Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.
Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta kiinnostavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.
Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!
Tänään Arana lähtee Pariisiin pitkäksi viikonlopuksi. :D
Michiko Malandro ja Hatchin Morenos
Parisuhdeluokitus: perhesiteet
Mistä he ovat: Michiko e Hatchin; Entinen tyttöystävä ja tytär etsivät Hiroshi-nimistä jätkää Etelä-Amerikassa
Keitä he ovat: Idealistinen vankikarkuri, joka etsii käsiinsä eksänsä realistityttären.
MichiHatchin lähtökohtien kunnioitettavuus tiivistynee siihen, että sen päähenkilöroolit koostuvat kahdesta vahvasta naishahmosta ja suuri osa sarjan viehätyksestä keskittyy näiden väliseen draamaan. Toisin kuin Marty ja Doc, nämä kaksi eivät ymmärrä toisiaan sitten yhtään; he tulevat aivan eri maailmoista ja heidän kokemuspiirinsä eroavat huomattavasti toisistaan. Michikon menneisyys on täynnä gangstailua ja tappelua parhaassa syö tai tule syödyksi –hengessä. Hän on trendikäs kovis, joka kuitenkin uskoo naiivisti oman elämänsä kiintopisteisiin, ennen kaikkea karkuteillä olevaan rakkaaseen Hiroshiin. Hatchin sen sijaan on kyynistynyt varhain sijaisperheessään saamansa kurjan Tuhkimo-kohtelun tuloksena, ja epäilee josko Hiroshi-isästä mahtaa mihinkään ole, kun tuolla tavalla yrittää tahallaan piilotella. Hatchin on pienestä iästään huolimatta vastuuntuntoinen, huolehtivainen ja tunnollinen. Hän myös näkee kaikkien idealististen huijausyritysten läpi silloinkin, kun Michiko on aivan innoissaan uskomassa vanhan ennustajanaisen puheita.
”Ai kuinnii on huijausta? Se sanoi että Hiroshi löytyy, täytyy olla totta.”
Vastakohdat ovat nousseet suorastaan teemaksi tässä kalenterissa, kun nämäkin toistavat kontrastia korostavaa kaavaa. Kuitenkin Michikossa ja Hatchinissa iskee varsinkin se, että perinteiset ikäkäsityksiin liittyvät roolit on käännetty nurin perin. Tällä kertaa se pieni tyttönen onkin parivaljakon huolenpitäjä, ja se aikuinen nainen heiluu vähän holtittomasti ympäriinsä. Heidän suhteessaan on otettu huomioon myös se, että monien aikuisten tapaan Michiko pitää itseään pätevämpänä tilanteen arvioijana kuin vieressä epäilevää pikkutyttöä, joten Hatchinin järjen ääni ei läheskään aina tavoita elämänsä rakkautta etsivää jääräpäistä neitokaista. Hatchinilla ei ole puuttuvan iän, kokemuksen ja karisman vuoksi aina riittävästi keinoja vaikuttaa tapahtumiin, vaikka hän huomaisikin Michikon syöksyvän soitellen sotaan, minkä takia parin voimatasapaino siis kehittyy varsin mielenkiintoiseksi. Tästä syntyy heidän välilleen tietty pysyväisjännite, kun Michiko on turhautunut Hatchinin pikkuvanhuudesta ja Hatchin on turhautunut Michikon leväperäisyydestä, eikä kumpikaan malta oikein kuunnella toista.
Silti he kasvavat matkallaan hyvin läheisiksi ja saavat moneen otteeseen lohduttaa ja suojella toisiaan. Hiroshi on jatkuvasta poissaolevuudestaan huolimatta vahva näitä naisia yhdistävä tekijä. Toisaalta kumpikin heistä tuntee olevansa normaalia syvemmällä tasolla vastuussa toisesta, sillä molemmat ovat hieman eksyksissä ilman jotakuta, joka huolehtisi heistä. Hatchin on kypsyydestään huolimatta liian nuori selviytymään kunnolla omillaan, ja Michiko on liian äkkipikainen ja ajattelematon. Nämä kaksi tasapainottavat toisiaan mehukkaasti, ja draaman loistavasta kirjoituksesta seuraa, että he tuntuvat hyvin todelliselta ja koskettavalta parilta.
<3
Sarjan arvostelu täällä.