Viisipolvinen tie paremmuuteen (johdatus hahmonpalvontaan)

Kun päätin kartoittaa suosikkihahmoni animen ja mangan piiristä, päädyin pohtimaan yleisellä tasolla syvällisemmin kuin koskaan aikaisemmin sitä, mikä tekee hahmosta silmissäni onnistuneen. Päätinkin melko nopeasti, että haluan rakentaa itse asiassa pikemminkin oman listani parhaimmista hahmoista kuin hahmoista, joista pidän eniten. Pidän valtavasti useastakin hahmosta, jotka eivät kuitenkaan ole mielestäni kovinkaan hyvin rakennettuja, eivätkä tällaiset hahmot mielestäni useinkaan kuulu top-listoille. En tietenkään tarkoita, että aikoisin pyrkiä objektiivisuuteen, vaan että haluan löytää mahdollisimman hyvät perustelut sille, miksi tietyt hahmot ansaitsevat saada paikan parhaimmistosta.

Sain yllättävän helposti aikaan viisi suhteellisen selkeää kriteerikategoriaa, joiden avulla  ryhdyin mittaamaan suosikkihahmojeni validiteettiä sekä jäsentämään perustelujani top-listoilleni päässeistä hahmoista. Ryhmät eivät ole täysin toisistaan riippumattomia, eli niissä ilmenee päällekkäisyyksiä, mutta aion käyttää tätä jäsennystä tulevassa postaussarjassani, koska fanitytön suosikkien esittely ei vaatine tieteellisen tutkimuksen tarkkuutta.

Suosikkihahmojeni ei tarvitse saavuttaa huippupisteitä kaikissa viidessä kategoriassa, sillä hahmon vahvuus yhdessä kategoriassa voi kompensoida puutteita toisessa. Esimerkiksi jos hahmolla on erittäin hyvin muodostettu persoonallisuus, voin antaa vähäisen hahmonkehityksen anteeksi. Kaikkien kategorioiden on kuitenkin yhdessä muodostettava eheä ja mielekäs kokonaisuus, joka saisi vielä mielellään olla hieman enemmänkin kuin osiensa summa. Hahmolla pitäisi siis kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna olla jonkinlainen tarkoitus ja suunta, sillä fiktiossahan ei kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti saisi olla mitään turhaa. Selittämättömät, järjenvastaiset ristiriidat kategorioiden sisällä ja välillä on karsittu minimiin onnistuneessa hahmossa.

Sanottakoon vielä selvyyden vuoksi, että alun perin suunnittelin viimeisestä ensimmäiseen eteneviä top-ten-listoja erikseen animen/mangan miehille ja naisille. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että on helpompi vain tehdä epämääräisessä järjestyksessä kasa hahmonpalvontapostauksia, koska olen älyttömän huono laatimaan sellaisia top-listoja, jotka oikeasti pitävät tismälleen paikkansa vielä kuukauden kuluttua. Jännityshän tässä menee, mutta sitä saa tositelkkaristakin, enpähän ole sidottu siistien hahmojen lukumäärään. Tässä muodossa voin myös vapaasti soveltaa alla esiteltävää mallia muidenkin kuin parhaimmistoon lukemieni hahmojen kanssa.

Tämä postaus koostuu pelkästään teoreettisesta selittelystä, koska tulen soveltamaan nyt esittämiäni kriteerejä tulevissa postauksissa aivan kylliksi. Siispä pahoitteluni potentiaalisesti puisevasta luettavasta, mutta ajattelin, että olisi syytä hieman avata perustelutapojani ennen kuin otan ne varsinaisesti käyttöön.

1. Persoonallisuus

Harva nimeää suosikkihahmokseen geneerisen haaremisarjan geneeristä miespääosaa, koska tämän funktio tarinassa on useimmiten olla katsojan hajuton ja mauton ikkuna ympärillä pyörivään värikkäämpään hahmogalleriaan. Jos hahmosta ei löydä muuta sanottavaa kuin ”ihan kiva” tai ”vähän ärsyttävä” tai ”yksiulotteinen stereotyyppi”, ei hahmo ole tarpeeksi mielenkiintoinen suosikiksi, eikä häntä luultavasti ole käsitelty tarpeeksi syväluotaavasti ja hienovaraisesti, jotta hänestä löytyisi muuta persoonallisuutta kuin tyhjä, valmis hahmomuotti, jollaisia juoksentelee kaikissa muissakin genren sarjoissa.

Tekijät rakentavat hahmojaan säätelemällä sitä, miten paljon, millä tekniikoilla ja mitä hahmon mieltymyksistä, suhteista, käyttäytymisestä, jne. paljastetaan ja missä järjestyksessä. Persoonallinen hahmo erottuu muista samantyyppisistä hahmoista monesti pienien, mutta merkittävien katsojalle tarjottujen tietomurusten ansiosta. Jos hahmo erottuu muista sarjan ja muiden sarjojen hahmoista vain ulkonäöllään, hänellä ei ole asiaa minun listoilleni.

2. Hahmonkehitys

On hyvin hankalaa luoda toimiva, mielenkiintoinen ja vakavasti otettava hahmo, joka ei millään lailla muutu kerrotun tarinan aikana. Se olisi mieletöntä jo siksi, että kokemukset muovaavat ihmistä aina jollain lailla, eikä täysin kokemuksista puhdistettua fiktiivistä hahmoa ole olemassa sen enempää kuin vastaavanlaista elävää ihmistäkään (tai jos onkin, ei tällainen omituisuus yleensä kilpaile parhaiden hahmojen sarjassa). Siksi yleisön täytyy yleensä voida nähdä jonkinlainen loogisesti muotoutunut kehityskaari verratessaan esimerkiksi hahmoa sarjan alussa samaan hahmoon sarjan lopussa. Onnistunut hahmo on selvästi tunnistettavissa samaksi hahmoksi, mutta sarjan tapahtumien myötä hän on muuttunut joiltakin kohdin. Mitä radikaalimpia muutoksia hahmossa tapahtuu, sitä perinpohjaisemmin ne on selitettävä tarinan kontekstissa, jottei hahmo menettäisi uskottavuuttaan. Kehitykseksi lasken yleensä kaiken mahdollisten takaumien kattamasta ajasta mahdollosiin etuuntumiin.

Toisaalta selkeä hahmonkehitys ei ole täysin välttämätöntä upealle hahmolle, toisin kuin muut neljä ulottuvuutta. Joskus on käynyt niinkin, että hahmo on kaikin puolin ehyt ja kiinnostava kokonaisuus ilman merkittävia muutoksia, mikäli hahmon nykytilanteen kuvaus on tarpeeksi tarkkaa ja monipuolista. Lisäksi hahmonkehitys on itselleni näistä ulottuvuuksista vaikein arvioitava, sillä se vaatii melko yksityiskohtaista muistamista hahmon kehityskaaresta koko tarinan ajalta, mutta suosikkihahmoja löytyy myös sarjoista, joita en ole katsonut tai lukenut hyvään aikaan.

3. Sympaattisuus

Vaikka hahmo erottuisi joukosta kuinka hyvin, vaikka hänen persoonallisuutensa ja sen kehitys olisi kuinka taidokkaasti rakennettu, ei tästä ole suosikkihahmojen kisassa mitään hyötyä, jos tekijä ei saa minua pitämään hahmosta. Minun täytyy löytää hahmosta jotain, mikä resonoi juuri minun kanssani henkilökohtaisella tasolla, aiheuttaa tunnereaktion, saa minut välittämään siitä, mitä hahmolle tapahtuu ja ottamaan kantaa tämän valintoihin.

Sympaattisuuspisteitä tekijät keräävät hahmoilleen yleensä vetoamalla katsojan arvoihin, panostamalla hahmon ulkonäköön tai tekemällä hahmosta hauskan. Koen esimerkiksi söpöyden ja kiltteyden usein sympaattisuutta lisäävinä tekijöinä. Toisaalta ärsyynnyn helposti, jos hahmo ei ikinä tunnu tekevän mitään eettisesti arveluttavaa tai jos hahmo ei ikinä näytä epäonnistuvan, sillä täydellisyyden hipominen on suuressa ristiriidassa oman ihmiskäsitykseni kanssa.

4. Hahmodesign

Armottomana fanityttönä olen niin markkinoinnin ja hormonieni korruptoima, että suosikkihahmojeni tarvitsee yleensä olla ulkonäöltään jollakin tavalla seksikkäitä. Haluan ihan automaattisesti pitää jokaisesta hyvännäköisestä fiktiivisestä henkilöstä ja heidän kohdallaan yritänkin enemmän kuin epämiellyttävän näköisten – joita tosin ei animangalassa hirveästi näy ainakaan mainittavissa osissa. Toisaalta onnistunut hahmosuunnittelu voi onnistua toisinaan sykähdyttämään, vaikkei hahmo olisi sanan varsinaisessa merkityksessä puoleensavetävä. Seksikkyydenkään ei tosin tarvitse välttämättä olla sitä perinteisintä mallia; minun tiedetään kyllä kuolanneen jos jonkinmoisten ilmestysten perään.

Hahmosuunnittelun tarkoituksena on tietysti saada tietty hahmo erottumaan mahdollisimman helposti muusta hahmokaartista sekä muista hahmoista ylipäänsä ja vahvistamaan hahmon olemusta. Monesti ulkonäön perusteella voi jo sanoa paljon hahmon luonteesta, kun hallitsevia piirteitä korostetaan tuunaamalla designiin sopivia gimmickejä. Ulkonäön onkin hyvä tavalla tai toisella tukea hahmon sielunelämää ja sopia sarjan muuhun visuaaliseen tyyliin konsistenssin säilyttämiseksi. Lisäpisteitä tulee, jos hahmosuunnittelu onnistuu samalla kertomaan hahmosta jotain lisää, heijastamaan jotain tämän ominaisuuksia tai tehtäviä olematta aivan palikkaselvä tai totaalisen ylikäytetty, sekä etenkin jos design muuttuu tarinan myötä tai jos siitä on erilaisia versioita.

5. Roolitus

Hahmon rooli sarjan kokonaisrakenteessa on myös olennainen osa hahmoa. Mikä merkitys hahmolla on tarinalle, jonka sarja kertoo? Veistävätkö tekijät hänestä aktiivista toimijaa vai passiivista vaikuttajaa ja miksi? Miten hahmo vaikuttaa muihin hahmoihin ja ajaa tarinaa eteenpäin? Toisin sanoen tämä kategoria mittaa sitä, kuinka tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti hahmo toimii yksittäisenä palana kokonaisuuden palapelissä / dominona dominoefektissä / cheerleaderina ihmispyramidissa / [insert muu yhtä dramaattinen vertaus].

Toisaalta hahmon täytyy suorittaa tehtävänsä niin luontevana osana tarinaa, ettei hän tunnu päälleliimatulta deus ex machinalta. Hahmon toiminnallinen funktio ei siis voi jäädä tämän ainoaksi tai mielellään edes suhteettoman hallitsevaksi tekijäksi, sillä onnistuneella hahmolla on oltava myös itseisarvoa. Jos välitän hahmosta vain sen takia, miten hän sysää tarinaa eteenpäin, enkä sen takia, mitä hän on, ei hän voi olla minulle niin tärkeä, että pääsisi listatuksi suosikkihahmokseni.

Roolitukseen liittyy myös se, miten tekijät kohtelevat hahmoa. Olen raadellut päänahkaani lukemattomia kertoja sen takia, että ihmiset ovat mielestäni laittaneet hienon hahmon tekemään jotain todella typerää tai epäluonteenomaista vain ja ainoastaan tarinan eteenpäin puskemisen vuoksi tai joskus jopa pelkän hahmon kehittämisen tai muuttamisen nimissä.

Periaatteessa tämän kategorian voisi siis nähdä eräänlaisena runkona ja lähtökohtana hahmolle, selityksenä tämän olemassaololle. Muut kategoriat tuovat sitten lihan luiden päälle.

——

Montakohan kymmentä kertaa tässä postauksessa toistuu sana ”hahmo”? Pitää keksiä synonyymi…