Syksyn 2010 ensivaikutelmia: Star Driver, The World God Only Knows, Otome Youkai Zakuro & Kuragehime

Star Driver

Edes Gendo pose ei säästy fabuloussilta.

Revolutionary Girl Utenan uudeksi tulemiseksi on syksyn mittaan miljuunaan kertaan hihkuttu tarinaa galaktisesta nättipojasta, joka pelastaa söpöä tyttöä koulun bondagefetissipahisten kerholta sukkahousuprinssimechallaan (kuten Wolf kyseisen jättirobohaarniskan olemuksen niin osuvasti vangitsi). Ei liene mikään salaisuus, että Utena on suurin animesuosikkini ikinä, joten korkeat ennakko-odotukseni tuskin yllättävät ketään.

Tähtiajuri on niin paljosta velkaa Utenalle ja vielä niin häpeilemättömän tietoisesti, että maltan tuskin odottaa sarjan loppumista keväällä että pääsen kirjoittamaan jonkun eeppisen pilkunahdisteluvertailun. Näin neljän ensimmäisen jakson jälkeen pidän näkemästäni kovasti, sillä potentiaalia tursuaa vähän joka raosta, kunnianhimosta nyt puhumattakaan.

Blogosfäärissä sarjaa on hehkutettu ensisijaisesti itsetiedostavien OMGLULZien ja glitterillä vuorattujen hulvattomien henshin-kohtausten takia. Minulle ne ovat olleet kohtuullisen toissijaista plussaa siihen verrattuna, että ote itseivaan ja hölmöyteen löytää kuitenkin tasapainon vakavastiotettavuuden kanssa. Kyseessä ei kaikista tähdenlennoista huolimatta ole missään nimessä komedia tai pelkkä hölmöilytarina (ellei tekijätiimi sitten trollaa ja pahasti). Utenassakin on surffaavia norsuja ja munivia tyttöjä ja sepalus auki liikkuvan auton konepellille hyppiviä hunkseja, eivätkä kyseiset häröilyt suinkaan laske sarjan arvoa.

Star Driver on niin ilmiselvästi haastamassa esikuvaansa, että odotan suurella mielenkiinnolla, onnistuuko se pääsemään samalle tasolle ja Utenaan nähden itsenäiseen asemaan. Avoimin mielin ja silmä tarkkana, mutta omaa sisältöäkin odotan hyvältä animelta löytäväni, sillä silkalla sieluttomalla kopioinnilla ei pitkälle pötkitä.

The World God Only Knows

Mut hei miks toi yksi hius on koko ajan tolleen?

Tämä sarja taas on lähtenyt rullailemaan vähäsen hitaanlaisesti. Kovasti xxxHolicin alkuvaiheiden tyylinen räyhächibeilykomedia ei ole hauskaa ja draama toimii ihan kelvollisesti, mutta ei säihky mitenkään erikoisesti. 2D-kompleksinen haaremipelinörde, joka joutuu henkensä uhalla valloittamaan live-tyttöjä saadakseen ajettua pois näiden sydämiin pesiytyneet pahat henget kuulostaa lähtöasetelmana hauskan metalta. En ole kuitenkaan ihan vakuuttunut homman toimivuudesta sikäli, että sarjan ”live-tytöt” vaikuttavat käyttäytyvän ihan niin kuin pelitytötkin. Mangaa on kuitenkin kehuttu maasta taivaisiin, ja joku valittelikin, etteivät pari ensimmäistä tarinakaarta ole mitään kummoisia siihen verrattuna, mitä on tulossa.

Vähintään mielenkiinnosta tulen siis seurailemaan, kun noususuhdannetta on lupailtu. Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun loistavan sarjan hengetön alku hämää. Luottamusta nostaa sekin, että puikoissa on Manglobe, joka on tällä hetkellä kovasti plussan puolella kirjoissani Michiko e Hatchinin ja House of Five Leavesin jälkeen. Animaatio onkin nättiä ja kaksi katsomaani jaksoa ovat kulkeneet eteenpäin varsin sujuvasti, joten tuotantopuolella on ainakin kovasti yritystä pelissä.

Kiinnostustasoa lisää myös alkuasetelman läheisyys Moyoco Annon Sugar Sugar Rune -mangan kanssa, joka pääsi nousemaan hupsujen lähtökohtiensa yli. Sattumoisin en olisi koskenut siihenkään, ellei Tsubasa olisi herättänyt mielenkiintoani lupailemalla arvostelussaan suuria. Ihan tähdellistä katsottavaa luulisi siis piisaavan vähintäänkin vertailevasta näkökulmasta.

Otome Youkai Zakuro

Kauden positiivinen yllättäjä.

Tämä piti vilkuilla lähinnä koska alkuperäismanga on BL-tuotoksistaan paremmin tunnetun Lily Hoshinon käsialaa. Muutenkin on ihan hyvä toisinaan katsastaa, josko kauden pakollisesta sohjoilusta olisi mihinkään, ja idea puoliyoukai-tytsyjen ja militaarimiesten diplomaattisesta yhteistyöstä maailmassa, jossa ihmiskunta valtaa yhä enemmän elinalaa henkiväeltä on varsin näppärä. Ensimmäiset jaksot yllättivätkin olemalla jopa varsin hyviä ja suorastaan loistokkaita kauden vastaavaan ei-shoujo-sarjaan eli omassa tylsyydessään rypevään Psychic Detective Yakumoon verrattuna. Sarjarakenne vaikuttaa aika näissä yhteneväiseltä ja mystisiä episodijuttuja ratkotaan kummassakin.

Tarinankerronta suorastaan huokuu Hoshinoa. Romanttiset parit vakiinnutetaan heti alkumetreillä hypersuloisiksi ja vaaleanpunaisiksi suhteiksi, tytöt punastelevat söpsösti ja jätkät ympäröidään kukilla ja glitterillä. Kaikki hahmojen kanssakäynnissä on yksiselitteisen söpöä, mutta ei mitenkään epämiellyttävän siirappisella, vaan jopa aika aidolla fiiliksellä. Suhdekuvioista ei yritetä rakentaa kovin monimutkaisia vyyhtejä, mutta ne toimivat. Ujo ja hiljainen tyttö on tuiman näköisen, mutta aidosti kiltin ja järkevän pojan ihastuksena niin tyypillinen Hoshino-uke, että melkein unohdan ajoittain, että tällä kertaa kyseessä on ihan aidosti tyttö, eikä vain tositosihypertyttömäinen poika.

Siispä söpsishöpsistä, jota on ihan kiva seurata ja jolla saattaa olla tai saattaa olla olematta jotain sanottavaakin. Isompi ja pahaenteisempi juoni lurkkii jossain taustalla ja toivottavasti tuo jotain uutta muuten varsin arvattaviin romanssikuvioihin, joiden kehityksen ja lopputuloksen pystyy päättelemään kunkin parin ensimmäisestä tapaamisesta (ja oikeastaan jo openingista) lähtien.

Zakuro kuitenkin hakkaa Yakumon kuusnolla, koska sitä on kiva katsoa, se ei ole tylsä ja ensimmäiset episoditapauksetkin ovat olleet kiinnostavampia. Päädyn siis todennäköisesti mieluummin katsomaan tätä, vaikka vähän uhkailin pysyä Yakumon kelkassa sen hienon intron ansiosta. Zakuro ei kuitenkaan innosta tässä vaiheessa niin paljon, että voisin kruunata sen innokkaimmin odottamieni syyssarjojen joukkoon. Aika superhienoa kyllä, että kerrankin se naispuolinen osapuoli pääparivaljakosta hoitaa kaiken tappelemisen, kun taas miespuoliskolle ovat jääneet ne hoivaavammat sankarihommat.

Kuragehime

Tämä anime on ansoitettu.

En ole lukenut tästä uudesta noitaminAsta ainuttakaan negatiivista tai edes neutraalia kommenttia. Kaikkien mielestä ensimmäinen jakso on yksinkertaisesti loistava ja lupaa täydellisen loistavaa sarjaa. En voi olla eri mieltä, sillä sarjan kaksi keskeistä elementtiä ovat aika voittajia. Lauma nörttityttöjä, jotka oikeasti näytetään nörtteinä ja vielä sympaattisina sellaisina, sekä tytöksi pukeutuva nättipoika: instant win all the way.

Laadun äärellä ollaan muutenkin, siitä ei ole epäilystäkään. Sarjan ote on vakaa ja se tuntuu tietävän täsmälleen, mitä on tekemässä. Nörttiasuntola ja transvestiittihahmo tarjoavat niin muikeat mahdollisuudet lämminhenkiselle yhteiskuntakritiikille, että sitä luulisi piisaavan.

Lähestyn sarjaa silti hieman varoen, sillä ensimmäinen jakso antaa mielestäni pikemminkin kuvan staattisesta komediasta kuin sellaisesta draamakomediasta, jossa hahmot ja heidän suhteensa todella kehittyvät. Jos Kuragehime ei pääse yli pilottijakson toistuvista iih-tyylikäs-ihminen-kauheeta-vitseistä, se tulee tuskastuttamaan minut hengiltä, koska staattinen sitcom ei vain ole genreni. Ensimmäinen jakso oli mielestäni söpö ja lupaava, mutta hauskaksi en sitä luonnehtisi. Kaikki hahmot ovat kivoja, mutta tarvitsevat hurjat määrät huolellista kehitystä päästäkseen sen yhden määräävän piirteensä yli Ihan Oikeiksi Hahmoiksi.

Joten kaksi toivomusta Kuragehimelle:

1) Älä jää polkemaan samoissa vitseissä koko sarjaa.
2) Älä unohda sitä yhteiskuntakritiikkiä.

Sarjalla on mielestäni kaikki valmiudet suoriutua erinomaisesti jopa minun komedia-kriittisen silmäni alla, enkä oikeastaan usko, että joudun pettymään siihen. Ensimmäinen jakso ei kuitenkaan anna vielä kovin vahvoja lupauksia siitä, että kaikki toiveeni tulevat realisoitumaan, joten en ole vielä aivan valmis hypettämään täysillä. Jos Kuragehime pystyy toteuttamaan yllämainitut toiveeni, rupean ylistämään sitä yhtä estottomasti kuin kaikki muutkin.