaa kyllä lukea, yllättävän hyvää tavaraa nimenomaan pääparin valtatasapainoilujen ansiosta. Ne harjanvarsiraiskaukset ja muutkin hauskailut sidotaan varsin hyvin hahmojen väliseen draamaan, eivätkä jää mitenkään itsetarkoituksellisiksi irstailuiksi.

  5. Missing Link » Arkisto » 9 erittäin hyvää syytä olla lukematta poikarakkausmangaa (2/3)

    […] Viimeksi vikisin BL-sarjojen hahmoista, nyt vuorossa seksin käyttöön liittyvää itkuvalia. […]

  6. Missing Link » Arkisto » 9 erittäin hyvää syytä olla lukematta poikarakkausmangaa (3/3)

    […] mennessä olen valittanut homomangan hahmoista ja seksin roolista, nyt vuorossa avautumista genren yleisestä […]

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.