Vallankumouksellinen tyttö vs. galaktinen nättipoika vs. kohtalokas kristalliprinsessa osa 3: Pahikset

1.3.2012 kello 23:01

Osa 0: Esittely
Osa 1: Sankarit
Osa 2: Neidot pulassa

Utenassa päähenkilöä symboloiva pinkki ruusu saa kenkää, kun Akio astuu kuvaan.

Pahis tekee tarinan, kuten tropee kertoo. Sankarittaren ahdinko motivoi päähenkilöitä ja saa juuri heidät liikkumaan, mutta pahiksen juoni on yleensä jollain tapaa sankarittaren ahdingon takana. Siten pahis on viime kädessä se voima, joka saa muut hahmot ja koko tarinan liikkeelle. Loppupeleissä kaikkien kolmen käsiteltävänä olevan sarjan pääantagonistit ovatkin järjestäneet koko sarjan rakenteen omien etujensa saavuttamiseksi tai vähintäänkin hyödyntävät sitä kuin olisivat sen rakentaneet.

Niin Revolutionary Girl Utenan, Star Driverin kuin Mawaru Penguindruminkin Isot Pahat ovat juonittelevia manipuloijia, joilla riittää valtaa ja karismaa, ja jotka eivät epäröi hetkeäkään käyttää muita ihmisiä pelinappuloinaan näille koituvista seurauksista piittaamatta. Siitä huolimatta jokaisessa näistä miehistä tuodaan esille vaivihkaisesti myös traagisempi puoli – tekojen taustalla ainakin jossain vaiheessa häilyneet täyttymättömät toiveet ja unelmat.

Spoilereita kaikista sarjoista.
Lue koko artikkeli »

Aiheet: Anime, Hahmot, Vertailu  Tagit: , , Kommentteja: 1 »


Vallankumouksellinen tyttö vs. galaktinen nättipoika vs. kohtalokas kristalliprinsessa osa 2: Neidot pulassa

16.2.2012 kello 22:13

Osa 0: Esittely
Osa 1: Sankarit

Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa…

Yhteistä Revolutionary Girl Utenalle, Star Driverille ja Mawaru Penguindrumille on myös se, että klassinen jatkuvasti pelastamista kaipaava sankaritar on tärkeässä roolissa kaikissa. On huomattava, että kyse on taas roolina hyvin perinteisestä prinsessakuvasta; neito pulassa on melko passiivinen hahmo, eikä toimi aktiivisesti juurikaan. Pulaan jäävän sankarittaren tehtävä tarinassa on pohjimmiltaan saada pelastava sankari näyttämään hyvältä, sillä tarinat kertovat yleensä enemmän aktiivisista toimijoista kuin tornissaan pelastamista odottelevista neitokaisista. Perinteiselle prinsessaroolille on hyvin ominaista myös se, että prinsessan ahdinko on päähenkilön suurin motivaatio ja liikkeelle paneva voima, minkä takia päähenkilön täytyy välittää prinsessahahmosta suuresti. Tässäkin kohtaa kaikki kolme sarjaa ovat suunnanneet yhtenevistä lähtökohdista aivan eri teille pulaan joutuvan neitokaisensa kanssa.

Mielenkiintoisesti kukin sarjoista asettaa näyttämölle sen ilmeisen prinsessahahmon lisäksi toisenkin prinsessakandidaatin, jota voisi ehkä sanoa jonkinlaiseksi varjoprinsessaksi. Jossain mielessä nämä hahmot ovat ehkä jopa ilmeisiä prinsessahahmoja oikeampia neitoja pulassa, vaikka eivät muodolliselta rooliltaan täysin täytäkään perinteisen prinsessahahmon kriteerejä.
Spoilereita vähän kaikista mutta merkittävimmin Utenasta. Lue koko artikkeli »

Aiheet: Analyysi, Anime, Hahmot, Vertailu  Tagit: , , Kommentteja: 2 »


Vallankumouksellinen tyttö vs. galaktinen nättipoika vs. kohtalokas kristalliprinsessa osa 1: Sankarit

13.2.2012 kello 14:17

Missing Link on tänään ilahduttanut internetsejä tasan kolmen vuoden ajan! Päivää sietää juhlistaa aloittamalla tämän kolmivuotishistorian eeppisin triplajuustoburgeri kolmesta hienosta sarjasta, joihin kiteytyvät kauniisti kaikki syyt siihen, miksi animea kannattaa katsoa ja miksi siitä blogaaminen on niin hauskaa.

——————-

Osa 0: Esittely

sankari-sd

Star Driverin Takuto on mallisankari.

Aloitetaan suuri mittelömme hahmoista, yhdestä sarjan kuin sarjan olennaisimmista ainesosista. Tarinan sankari on luonnollinen kandidaatti ensimmäiseksi vertailukohteeksi Revolutionary Girl Utenan, Star Driverin ja Mawaru Penguindrumin taistossa, sillä sankari on olennainen rooli kaikissa kolmessa. Tässä tapauksessa sankarin roolia ei tule sekoittaa päähenkilöön, vaikka ne usein kulkevatkin käsi kädessä, sillä kuka tahansa tohelo ei käy oikeasta sankarista – jollaisen prototyypin jokainen varmasti tunnistaa. Kukin sarja nostaakin hyvin perinteisesti rohkeuden, sinnikkyyden, itsenäisyyden, lempeyden ja epäitsekkyyden keskeisiksi luonteenpiirteiksi sankarilleen. Sankarit myös keräävät ihailua ja huomiota positiivisesti säteilevän, voimakkaan persoonallisuutensa voimalla, ja ennen kaikkea pelastavat hädänalaisia vaatimatta mitään vastineeksi toimien siten ihanne-esikuvina ja roolimalleina.

Näitä kolmea sankaria yhdistää sekin, että kullakin heistä on apuvälineenään taistoissaan tärkeä maaginen esine. Sarjojen sankarikuvat ovat samoista lähtökohdista huolimatta kuitenkin hyvin erilaisia ja eri tyylillä toteutettuja.

Teksti spoilaa lähinnä Penguindrumia. Lue koko artikkeli »

Aiheet: Analyysi, Anime, Hahmot, Vertailu  Tagit: , , Kommentteja: 5 »


Vallankumouksellinen tyttö vs. galaktinen nättipoika vs. kohtalokas kristalliprinsessa osa 0: Esittely

10.2.2012 kello 22:31

Pilvilinnoista, tähtitomusta ja pingviineistä, niistä on hienot sarjat tehty.

Animeskene kuohahti vuoden 2010 syksyn uutuussarja Star Driverista (alhaalla oikealla),  eikä aivan syyttä, sillä sarjan kirjoittajana hääri Yoji Enokido, eli sama tyyppi, joka viitisentoista vuotta sitten kynäili elitistiklassikon maineeseen nousseen Revolutionary Girl Utenan (alhaalla vasemmalla). Eikä tässä vielä kaikki, sillä vuoden 2011 kesällä alkoi pyöriä Mawaru Penguindrum (ylhäällä), Utenan aikoinaan ohjanneen Kunihiko Ikuharan uusi projekti. Enokido on vuosien varrella tehnyt muutakin, mutta Star Driverin lähtöasetelma, tyyli ja rakenne tekevät välittömästi selväksi, että sarja aikoo avoimesti haastaa Utenan. Samankaltaisuuksia riittää, eivätkä ne ole sattumaa. Ikuhara taas ei ole Utenan jälkeen tehnyt mitään merkittävää, joten hänen palaamisensa ohjaajan ja tällä kertaa myös käsikirjoittajan pallille oli skenessä iso juttu. Penguindrumin konkretian rajamailla tanssahteleva kerronta ja symbolikuorrutus tuovatkin välittömästi mieleen ohjaajan aikaisemman sarjan.

Utenassa prinssin urasta haaveileva Utena-tyttö sotkeutuu ystäväänsä puolustaessaan koulunsa oppilaskunnan hallituksen harjoittamiin salaisiin kaksintaisteluihin, ja päättää sitten vapauttaa taisteluiden palkintona toimivan hiljaisen luokkatoverinsa Himemiyan kiertopokaalin roolista. Star Driverissa puolestaan pirtsakan sankarillinen nuorimies Takuto muuttaa salaperäiselle saarelle, jonka varjoissa joutuu pian taistelemaan fetissibondageasuisia salareuran jäseniä vastaan suojellakseen Wakoa, yhtä saarta suojelevista pyhättöneidoista, joiden perässä salaseura on. Penguindrumissa taas veljekset Kanba ja Shouma päätyvät metsästämään mystistä pingviinirumpua pelastakseen kuolemansairaan sisarensa Himarin, jonka elinkaarta lahjapuodista ostettu tytön välillä valtaansa ottava pingviinihattu on pidentänyt.

Kaikkien kolmen sarjan alkuasetelmat ovat siis vähintäänkin omituisia, elleivät jopa suoranaisen pöljiä, mutta epätyypilliset lähtökohdat avaavat myös kiinnostavia mahdollisuuksia. Tällaisista lähtöpisteistä kun voidaan lähteä kuljettamaan tarinaa ihan mihin vain suuntaan. Kukin sarjoista ottaa omakseen heti varsin kiintoisan tyylillisen asenteen ja käyttää animaatio-mediaansa tehokkaasti hyväkseen. Ennen kaikkea nämä kolme ovat erittäin onnistuneita ja erikoisia sarjoja. Mutta mikä niistä onkaan paras ja miksi?

Lupailin Star Driverin alkaessa eeppistä loppuvertailua Utenan kanssa, mutta sen toimittaminen viivästyi niin ikävästi, että pistetään nyt pystyyn kaksinverroin eeppinen taisto, ja otetaan vielä kolmaskin kilpailija mukaan! Tässä kirjoitussarjassa vertailen kolmikkoa vähän joka kulmasta – niistä kun löytyy paljon yhdistäviä piirteitä, jotka on kuitenkin toteutettu himppusen eri tavoilla.

Huomaa, että tämä kisa ei missään nimessä ole kovin reilu taikka jännittävä, sillä olen nähnyt Utenan useita kertoja ja julistanut sitä suosikkianimekseni viisitoistavuotiaasta lähtien. Star Driverin ja Penguindrumin taas olen nähnyt kummankin kokonaan vain kertaalleen (vaikkakin joitain osia useampaan otteeseen). Tarkoituksena on siis lopulta enemmän pohtia sarjojen tekemiä ratkaisuja vertailevasti kuin jännätä sitä, mikä niistä on paras.

Aiheet: Analyysi, Anime, Vertailu  Tagit: , , Kommentteja: 13 »


Joulukalenteri 2011: 21. päivä – ysäriderp

21.12.2011 kello 09:00

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Takatukkien ihmeaika

Jouluna ei parane valehdella, joten minun on tehtävä heti alkuun tunnustus: SALAA PIDÄN TAKATUKISTA. Järjellä ja tyylitajulla tiedän, että kyseessä on historian hirveimpia muoti-ilmiöitä, mutta sydämeni ei tätä ymmärrä.  Animen ja mangankin maailmasta löytyy muutama kova takatukka, joista nyt sananen, koska kyseinen hiustyyli ei saa tarpeeksi rakkautta tässä 2000-luvun kylmässä maailmassa.
Lue koko artikkeli »

Aiheet: Hahmot, Joulukalenteri, Länsiviihde, Taide ja tyyli  Tagit: , , Kommentteja: 0 »


Mawaru Penguindrumin hohto ja vertailevia pohdintoja

8.8.2011 kello 22:32

Lupailin jo vähän episodibloggausta animekesän suuresta ihastuksestani Mawaru Penguindrumista, mutta tähän mennessä näyttää aika heikolta, kun aika valuu koko ajan näppien välistä. Sarjaa olen kuitenkin seurannut innokkaasti, ja nyt täytyy rustata muutama sananen sen edistymisestä.

Penguindrumin suuri hyve nimittäin on, että se menee koko ajan aidosti eteenpäin. Ohjaaja Kunihiko Ikuharan edelliseen sarjaan Utenaan verrattuna Penguindrum etenee hyvinkin nopeatempoisesti, vaikka ensimmäisten kahden jakson perusteella ehkä olisi voinut joka jaksossa toistuvan henshin-kohtauksen hämäämänä muuta olettaa. Ensimmäisen viiden jakson aikana hahmot ovat jo onnistuneet selvittämään sellaisia toistensa salaisuuksia, joiden kuvittelin alun perin jäävän näille pimentoon paljon pitemmäksi aikaa. Ensin päähenkilöveljekset Shouma ja Kanba saivat tietää ensi näkemältä tavikselta vaikuttavan, pakkomielteiseksi outoilijaksi paljastuvan Ringon kohtalopäiväkirjasta, joka toimii tärkeänä juonielementtinä. Nyt viidennessä jaksossa taas veljesten sisaren Himarin henkiin herättänyt ja osittain vallannut pingviinihattu paljastaa itsensä Ringolle, joka heittää täysin ennakoimattoman twistin kehään. Tämä sarja ei ilokseni luota episodimaisuuteen ja kaavan toistoon, kuten Utena teki (äärimmäisen onnistuneesti), vaan on lähtenyt tarinankerronnallisesti täysin uusille raiteille.

Minäkin luulin tätä jaksoa filleriksi ennen kuin se vei aivan konkreettisesti juonta eteenpäin.

Tämä on suuri syy siihen, miksi Penguindrum on pysynyt minun näkökulmastani kerrassaan upeana ja täysin väljähtymättömänä sarjana tähän asti. Sen tarina kulkee selvän nelivetoisesti, mutta ennen kaikkea olen tyytyväinen siihen, ettei Ikuhara yritä toistaa ainakaan tässä mielessä vain sokeasti samaa kaavaa kuin Utenassa. Jos Penguindrum olisi lähtenyt kulkemaan korostetun episodimaisesti, se olisi kohdannut myös Utenan käsikirjoittajan tuoreen sarjan Star Driverin, joka selvästi emuloi episodirakenteellaan juuri Utenaa. Star Driverissa tämä toimii, koska vuoden 1997 Utenasta on pitkä aika, ja sarja pyrkii selkeästi nimenomaan haastamaan ikonisen esikuvansa.

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Anime, Hype, Vertailu  Tagit: , , , , Kommentteja: 0 »


Kun kaskaat itkevät

25.7.2011 kello 21:34

Olen ehkä viime aikoina kutonut itselleni vähän herkkien itkukohtausten vihaajan mainetta, joten päätin ottaa esille muutamia erityisen hienoina pitämiäni esimerkkejä kohtauksista, joissa hahmojen kyynelehtiminen ei häiritse minua. Päinvastoin nämä kohtaukset ovat ehdottomasti eräitä kyseisten sarjojen parhaista hetkistä. Itse kyynelehtimisen määrä, rooli ja merkityksellisyys vaihtelevat näissä kohtauksissa muutenkin vahvaa toteutusta tukevasta lisämausteesta koko tilanteen pääpointtiin. Kaikille seuraaville anime- ja mangakohtauksille on kuitenkin yhteistä se, etteivät ne olisi ollenkaan yhtä upeita, jos kyyneleet puuttuisivat.

Itselläni itku ei ole yleensä kovin herkässä, vaikka olenkin joskus tunnustanut itkeneeni animua katsoessani (ja tähän lisättäköön, että kerran ala-asteella olen itkenyt Hevoshullun sarjakuvalle, jossa heppatyttö istui influenssaan kuolevan ponin vieressä koko yön). Koska en kuitenkaan itse jaksa vuodattaa kyyneliä kuin äärimmäisessä hädässä, koen itkemisen niin voimakkaaksi tunteenilmaisuksi, että vaadin itkukohtauksilta erityistä tarpeellisuutta itkevien hahmojen kannalta ja erityistä huolellisuutta toteutuksen kanssa.

Kaksisivuisia mangakuvia saa klikkaamalla isommaksi. Tekstissä on juonipaljastuksia sikäli, että kerron kussakin kohdassa, miksi hahmo itkee, mutta välttelen isompia spoileja muusta ympärillä tapahtuvasta.

Ashin konepistooli-itku (Banana Fish 6)

Luetaan poikkeuksellisesti vasemmalta oikealle, koska omistan vain vanhan flipatun version pokkarista.

Nuori jengipomo Ash päätyy pitkän kamppailun ja kovien niin henkisten kuin fyysisten kolhujen jälkeen laboratorioon, jossa hänen etsimäänsä mystistä huumetta on testailtu muun muassa erääseen hänelle erityisen läheiseen henkilöön. Ashin oli kokeilun tuloksena lopulta pakko ampua kyseinen henkilö kuoliaaksi. Labrassa kyhjöttää säälittävä liikuntakyvytön tutkija, joka pyytää Ashiä auttamaan, kun yksi kiinalanen kävi akupunkteeraamassa miehen lihashermot pullamössöksi ja ryöväämässä käytössä olleet huumesamplet. Ash ei kuitenkaan kuule mitään, mitä tutkija sanoo, sillä hänen katseensa osuu mainitun läheisen henkilön leikkauspöydällä makaavaan ruumiiseen, jonka aivot on pilkottu tieteelliseen käyttöön. Ashin sisällä napsahtaa, ja hän tyhjentää konepistoolinsa lippaan tutkijaan.

Banana Fishissä käsitellään alati järjettömän hirvittäviä asioita rautaisen kylmällä otteella. Tämä kohtaus on jäänyt päällimmäisenä mieleen silkan raa’an jäätävyytensä ansiosta. Ash on elänyt karun elämän, mutta hahmossa on silti lukijaa koskettavaa sisäistä lämpöä, ja hän on jengipiireissä arvostettu paitsi taitojensa ja älykkyytensä, myös tiukkojen arvojensa ja lojaaliutensa vuoksi. Tässä kohtauksessa hän rei’ittää täysin puolustuskyvyttömän, moraalisesta selkärangattomuudestaan huolimatta pahantahtoa vailla olevan miehen armottomasti ja ilman pienintäkään epäilystä tai myöhempää selvää katumusta. Teko on jo itsessään raaka ja kyseenalainen, mutta tutkijan ruumiin täydellinen, järjetön runtelu sarjatulella on myös täysin epäloogista ja tarpeetonta, sillä tutkija kuolee takuuvarmasti jo muutamaan ensimmäiseen luotiin.

Ashin enemmän herkkään hetkeen sopiva ahdistunut, mutta vakaa ilme ja poskilla valuvat kyynelvanat ovat valtavassa kontrastissa toiminnan kanssa. Tämä kertoo ennen kaikkea hänen täydellisestä psyykkisestä romahtamisestaan tilanteessa. Hän ei kykene lopettamaan ennen kuin on tuhonnut ystävänsä ruumiin häpäisseen ihmisen niin täydellisesti kuin mahdollista. Hän saa otteen itsestään taas pian sen jälkeen, kun tutkijasta ei epäilemättä ole jäljellä muuta kuin märkä läntti lattiassa, mutta tuon hetken ajan lukija ei voi kuin pidättää järkyttyneenä hengitystään, kun normaalisti tilanteen kuin tilanteen hallitseva karismaattinen ja kylmäpäinen nuorukainen kadottaa itsensä pieneksikin toviksi omaan tuskaansa. Ashin teko on äärimmäisen paheksuttava ja menee vahvasti hänen omia periaatteitaankin vastaan, mutta lukijan on mahdotonta moittia häntä, kun raivon sijasta hänen kasvoiltaan paistaa kyynelten raidoittama lamaannus. Hän ei tunnu edes olevan kunnolla tietoinen siitä, mitä tekee.
Lue koko artikkeli »

Aiheet: Analyysi, Anime, Hahmot, Manga  Tagit: , , , , , , , , , Kommentteja: 3 »


Kesän 2011 ensivaikutelmia: Mawaru Penguindrum

8.7.2011 kello 21:51

Kunihiko Ikuharan ohjaama Revolutionary Girl Utena on tunnetusti suurin animesuosikkini, joten olisi luullut, että miehen uusi ohjaustyö – ja ensimmäinen kunnollinen sarjaohjaus sitten Utenan – olisi herättänyt ennakkoon voimakkaampia tunteita. Toki Mawaru Penguindrum oli animekesäni odotetuin sarja, ja tietysti olen ollut kiinnostunut projektista niin kauan kuin siitä on tiedetty, mutta varsinainen hehku on pitkälti jäänyt puuttumaan. Twitterin puolella juuri eilen pörhistelin, etten jaksa hypettää tätä sarjaa olemattomien esitietojen perusteella, vaan odotan ensimmäisen jakson näkemiseen. NO NYT SIT SEN HYPEN AIKA.

Ihq pinq tarjoaa sinulle sateensuojaa. TEE SOPIMUS SEN KANSSA.

Tulipa siis nähtyä varmasti parhaiden katsomieni ykkösjaksojen sarjassa painiva pilotti, joka onnistuu ihan joka alueella, tietää onnistuvansa ja on tuloksena häpeilemättömän ja oikeutetun itsevarma. Sarja kertoo herättävänä vaihteluna niiden tavallisten romanssikuvioiden sijaan erittäin läheisiksi toisilleen kasvaneista kolmesta sisaruksesta. Veljekset Kanba ja Shouma passaavat sairaalasta juuri kotiutettua pikkusiskoaan Himaria, jonka vakavaksi ilmoitettua tilaa lääketiede ei hoitavan lääkärin mukaan pysty parantamaan. Jakson loppu herkuttelee jo samantyyppisillä hämyisillä insestiviboilla, jotka hyppivät siellä sun täällä Utenassakin, mutta tavanomaisesta romanssista Mawaru Penguindrumissa vihjaillut kuviot vaikuttavat edelleen olevan kaukana. Pääkolmikon välisten dynamiikkojen kehitys tulee takuuvarmasti olemaan sarjan suuri valtti pitkällä juoksulla, ja sitä pedataan ensimmäisessä jaksossa esimerkillisesti.

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Anime, Ensivaikutelmat, Hype  Tagit: , , , , , , , Kommentteja: 5 »


Ennen äänenmurrosta

2.4.2011 kello 22:16

Otokoyakut eli miesrooleja näyttelevät naiset ovat tunnetusti yleinen ilmiö animen äänitysskenessä. Tältä saralta onkin tullut kuultua jos jonkinmoista suoritusta, joiden kauheimmistosta (ja vastapainoksi paremmistostakin) on nyt ajankohtaisen potutuksen vuoksi aihetta avautua.

Olen huomannut reagoivani toistuvasti hyvin negatiivisesti miespuolisiin hahmoihin, joita näyttelevillä naisilla ei ole minkäänlaista kapasiteettia saada itseään kuulostamaan edes etäisesti teinipojalta. Tällainen räikeä virheroolitus on jo useampaan kertaan animea katsoessani osoittautunut tunnelman tappajaksi laajemmin kuin pelkästään kyseisen hahmon osalta. Mitä keskeisempi rooli on, sitä suurempi negatiivinen vaikutus sillä on koko sarjalle.

Tämän talven Fractale ei muutenkaan ole paras sarja ikinä koskaan, mutta viimeistään Yuu Kobayashi päähenkilö Clainin roolissa naulaa arkun kiinni ja lujasti. Se ihminen, joka Kobayashin rooliin valitsi, ei varmaan ole koskaan kuullut teinipojan puhetta. Läpi täysin selvästi kuuluva tyttömäisyys vain korostaa Clainin hajuttomuutta ja mauttomuutta ja vie lopunkin uskottavuuden muutoinkin latistetusta hahmosta. Melko vähärepliikkisessä sivuroolissa kuten Higurashi no Naku koro ni -sarjojen Satoshina Kobayashi ei häiritse lainkaan yhtä paljon, mutta pääroolia hänen tyttömäinen äänensä ei kanna.

Viime vuonna tismalleen sama efekti iski muiltakin osiltaan monin puolin umpityhmässä Heroman -supersankarianimessa. Mikako Komatsun tulkinta Joey Jones -pojasta on niin tappavan tyttö, että koko sarjan uskottavuudelta putoaa heti alkumetreillä pohja pois. Hahmodesign ei toki myöskään auta – itsehän petyin kovasti kun sain selville päähenkilön olevan poika eikä tyttö, vaikka ulkonäkö olisikin antanut olettaa muuta. Joeyn ja Clainin hahmojen epämukavuutta vain korostaa se, että kumpikin pääsee sankarillisesti suojelemaan oikeaa tyttöä, joka kuitenkin vaikuttaisi olevan kaikin puolin pääpojua pätevämpi yksilö.

Hieman kaukaisempi mutta sitäkin ikimuistoisempi tapaus on Hikaru no Gon animeversio. Muuten ihan kelpo kamaa, mutta äärimmäisen äänekkäästi kimittävä Tomoko Kawakami nimihahmo Hikaruna häiritsi katsomistani aivan kohtuuttomasti. Kawakami toimii ihan hyvin Hikarun ollessa ala-asteella alkujaksoissa, mutta useamman vuoden ajanjaksoa kuvaavan sarjan loppupuoliskolla Hikaru on kasvanut niin henkisesti kuin fyysisesti täysin ulos korkeana piipittävästä äänestään. Sarjan keskivaiheiden paikkeilla rupesin ajattelemaan, että kaiken järjen ja varsinkin huomattavasti aikuistuneen hahmodesignin mukaan Hikarun pitäisi ihan uskottavuuden takia kokea äänenmurros mielellään mahdollisimman pian. Valitettavasti koko ajan oli täysin selvää, ettei anime aikonut tehdä mitään Hikarun tyttöäänelle, ja tämä ärsytti aivan anteeksiantamattoman paljon. Lisäksi on aika hölmön näköistä, kun Light Yagamin pikkuveljen näköinen heebo puhuu Kawakamin miukumaukuäänellä.

Kaikki näistä kolmesta seiyuusta yrittävät kovasti pitää äänensä matalana, mutta eivät kykene siihen kuin korkeintaan hetkittäin. Heidän suorituksensa jäävät epätasaisiksi, eivätkä ne saavuta tarvittavaa luontevuutta. Lopputulos on suunnilleen yhtä vakuuttava kuin Mulan ensimmäistä kertaa miehenä esiintyessään.

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Anime, Avautuminen, Hahmot  Tagit: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , Kommentteja: 14 »


Joulukalenteri 2010 – 22. päivä

22.12.2010 kello 09:15

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Kuten aloitustekstissä lupailin, neljä viimeistä joulukalenterin päivää vietetään hieman eri merkeissä kuin ensimmäiset 20. Loput joulunalusluukut on nimittäin omistettu Aranalle erityisen rakkaiksi jääneille useamman kuin kahden henkilön porukoille. Jos fiktiossa on haastavaa luoda yksittäinen upea hahmo ja vielä rankempaa saada kirjoitettua kahdesta hahmosta hieno pari, niin aina vain vaikeammaksi menee, kun pitäisi saada toimimaan tästäkin suurempi joukko ja nimenomaan ryhmänä.

Yleisötehtävä samankaltaisten ihmissuhdekuvioiden ilmoittamisesta on muuten yhä voimassa.

Akio, Himemiya ja Utena

Silkkoa sisältä.

Mistä he ovat: Revolutionary Girl Utena; prinssiksi haluava koulutyttö onnistuu sotkeutumaan oppilaskunnan hallituksen salaisiin kaksintaisteluihin, joiden voittaja saa salaperäisen morsiamen ja mystisen voiman tuoda maailmaan vallankumous.
Keitä he ovat:

Akio Ohtori: Koulun rehtorin sijainen, joka manipuloi ihmisiä saavuttaakseen omat tarkoitusperänsä.
Anthy Himemiya: Akion hiljainen ja vetäytyvä nuorempi sisar; kaksintaisteluiden kiertopokaalimorsian
Utena Tenjou: Himemiyan luokkatoveri, jonka ritarillisuutta ja taitoja koko koulu ihailee ja joka voittaa Himemiyan morsiokseen.

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Anime, Hahmot, Joulukalenteri  Tagit: Kommentteja: 7 »


« Vanhemmat artikkelit // Uudemmat artikkelit »


 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.